Mikäli väite Navalnyin murhaamisesta siksi, että hänet aiottiin vapauttaa on totta, niin silloin herää uusi kysymys, että mitä varten Navalnyi tapettiin? Hänen vaihtamisensa Venäjän turvallisuuspalvelun agenttiin oli jo sovittu, joten miksi Navalnyin piti kuolla? Navalnyi olisi ollut parempi tai hyödyllisempi Kremlin miehille, jos hän olisi ollut elossa. Eikä häntä olisi voitu kuitenkaan murhata ilman rangaistuslaitoksen työntekijöiden eli vartijoiden tai heidän esimiestensä myötävaikutusta.
Eli tiesikö Navalnyi liikaa jostain asiasta, josta jopa itse Vladimir Putin halusi vaieta? Ja oliko tuo asia niin tärkeä, että FSBn agentti voitiin jättää putkaan istumaan, koska FSBllä tai Putinilla ei ollut enää vaihdettavaa.
Oliko joku Kremlissä sopinut asioista ilman Putinin lupaa, vai pettikö ehkä Putin itse tuon lupauksen, joka oli ehkä annettu hänen nimissään. Navalnyi olisi siis elossa ollut melko hyvä panttivanki myös ollessaan vankilassa, mutta kuolleena hän ei ehkä ole niin hyödyllinen. Kun sitten katsellaan esimerkiksi turvallisuuspalvelun sekä vankeinhoidon toimintaa ruumishuoneella, niin he estivät Navalnyin omaisia näkemästä ruumista, joten tuollainen käytös varmaan epäilyttää kaikkia. Miksi nuo miehet jotka ovat tuon teon tehneet ovat toimineet käskyttäjiensä kanssa juuri niin kuin he ovat toimineet?
Sekin että Navalnyi oli taistellut korruptiota vastaan sekä perustanut kotisivuston, joka paljasti korruptiota olisi voinut toimia Kremlin suojakilpenä tuossa ensimmäisessä attentaatissa tai murhayrityksessä, jonka jälkeen Navalnyi kuitenkin jäi henkiin, koska hän oli ilmeisesti erittäin hyvässä fyysisessä kunnossa. Tuolloin murhaajat ovat käyttäneet Novitšok hermomyrkkyä, jonka nimen kaikki varmaan muutenkin muistavat, ja se mikä tapauksesta jää käteen oli se, että pahoin loukkaantunut Navalnyi sai hoitoa Saksassa, mutta samalla esimerkiksi häntä hoitanut lääkäri sai surmansa sydänkohtauksessa.
Mutta kuitenkin Navalnyin murha olisi voitu tehdä esimerkiksi ampumalla häntä tai autopommeilla. Tuolloin Kreml olisi varmaan löytänyt syntipukit jostain paikallistason viranomaisista tai Venäjän mafiasta, ja sitten olisi voitu pitää suuren luokan oikeudenkäynti. Eli miksi juuri tuota myrkkyä käytettiin Navalnyin tapauksessa? Samoin miksi Navalnyi siirrettiin pahamaineiseen rangaistussiirtolaan Siperiaan, jos Venäjän johto halusi toimia huomaamattomasti. Eli mikä on tämän koko asian logiikka?
Oliko ideana se, että Navalnyin murhalla koko maailma saadaan pelotelluksi olemaan hiljaa asioista, joista muut kuin venäläiset eivät ymmärrä mitään? Vai oliko tarkoitus lähettää viesti maailmalle, että Venäjän tiedustelu ja turvallisuuspalvelun työntekijät saavat tehdä mitä huvittaa, tai että Venäjällä on edelleen kemiallisen sodankäynnin ohjelmia.
Euroopan Unionilla on ongelma, jonka nimi on USA. Tai oikeastaan tuo ongelma on siinä, että Euroopan tapahtumat ovat jotenkin kaukana USAsta. Tuo valtio on ollut tähän mennessä EUn turvana, mutta Trumpin kaltaisten ihmisten puheet pitää aina ottaa vakavasti. USA ei ole niin luotettava liittolainen kuin me sen ehkä toivoisimme olevan. Ja siksi EUn on vakavasti harkittava myös ydinaseen hankkimista, sekä sellaisen oman aseistuksen sekä asiantuntemuksen kehittämistä, että se kykenee lyömään Venäjän myös ilman USAn apua. Tuo tarkoittaa kokonaisvaltaista järjestelmien kehittämistä, jotka ovat riippumattomia USAn tahdosta tai hyväntahtoisuudesta. Se mikä tekee USAsta erittäin ikävän tapauksen EUn kannalta on sen etäisyys Eurooppaan nähden.
Tällä hetkellä Ukraina tarvitsee aseita, joita myös EU tarvitsee. Ja sen takia edessä on myös tuotannollisia ongelmia. EU ja USA joutuvat valmistamaan valtavia määriä sekä perinteisiä että ohjattavia ammuksia, joiden avulla se voisi vaikuttaa Venäjän laajamittaiseen sotilaalliseen eskalaatioon Euroopassa. Ja ongelmia lisää se, että Aasiassa Kiina sekä muutamat muut maat käyttävät Ukrainan tilannetta hyväkseen ajaakseen omia etujaan. Ja sen takia myös Aasiassa tarvitaan kipeästi asevoimia, jotta esimerkiksi Australia kykenisi vastustamaan Kiinan eskalaatiota Etelä-Kiinan merellä.
Eli USAssa Eurooppaa katsotaan kaukaa, ja me kaikki tiedämme, kuinka Vladimir Putinin propagandakoneisto osaa lyödä rakoja sekä NATOn että EUn riveihin, ja yksi ongelma ovat ydinaseet joiden käyttöön tarvitaan USAn presidentin lupa. Se että Putin hyökkäisi johonkin Euroopan maahan, ja sitten hän vakuuttelisi Washingtonia siitä, että jos USA ei reagoi, niin hän jättää tuon maan rauhaan. Tai sitten käy niin, että USA joutuu kahden rintaman sotaan, jossa sillä ei ole välineitä, joilla se voisi vastustaa Kiinan tai jonkun muun maan aggressiota. Eli me emme voi suorastaan sulkea silmiämme siltä, että mitä USAn presidentti tai presidentinvaalien ehdokas sattuu sanomaan.
