Mitäs me pinnalliset, eli miten internet muokkaa lukutaitoamme sekä hermostoamme?

 

Tässä eräänä päivänä näin kirja, jonka nimi oli "Pinnalliset, mitä internet tekee aivoillemme". Siinä pohdittiin sitä miten Internet vaikuttaa aivoihimme. Siinä oikeastaan kiteytyi koko internetin vaikutus siihen, miten me käytämme tietoa, jota on nykyään saatavilla yllin kyllin. Mutta miten me tietoa käytämme? Me luemme jonkin artikkelin, käytämme tähän asiaan noin 30-120 sekuntia per artikkeli, ja sitten syöksymme kohti seuraavaa artikkelia, ja jos sitten artikkelin sisältö ei omaa itseä satu miellyttämään, niin silloin emme edes tuo 30 sekuntia viitsi kuluttaa asiaan, josta meillä on vahva, mutta vastakkainen mielipide. Itsekin joudun joskus myöntämään tekeväni noita asioita. 

Joskus olen miettinyt mitä tuo tapa käsitellä tietoa tekee meidän aivoillemme. Siis tekeekö se ehkä sen että hermosolujen haarautuminen lisääntyy, koska aivojen pitää pyytää lisää neuroneita käsittelemään tietoa. jota on saatavissa vain muutaman minuutin. Tai tuleeko ehkä kirjoituksesta joskus eräänlainen refleksi, joka vapauttaa aivoja analysoimaan nopeasti vaihtuvaa tietomäärää? Kuka tietää miten tällainen netin käyttö vaikuttaa siihen, miten toimimme tai miten esimerkiksi juuri keskushermostomme reagoi tähän tapaan käsitellä tietoja, missä esimerkiksi suuri määrä tekstiä pitää käydä läpi hyvin lyhyessä ajassa. 

Tekstin ero esimerkiksi vlogeihin eli kuvablogeihin on tuntuva. Tekstissä voi helposti hypätä merkityksettömiä pätkiä yli, ja keskittyä olennaiseen. Ja tekstin takaisin kelaaminen on helpompaa kuin vlogissa. Vlogissa taas pitää siirrellä kelausnappia edestakaisin, ja siksi videoblogit eivät ole ehkä kaikkien alaa. 

Tai oikeastaan melko usein meistä jokainen tekee sitä, että vilkaisee artikkelin otsikon, ajattelee "että tuo ei ole sitä mitä haluan lukaista", ja sitten hypätään kohti seuraavaa artikkelia, jonka sisältö tai otsikko tai otsikon alla oleva kuva miellyttää meitä enemmän. Eli me kaikki osaamme varmasti lukea ehkä vieläkin nopeammin kuin ennen, mutta osaammeko oikeasti arvioida sitä, miksi joku teksti on kirjoitettu. Siis osaamme lukea, mutta emme ehkä täysin ymmärrä sitä, mitä olemme lukeneet. 

Emmekä myöskään välitä siitä, mitä olemme lukeneet. Riittää että lehdessä tai Internetissä lukee jotain, ja jos joku sitten alkaa keskustella jostain artikkelista, niin silloin ruvetaan suuttumaan, ja tiukaistaan, että osaan minäkin ihan itse lukea. Mutta sitten kuitenkaan kukaan ei viitsi tuota artikkelia avata, kun sen lukeminen vie liikaa aikaa. 

Ja vaikka tietoa sitten luetaan, niin koskaan ei kysytä kysymystä "miksi". Siis mitään sen suurempaa tai syvällisempää tutkimusta mistään artikkelien taustoista ei edes viitsitä tehdä, kun kaikki on valmiiksi laitettu tuohon tekstiin. Mutta toki myös esimerkiksi paperilehden tilaajissakin on ainakin jonkin verran pinnallisia ihmisiä. Eli varmaan on myös ihmisiä jotka lukevat pääasiassa sarjakuvia, ja silloin ei ainakaan mistään kovin suurenmoisesta tai syvällisestä tiedonhankinnasta ole kysymys. 

Tietoa on paljon saatavilla, mutta samalla myös näennäistä pseudotiedettä tai näennäistotuuksia sekä puolitotuuksia on paljon enemmän liikkeellä. Ja sen takia meidän pitää olla varovaisia kun luemme jostain asioista. Eli pseudotiede tarkoittaa sitä, että jotain täydellistä huuhaata tai valhetta lähdetään levittämään tieteellisenä totuutena. Ja usein tuota valhetta boostataan esimerkiksi vaikuttavilla termeillä, joissa ihmisiä ikään kuin syyllistetään jos he eivät usko tuota ainoaa oikeaa totuutta. 

Siis jos ihminen uskoo jotain ammattilaisten tekemiä trikkikuvia tai esimerkiksi New York Timesiä tai tunnustettua tieteellistä julkaisua kuten Scientific Americania, niin hän on tyhmä. Siis tällaista mallia pseudotieteestä kyllä on esitelty. Eli ensin tunnetun tieteellisen julkaisun sivuja käytetään boostaamaan oman kannan uskottavuutta, ja sitten kun joku haluaa katsoa tuota lehteä, niin silloin se on tietenkin pudonnut kadulle. 

Tai kaksi todistajaa ovat olleet kanssani, ja koska he ovat tuon lehden nähneet, niin miksi muiden sitä pitäisi edes päästä katsomaan. Siis avoimen tutkimukseen kuuluu myös se, että lähteet ovat näkyvissä. Ja arvioinnissa arvioidaan työtä eli tuotosta eikä sitä minkä väriset sukat tuotoksen tekijällä on jalassaan. Eikä asialliseen tieteen tekemiseen kuulu esimerkiksi sellaiset asiat kuin väkivallalla uhkaaminen. 

Yksi pseudotieteen parhaista tuntomerkeistä on se, että siinä halvennetaan tutkijoita. Heidän työtään ei juurikaan käsitellä, vaan esiin nostetaan tutkijan nuoruudessaan tekemät rikokset tai mielenterveysongelmat, joilla ei ole mitään tekemistä esimerkiksi arvioitavien artikkelien tai muiden kirjoitusten kanssa. Ja tietenkin rikoksista mainitaan vain "rikokset", eikä niiden lajia ole mitenkään eritelty. Kun ajatellaan asiallista tutkimusta sekä tutkimusetiikkaa, niin silloin myöskään omaa tekstiä ei ole tapana pönkittää esimerkiksi tunteisiin vetoamalla. 

Siis sairas isoäiti ei kuulu muuhun tutkimukseen, kuin niihin, joissa käsitellään esimerkiksi yksittäisiin isoäiteihin kohdistuvia tekoja kuten rikoksia. Mutta joskus kuitenkin me kaikki olemme törmänneet tutkimuksiin sekä tutkijoihin, joita arvioidaan tutkimuksen tekijän yksityiselämän kautta. Eli ensin tuodaan esille ihmisen joku asia tai luonteenpiirre, jota ei "voida hyväksyä". Ja sitten tuota asiaa käytetään kaikissa yhteyksissä, joissa puhutaan kyseisestä ihmisestä. Siis tutkimus ei tietenkään ole pääasia, kun joku asia mikä tutkimuksen tekijässä poikkeaa valtaosasta ihmisistä. 

