Sankari vai konna

Tässä heti aluksi haluan sanoa, etten ollut tuolloin Turun kauppatorilla, kun maamme ensimmäinen terrori-isku tapahtui. En ollut koko kaupungissa tuolloin, ja siksi tätä asiaa kommentoin sen perusteella, mitä olen mediasta lukenut. Turun iskussa haavoittunut auttaja sai mitalin, mutta sen jälkeen hänen tekoaan alettiin vähätellä, ja sitten esiin nousi vain hänen rikollinen menneisyytensä. Moni asia varmasti näyttää jälkeenpäin selkeältä ja yksinkertaiselta, joten sen takia esimerkiksi joku saattaa kokea riittämättömyyden sekä häpeän tunnetta, kun hän on lähtenyt karkuun. 

Ja kuten monesti ennenkin jälkiviisaus on sitä parasta viisautta. Kun itse en ollut huutavien ihmisten keskellä peläten mahdollista puukottajaa, niin tietenkin näitä asioita on helppo käsitellä. Tunteet sekä omat odotukset sekä se mikä on todellinen toiminta saattavat muuttaa käsitystä siitä, mitä tuolloin olisi pitänyt tehdä, ja miten itse kukin olisi sitten voinut toimia paremmin tai huonommin.

Moninkertainen rikollinen Hassan Zubier oli kumartunut auttamaan uhria, kun hän sai puukosta selkäänsä. Aluksi hän oli sankari, ja siinä sitten sankari muuttui konnaksi. Mutta sanotaan että tuo mies kantaa joka päivä puukoniskun jälkeä mielessään ja kehossaan. Siis jos tuota asiaa ajatellaan esimerkiksi sitä taustaa vasten, mikä hänellä on, niin sillä hetkellä oli hänessä miestä. Ollaan hänestä muuten mitä mieltä hyvänsä. Siis hän ehkä päätti rikollisen uransa Turun torilla veitsenisku selässään.Ja emme koskaan tiedä mitä hän olisi muuten tehnyt. Mutta sen voimme lukea lehdestä mitä hän tuossa paikassa silloin teki. Eli otti puukosta selkäänsä ja päätyi rullatuoliin. 

Siis missä tuo sankarimyytti oikeastaan on? Onko se tuossa tapauksessa Turun kauppatorilla, vai onko hän ehkä kertonut muistakin sankariteoista? Eli onko hän ehkä väittänyt kuuluvansa johonkin kuvitteelliseen moni-kansalliseen “Rainbow 6” tyyppiseen YK n alaiseen iskujoukkoon? Tai onko hän ehkä kertonut työskennelleensä jossain YK n päämajassa. Tai mitä hän on noista kuvitteellisista YK tehtävistä kertonut? Siis perustuuko sankarimyytti siihen yhteen tapaukseen, vai onko hän ehkä väittänyt olleensa useinkin hengenvaarassa? 

Eli hän pelasti tuolloin jonkun hengen. Vaikka hän ehkä on vakavalla rikosrekisterillä varustettu ihminen. Hän saattoi valehdella työstään sekä muista vastaavista asioista, mutta olisiko hän sitten ollut suurempi sankari, jos hän olisi oikeasti ollut se ihminen, joka hän väitti olleensa? Olisiko kaikille ollut helpompi, jos hän olisi ollut joku ensihoitaja, YK ssa työskennellyt sekä muuta vastaavaa. Eikä mikään katujen kasvatti, linnakundi sekä valehtelija ja rosvo. 

Syrjäytynyt hylkiö sai mitalin, ja se sitten aiheuttaa joissakin ihmisissä suuria tunteita. Sitä ei voi tapahtua että linnakundi pelastaa jonkun viattoman ihmisen hengen, ja tuosta ei pääse yli eikä ympäri. Hän on tietenkin patologinen valehtelija, joka ehkä nauttii siitä, että saa kertoa omia juttujaan, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa. Joten mikään normaali sankari hän ei ole. 

Kun ihminen ryhtyy auttamaan muita ja saa puukosta selkäänsä, niin silloin kyseessä on henkilö, joka on tehnyt suuren uhrauksen toisen edestä. Se koskee aivan jokaista, vaikka hänellä olisi miten pitkä rikosrekisteri takanaan. Kun sitten sankarin menneisyys paljastuu hiukan “vähemmän silotelluksi”, kun se mitä kaikki haluavat kuulla, niin silloin tietenkin vastareaktio on todella voimakas. 

Eli miksi minä uskoin toista niin kritiikittömästi, ja sitten samalla lähdetään toisen mainetta käsittelemään sillä tavalla, että se varmasti huomataan kaikkialla. Jos ihminen on tuomittu rikollinen niin on noloa joutua tällaisen henkilön pelastamaksi. Rikollinen pelastamassa viattomia ihmisiä ei jotenkin istu siihen malliin, mikä meillä on hengenpelastajasta. Ja jos henkilön oma kirjoittelu on ollut kovin ulkomaalais- tai varsinkin muslimien vastaista, niin silloin tietenkin otetaan lähtökohdaksi kokonaiskuva. Kun toinen on rikoksia tehnyt, niin silloin hän on rikollinen eikä millään muulla ole mitään väliä. 

Jos olisin seisonut pari metriä lähempänä… Niin mutta en seisonut. 