Ukraina tarvitsee välittömästi konkreettista apua, joka olisi annettava aseiden muodossa. Mutta sitten me aina törmäämme tilanteeseen, jossa oma kansallinen ehkä hyvinkin lyhytnäköinen ajattelutapa asettaa Ukrainan tuen vaaraan. Se mitä meidän pitäisi nyt tehdä on osoittaa omille poliittisille päättäjille, että Ukrainassa tarvitaan päättäväisyyttä, eikä Putin saa ajatella, että näitä otteita hän voi jatkossakin käyttää saavuttaakseen päämääränsä.
Mutta kukaan ei tiedä mikä on Putinin todellinen päämäärä. Hän saattaa sanoa toista sekä tehdä toista. Ja sen takia voidaan uskoa, että Putin saattaa yrittää päästä Dnepr-joelle josta sitten tehdään Koreoiden rajan Jalu-joen kaltainen kahden maailman raja. Jos Putin saa Sevastopolin sekä Ukrainan rannikosta edes sen alueen, jonka kautta hän rakentaa rautatietä Sevastopoliin, kykenee hän valvomaan Kaukasuksen öljyn ja kaasun pääsyä Euroopan markkinoille. Rautatie sekä mahdollisuus huoltaa Sevastopolia maitse mahdollistaa ydinseiden sijoittamisen tuolle alueelle. Sevastopolista voidaan ohjusten avulla uhata Odessan meriliikennettä sekä valvoa Ukrainan ulkomaankauppaa.
Tällä hetkellä Venäjä on joutunut vaihtamaan strategiaa Mustalla Merellä. Venäjän taktiikka ilmeisesti on ollut se, että laivasto hyökkää rannikolla olevien Ukrainan joukkojen kimppuun, ja tulittaa niitä mereltä ohjuksin sekä muiden aseiden voimin. Mutta menetykset ovat pakottaneet Venäjän laivaston siirtämään operaatioiden pääpainon Sevastopolin itäpuolelle, joka on jo Venäjän hallinnassa, joten sen takia laivaston merkitys sekä kyky häiritä Odessan meriliikennettä on laskenut. Ukraina sotii hyvin, mutta mikään urheus tai taito ei riitä, jos asevoimilla ei ole välineitä, joilla Venäjä voidaan pysäyttää. Ja tällä hetkellä siellä ilmeisesti on menossa kulutussota, jossa se joka enemmän kuluttaa toisen voimia voi voittaa sodan.
Mutta ongelmia on siinä, että vaikka Venäjä ei voisi korvata tuhottuja varusteita ja kaatuneina ja haavoittuneina menetettyjä miehiään saman tasoisella kalustolla ja miehillä, niin vanhakin tankki on julma väline, jos vastapuolella ei ole varusteita joilla siihen voidaan vaikuttaa. Eli jos toinen ei voi korvata omia menetyksiään millään, niin silloin on hätä kädessä.
Koska Ukrainan kesällä käynnistämä vastahyökkäys ei ollut kovin menestyksekäs, niin se on syönyt uskoa Ukrainan asevoimiin. Jälkeenpäin ajatellen Ukrainan hyökkäys saattoi tapahtua väärään aikaan, eli kuuma sää ehkä aiheutti vaikeuksia sekä kalustolle että erityisesti miehille. Eli 30 asteen helteessä saattaa ihminen saada lämpöhalvauksen sekä myös pöly ja lämpö aiheuttavat ongelmia myös moottoreille, jotka ylikuumenevat helposti.
Myös infrapunakuvan saaminen kuumassa ilmassa on vaikeaa. Yhdessä Venäjän miinakenttien sekä massiivisen tykistötulen kanssa, hyökkäys oli tuomittu epäonnistumaan. Ja ehkä jälkiviisaasti voimme sanoa, että ehkä Ukrainan olisi kannattanut odottaa sellaista säätä, että siinä olisi voitu taistella täysitehoisesti. Ja ehkä varovainen toiminta kesällä oli se, joka säästi Ukrainan joukkoja tähän hetkeen. Eli jos vastahyökkäys olisi lyöty, niin Ukraina olisi menettänyt suuren määrän välineitään, joita sen on vaikea korvata.
Ukrainan tilanne sen kannalta, että mitä Putin aikoo, on hiukan epäselvä, koska saattaa olla että Putin ei suorastaan aina tarkoita sitä, mitä hän sanoo. Eli hänen tavoitteensa ei ehkä ole tällä hetkellä Ukrainan miehittäminen, mutta se mitä se oli esimerkiksi hyökkäyksen alkuvaiheessa saattoi olla toista. Eli Putin on loistava improvisoija, joka saattaa muuttaa mieltään hyvinkin nopeasti. Ja hänen todelliset tavoitteensa saattavat olla sellaiset, että hän pyrkii hyökkäämään Dnepr-joelle sekä sen jälkeen luoda sellainen tilanne, mikä on voimassa Pohjois-Korean ja Etelä-Korean rajalla Jalu-joella.
Saattaa olla että Kreml ei ole valmis allekirjoittamaan mitään sopimuksia ellei sen tahtoon suostuta. Toisaalta ikävä asia on se, että ehkä molempien valtioiden pitää tehdä asioita, joita emme voisi ainakaan ukrainalaisina hyväksyä. Dnepr-joki olisi luonnollinen este Venäjän sekä sen naapurin välillä, ja hallitsemalla Krimiä sekä suurta osaa Ukrainan rannikkoa voi Venäjän johto ajatella estävänsä kaasun ja öljyn viennin Kaukasukselta Eurooppaan. Eli Kreml saisi tuolloin ryöstettyä sen mitä se halusi. Se mitä meidän pitäisi tehdä on muistaa, että Putin ei tähän luovuta. Pahinta olisi että Putin saisi sen, mitä hän halusi tai väitti haluavansa. Ja se saattaa tietenkin yllyttää häntä ja hänen seuraajiaan uuteen erikoisoperaatioon jolla Venäjä takaisi pääsyn esimerkiksi Itämerelle.