Hyvänä esimerkkinä tästä on ydinpommin keksijä J. Robert Oppenheimer, jota arvioidaan lähinnä hänen viimeisen julkisen puheensa kautta, ja John Nash, peliteoreetikko, jonka kohdalla mainitaan usein skitsofrenia, samalla hänen  tieteellinen työnsä mukavasti unohdetaan. 

Sama koskee myös Andrew Turingia, tietokoneen keksijää, joka sitten sai oman väitetyn seksuaalisen suuntautumisen takia lähteä puolustusministeriöstä. Samoin Stephen Hawkingin työtä on pyritty vähättelemään, ja hänen ALS-tautiaan on ylikorostettu. Jos sanotaan että Hawkingin tutkimuksista osa on vanhentuneita, niin meidän pitää muistaa, että kun Hawking teki tutkimuksiaan, niin tuolloin esimerkiksi tutkimusvälineet olivat aivan eri luokkaa kuin nykyään. 

Kun Hawking kirjoitti ensimmäisen teoksen mustista aukoista, niin niiden olemassa olosta ei edes ollut pitäviä todisteita. Eikä tuolloin ollut edes intenetiä, joka on vauhdittanut nykyaikaista tiedettä hyvin paljon. Enää tutkijan ei tarvitse aina mennä kirjastoon tai ostaa kirjaa, kun haluaa tietoa jostain asiasta. 

Tuo juttu oli sellainen, että sitä vauhditettiin suuren julkisuuskampanjan voimalla. Tuo asia sitten aiheutti sen, että Turin söi myrkytetyn omenan ja kuoli joko omankäden kautta tai murhattuna. Eli ensin arvioidaan työn tekijää, ja hänen työnsä voidaan työntää taka-alalle, jos se sattuu palvelemaan julkista mielipidettä. Tai parhaassa tapauksessa heitä arvioidaan esimerkiksi pukeutumisen perusteella. 

Liitteet:

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/n%C3%A4in-some-on-vaikuttanut-ihmisten-lukutaitoon/vi-AAVP0A9?ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=4d2c768604f546ed96fc1eab786d298a

Kuva: https://www.terracognita.fi/wp-content/uploads/Pinnalliset-scaled.jpg

https://kaikenmaailmanilmiot.blogspot.com/

Miksi Venäjä teki sotarikoksia Ukrainassa? (Noiden rikosten väitetään tapahtuneen vähintään päällystön tieten)

Kirjoituksen alla on linkki YLE:n juttuun, jossa sanotaan Venäjän sotarikosten olleen suunnitelmallisia sekä tapahtuneen päällystön tieten. Tai oikeastaan voidaan melkein suoraan sanoa, että päällystö on saattanut myös määrätä näitä rikoksia ihmisyyttä vastaan. Syy tähän toimintaan voi löytyä yllättävästä paikasta, nimittäin Venäjän huonosta menestyksestä tässä sodassa. Eli tarkoitus on tehdä omista joukoista vihattuja, jotta nämä eivät loikkaa vihollisen puolelle. Siksi ohjuksia roiskitaan pitkin ja poikin, ja häväistyjä ruumiita jätetään kaduille. Tuolloin tarkoitus on ollut tehdä oman puolen sotilaista uskollisia kuolemaan saakka. 

Tällaista törkeää siviileihin kohdistuvaa tulitusta voidaan verrata esimerkiksi Toisen Maailmansodan aikaisten Einsatzgruppen osastojen toimintaan. Noiden SS-osastojen tehtäviin kuului siviilien järjestelmällinen murhaaminen, ja tuon toiminnan tarkoitus oli estää nimenomaan Saksalaisia sotilaita antautumasta. Siis varsinaisesti sotarikosten syy on aina sama. 

Niitä mielellään esitetään aliupseerien sekä miesten omasta aloitteesta tekemiksi, mutta usein niiden tekijät ovat ehkä saaneet suusanallisen hyväksynnän tai jopa käskyn toimiinsa korkeammilta esimiehiltä. Jos puhutaan esimerkiksi sairaaloiden pommittamisesta, niin tietenkin tuolla toiminnalla on negatiivinen vaikutus oman puolen sotilaiden suosioon. Mutta sotarikokset auttavat myös sulkemaan suut asioista, joista esimerkiksi korkea päällystö ei halua maailman tietävän. 

Ja yksi asia mistä Putin ei halua ainakaan oman maansa kansalaisten tietävän on Venäjän armeijaan pesiytynyt kiusaamisen sekä simputuksen perinne, joka on suoraa jatkoa Neuvostoliiton aikaisesta toiminnasta. Kukaan ei tiedä että kuinka monta miestä vuodessa kuolee tuossa armeijassa simputuksen sekä erilaisten laiminlyöntien seurauksena. Eli onko sitten Venäjän armeijassa tapahtunut jotain, jonka takia Putin nyt haluaa suunnata ihmisten huomion Ukrainaan sekä siellä tapahtuviin sotatoimiin. Uskoisin että syyt operaatioon ovat lähinnä taloudellisia, mutta mieleen tulee se, että miksi Venäjä nyt ryhtyi operaatioon, joka ajoi sen paitsioon? Miksi esimerkiksi ruokahuoltoa ei ole järjestetty, eikä esimerkiksi miehille ole kerrottu säteilyvaarasta? 

Onko Wagner Groupissa jotain, mitä ihmisten ei haluta tietävän. Tuo yhtiö on huippuvarusteltu sekä Kremlin suojissa toimiva palkkasoturiyhtiö. Sen jäsen voi saada jopa 2000 kertaa parempaa palkkaa kuin tavallinen sotilas. Mutta mihin Kreml tätä yhtiötä tarvitsee? Eikö se saa esimerkiksi Osasto V:n tappaja-agentteja tekemään likaista työtään? Jos Kreml yrittää väittää ettei se tiedä Wagner Groupin työstä, niin se ei ainakaan mitenkään tukeaan tälle yhtiölle edes yritä peitellä. Kyseessä on Putinin yksityisarmeija, mutta mihin Putin heitä tarvitsee? 

Mikäli ajatellaan Venäjän suojaamatonta radioliikennettä, niin radioiden kaltaiset oheislaitteet ovat aina olleet Venäjän sekä Neuvostoliiton asevoimien ongelma. Eli niissä on käytetty alkeellisempaa elektroniikkaa kuin länsimaisissa radioissa, joiden viestiliikenne salataan aina automaattisesti. Mutta Venäjän asevoimissa luotetaan vielä analogiseen viestintään, mitä sitten voi kuka tahansa kuunnella, jos sattuu tietämään oikean taajuuden.

 Mutta jos sitten muistellaan sitä, että armeija marssii vatsallaan, niin silloin varmasti esimerkiksi ruokahuolto pitäisi varmaan jotenkin järjestää. Samoin Venäjän armeijan 65 kilometriä pitkän saattueen matkan tyssääminen polttoaineongelmiin kertoo jotain siitä, millä mielellä tuonne sotaan on lähdetty. Siis jos polttoainetta sekä ruokaa ei tule, niin asevoimien on aika vaikeaa taistella, koska ammusten lisäksi on myös ihmisen joskus saatava ruokaa. Siis lähtikö Venäjä jotenkin yllättäen hyökkäykseen, niin että se ei ehtinyt järjestää ruokailua noille miehille, jotka ovat lähteneet valloittamaan Ukrainaa? 

