Kuten Matti Vanhanen sanoi, niin muiden maiden huolet ovat myös Suomen huolia.

 

Venäläinen TOS-1 raketinheitin toiminnassa

Onko Venäjän johdon puheissa sellaisia yksityiskohtia tai Venäjän viimeaikaisissa toimissa sellaista, että meillä ei ole oikeutta pelätä tuota maata? Jos valtion johto käyttää ikävää kieltä, uhkailee muita, tukee kaiken maailman separatisteja, jotta he voivat sitten liittää oman valtionsa Venäjään, mutta kieltää kaiken itseään koskevan kritiikin, niin silloin me voimme pitää tuota valtiota hiukan erilaisena, kuin sitä mihin olemme tottuneet. Putinin into auttaa slaaviveljiä on suorastaan liikuttavaa. 

Siis eihän Putin käy hyökkäyssotaa, kun hänen asevoimansa on kutsuttu suojelemaan jotain valtiota, jossa kansanäänestys sitten osoittaa 80% väestöstä haluavan liittää maan Venäjään. Ja sitten kyseessä on tietenkin puolustussota, kun vihollinen uhkaa Venäjän aluetta. Samaan aikaan jos joku Venäjän alue päättää itsenäistyä, kun sinne ei riitä resursseja, niin seurauksena on asevoimien operaatio tuolle alueelle. 

Meidän pitää ymmärtää yksi asia, me emme ole toisella planeetalla. Se että me kauhistelemme Venäjän hyökkäystä Ukrainaan ja toistelemme samaa mantraa, eli "Venäjä ei ole meille uhka" ei ole asia, mikä edistää turvallisuutta. Kun me lähdemme puhumaan esimerkiksi Venäjän aiheuttamasta uhasta, niin silloin me voimme heittää hyvästit sille ajattelulle, johon olemme tottuneet. Venäjän taktiikka on se, että se etenee ja pyrkii saavuttamaan tavoitteensa tappioista välittämättä. Se tarkoittaa sitä, että se että olemme ajatelleet että aiheutamme Venäjälle sellaisen tappion, että kyseinen maa päättää pysyä erossa Suomesta on toiveajattelua. 

Tuon maan sotilasjohto voi uhrata niin paljon miehiä kuin se vain haluaa, ja koska tuossa maassa ei ole vapaata tiedonvälitystä, niin Venäjän johto voi olla varma, ettei sen toimintaa koskaan kyseenalaistetaan ainakaan Venäjän omassa mediassa. Samoin Venäjällä ei välitetä esimerkiksi siviiliuhreista eikä siitä, millaisia välineitä sen asevoimat käyttävät. Esimerkiksi termobaarisia ammuksia käyttävien TOS-raketinheitinten käyttöä ei Venäjällä katsota mitenkään pitkään. Eli Venäjän doktriinissa tarkoitus pyhittää keinot. Toisiin kuin siinä ajattelussa mihin me olemme tottuneet. 

Ja se mitä muut sanovat on taas aivan yksi ja sama asia. Kaikki mitä ulkomailla sanotaan otetaan Venäjällä vastaan provokaationa tai valehteluna. Jos joku on eri mieltä kuin esimerkiksi FSB, niin hänet heitetään muitta mutkitta vankilaan. Vaikka Venäjä ei ole tällä hetkellä meille uhka, koska se taistelee Ukrainassa, niin kukaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Ja meidän pitää totutella siihen ajatukseen, että Venäjän uhka on todellinen. Se että valtio perustelee hyökkäystään toiseen maahan sillä, että sillä on yhteinen kulttuuri tuon maan kanssa ei varmaan kuulosta aivan niin hyvältä, kuin sen toivoisi kuulostavan. Seuraavaksi Venäjällä saatetaan muistella sitä, kuinka hyvin Suomella oli asiat silloin suuriruhtinaskunnan aikana, ja sitten tuota valtiollista yhteyttä lähdetään palauttamaan asevoimin. Eli kukaan ei tiedä, että onko Venäjän seuraava historian tunti kohdistettu Suomeen? 

Se että Venäjä pelottaa ihmisiä johtuu siitä, että Venäjän johdon puheet ovat aggressiivisia. Eli se kyllä oikeuttaa pelkoon. Koska Venäjä luottaa suureen miesmäärään, niin NATOlla tai kaikilla muilla valtioilla pitää olla mahdollisuus puolustaa itseään myös massahyökkäystä vastaan. Tuolloin eivät täsmäaseet oikein riitä, vaan ainoa mahdollisuus on käyttää klusteri- eli rypäletaistelukärkiä, rypälekranaatteja sekä rypälepommeja, joilla voidaan neutraloida suuria alueellisia uhkia. Nuo aseet ovat oikeastaan niitä kaikkein brutaaleimpia, mutta samalla myös tehokkaimpia keinoja murskata vihollisen massa-armeija, jonka johto ei välitä mistään tappioista. 