Ukrainan kriisi on avannut lännen silmät, mutta kuten olemme huomanneet, niin myös Vladimir Putinilla on omia tukijoita. Kumpikin sodan osapuolista on ainakin jossain määrin riippuvainen toisten tuesta, ja tuon tuen todellista hintaa ei tiedä kukaan. Eli onko Putin luvannut ydinaseisiin sopivaa teknologiaa noille maille vastalahjaksi saamistaan lennokeista, tykin ammuksista sekä ohjuksista. Mutta onko Venäjän oma ammuspula poliittinen vai tuotannollinen? Eli estääkö Venäjän johto ammusten ja ohjusten valmistamisen, koska pelkää että noita räjähteitä päätyy vääriin käsiin. Vai eikö venäjällä ole sellaisia välineitä tai materiaaleja, että esimerkiksi taktisiin aseisiin soveltuvia kiinteää polttoainetta käyttäviä raketteja voidaan siellä valmistaa?
Aikoinaan Neuvostoliitolla oli vaikeuksia kiinteän polttoaineen valmistamisessa. Kiinteän polttoaineen etu nestemäiseen polttoaineeseen nähden on se, että polttoaine voidaan varastoida rakettiin. Tuolloin kiinteää polttoainetta käyttävät raketit voidaan laukaista välittömästi käskyn jälkeen. Toki myös nestemäisiä ajoaineita voidaan varastoida rakettiin, mutta esimerkiksi huoneenlämmössä varastoitavia nestemäisiä hapettimia ja polttoaineita, kuten typpihappo sekä varsinkin hydratsiini ovat hyvin myrkyllisiä aineita. Noita aineita käytetään kuitenkin nimenomaan sellaisissa raketeissa joissa polttoaine on varastoitu kantorakettiin.
Niiden ongelma on siinä, että typpihappo syövyttää säiliöitä sekä putkia. Samoin hydratsiini on myrkyllisyytensä takia verrattavissa kemialliseen aseeseen, ja väärissä käsissä se johtaa hyvin vaarallisiin tilanteisiin. Kiinteät ajoaineet taas ovat räjähteitä, joita voidaan käyttää myös sellaisenaan räjähteinä, ja nykyinen Venäjän poliittinen tilanne aiheuttaa pelkoa siitä, että joku voi varastaa noita aineita ja käyttää niitä esimerkiksi Putinia vastaan. Toimillaan Putin on aiheuttanut vihaa sekä pelkoa, ja molemmat ovat ennenkin olleet motiiveina murhiin.
9K720 Iskander
Eli hän on saanut tukea Iranilta sekä Pohjois-Korealta ja ilmeisesti myös Kiinalta, vaikka osa sen pankeista on lopettanut maksuliikenteen Venäjän ja Kiinan välillä. Samoin Kiina on myös ilmeisesti myynyt lennokkeja kummallekin sodan osapuolelle. Kuitenkin Pohjois-Korea sekä Iran ovat myyneet satoja ballistisia ohjuksia Venäjälle, ja Pohjois-Korean toimittamia Hwasong-11 (KN-23) ohjuksia on käytetty iskuissa Ukrainaan. Noiden noin 800 kilometriä kantavien ohjusten käyttö kertoo siitä, että Venäjä ei joko halua tai kykene tuottamaan omia Iskander-ohjuksia. Syy tähän saattaa olla puhtaasti propagandistinen. Jos Iskanderin tarkkuus ei ole ollut riittävä, niin silloin varmaan on helpompi syytellä Pohjois-Koreaa noiden ohjusten puutteista. Ja ehkä Putin on kertonut miehilleen, että Hwasong-11 ohjuksia on toimitettu ikään kuin koekäyttöön. Saattaa olla että myös ohjuksen valmistaja Pohjois-Korea haluaa koekäyttää noita uusia "Kim Jong Unin Iskandereita" Ukrainassa.
KN-23 Hwasong-1 ja 9K720 Iskander ohjusten yhdennäköisyys myös kuljetus-laukaisulaitteen kohdalla on silmiinpistävää. Joten onko mahdollista, että nämä ohjukset on kehitetty yhteistyössä venäläisten sekä pohjois-korealaisten tutkijoiden kanssa.
Tai sitten Venäjällä on tuotantovaikeuksia noiden ohjusten kanssa. Eli onko pula komponenteista vai mistä, kun eivät Iskanderit riitä, vai onko loput noista ohjuksista varattu ehkä ydiniskuun? Kuitenkin se että esimerkiksi Venäjän huono suoriutuminen Ukrainassa, ja putoaminen Ukrainan tavoin ulkomaisen avun varaan kertoo siitä, että vaikka Ukrainan tilanteessa ei itsessään ole kovin paljon hurraamista, niin toki joku syy tuohon yllättävään apuun, mikä koskee tykistön kranaatteja sekä taktisia ohjuksia on oltava. Venäjän toiminta perustuu suurelta osin ohjusten massiiviseen käyttöön, eli siellä on ajateltu taktisten ohjusten korvaavan ainakin osittain miehitetyt lentokoneet. Syy tähän ajattelutapaan löytyy Venäjän sekä se edeltäjän Neuvostoliiton tavasta ajatella ensin niin sanottua poliittista luotettavuutta.