Toisten skenaarioiden mukaan Putinin itsensä terveydentilassa on tapahtunut jotain. Mutta se miksi hän nyt päätti lähteä varsin vaivalloiselle sotaretkelle, missä sotilailla ei ole ruokaa tai huoltoa on jotenkin outoa. Siis onko hänen vain tarkoitus tapattaa omia miehiään. Jos näin on, niin miksi hän sitten haluaa tuon likaisen operaation toteuttaa? 

Tietenkin Putinilla on aina selitys kaikkeen, mutta miksi hän toimii kuten toimii? En usko että Wagner Group on kovin pidetty yhtään missään, mutta jos sanotaan että joku haluaa hyökätä toiseen maahan, niin miksi hän jättää miehet ilman ruokaa? Samoin yhdessä ja toisessa asiassa sekä Venäjän taktiikassa että välineissä tuntuu olevan puutteita. Jos otetaan vaikka esimerkiksi se, että tuo valtio olisi käyttänyt suuren osan täsmäaseistaan Syyriassa, niin silloin kuitenkin meidän pitäisi muistaa kysyä, että eikö Venäjä valmista itse omia ohjuksiaan? Vai miksi se ei saa varastoihin täydennystä? Ja jos sitten puhutaan taktiikoista, niin onkohan niin, että esimerkiksi syy tappioihin löytyy selkänojan sekä pöydän välistä. 

https://yle.fi/uutiset/3-12388573

https://yle.fi/uutiset/3-12388510

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Siis niistä venäläisten sotilaiden säteilysairauden oireista

Onko muuten koskaan edes vaivauduttu kysymään, että kuinka kauan nuo Venäläiset ovat tuolla punaisessa metsässä olleet? STUK:n mukaan Tshernobylin "punaisessa metsässä" ei ole tarpeeksi radioaktiivista ainetta, jotta siitä voisi saada akuutin säteilysairauden. Mutta jos sitten ajatellaan että nuo arvot, mitä STUK käyttää mittauksissaan ovat peräisin punaisesta metsästä, joka on siis alue Tshernobylin voimalan lähellä mihin vuoden 1986 onnettomuuden jälkeen kohdistui kaikkein raskain säteily, niin onko tuossa lausunnossa ajateltu sitä, että joku saattaisi viettää muutamia viikkoja tuossa paikassa kaivellen maata. 

Siis jos sanotaan että joku viettää siellä puolisen tuntia, niin hän varmaan ei säteilysairautta aivan heti saa. Mutta tilanne voi olla hiukan toinen, jos vaikka siellä vietetään muutamia viikkoja kaivellen maata lapiolla ja hengitetty maasta nousevaa pölyä saman verran. 

Eli jos siellä on oleskeltu viikkokausia, niin silloin alkaa varmaan keuhkoihin tulla niitä paljon puhuttuja strontium-hiukkasia. Tai mistä kukaan edes tietää, missä nuo venäläiset sitten ovat oikeasti olleet. Varmaan on sanottu, että he ovat olleet vain punaisessa metsässä, mutta onko joku sitten päättänyt käväistä vaikkapa sarkofagin eli aikoinaan tuhoutuneen reaktorin suojarakennuksessa tai sitten käynyt varkaissa esimerkiksi Pripjatin aavekaupungissa. 

Voisivatko nuo oireet ehkä johtua kemiallisesta altistuksesta? Saattaa olla niin että osa Ukrainassa käytetyistä ohjuksista on vanhempia, nestemäistä polttoainetta käyttäviä raketteja. Ja tuolloin niitä käyttävä henkilökunta on saattanut altistua hydratsiinille. 

Tai sitten voi myös olla niin, että noissa uudemmissa ohjuksissa (NATO: SS-21 ja SS-26) tai niiden kiinteässä polttoaineessa on myös hyvin myrkyllisiä kemikaaleja, joista osa saattaa aiheuttaa syöpää.

Toisaalta jos alkuperäistä juttua missä väitettiin venäläisten saaneen säteilysairauden oireita, ei kerrottu että kuinka monella noita mahdollisia säteilysairauden oireita on, tai että kuinka kauan nuo sotilaat ovat olleet tuolla punaisessa metsässä? Tai mistä kukaan tietää, mistä nuo oireet ovat peräisin. Jos puhutaan sellaisista oireista kuin syövän esiaste, oksentelu sekä muut vastaavat asiat, niin tietenkin nuo oireet voivat johtua jostain kemikaaleista kuten joidenkin rakettien polttoaineena käytettävästä hydratsiinista tai muusta voimakkaasta karsinogeenistä. 

Siis Venäjä käyttää Ukrainassa ilmeisesti uudempia "Iskander" (SS-26 "Stone") ja OTR-21 Totška (SS-21 "Scarab") ohjuksia joissa on kiinteää polttoainetta käyttävä rakettimoottori. Mutta saattaa olla niin, että myös vanhempaa ohjuskalustoa kuten SS-1 Scud-ohjuksia on  käytetty joissakin tilanteissa. Noissa ohjuksissa on voimakkaasti myrkyllistä hydratsiinia polttoaineena, enkä myöskään tiedä mitä aineita näiden uudempien taktisten ohjusten polttoaine sisältää. Eli kiinteäkin polttoaine voi olla hyvinkin myrkyllistä. Ja en tiedä että käyttävätkö Venäläiset ohjusmiehet suojanaamaria tai suojapukua, kun he ampuvat ohjuksia, tai että ovatko he alttiina ohjusten pakokaasuille, kun he laukaisevat noita aseita. 

Hydratsiinin kemikaalikortti: 

http://www.ilo.org/dyn/icsc/showcard.display?p_lang=fi&p_card_id=0281&p_version=2

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/327ad75b-3f72-4462-abaa-cccfebd78420

https://fi.wikipedia.org/wiki/Iskander_(ohjus)

https://fi.wikipedia.org/wiki/OTR-21_Tot%C5%A1ka

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Siis miksi Putin halusi liittää Ukrainan Venäjään?

Tekstin alla on liitteenä linkki YLE:n artikkeliin tästä asiasta. Itse olen sitä mieltä, että Venäjän hyökkäys Ukrainaan saattaa johtua taloudellisista syistä. Mutta tietenkin Putin haluaa perustella toimintaansa jollain muulla kuin pelkällä halulla estää EU:ta ostamasta öljyä ja kaasua Kaukasukselta sekä samalla markkinoida Wagner-Groupin palkkasotureiden osaamista sekä taisteluvälineitä niille, jotka ovat kiinnostuneet esimerkiksi Venäläisestä sota-alan osaamisesta. 

Mutta jos sitten lähdetään tarkastelemaan esimerkiksi Ukrainan sijaintia tai Venäjän sieltä valtaamia alueita, niin silloin voidaan tietenkin sanoa, että Venäjä haluaa rakentaa rautatien Sevastopolin eli Simfepolin alueelle, jotta se voi paremmin hallita tuota laivastotukikohtaansa, jonne on sijoitettu ydinseita. 

