Pennsylvanian yliopiston professori Teemu Ruskola on sanonut, että Kiinan talouskasvun takana ovat maaseudun sosialistiset rakenteet. Siis Kiinan korkea talouskasvu perustuu pitkälti siihen, että kiinalainen työvoima on halpaa sekä korkeasti koulutettua. Mikäli tuota asiaa pohditaan sen taustan kautta, että kiinalaiset työntekijät saavat matalaa palkkaa suhteessa siihen, millainen heidän koulutuksensa on, niin silloin asiaa pitää tarkastella sitä taustaa vasten, että millaisista sosiaalisista oloista nuo ihmiset ovat tulossa. Siis jos esimerkiksi maaseudulla tulotaso on kovin matala, eikä asunnoissa ole ehkä mitään varustelua, niin jokainen asia mitä tuonne maaseudulle tarjotaan on siis edistystä. Jos omassa kodissa ei ole edes kunnon lämmitystä, niin silloin opiskelija-asuntokin tuntuu luksukselta. Jos tulotaso maaseudulla on matala, niin se pitää noiden tuotteiden hinnat alhaisena myös muualla.
Samoin jos vanhemmalla sukupolvella ei ole edes kännyköitä, niin heidän lapsensa sitten hankkivat noita välineitä. Ja tuollaisessa tilanteessa maaseudulle syntyy uusi digitaalisten laitteiden markkina-alue. Jos ihmisellä ei ole mitään, niin mikä tahansa uusi menee kaupaksi. Maaseudun ihmiset ovat huonoja ostajia. Ja koko yhteiskunta on ainakin joskus pyörinyt sen ympärillä, että ihmiset tekevät fyysistä työtä koko ajan. Heillä ei ole ollut aikaa lukea tai hankkia sivistystä. Ja sen takia he tukevat valtiota. Kun ihminen ei tiedä paremmasta tai edistyksestä, niin hän ei osaa kaivata muutosta. Mutta digitaaliset tuotteet tuovat muutoksen myös Kiinan maaseudulle.
Kiina on edelleen ideologialtaan virallisesti sosialistinen valtio. Digitalisaatio sekä tekoälyt toimivat tuon valtion valvonnan välineinä.
Kiinan hallitus näkee digitalisaation välineenä, jolla se voi ottaa yhteiskuntaa tehokkaammin valvontaansa. Eli se pyrkii purkamaan maaseudun varsinkin nuorta väestöä Shanghain kaltaisiin kasvukeskuksiin. Ja juuri se että maaseudulta tulee ihmisiä, joilla ei tätä ennen ole ollut juuri mitään luo mahdollisuuden värvätä korkeasti koulutettua, mutta matalapalkkaista työvoimaa. Kiinassa ajatellaan että jos tulee työttömyyttä, niin ihmiset voivat palata maalle. Mutta asia ei ehkä ole aivan niin yksinkertaista, kuin mitä joku haluaa uskoa. Vaikka Kiina on näennäisen kapitalistinen maa, niin silti sen hallitus haluaa valvoa kaikkea mitä ihmiset puhuvat ja tekevät. Se että maaseudulla talous perustuu pitkälti omavaraisiin tiloihin voidaan Kiinan johdossa nähdä myös uhkana.
Eli jos maaseudulla on liikaa ihmisiä, niin he voivat silloin puhua asioista, joita Kiinan hallitus ei halua tuoda esille. Kiinassa oli ennen erittäin paljon ihmisiä. Syy tähän oli nimenomaan maataloudessa. Maataloudessa tarvittiin paljon työvoimaa. Ja lapsikuolleisuus oli suurta. Kun kommunismi paransi hygieniaa sekä terveydenhuoltoa, niin ihmisten määrä kasvoi. Työhön joka ennen kesti 12 tuntia saattoi nyt kulua 6 tuntia. Ja siksi ihmisille jäi enemmän aikaa sosiaaliseen elämään. Ja siellä tietenkin saattoi levitä ajatuksia jotka valtio halusi painaa piiloon. Se että kommunistit paransivat maaseudun terveydenhuoltoa ei tarkoita, että he olisivat tehneet kovin paljon. Se että maaseudulle ylipäätään tuotiin joku terveyskeskus oli jo merkittävä uudistus. Jos terveyskeskusta ei koskaan ennen ollut, niin se oli valtava uudistus.
Yksi Kiinan johdon ajatuksista on tietenkin se, että maaseudun ihmiset sidotaan tehokkaammin Pekingin kontrolliin. Se että viljelijät ostaisivat tuotteensa valtion tai valtiojohtoisen yhtiön myymälästä sopisi varmasti Kiinan johdolle paremmin, kuin se että he poimivat riisiä iltapalaksi. Tuolla tavalla valtio sitten valvoo kansalaisiaan. Ja tietenkin esimerkiksi potkujen tullessa on valtiolle edullista, että potkut antaa joku muu kuin taho, joka voidaan suoraan yhdistää valtioon. Jos kiinalainen työskentelee yksityisessä yrityksessä, ja hän saa potkut, niin potkut antaa tuon yrityksen edustaja. Niitä ei voida suoraan yhdistää kiinan kansanrtasavallan johtoon.
Digitalisaatio nähdään Kiinassa mahdollisuutena kehittää yhteiskuntaa. Mutta se nähdään myös ideologisen valvonnan sekä propagandan välineenä. Vaikka Kiinassa mielellään puhutaan esimerkiksi siitä, että maa on muuttumassa kapitalistiseksi, niin tuo valtio on edelleen viralliselta ideologialtaan sosialistinen. Rahan tienaaminen tietenkin on sallittua, mutta vain tiettyyn rajaan asti. Esimerkiksi tekoäly nähdään tuossa maassa keinona hallita ihmisiä tekee siitä työkalun, jonka kehitykseen halutaan satsata. Varsinkin ne yhtiöt, jotka tuovat maahan länsimaista teknolgiaa, jota voidaan soveltaa esimerkiksi aseteknolgian kehittämiseen ovat erittäin suosittuja.
https://yle.fi/a/74-20257389
.jpg)