Tuo luotettavuus tarkoittaa että ollessaan yksin lentokoneessa voi lentäjä ajatella tai tehdä asioita, joita hänen ei toivota tekevän. Yksi noista asioista on loikkaus länteen, jonka eräs MiG-25 lentäjä suoritti Japanissa 6. Syyskuuta 1976. Maalle sijoitettujen ohjusten miehistöt eivät samalla tavalla kykene loikkaamaan, ja he pysyvät muutenkin paremmin poliittisessa kontrollissa. Sen takia Venäjä panostaa maalta laukaistaviin korkeasti mobilisoituihin ohjuksiin, joiden avulla se on toivonut voivansa pommittaa Ukrainan tai muiden vihollistensa tykistön, joukkojen keskitykset sekä lentokentät hajalle. Noiden ohjusten ongelma on ollut se, että niiden tarkkuus ei ole jostain syystä kovin hyvä. Kranaattien valmistuksessa käytetään voimakkaimpia tunnettuja räjähteitä, joiden päätyminen vääriin käsiin voi olla tuhoisaa.
Tänään Ilmari Käihkö kirjoitti että tekniikka ei yksin ratkaise sotaa. Tekniikka on ainoastaan tukiväline, jota käyttävät ihmiset ja heidän tahtotilansa ratkaisee sodan. Kun sotaan kehitetään uusia välineitä, niin ne saattavat aiheuttaa kovan alkushokin. Mutta sitten tuohon uuteen välineeseen aletaan tottua, ja sitä vastaan kehittää taktiikoita sekä vastatekniikkaa, jolla uuden välineen tuomaa etua voidaan vähentää. Drooniparvia vastaan on kehitteillä sekä kehitetty erilaisia ECM- mikroaalto ja EMP-aseita, joiden avulla droonien keskinäistä viestintää sekä niiden komentotaajuutta voidaan häiritä sekä niiden mikropiirit voidaan käräyttää.
Droonien kehityksessä viimeinen askel on ollut kamikaze-droonien kehitys. Nuo droonit etsivät ja tuhoavat kohteensa autonomisesti ja lennon aikana ne voivat lähettää dataa komentokeskukseen. Vahanaikaisten suurikokoisten droonien ongelma on niiden vaatiman kaksisuuntaisen viestinnän häirinnän helppous. Kaksisuuntaisen viestinnän ongelma on siinä, että se paljastaa myös ohjaajien sijainnin. Tietenkin isokin drooni voi toimia autonomisesti tekoälyn ohjaamana, mutta tuolloin se saattaa olla muuten vaarallinen käyttäjilleen. Eli vihollinen voi hankkia samanlaisia drooneja ja sitten tehdä niistä "Troijan hevosia", joiden avulla droonien tukikohta voidaan tuhota.
Eli jos drooni palaa tukikohtaan, niin vihollinen saattaa soluttaa noiden palaavien droonien mukaan "Troijan hevos" droonin joka voi kantaa vaikka neutronipommia tai termobaarista räjähdettä. Joten koska kamikaze-drooni ei palaa takaisin, on se käyttäjilleen turvallisempi. Nuo ammu-ja unohda droonit ovat oikeastaan vain kehittyneitä risteilyohjuksia jotka suorittavat hybriditehtäviä. Ne välittävät tietoa vihollisen asemista, ja kun niiden polttoainetankki tai akku alkaa tyhjentyä, niin se syöksyvät vihollisen tankkia tai muuta tärkeää kohdetta vastaan.
Droonit ovat vain osa jatkumoa, josta hyvänä esimerkkinä ovat olleet suihkuhävittäjät. Kun Natsi-Saksa otti vuonna 1944 käyttöön Messerchmitt Me-262 suihkuhävittäjän oli alkushokki valtava. Kuitenkaan Me-262 kaikesta näyttävyydestään sekä teknisestä edistyksestään huolimatta ei tuonut Saksalle yliotetta sodassa. Noita koneita oli liian vähän. Ja lopulta liittoutuneet kehittivät taktiikan, jonka avulla Me-262 voitiin pudottaa. Tuolloin esimerkiksi B-17 pommittajat vähensivät nopeuttaan, kun suihkuhävittäjä havaittiin ja se lähestyi takaa päin, ja se minimoi tietenkin tulitusajan. Samoin Me-262 joutui vähentämään nopeuttaan, ja silloin Mustang-hävittäjät saattoivat yllättää nuo Me-262 koneet. Tuolloin Mustang syöksyi yllättäen Me-262 hävittäjän yläpuolelta tulittaen sitä. Ja kuvaus tuosta taktiikasta löytyy kirjasta "Luftwaffe".
Me-262 olisi ollut hyvä rynnäkköpommittaja, mutta sen suurin heikkous hävittäjänä oli sen suuri nopeus. Kun Me-262 saavutti yli 800 km/h tuntinopeuden, niin tulitusaika toista konetta kohtaan oli todella pieni, varsikin jos Me-262 lähestyi sitä edestä. Ja kuten varmaan kaikki ilmailusta kiinnostuneet tietävät, niin Me-262 ei ollut maailman ainoa operatiivinen suihkuhävittäjä kovin kauaa. Jo mutamassa viikossa Englanti otti käyttöön Gloster Meteor hävittäjän, jota ilmeisesti käytettiin lähinnä pommitus ja tiedustelutehtävissä. Eli suihkuhävittäjät kohtasivat toisensa vasta Korean sodassa 1950-luvun alussa. Tai ainakin oman käsitykseni mukaan kaikki Toisen Maailmansodan lopulla pudotetut suihkuhävittäjät ovat potkurikoneiden ja IT:n pudottamia. Toki myös esimerkiksi tekniset viat aiheuttivat noiden välineiden putoamisia.