Jos esimerkiksi polttoöljy toimitetaan Simfepoliin putkea pitkin pitkän matkan päästä, niin silloin eivät laivat voi nousta kapinaan niin helposti. Nimittäin ydinaseita käyttävien joukkojen kapina on aina mahdollinen, ja erityisesti itsevaltaisissa maissa on houkutus kapinaan suurempi kuin demokraattisessa lännessä, koska itsevaltaisissa maissa valta on selvemmin liitetty henkilöön kuin länsimaissa. 

Mutta miksi Venäjä haluaa pitää Simfepolin sekä ainakin suuren osan Mustan Meren rannikkoa? Siis mistä päättelen näin? Koska pääasialliset taistelut ovat keskittyneet noille alueille, niin niiden pitää olla Venäjälle jotenkin tärkeitä. Kyse on öljystä sekä kaasusta. Jos EU haluaa jatkaa kaasun ostoa idästä, niin se voi valita joko Venäjän tai Kaukasuksen öljyn sekä kaasun välillä. 

Ja jos EU ostaa jatkossa kaasua Kaukasukselta, niin silloin Venäjä menettää suurimman tulonlähteensä. Joten tietenkin silloin Venäjä varmaan haluaa saada haltuunsa vähintään Mustan meren rannikon, koska tuolloin ei kaasua ja öljyä voida toimittaa Ukrainan kautta Euroopan Unioniin. Samoin osa tuon sotaretken tarkoituksesta on ilmeisesti demonstroida Venäjän asevoimien tehoa sekä sen varusteiden käyttökelpoisuutta mahdollisille asiakkaille. 

Tilanne Ukrainassa 3.4. kello 10. (YLE.fi)

Eli tarkoitus on ollut myös ilmeisesti markkinoida Venäläistä sotavälineistöä sekä muuta osaamista potentiaalisille asiakkaille. Tuolloin kaikki muutkin voisivat saada esimerkiksi Wagner Groupin palkkasotureita kouluttajikseen pientä korvausta vastaan tietenkin. Tuollaiset rahat tietenkin merkitsevät hyvin paljon esimerkiksi Putinin itsensä ja hänen lähipiirinsä mukavuuksille. Mutta kun sitten ei konsepti ole toiminut, niin itku on tullut. Oligarkkeja tarvitaan ohjailemaan rahavirtoja sekä peittämään esimerkiksi Venäjän valtiollisten toimijoiden kuten FSB:n osuutta  joissakin informaatio-operaatioissa. 

Välimiehinä toimivat oligarkit voivat silloin ostaa mediasta mainostilaa, jota käytetään informaatiovaikuttamiseen. Siis on eri asia tilata esimerkiksi poliittista markkinointiaineistoa valtiollisten toimijoiden kautta, jos tuo aineisto sitten palvelee Venäjän valtion etua. Mutta sitten kun Putin haluaa henkilökohtaista etua, niin silloin hänen pitää käyttää yksityisiä toimijoita. 

Samoin oligarkkien käyttö välimiehinä tietenkin peittää esimerkiksi mainostilan oikean maksajan, koska muuten tilisiirroissa näkyy Venäjän valtio.  Eli jos putin nostaa rahaa valtion kassasta, niin silloin siitä jää jälki kirjanpitoon. Jos raha on tullut esimerkiksi jostain Afrikasta tuon oligarkin tilille, niin silloin ei sitä myöskään näy Venäjän valtiollisessa kirjanpidossa. 

Kaikkein pahin asia Putinin kannalta on ollut se, että jos hänen palkkasoturinsa eivät onnistu, niin silloin ei kukaan tilaa töitä tuolta Wagner Groupilta, eikä tuota virallisen tulon ulkopulelta tulevaa rahaa enää ole. Samoin jos Ukraina onnistuu torjumaan Venäjän toiminnan, niin silloin poistuu pelko, mikä on suojellut Putinia. Se mikä sitten on seurausta mahdollisesta epäonnistumisesta on se, että Venäjän asevoimien maine on mennyttä. Ja sama sitten koskee tietenkin Wagner Groupia. Epäonnistuminen varmasti vaikuttaa entisten sotilaiden haluun värväytyä Wagner Groupin palvelukseen. Ja Wagner Group sekä sen palkkasoturit ovat väline, jota Putin voi käyttää ohi virallisten kanavien. 

https://yle.fi/uutiset/3-12385667

Alussa kaikki päätöksenteko on kaoottista, mutta sitten se muuttuu koordinoiduksi.

 

Lockheed-Martin F-35 (Wikipedia/Lockheed Martin F-35 Lightning II)

Aina alussa kaikki järjestelmät ovat kaoottisia. Kun esimerkiksi eduskunnassa aletaan keskustella erilaisista asioista, niin on paljon ihmisiä jotka eivät ole koskaan oikeasti edes ajatelleet koko asiaa. Esimerkiksi vielä viime jouluna NATO oli asia, mitä "pidettiin avoimena", mutta kaikki turvallisuuspoliittiset päätökset tehdään sen mukaan mikä on vallitseva turvallisuuspoliittinen tilanne. Ja turvallisuuspoliittinen tilanne on muuttunut melko nopeasti. Eli olemme tilanteessa, jossa voimme todeta, että "tämä tuli vähän äkkiä". 

Jos ajatellaan että keskustelun alussa on eduskunnassa kaaos, niin se tietenkin on aina aivan luonnollista. Kun ihmiset muodostavat kantansa johonkin asiaan, niin heidän pitää tietenkin keskustella siitä. Siis yksittäisten edustajien kautta muodostetaan eduskuntaryhmän kanta asioihin. Ja kun tuota kantaa muodostetaan, niin silloin alussa on aina kaaos. Eli jokaisella voi olla aivan oma mielipide asioista, ja sitten myöhemmin tuo mielipide sitten yhdistetään muihin mielipiteisiin, ja sen kautta muodostetaan ensin eduskuntaryhmien sekä sitten myös eduskunnan kanta asiaan. 

Siis me emme vain saa NATOlta, vaikka me niin ehkä haluaisimme uskoa. Meillä pitää myös olla jotain tarjolla. Siis me emme voi lähteä hakemaan NATO:n jäsenyyttä ja luetella sitten sellaisia reunaehtoja, että me emme halua NATO-joukkoja tai sen tiedustelulaitteita omalle maallemme, ja sitten ryhtyä lisäilemään sitä mitä me emme halua pitkin neuvotteluja. Jos lähetään siitä, että haemme NATO-jäsenyyttä, niin silloin meidän pitää muistaa kaksi asiaa. 

Ensinnäkin meidän pitää muistaa oma kansallinen etumme. Ja sitten meidän pitää muistaa että muillakin mailla on oma kansallinen etunsa, mikä sitten tarkoittaa että meidän pitää myös jossain antaa periksi. Emme siis voi saada mistään pullasta pelkkiä rusinoita, vaan myös ikäviä asioita on joka tapauksessa edessä. 

Toisaalta jos aiomme käyttää USA:n tarjoamia välineitä, niin meidän pitää silloin myös muistaa miltä me näytämme USA:n valtiollisen johdon silmissä. Siis USA:n valtiollinen johto vastaa omille esimiehilleen sekä he ovat amerikkalaisten äänestäjien valitsemia. Joten sitäkin asiaa pitäisi varmaan vähän miettiä, kun lähdetään tekemään päätöksiä. 