Siis mitä olisin tehnyt jos olisin ollut Turun kauppatorilla? Se on hyvä kysymys. En tuolloin ollut siellä, enkä ole koskaan spekuloinut sillä, että mitä jos vaikka joutuisin tuollaiseen tilanteeseen. Tai ainakaan en myönnä itseni harjoittaneen spekulointia sillä että, miten itse toimisin tuossa tilanteessa. Ja ehkä tuo on joskus säästänyt itseni nololta tilanteelta. 

Kun mietitään tilannetta Turun kauppatorilla, jossa on useita ihmisiä puukotettu, niin silloin varmaan jokainen on oikeasti pelännyt tuossa tilanteessa. Ja sitten kun eteen tulee ilmoitus että joku on heilunut puukon kanssa, niin omaa pelkoa saattaa joku ryhtyä häpeämään. Päässä saattaa liikkua ajatus, että mitä jos vaikka olisin lyönyt tuota puukottajaa jollain jakkaralla päähän. Ja sitten tietenkin myös niiden vaikuttimet, jotka ovat toisia auttaneet voivat muuttua omissa silmissä. Aluksi ihmisen mielessä on sellainen oman riittämättömyyden sekä häpeän tunne. “miksi en toiminut toisin”?

Siitä puolentoista metrin päästä olisin voinut lyödä tuota hirviötä saattaa olla ajatus, kun ihminen sitten myöhemmin istuu kotonaan ja katsoo televisiota. Ja sitten tietenkin jälkeenpäin ajatellen tilanne saattaa olla hyvinkin helpon näköisesti selvitettävissä. Mutta tuolloin tietenkään kukaan ei oikeasti voi tietää että onko kyseessä puukko vai ehkä joku tuliase. Joten joku sitten voi ehkä lähteä pakoon, koska häntä on pienestä pitäen neuvottu, että puukon kanssa ei saa lähteä kilpasille. 

Eli “toinen oli varmaan varkaissa” on ensimmäinen ajatus silloin kun joku “lajien mies” on lähtenyt karkuun tuosta tilanteesta, jossa hän ei ole tietenkään voinut yhtään mitään. Ja sitten se että toinen on saanut puukosta selkään sekä mitalin rintaan varmasti aiheuttaa kateutta sekä ahdistusta. Ja silloin muissa halutaan nähdä paljon negatiivisia piirteitä. Tai niin ainakin itse olen ajatellut. 

Kun sitten auttajan historiasta  paljastuu rikosrekisteri, niin tuolloin varmasti myös uutisointi kääntyy siten, että henkilön menneisyys on päällimmäisenä, eikä tuota ehkä tuon ihmisen oman elämän ensimmäistä sankaritekoa enää haluta muistella. Halutaan muistaa se, kuinka kauhea ihminen tuo auttaja on. Jos pari minuuttia aikaisemmin on tullut annettua sankarille potkut, tai ilmoitettua että työpaikka ei ole hänen, niin silloin tietenkin on vaikeaa olla tuossa tilanteessa. Mutta kukaan ei voinut tietää että hetken päästä on edessä kauhua ja tuskaa. 

Halutaan huomioida se, kuinka pitkä rikosrekisteri tuolla henkilöllä sitten on. Ja jos hän on vähän “leikkinyt” jotain rauhanturvaajaa tai jotain muuta vastaavaa, niin se sitten varmasti nostaa joissakin tapauksissa hien joidenkin ihmisten iholle. Kun toinen on loukkaantunut vakavasti, niin häntä tietenkin halutaan uskoa. Eli kun joku kertoo tarinoita jostain kovasta menneisyydestä, niin ainakaan itse en noita tarinoita uskaltaisi tai haluaisi mitenkään kommentoida. Nimittäin se varmasti aiheuttaa suurta vihaa myös sen päälle, joka ei noita tarinoita usko tai halua uskoa. 

Siis kun sitten ajatellaan mitalia, mitä tuo henkilö sai, niin silloin pitää muistaa se, että hän sai sen Turun kauppatorilla tapahtuneesta toiminnasta, eikä hänen ehkä paljonkin yliampuva somessa tapahtunut asioiden vääristely ole siihen vaikuttanut. Tietenkään hän ei ole perinteinen kotimainen sankari, joka mielellään haluaa sulautua massaan kuten me olemme tottuneet palomiesten sekä poliisien ja ehkä myös sotilaiden kohdalla näkemään. Ja ehkä tuo esiintyminen sitten ärsyttää joitakin ihmisiä. Mutta kuitenkin hän siinä toista auttaessaan otti puukosta selkäänsä, mikä olisi voinut olla hänen viimeinen kokemuksensa. 

Eli tuo asia varmaan kannattaa ottaa huomioon, kun tuota henkilöä arvioidaan. Hän teki tuolloin uhrauksen eikä sitä asiaa voida kiistää, vaikka hänestä muuten oltaisiin mitä mieltä hyvänsä. Enkä itse tiedä miten olisin tuossa samassa tilanteessa toiminut. Eikä noita kunniamitaleja ole syyttä missään nimessä annettu, vaikka Hassan Zubier hieman rosoinen saattaa joidenkin silmissä olla. 

()https://yle.fi/aihe/a/20-10001094