Suihkuhävittäjä on loistava esimerkki siitä miten aseet ja vasta-aseet kehittyvät. Eli ensin on ase, ja sitten sitä vastaan kehitetään vasta-aseita. Ja esimerkiksi IT-tykki joka on edelleen käytössä on saanut seurakseen ohjuksia sekä ehkä hyvinkin pian laser-aseita. Laser-aseiden kehitys on seuraava looginen askel ilmapuolustuksen kehityksessä, koska stealth-hävittäjät sekä stealth droonit vaativat uusia vasta-aseita. Ja laserit ovat välineitä, joilla voidaan vaikuttaa yksittäisiin kohteisiin, ja mikroaallot taas mahdollistavat sen, että ase voi vaikuttaa useisiin kohteisiin samaan aikaan.
Sodasta puhuttaessa tärkeää olisi tietää miksi sota syttyi. Sota tarjoaa aina oivan tilaisuuden päästä eroon ikävistä vastustajista. Heidät voidaan määrätä rintamalle, ja sitten unohtaa sinne. Vihollisen tulitus tai omat pyövelit hoitavat noissa olosuhteissa asiat erityisen tehokkaasti, ja henkilö voidaan vain ilmoittaa kaatuneeksi.
Venäjän armeija on saanut käsiinsä Avdijivkan kaupungin. Se maksoi Putinille Ukrainalaisten väitteiden mukaan noin 47000 miestä. Tuo tappioiden määrä tietenkin riippuu esimerkiksi alueesta, jolla tappioita lasketaan, eli pelkästään tuon kaupungin valtaamisessa Venäjä menetti noin 4000 miestä. Joten tässä sitten pitää myös miettiä sitä, että lasketaanko Avdijivkan tappiot siten että pelkästään kaupungin alueella kaatuneet lasketaan, vai lasketaanko mukaan myös lähialueilla kaatuneet. Se mitä sitten vielä pitää muistaa venäläisten tavasta laskea kaatuneita on se, että kaatuneita saatetaan merkitä muille kuin Putinin suosikkikomentajille. Eli henkilö postuumisti siirretään jonkun muun kuin suosikkikomentajan alaisuuteen, jolloin hän vaikuttaa paremmalta kuin mitä on.
Kun katsotaan Venäjän taktiikkaa Ukrainan sodassa, eli massiivista tykistön käyttöä sekä suoria rynnäköitä vihollisen asemia kohtaan, sekä sitä miten Venäjä on kohdellut esimerkiksi Navalnyin muistoa kukkasin kunnioittaneita henkilöitä, eli määrännyt heitä armeijaan, niin sodan tarkoitus voi olla yksinkertaisesti omien vihamiesten tai poliittisten vastustajien surmaaminen tai surmauttaminen vihollisen tulessa. Saattaa olla että Putin halusi sodan alussa jotain, mutta hänen improvisoiva politiikkansa saattaa aiheuttaa sen, että hänen halunsa on muuttunut, eli hän saattaa puhua toista ja ajatella toista. Ja jos Putin nyt sattuu tekemään vääriä arvioita, niin aina hänellä on selitys kaikelle.
Venäjän sodanjohto sekä Vladimir Putin seuraavat sellaista valtion filosofiaa, jonka mukaan mies ja nainen eli ihmiset ovat olemassa vain valtiotaan varten. Jos he eivät kykene suorittamaan osaansa valtiossa, niin silloin he ovat pelkkää painolastia. Ja tuo filosofia sitten tietenkin selittää sen, miksi venäläiset ovat ampuneet vankeja sekä omia haavoittuneitaan. He ovat muuttuneet painolastiksi, joka vie ainoastaan resursseja, ja muutenkaan Putin ei varmaan halua eläviä sankareita, jotka sitten haukkuvat hänen kenraaleitaan huonosta johtamisesta. Kuollut sankari on paras sankari. Hän ei levittele tietoja, joita ei haluta päästää julkisuuteen.
Venäjän sodanjohto ei kovin paljon välitä alaistensa hengestä. Venäläiset kenraalit ja muut asevoimien kanssa työskentelevät ajattelevat ihmisistä niin, että ihminen on väline, robotti jonka ainoa velvollisuus on totella esimiestään. Ja jos sitten tappiot ovat suuria, niin ne vain estävät veteraaneja puhumasta asioista, jotka ovat heidän komentajilleen vaikeita.
Eli mitään suuria manöövereitä tai muuta "turhaa" ei tarvitse opettaa. Riittää että henkilö tietää miten ase ladataan sekä sen, ketä hänen pitää totella. Ja sitten vain juoksemaan kohti vihollisen konekivääreitä. Jos mies sitten haavoittuu, niin hän muuttuu painolastiksi, joka saattaa aiheuttaa ongelmia hänen esimiehilleen. Eikä kukaan kaipaa invalideja, jotka haukkuvat Venäjän johtoa, jota johtaa viisas mies, jota ei sovi vastustaa.
Tässä on näkyvissä nykypäivän syrjäytymisen perusmuoto. Nuori mies tai nainen joka mielellään viettää koko päivän tietokoneen ääressä tuijottaen vuoron perään sosiaalista mediaa, rap videoita sekä tietenkin pornoa ja YouTubea. Normipäivät siis menevät siihen, että nuori istuu kotona, pelaa tietokoneella, katselee TikTokia ja muutamia muita sosiaalisen median kanavia. Työnteko ei kiinnosta, eikä koulukaan ole kovin innostava ajatus. Kun tätä tapahtuu, niin tietenkin asiaa voidaan lähestyä siten, että kysytään miksi näin on päässyt tapahtumaan? Jos henkilö on esimerkiksi valmistunut ammattiin, niin uskoisin että hän ei suoraan halua lähteä uudelleen opiskelemaan uutta ammattia. En lukenut tätä juttua, josta ylhäällä oleva leike on, eli en tiedä onko tuolla miehellä sitä oikeaa ammattia.