Meille ei ehkä nyt ole tarjolla täydellisiä ratkaisuja, ja jos NATO sitten esimerkiksi edellyttää meitä liittymään UKUSAn kaltaisiin sopimuksiin eli elektronista valvontaa sekä muuta tiedusteluyhteistyötä koskeviin sopimuksiin, mikä tuo alueellemme elektronisia tiedustelulaitteita sekä muita tiedusteluvälineitä, niin ehkä tuokin asia olisi sellainen mitä meidän pitäisi miettiä. Siis NATO ei ole pelkkiä panssarivaunuja, ohjuksia sekä monitoimihävittäjiä. Se on myös tiedusteluyhteistyötä. Ja tuon tiedustelun kohteena voisi olla esimerkiksi Pietarin laivastotelakka. 

NATO-keskustelu maamme eduskunnassa on sekavaa. Siis kun tätä toimintaa tarkastellaan kaaosteorian näkökulmasta, niin me voimme todeta että kaikki järjestelmät lähtevät muotoutumaan kaaoksen kautta. Ja sosiaalinen kaaosteoria on oikeastaan vain alkuperäisen universumia koskevan kaaosteorian muunnos. Alussa kaikki järjestelmän jäsenet kertovat mielipiteitään, jotka voivat olla hyvinkin pelkistettyjä. Siis aina alussa järjestelmän osaset eli ihmiset kyselevät toisiltaan, että mitä meiltä he ovat siitä asiasta, mistä tullaan seuraavaksi päättämään. Ensin nuo mielipiteet ovat mustavalkoisia eli kyllä tai ei-tyyppisiä lausuntoja. Sitten tämän jälkeen ryhdytään rakentamaan perusteluja mielipiteelle, ja tässä vaiheessa tietenkin perehdytään tietoon, mitä päätökseen liittyy. 

Tärkein asia tietenkin on se, että meillä on myös oma, uskottava maanpuolustus, jota myös vastaisuudessa rakennetaan niin, että tänne ei ole ilman lupaa tulemista. Mutta kuten monesti olen kirjoittanut, niin sodan syttyessä olisi mukava että myös apua tulisi miesten ja materian muodossa. 

Siis silloin arvioidaan mitä hyvää tai mitä huonoa jossain asiassa on, eli laitetaan vaakakuppiin lappusia joissa lukee kyllä ja ei kantoja puoltavia asioita, ja sitten se puoli jossa on enemmän edullisia asioita voittaa. Mielipide on siis asia, joka kehittyy kuin molekyyli. Ja kun sitten asiaa eli sosiaalisessa mielessä päätöstä aletaan niin sanokaamme muotoilla, niin silloin tietenkin oma mielipide pitää perustella. Tuon perustelun jälkeen jos menemme esimerkiksi tekemään NATOn jäsenhakemusta, niin silloin tietenkin meillä tai valtiomme edustajilla pitää olla sellainen hakemus, mikä voidaan NATO:ssa hyväksyä. 

Eli tuon hakemustekstin pitää silloin sisältää muutakin kuin vain tekstin "me halutaan NATO:oon, kun teillä on niin komeat vehkeet". Tai ehkä seuraava esimerkki kuulostaisi vielä paremmalta. "Me halutaan NATOoon kun Ruotsikin on siellä". Siis kun Suomi tekee päätöksiä NATOsta, niin meidän pitää muistaa se ihan oma etumme myös siinä asiassa. Me emme voi lähteä aina tekemään päätöksiä siten, että seuraamme Ruotsia. Kun katsomme karttaa, niin Ruotsin asema siellä on hiukan toinen kuin Suomen. Eli jos Ruotsi ja Venäjä ryhtyvät käymään toistensa kurkkuun kiinni, niin me olemme silloin ikävässä välikädessä. 

Ydinaseet ovat siis maassamme tabu. Se mikä meidän pitää käsittää on se, että ne ovat tehokkaita, ja siksi niitä on myös hankittu monen maan arsenaaliin. Se mikä ydinaseissa "viehättää" on se, että nuo aseet ovat tehokkaita, sekä hyvin julmia aseita. Ydinaseella voidaan tuhota suuri määrä vihollisen varusteita ja miehiä kerralla, ja niiden avulla voidaan pyyhkiä tilanne taistelukentältä hyvin nopeasti ja tehokkaasti. Ja se että niitä on jonkun maan varastossa tekee niiden käytöstä mahdollisen. 

Venäjän kohdalla ydinaseiden ongelma on siinä, että tuossa maassa on kehitetty korostetusti ydiniskuvoimaa, ja konventionaaliset aseet on jätetty vähän hunningolle. Jos Venäjän konventionaalinen sotavoima ei sitten kykene ratkaisemaan tilanteita, niin silloin Venäjälle jäävät vain ydinaseet, joilla se voi vaikuttaa kansainväliseen politiikkaan. Eli tuolloin ei olisi mitään "törmäyssuojaa", jos Venäjän asevoimat joutuvat sotaan, vaan valtiolle jäävät vain ydinaseet.

Jos sanotaan että NATO tuo ydinaseet maamme rajojen sisäpuolelle, niin silloin se voi tarkoittaa aivan mitä hyvänsä. Eli se voi tuoda ydinaseita kuljettavien ja käyttävien lentokoneiden varalaskukenttiä, pysyviä tukikohtia mihin voidaan tuoda ydinaseita hyvin nopeasti tai sitten se voi tarkoittaa esimerkiksi ydinkranaattien tai tykillä, ohjuksella tai lentokoneesta ammuttavien monikäyttötaistelukärkien tuomista kriisitilanteessa maahamme, mutta sitten tietenkin meidän kannattaa tuoda myös se ajatus että maahamme ei rauhan aikana tuotaisi taktisia ydinkärkiä esille neuvotteluissa. 

Siis NATOoon liittyminen on kahden kauppa, missä kyse on sopimuksesta. NATO siis voi myös haluta jotain myös Suomelta, vaikka sitä sitten ei niin kauheasti haluta tuoda esiin. Mutta jos sitten lähdemme tekemään NATOn jäsenhakemusta, niin tietenkin meidän pitää uskaltaa silloin tuoda oma näkökulmamme asioihin esille. Siis NATOssa ei osata reagoida mitenkään, jos edustajamme istuvat kokoushuoneessa tuppisuina, eivätkä osaa avata suutaan jostain asiasta, mikä saattaa olla hyvinkin tärkeä meille. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/rikka-purra-mtv-n-uutisextrassa-nato-prosessi-eduskunnassa-on-sekava-t%C3%A4st%C3%A4-merkillisest%C3%A4-kokonaisuudesta-syntyy-suomen-kanta/ar-AAVLTkC?ocid=msedgntp&cvid=32f704d48a6c45caaa07a47c70ea2e11

Kuva: https://en.wikipedia.org/wiki/Lockheed_Martin_F-35_Lightning_II

https://fi.wikipedia.org/wiki/UKUSA-sopimus

Presidentti Halonen ei ole ainoa, joka pettyi Vladimir Putiniin

Kuva: Pinterest

Tiedättekö mitä yhteistä on Leninillä sekä Vladimir Putinilla. Molemmat ovat aikoinaan luvanneet muutosta, mutta tuo muutos on ollut vain siirtyminen poliisivaltiosta uuteen poliisivaltioon. Eli oikeastaan kaikki muutos mitä on tapahtunut on se, että salaisen poliisin nimi vain on muuttunut ajan myötä Tšekasta FSB:ksi. Eli kuten tiedämme, niin tuon vuonna 1917 perustetun salaisen poliisin toimintatavat ovat edelleen samat, ja ne periytyvät tsaarien salaiseen poliisiin ohranaan, joka urkki sekä murskasi tsaarin vastaista oppositiota tehokkaasti ja osaavasti. samat menetelmät siirtyivät sitten kommunistisen Neuvostoliiton salaiselle poliisille eli turvallisuuspalvelulle. 