Onko esimerkiksi tällaisen henkilön työhakemuksiin tullut oikeasti vastauksia, vai ovatko vastaukset olleet jotenkin sellaisia, että ne eivät rohkaise ihmistä hakemaan töitä. Vai onko tuollaista henkilöä kiusattu työpaikalla? Se että henkilö ei juo viinaa tai syö jatkuvasti erilaisia tabletteja aiheuttaa sen, että hän on periaatteessa työkykyinen, eli häntä ei saa oman kuntonsa takia pois työmarkkinoilta. Eikä hän ole ulkoapäin yhtään sen ikävämmän näköinen kuin muutkaan ihmiset. Se miten tällaista syrjäytymistä hoidetaan ei ole samalla tavalla helppoa kuin joku alkoholistin ja narkomaanin syrjäytymisen hoitaminen. Näillä henkilöillä ei ole ehkä ollenkaan rikosrekisteriä, johon voidaan vedota, kun henkilö suljetaan pois yhteiskunnasta.
Eli enää ei esimerkiksi pitkä-aikaistyöttömiä voikaan poistaa kortistosta vedoten siihen, että he eivät kykene tekemään työtä. Vaan nykyään tuollainen ehkä lenkkeilyn kautta kuntoaan hoitava henkilö voi olla vuosia työttömänä, mikä ei sitten näytä hyvältä työvoimaviranomaisten papereissa.
Siis jos mitään muuta tekemistä ei löydy, kuin joku sosiaalisen median tuijottaminen, niin me muut voimme silloin katsoa peiliin tai tietokoneen ruutuun, kysyen hiljaa itseltämme, että onko tuo sellaista elämää, mitä voimme sanoa täydeksi elämäksi? Kun puhutaan syrjäytymisestä sekä yksinäisyydestä, niin tällaiset ihmiset ovat hyvä esimerkki siitä, miten kaupunkialueen ongelmat ovat muuttuneet. Ennen yksinäiset ihmiset, jotka tunsivat olevansa jotenkin työ- ja muun yhteiskunnan ulkopuolella istuivat kapakoissa, tai hakivat alkoholia Alkosta sekä tekivät kotipolttoista, jonka avulla he saattoivat unohtaa karmean todellisuuden. Noita alkoholisoituneita ihmisiä näki puistoissa sekä muissa vastaavissa paikoissa, ja heihin oli helppoa kohdistaa vihaa sekä ylenkatsetta. Tuolloin sosiaalivironomaiset saattoivat saatella tuollaisen alkoholisoituneen ja pahalta haisevan ihmisen suoraan kohti A-klinikkaa. Ja tietenkin tuollaiset alkoholisoituneet ihmiset olivat niitä, jotka saatiin sillä tavoin pois silmistä ja mielestä. He eivät näkyneet missään työttömien tilastoissa, eikä heille tarvinnut maksaa työttömyyskorvausta.
Mutta sitten tuli suuri muutos, koska viinan hinta on niin korkea, ja muutenkin viranomaisten toimet ovat aiheuttaneet sen, että viinan sekä pillerit ovat korvautuneet sosiaalisella medialla sekä nettipornolla. Nykypäivän syrjäytynyt ei enää istu puistossa ja ryyppää ihmisten mieliksi viinaa. Hän saattaa olla aivan tavallisen näköinen, siistejä hiphop-tyylisiä vaatteita käyttävä mies tai nainen, joka vain istuu kotonaan ja pelaa tietokoneellaan sekä samalla tietenkin välillä katselee jotain videoita. Se mikä sitten saa aikaan ongelmia on se, että nuo kotona istuvat "kotipojat" sekä "kotitytöt" eivät suorastaan ole työkyvyttömiä. He viettävät aikaansa tavalla, joka ei ole mitenkään tuttu menneiden vuosikymenien ihmisille. Ja yhteiskunnan suuri ongelma on se, että asioiden hoitoon käytetään ehkä 20-30 vuotta vanhoja malleja, joissa esimerkiksi suurin osa palveluista on suunnattu erilaisille päihteiden käyttäjille.
Tässä heti aluksi voisin kysäistä, että mikä logiikka siinä on, että henkilö jonka tiedetään tai epäillään olevan niin sanotusti pakovaarallinen, eli yrittävän paeta päästetään ulos vastaamaan teoistaan vapaalta jalalta? Tai ehkä joku viisaampi tietää tuonkin asian. Mutta tässä asiassa on olemassa sellainen ajatus tai taustalla oleva toimija, jonka takia tuo tietomurto terapiakeskus Vastaamoon oli sellainen, että rikollinen saattoi ajatella saavansa sen kautta rahaa itselleen.
Terapiakeskus palveli ihmisiä, joilla on mielenterveyden kanssa ongelmia, tai jotka niin sanotusti tarvitsevat keskusteluapua. Ja jotkut kokevat tällaiset asiat hyvin leimaaviksi. Siis johtivatko yhteiskunnan asenteet siihen, että Vastaamon tietomurto tehtiin? Eli luuliko vastaaja tai kuka tuon murron nyt sattuikaan tekemään, että nuo keskusteluapua tarvitsevat häpeävät tuota asiaa, ja sitten hän vain suoritti murron. Mitä jos vaikka hän itse joutuisi joskus hakemaan tällaista apua, ja sitten hänen asiansa levitellään suoraan kaikkien tietoon?
Eli oli varmaan hyvin avartavaa lähteä tekemään tietomurtoa paikkaan, jossa ihmiset kuvittelivat olevansa turvassa, ja voivansa kertoa tunteistaan sekä muista asioista vapaasti, ilman että noita asioita kerrotaan muille. Eikä kenenkään varmaan tarvitse olla mikään suuri Sherlock Holmesin kaltainen mestarietsivä tietääkseen, mitä varten tuo murto kohdistui tuollaiseen paikkaan. Tekijä laski ilmeisesti sen varaan, että tuon keskuksen palveluita käyttävät henkilöt eivät uskaltaisi kertoa saaneensa kirjeen tai kiristysviestin, koska he ovat pelänneet leimaantumista sekä työyhteisön syrjintää.
ADHD sekä muut asiat ovat sitten nykyisin sellaisia, että niitä lääkitään. Ja jos sitten oikein tarkasti luetaan, niin ADHD on asia, joka tiemmä mainitaan kaikissa mahdollisissa papereissa. Eli joidenkin ihmisten mielestä pelkkä lääkehoito on asia, jolla sitten hoidetaan kaikki mahdolliset diagnoosit. Perusteena tälle kuulemma on se, että noihin pitkä-aikaisiin terapioihin menee liikaa aikaa sekä rahaa, kun sama lääkäri voi hoitaa lääkkeillä kymmeniä potilaita paljon halvemmalla.
Toki lääkehoito voi olla leimaavaa, ja tuohon eläkkeeseen liittyy aina sellainen asia kuin syrjäytyminen. Siis mitä tekee päivät ihminen, jonka tulot ovat vajaa 500 Euroa kuukaudessa ja jonka ainoa paikka, jossa hän voi käydä on joku paikallinen mielenterveysyhdistys? Tai ehkä hän käy siellä 40 vuotta joka päivä keskustelemassa siitä, että kumpi on parempi lääke leponex vai joku muu mielenterveyslääke.
Tai ehkä sitä mielekästä tekemistä löytyy unilääkepurkista, jota voi aina käyttää, kun tekee pahaa. Silloin ihminen voi suoraan siirtyä höyhensaarille, kun hänen päässään pyörii ajatuksia, joista joku ei pidä. Ja tuo joku on joko potilas tai lääkäri tai hänen läheisensä.
Eikä ADHD nuoren edes ilmeisesti kannata lähteä opiskelemaan, kun hän voi tienata esimerkiksi duunarina vielä enemmän kuin jossain akateemisessa ammatissa. Raha on siis tämän logiikan mukaan ainoa syy sille, että henkilö viitsii käydä töissä.
Nykyään ADHD sekä muut asiat jotka vaikuttavat ammatin valintaan ovat sellaisia, että niiden avulla voidaan suoraan suorittaa karsintoja jostain vähän arvostetummasta ammatista, jolloin he voivat sitten tehdä sellaista siivous, yms. työtä. Näin saadaan sellaiset turhat koulutukset loppumaan. Ja tietenkin työnantajien pitäisi paremmin testata ADHD tai muut vastaavat asiat, niin ei tarvitse sitten miettiä niin kauaa, että kuka mihinkin tehtäviin palkataan. Nykyään on tapana testata työntekijät, ja noissa testeissä ei mitään muuta etsitä kuin sitä, että mitä vikaa sattuu kenessäkin meistä hakijoista löytymään.
Siis palkka tietenkin voi olla duunarilla sama kuin jollain akateemisesti koulutetulla. Kuitenkin akateemista koulutusta vaaditaan monissa johtotason tehtävissä, ainakin jos kyseessä on suurempi yritys. Ja jos ihminen jää suoraan asentajaksi tai sekatyömieheksi, niin silloin hän ei myöskään koskaan kilpaile mistään ylemmän toimihenkilön tehtävistä.
Mutta sitten kun puhutaan esimerkiksi siitä, että mitä muuta akateeminen koulutus tuo, niin varmaan myös tehtävien laatu sekä eräät muut asiat ovat sellaisia, että niiden takia jälkimmäinen kannattaa valita. Tai mistä minä tiedän, mitä kukin on omassa päässään mieltä mistäkin asiasta? Jos puhutaan sitten esimerkiksi aamupalavereista tai reilusta työmaan hengestä, niin aina on ihmisiä jotka eivät ryhmään mahdu. Silloin varmaan tulee työkyvyttömyyseläke siitä, että henkilö ei ole sosiaalinen. Eli jos emme jatkuvasti pyöri kaiken maailman röiukkojen kanssa, niin meidän pitää korjata käytöstämme välittömästi.
Tietenkin on mukavaa tietää, että sähköasentajana tienaa todella hyvin. Mutta miksi tämä asia nyt niin kauhean tärkeä on, että sen pitää näkyä YLE:n kotisivujen keskeisellä paikalla jatkuvasti. Tai ehkä meidän kaikkien pitäisi siirtyä opettelemaan vain niitä asioita, joita työnantaja tarvitsee. Tuolloin muutumme lopulta työkoneiksi, roboteiksi jotka eivät koskaan edes ajattele mitään mitä meidän työnantajamme ole meille antanut tehtäväksi. Ja mitä varten käymme edes katsomassa YLEn kotisivuja, kun voimme istua kapakassa työpäivän jälkeen ja harjoitella sosiaalista kanssakäymistä.
Jos me harrastamme vääriä asioita, niin se saattaa aiheuttaa sellaisen tilanteen, että olemme väsyneitä aamupalaverissa. Samoin jos me kehitämme sellaisen ajatuksen, että luemme itsemme vaikka insinööriksi, niin silloin voimme marssia aikuislukioon, jos meiltä löytyy peruskoulun päättötodistus. Tuolloin varmasti kyseessä on projekti joka aiheuttaa väsymystä. Mutta se tietenkin unohtuu, että insinöörillä saattaa olla hiukan paremmat työolosuhteet kuin tavallisella asentajalla. Kuitenkaan se, että me istumme kaljalla joka ilta ei rasita ketään.
Sota Ukrainassa on siis ikään kuin hävitty, sanoo viimeinen gallup. Ja samalla tietenkin unohdetaan tyystin se, että vaikka gallupit eivät ratkaise sotaa suoraan, niin ne saattavat levittää tappiomielialaa, ja se on tietenkin yksi pahimmista asioista, mitä sotilaat voivat kokea. Eli oma puoli jos lopettaa uskonsa mahdollisuuksiin, niin silloin voi sota kyllä kääntyä sellaiseksi, että se on tuhoisa. EUssa kannetaan jatkuvasti huolta siitä, että Venäjä tulee Ukrainan jälkeen hyökkäämään jotain NATO-maata vastaan, ja samalla tietenkin unohdetaan se, että jos sota tässä tulee, niin silloin sodassa ei puolueettomia maita kunnioiteta.