Presidentti Tarja Halonen ei ole varmaan ainoa, joka on pitänyt Vladimir Putinista. Ennen kuin Putinista tuli presidentti, ja hän sai käyttöönsä valtion hän oli varmaan erittäin mukava ja kansainvälinen mies. saattaa olla että putin poliittisen uransa alkuvaiheilla ja ennen presidentiksi pääsyään oli aivan oikeasti muutoksen mies, joka tulisi purkamaan turvallisuuspalvelun sekä hajottamaan Neuvostoliiton jäänteet, mutta sitten kun hän pääsi valtaan, niin rupesi ääni muuttumaan kellossa. Putinin malli jossa hän keskitti vallan itselleen teki hänestä suuren ja samalla hän aiheutti pettymyksen. Tarja Halonen ei ole ainoa, joka Putiniin  on uskonut, ja sitten joutunut pettymään. 

Hän petti kaikki jotka uskoivat siihen, että tuo mies voisi tuoda muutoksen Venäjälle, jota on kautta aikojen hallittu rautaisella kouralla ja pelolla. Kaikki Venäjän valtaapitävät ovat kautta aikojen tsaareista Leniniin luvanneet maalleen uudistuksia, ja nuo uudistukset ovat usein olleet sellaisia että ne keskittävät vallan pienelle joukolle. Samalla tavoin kuin Lenin petti kansan on putin tehnyt saman asian. Hän ei ole lupauksista huolimatta vienyt muita uudistuksia läpi, kuin sen että valta keskittyi hänelle itselleen. 

Eli kun valtaan pääsee, niin valta turmelee, ja loputon valta turmelee loputtomasti. Putin saattoi olla hyvinkin mukava ja miellyttävä mies, mutta hänet on KGB:ssä koulutettu olemaan sellainen. Eli hän on ulkoisesti hyvin miellyttävä ja avoin, mutta tuo avoimuus saattaa olla hyvinkin pettävää. Ja Putin varmasti osaa tehdä muut kiitolliseksi itselleen. Siitä kuinka Putin tulipalon sytyttyä sitoi lakanat yhteen ja pelasti toisen, vanhemman tyttärensä liekeistä sitomalla lakanoita yhteen, ja päästyään sitten alasti pakoon liekkejä, kun hän yritti pelastaa perheensä säästöt eli  salkullisen rahaa. 

Tuosta Kiimajärvellä sattuneesta datšan tulipalosta jossa palokunnalta loppui vesi, ja letkut jäivät lyhyiksi varmaan kirjoitetaan vieläkin melko paljon. Ja tapauksesta on hyvä kuvaus Helsingin Sanomien kuukausiliitteen numerossa 4/22. Tapaus varmaan on usein käytetty esimerkki KGB miesten neuvokkuudesta, ja mielenkiintoista myös on se, että rakennusyhtiö tuomittiin vastuulliseksi tuohon tulipaloon. Sitten rakennusyhtiö joutui tekemään uuden datšan Putinin perheelle. joskus myöhemmin on kysytty, että mitä jos tuo datša ei olisi ollut KGB-miehen käytössä? Olisiko silloin tuomio ollut toinen?

Kuva 2 Tšekan merkki. (Kuva Wikipedia/Tšeka)

Siitä myöskään ei ole mainintaa, että oliko kyseinen vapaa-ajan asunto eli datša Putinin henkilökohtainen vai oliko se virkaan kuuluva etu? Eli oliko sen rakennuttaja Putin, Pietarin kaupunki vai FSB? Joskus on väitetty, että tuo tulipalo oli varoitus siitä, mitä tapahtuu, jos pettää turvallisuuspalvelun tai on sen takana voinut kyllä Venäjän mafiakin olla. Tai sitten palo sai alkunsa viallisesta sähköliitoksesta.  Se mitä muuta kuin rahaa tuossa palossa paloi jää ikuisesti arvoitukseksi. Eli oliko putin ehkä ottanut jotain mukaansa turvallisuuspalvelusta? 

Ja liittyykö tuo joku ehkä hänen DDR:n aikaiseen toimintaansa, jossa hän saattoi päästä valvomaan myös korkea-arvoisempia turvallisuuspalvelun virkailijoita, jotka ehkä kävivät tuossa kuuluisassa Bellevue-hotellissa Dresdenin kaupungissa haistelemassa sekä maistelemassa ylellistä ja prameaa tunnelmaa.  Tuo hotelli oli auki myös ulkomaalaisille, ja se oli loistava paikka värvätä kontakteja. 

Eli sattuiko Putinin kohdalle tapaus, jossa joku esimies oli vähän ottanut liikaa, ja sitten oli esimerkiksi kuuluisa salkku unohtunut väärään paikkaan? Tai oliko putin ehkä kuvannut jotain mitä esimiehet eivät halunneet hänen kuvaavan. No tuota voimme arvuutella loputtomasti. DDR:n aikaan Putin oli "vain majuri", mutta sai siellä sitten kuitenkin kaksi ylennystä, joista molemmat ovat olleet merkittäviä. 

Oliko Putinin pesti FSB:n päällikkönä vuosina 1998-1999 kutsu pois formaliinista. Eli onko Putin itse suunnitellut oman uransa, vai onko joku auttanut häntä siinä?

Putinin maine uudistajana johtuu siitä, että hän toimi Pietarin pormestari, Anatoli Aleksandrovitš Sobtšakin (1937-2000) taustajoukoissa. Sobtšak kuoli ilmeisesti botuliinimyrkytykseen, jonka taustalla saattoi olla joko FSB tai Venäjän mafia. Mutta tuon oudon murhan motiivi saattoi olla se, että joku ehkä epäili Putinin paljastaneen Sobtšakille asioita, joista haluttiin olla vaiti. 

Omituista että tuo murha sattui samaan aikaan kun putin pääsi ensimmäistä kertaa Venäjän presidentiksi. Sobtšakin kausi Pietarin kaupunginjohtajana päättyi vuonna 1996, joten mitä Putin teki vuodesta 1996 vuoteen 1998, jolloin hän siirtyi FSB.n päällikön virkaan? Tuo FSB:n päällikön virka, jota Putin hoiti vuoden verran oli kuin kutsu pois formaliinista, mihin esimerkiksi YYA-Suomessa säilöttiin poliitikot, jotta he eivät ryvettyisi päivän politiikassa. 

En usko että Putin on kaikessa kovuudessaan kaikkien niiden murhien takana, joita häneen on liitetty. Ainakaan jos puhutaan väkivallasta ennen Putinin virkaa FSB:n päällikkönä sekä Venäjän presidenttinä. Siis Putin on ollut FSB:n johtaja vuosina 1998-1999. Sen jälkeen hän on toiminut politiikassa. 

Vuonna 2008 hän nousi "Yhtenäinen Venäjä-puolueen" johtoon viettäessään välikautta Venäjän presidentin virasta.  Vuonna 2000 hän saavutti ensimmäisen kerran presidentin aseman 52,94% äänisaaliilla. Vuonna 2008 valittiin hänen tilalleen Dmitri Medvedev. Tuolloin esimerkiksi Venäjän presidentin toimikausien määrä poistettiin, ja sitten valta palautettiin Putinille, ja sai samalla oikeuden säätää lakeja. Vuoden 2012 jälkeen Putin on hallinnut Venäjää yksinvaltiaan tavoin, ja keskittänyt vallan itselleen. 

Me kaikki tiedämme, että korruptio turmelee, ja se että esimerkiksi joku turvallisuuspalvelun mies jää kiinni sivutyönä tehdystä murhasta, niin hän varmaan väittää suoraan käskyn tulleen Putinilta. Eli kaikki väkivalta edes Venäjällä ei ole varmaan Putinin komentamaa, vaikka väkivallan tekijä haluaakin muiden uskovan niin. Tuolloin ei kukaan uskalla tutkia tapauksia. 

Mutta Putinin autoritäärinen vallankäyttö kyllä viittaa siihen, että hän on myös ollut mukana käskemässä noita tekoja. jotka ovat kohdistuneet hänen vastustajiinsa. Mutta joissakin tapauksissa on joku muukin voinut käyttää tilaisuutta hyväkseen, ja tehdä Putinille palveluksia. Se mikä sitten auttaa varmasti peittelemään noita tapauksia on se, että putin ei tee mitään noiden tekojen tutkimusten eteen. 

Ja Putinin kohdalla me kaikki toivoimme, että hän olisi toinen mies, joka haluaisi uudistuksia. Mutta hän oli pettymys kaikilla tasoilla. Eli kuten tekstin alussa kirjoitin, niin Tarja Halonen ei ole ainoa joka häneen on pettynyt. 

Lähteet:

https://fi.wikipedia.org/wiki/Anatoli_Sobt%C5%A1ak

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ohrana

https://fi.wikipedia.org/wiki/T%C5%A1eka

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4n_turvallisuuspalvelu

https://fi.wikipedia.org/wiki/Vladimir_Putin

Helsingin Sanomat: Kuukausiliite 4/22

Neuvostoliitto sekä YYA elävät edelleen.

Neuvostoliitto oli oikeastaan eräänlainen Platonin ideaalivaltion muunnelma, missä jokaisella toimijalla on oma karsina. Valtiota johtavan filosofien ryhmän paikalla oli tietenkin toveri kommunistisen puolueen pääsihteeri, sotilaiden paikalla taas oli salainen poliisi eli turvallisuuspalvelu. Tuon palvelun tehtävä oli tuhota valtion vihollisia, ja tietenkin perustyöläiset eli helootit, joiden tehtävä oli tuottaa valtiolle tuotteita, joita se tarvitsi. Turvallisuuspalvelun työntekijä oli siis ase käskijänsä kädessä. Jos tuo käskijä käski tätä alaisteen tehdä jotain, niin alaisen piti tehdä mitä käskettiin. 

Mikäli alainen osoitti mitään kritiikkiä, niin silloin hän kapinoi. Se mikä sitten vapautti alaisen eli sotilaan moraalisesta vastuusta oli tietenkin se, että hän noudatti vain saamaansa käskyä. Hän oli saamansa käskyn äärimmäinen välittäjä. Sotilas joka puolusti valtiotaan vastavallankumouksellisia voimia vastaan.

Kun turvallisuuspalvelun virkailijat lähtivät tehtäviinsä, niin he eivät suinkaan mitään kritiikkiä saamaansa tehtävää kohtaan osoittaneet. He olivat valtion palvelijoita, jotka palvelivat itseään parempia filosofeja, ja tietenkin heidät oli kohotettu tavallisen kansan yläpuolelle. Jos alempi kritisoi esimerkiksi turvallisuuspalvelun työntekijöitä oli se samalla valtion johdon auktoriteetin kyseenalaistamista. 

Juuri tämä asia, että valtion johtajaa sekä hänen edustajaansa eli sotilasta tai turvallisuuspalvelun virkailijaa ei saanut kritisoida varmasti upposi johonkin johtamisesta pitävään henkilöön. YYA-Suomen malli perustui siihen, että "idänsuhteet olivat ylitse muiden". Siis valtionpäämieheen ja hänen päätöksiinsä kohdistuva kritiikki olivat tietenkin kritiikkiä ulkopolitiikkaa sekä idänsuhteita vastaan. Ja ulkopolitiikka perustui siihen, että nimenomaan valtionpäämiehellä, joka oli Suomen tapauksessa Kekkonen oli nimenomaan hyvät henkilökohtaiset suhteet Neuvostoliiton johtoon. 

Siis jos lähtisimme kutsumaan valtion johtajia kuninkaiksi, niin tässä mallissa toveri NKP:n eli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri oli kuninkaiden kuningas. Hän oli hahmo johon häneen tukeutuvat valtionpäämiehet voivat vedota. Eli kun mellakkapoliisi pamputti mielenosoittajaa Prahassa, niin Prahan johto saattoi sanoa, että "iso paha Neuvostoliitto käski heitä tehdä noin". Ja jos Neuvostoliittoa ei toteltu, niin silloin se saattoi miehittää maan. 

Neuvostoliiton perintö elää edelleen. Se elää niissä miehissä jotka YYA-Suomen aikaan pitivät valtaa. Ja tuo perintö näkyy osittain vieläkin esimerkiksi joissakin lehtikirjoittelussa, missä valtion johtajan tai tiettyjen hänen alaistensa kantaa asioihin ei saa kyseenalaistaa. Siis milloin pääsemme eroon YYA-Suomesta sekä Neuvostoliitosta? Vastaus on se, että Neuvostoliitto on kuollut vasta kun viimeinen Neuvostoliittolainen on kuollut. Samoin YYA Suomi lakkaa olemasta vasta kun viimeinen YYA-suomalainen on kuollut. Nuo asiat elävät niissä ihmisissä jotka ovat ne henkilökohtaisesti nähneet sekä kokeneet. 

YYA-Suomi oli asia, jota kannatettiin aikoinaan melko laajasti. Eli tietenkään nykyään ei kukaan voi edes ajatella olevansa joku suomettunut päätoimittaja, joka poisti juttuja jotka eivät häntä itseään tai Kekkosta miellyttänyt. Itse muistan sen ajan kun Neuvostoliitto hajosi. Silloin TV täyttyi ihmisistä, joilla ei oman käsityksensä mukaan ollut mitään tekemistä itsesensuurin sekä suomettumisen kanssa, mutta mieleen vain tulee se, että missä ne lehtijuttuja sensuroivat päätoimittajat sitten oikeasti olivat? 