Wikipedia, Dead Hand
Venäjän "Kuollut käsi" eli automatisoitu ydinaseiden laukaisujärjestelmä pelottaa vielä nykyäänkin. Ja tuo järjestelmä on yksi syy, miksi länsi pelkää Putinia.
Yksi syistä miksi länsi pelkää Putinia on niin sanottu "Perimeter" tai "Kuollut käsi" nimellä kulkeva ydinaseiden laukaisujärjestelmä. Jos tuota laukaisinta ei viritetä tietyn ajan sisällä, niin silloin kyseinen laite laukaisee kaikki Venäjän ydinaseet. "Perimeter" kehitettiin Kylmän Sodan aikaan varmistamaan Neuvostoliiton ydinaseiden laukaisu. Ja jos tuota laitetta ei aina välillä ikään kuin uudelleen viritetä, niin se laukaisee Venäjän koko ydinarsenaalin.
Kun puhumme Venäjän uhasta, ja siitä miten Ukrainan pitäisi toimia, niin samalla unohdamme, että Ukrainan asevoimien johto päättää siitä, miten se asiat hoitaa. Ja ehkä viime kesän paljon odotetun vastahyökkäyksen kehno onnistuminen on saanut aikaan sen, että ihmisten usko Ukrainan kykyyn puolustaa asiaansa on horjunut. Viimeinen tappio Adjivkan kaupungissa on ollut asia, joka jostain syystä on nostettu sodan ratkaisevaksi asiaksi.
Toki Venäjä maksoi hirvittävän hinnan tuosta valtauksesta. Mutta sillä oli suuri arvo Putinille. Mutta kuten me tiedämme, niin Venäjä voi uhrata miehiään miten paljon sitä huvittaa. Ukraina taas ei voi samalla tavalla uhrata miehiä, ihan siitäkin syystä että se on paljon Venäjää pienempi valtio, joten Ukrainan täytyy toimia varovaisemmin.
Toisaalta taas se että tässä Ukrainan sodassa on samanlainen ongelma kuin Ensimmäisessä Maailmansodassa. Hyökkäys vihollista vastaan miljoonien miinojen sekä tykistön rumputulen läpi on todella vaikea tehtävä. Ja juuri tällaista tilannetta varten on kehitetty erilaisia helikoptereita sekä ilmatyynyaluksia, joiden avulla voidaan miinat ylittää. Mutta niiden käyttö vaatii tietenkin ehdotonta ilmaylivoimaa. Eli Ukrainan sodassa kun asetelma vaihtuu, ja puolustajasta tulee hyökkääjä, niin silloin alkavat tappiot kasvaa.
Mutta johtuuko tämä uusi asenne, jossa korostetaan nimenomaan taistelu- ja sotaväsymystä siitä, että Ukrainan valtio on romahtamassa? Vai johtuuko se siitä että tiedotusvälineet ovat kyllästyneet sotaan, ja halutaan uusia uutisaiheita. Jos sitten keskustellaan siitä, miten esimerkiksi viime kesänä läntiset tiedotusvälineet korostivat Ukrainan vastahyökkäystä sekä arvuuttelivat sitä, mihin tuo hyökkäys kohdistuisi, ja sitten vastahyökkäys ei ollutkaan sellainen kuin, sen pitäisi olla, niin oikeastaan voidaan sanoa, että sota ei ole leikkiä.
Oikeassa sodassa kuolee ihmisiä. Hyökkäys panssarivaunuilla miinakentän suojaamaa, panssarintorjunta-ohjuksin sekä voimakkaan tykistön ja ilmavoimien avulla suojatun juoksuhaudan yli ei ole mikään helppo tehtävä. Ja tuon operaation onnistuminen vaatii strategisia eli raskaita pommikoneita, joilla tuo juoksuhauta voidaan murtaa. Tai sitten tankit pitää lähettää varmaan tuhoon. Ukraina tarvitsisi nyt kiireesti vähän kaikkia mahdollisia aseita, joista tärkeimmät olisivat ehkä pitkänmatkan ohjukset, joilla voidaan kuljettaa CBU-105 kaltaisia ohjattavia rypälepommeja joilla voidaan vaikuttaa suureen määrään tykkejä, lentokoneita tai muita kohteita samaan aikaan.
Toki Ukrainan erikoisjoukot ovat kyenneet suorittamaan lennokki-iskuja selustassa olevia kohteita vastaan, mutta niiden käyttö on verraten kömpelö ratkaisu. Eli 3-4 SU-35 hävittäjäpommittajan tuhoaminen ei tee Venäjän asevoimista toimintakyvytöntä.
Sodassa ei myöskään ole niin sanottua reilua peliä. Mutta jos pitää hyökätä valmistautuneen vihollisen päälle, joka on tiukasti linnoittanut koko itäisen Ukrainan, niin silloin tappiot ovat erittäin suuret. Eli sodat eivät myöskään lopu koskaan silloin kun muut haluavat. Jos vastahyökkäys olisi tehty silloin, ja vaikka vihollisen asemat olisi saavutettu, niin Ukraina olisi menettänyt valtavan määrän miehiä ja kalustoa. Ja jos tuota menetystä ei olisi voitu korvata, niin seurauksena olisi saattanut olla rintaman nopea romahtaminen, kun kaikki Ukrainan tankit ja muut varusteet olisi tuhottu.
Venäjän kannalta tärkeää on länsimaiden yhtenäisyyden rikkominen. Samoin Venäjän etu on tuoda tuon aseavun hintalappu ihmisten tietoon. Ja samalla hän varmaan vakuuttelee, kuinka loistavat suhteet Suomella ja Venäjällä on ennen ollut, ja toki nyt Putin varmaan sanoo että hän olisi kunnioittanut Suomen itsenäisyyttä, ja kuten tiedämme, niin Putin saattaa sanoa jotain ja tehdä aivan muuta, kuin mitä hän sanoo.