En oikein jaksa uskoa, että Kekkonen nyt joka kerta on soittanut päätoimittajalle, kun hänestä on jotain kirjoitettu, mitä hän ei halunnut lukea. Tai mistä esimerkiksi Kekkonen sai tietää jostain YYA-hengen vastaisesta jutusta ennen kuin se on julkaistu? Siis varmaan tuossa itsesensuurissa oli mukana myös muita ihmisiä kuin yksin Kekkonen. Ihmisten haluttiin ajattelevan, että jos Kekkonen lähtisi pois virastaan, niin seuraaja ei enää osaisi miellyttää Neuvostoliiton johtoa. Ja jos Neuvostoliiton johto ei pitäisi jostain asiasta, niin se ampuu välittömästi ydinaseella tuota pettymyksen aiheuttajaa. 

Eli melko kypsän kuvan tuo käsitys antaa Neuvostoliiton johdosta. Tuolloin tuo tilanne voidaan siirtää esimerkiksi jonkun koulun pihalle. Mitä itse tuumisit, jos joku 12-vuotias lataa toista turpiin jos toisella on eriävä mielipide jostain asiasta? Osoittaisiko tuo asia oikeasti kypsyyttä vai olisiko tuo lyöjä ehkä kuitenkin ainakin vähän lapsellinen? 

Vaikka haluamme uskoa toisin, niin YYA-Suomi elää edelleen. Se elää niissä ihmisissä, jotka silloin olivat nuoria päättäjiä, ja jotka kasvoivat siihen uskoon, että Neuvostoliitto on ikuinen sekä stabiili asia. Kun valtiot kuolevat niin niitä kannattavat aatteet elävät edelleen. Valtiot on siis rakennettu tietyn asian ympärille, eli niiden tehtävä on ollut aina suojella niiden kansalaisia. Mutta sitten aina joskus valtion johdon ideologia muuttuu sellaiseksi, että se ei voi sietää mitään vastaväitteitä. Tuolloin valtion johto kadottaa kyvyn kuunnella ihmisiä, mikä aina lopulta kostautuu. Vladimir Putin on mies joka kasvoi Neuvostoliitossa. Häntä opetettiin pitämään Neuvostoliittoa itsestäänselvyytenä sekä sen olemassaoloa asiana, jota ei edes kannata kyseenalaistaa. 

Kun Neuvostoliitto hajosi, niin silloin tietenkin yksi maailman suurimmista valtioista pyyhkiytyi pois. Mutta sitä valtiota kannattava ideologia jäi elämään niissä miehissä sekä naisissa, jotka olivat tuolloin keskitason johtajia, ja ideologiat ovat asioita jotka luovat valtioita. Siis ihmisellä pitää olla tahto palvella valtiota, jotta hän voi toimia valtion laitoksessa. Neuvostoliitossa asenne valtion johtoon oli sellainen, että valtiota johtavat viisaat miehet, joiden päätösvaltaa ei saanut missään nimessä kyseenalaistaa. Mitään valtionvastaista kritiikkiä ei koskaan sallittu, ja kaikki jotka syntyivät neuvosto-yhteiskunnassa olivat omassa lokerossaan, jossa heidän oletettiin kiltisti tottelevan kaikkea mitä viisas mies ja hänen kuuliaiset edustajansa sanoivat, ja jos ihminen sanoi jotain vastaan, niin silloin hän koki valtion edustajien vihan. 

Vladimir Putin kasvatettiin uskomaan että valtion johto on viisaiden miesten ryhmä, joka ei koskaan edes kaipaa mitään kritiikkiä, ellei se kohdistu valtion johtajien vihamiehiin. Valtion johtajan vihamies oli ihminen jonka kritisointi eli pilkkaaminen sekä alistaminen olivat suorastaan kansalaisvelvollisuuksia. Siis valtion johtaja on viisain mies mitä koskaan voi valtiossa elää, on asenne millä pääsee pitkälle tuossa valtiossa. Ja sitten yhtenä päivänä Putin nousi valtaan. Hän pääsi siihen asemaan, mitä häntä opetettiin palvelemaan ilman mitään kritiikkiä. Miksi valtion johtajan päätöstä pitää kritisoida, kun hän tietää kaiken aina vähän muita paremmin. 

Oikeastaan Neuvostoliitto oli rakennettu samaan malliin kuin Platonin ideaalivaltio. Siellä ei kukaan ihminen saanut edes ajatella, että valtion johto tekee virheitä. Valtion johtaja oli mies joka oli erehtymätön, virheetön sekä kaikkivoipa. Turvallisuuspalvelun eli sisäisten sotilaiden tehtävä oli tuossa valtiossa totella esimiehen käskyjä eikä suinkaan esittää mitään kritiikkiä. Miksi mitään kritiikkiä pitää esittää, kun kaikki asiat on aina ajateltu valmiiksi?

Neuvostoliitto ei tuhoutunut kun se hajosi. Putin varmasti on ajatellut johtavansa aivan samaa valtiota, jossa hän syntyi ja kävi koulunsa. Mutta jotain on kuitenkin periaatteessa lopullisesti muuttunut. Se joku on asenne häneen. Venäjää on alettu pikkuhiljaa pitää normaalina valtiona, eikä sillä enää ole voittamattomuuden sädekehää.

Kun toinen on kaukana tapahtumapaikalta, niin hänelle on helppoa valehdella. Kaukainen sekä voimakas hahmo tarjoaa loistavan selkänojan johon jokainen voi nojata, ja jolle voidaan kertoa totuus niin, kuin se palvelee omaa itseä kaikkein parhaiten. 

Mutta edelleen on ihmisiä, joiden mielestä on mukavaa olla rähmällään Venäjän edessä. Venäjän johto on kuin ylhäinen sekä kaukainen herra. Kukaan tavallinen ihminen ei pääse tapaamaan tuota ylhäistä ja kaukaista herraa, ja kysymään sitä mitä tuo kaukainen herra on oikeastaan käskenyt. Eli tämä paikallinen toimija voi sitten väittää mitä tahansa. 

Ja itse olen tässä juuri kysynyt hiljaa itseltäni, että onko esimerkiksi Ukrainan sotaan lähdettäessä Putinille kerrottu, että siellä Ukrainan separatistien alueella Ukrainan poliisi pamputtaa noita separatisteja. Eli koska epäillään alaisten valehdelleen Putinille sodan kulusta, niin miksi he eivät valehtelisi myös sodan syistä. 

Eli toisen kengän kiillottaminen ei kovin paljoa rasita, ja kun on toista itseänsä yläpuolelle kohotettua tahoa kohtaan kuuliainen, niin se sitten varmasti palkitaan. Kaikkein paras asia tietenkin on se, että tuo taho, jonka kenkiä kiillotetaan elää jossain kaukana. Ja tieto sinne kulkee vain niiden kautta, jotka saavat tavata tuota ylhäistä sekä kaukaista herraa. Kun sitten tuo kaukainen herra kysyy jotain, niin hänen huomionsa voidaan kääntää pois varsinaisesta ongelmasta aloittamalla pieni sota jossain muualla, kuin siellä missä itsellä on ongelmia. Tuolloin sota on mukava keino saada valtion johtajan huomio käännetyksi pois omasta persoonasta.