Ensimmäinen julkisesti seksuaaliseen vähemmistöön kuuluva on valittu valtiopäämieheksi

Konservatiivinen ja tiukan katolinen San Marino on vallinnut ensimmäisenä maana maailmassa julkisesti sateenkaarikansaan kuuluvan henkilön eli gay-miehen valtiopäämieheksi. Se kuvastaa erittäin hyvin sitä asennetta mikä meidän kaikkien on hyväksyttävä. Ihminen ei voi itse sille mitään, että pitääkö hän tytöistä vai pojista. Se mikä tekee tiettyihin vähemmistöihin kuuluvien diskriminoinnista ikävän asian on se, että kuka vain voidaan leimata gay-persoonaksi. Kun sitten yhtä ihmistä lähdetään syrjimään, niin silloin vaarana on se, että syrjiminen paitsi pilaa toisen elämän. Niin se myös myrkyttää koko yhteisön ilmapiirin. 

Jos 2020-luvun ihminen ei tajua että tietty suuntautuminen ei ole ihmisestä itsestään kiinni, niin silloin kyseessä on äärimmäisen vanhoillinen tai ikävällä tavalla asioihin suhtautuva henkilö. Joskus kirjoituksista jotka käsittelevät esimerkiksi gay-kansaa on havaittavissa se, että henkilö tuomitsee helposti esimerkiksi amerikkalaisten konservatiivisuuden. Mutta samalla hän mielellään tuomitsee sekä syrjii esimerkiksi seksuaalisia vähemmistöjä. 

Vaikka lainsäädännöstä on siivottu niin sanotut "gay-pykälät", niin silti meidän maassammekin tarvitaan jonkinlaista asennemuutosta. Siis se että joku asia hyväksytään laissa ei tarkoita, että ihmisten mielipiteet olisivat muuttuneet. Vielä nykyäänkin on ihmisiä, joiden mielestä mitään poikkeavaa ei edes voida yrittää sietää. Tuolla tavalla ajattelee esimerkiksi Vladimir Putin, joka on mielestään tehnyt upean teon kriminalisoidessaan kaikki vähemmistöt. Siis hänen mielestään on fiksua hakea tukea esimerkiksi enemmistöltä, joka ei voi ilmeisesti sietää vähemmistöjä ollenkaan. Syrjintä pelottaa ihmisiä. Se että syrjintä alkaa esimerkiksi vähemmistöihin kohdistuvana rasismina ei tarkoita sitä, että se ei voi siirtyä vaikkapa silmälasien käyttäjiin tai ihmisiin jotka ovat hiukan ylipainoisia. 

Siis aina löytyy joku ihmisryhmä, johon muut voivat peilailla ylemmyyden tuntoaan. Tässä tekstissä rasismi tarkoittaa siis kaikenlaisiin ihmisiin kohdistuvaa syrjintää. Ja jos ei silmälasien käyttäjiä, ylipainoisia tai muuten epäsosiaalisia löydy haukuttavaksi, niin silloin varmaan löytyy joku lukemisesta pitävä rillipää, jota voidaan haukkua suoraan esimerkiksi lihavaksi tai henkilöksi, joka ajattelee olevansa toisten yläpuolella. 

Koskaan ei sellainen kapakoiden nyrkkisankari edes voi ajatella että hän on toisen alapuolella, ja sitten jos toinen edes mainitsee sanan "kirja", niin johan omaa älykkyyttä esitellään sitten nyrkiniskujen muodossa, kun toinen nostaa itsensä muiden yläpuolelle. Jos ei toinen ymmärrä että toinen on paria vuotta toista vanhempi, niin silloin saa "kloppi" tai "pentu" kuulla miten hän löytää itsensä Malmin hautausmaalta, kun ei muista vanhempaansa kunnioittaa. 

Ja ehkä tämä asia, että konservatiivinen valtio valitsee valtiopäämieheksi henkilön, joka on niin sanokaamme gay auttaa poistamaan sitä ikävää ja vastenmielistä syrjintää, jonka jokainen gay mies tai nainen on joskus kokenut. Siis tässä vaiheessa meidän pitää tajuta yksi asia, nimittäin se että jos jotain ihmistä saa syrjiä siksi, että hän on erilainen kuin muut, niin silloin me kohtaamme tilanteen, missä syrjiminen laajenee ja muuttuu sellaiseksi, että kaikkien pitää olla jokaisessa asiassa samanlainen, pukeutua samalla tavalla, ja ajatella asioista samalla tavalla kuin muutkin. 

Se tietenkin on yksi asia, mistä ei juurikaan olla puhuttu. Nimittäin esimerkiksi ihmisiä on painostettu ainakin joissakin tapauksissa osallistumaan syrjimiseen sekä nimittelyyn. Jos henkilö ei ole tähän osallistunut, niin hänet sitten määriteltiin suureen ääneen "sellaiseksi, jonka kanssa ei kannata olla". Itse olen sitä mieltä että valtiopäämiehen asemaan valittavan henkilön kohdalla ei muulla kuin diplomaattisilla taidoilla ole merkitystä. Mutta samalla meidän pitää ymmärtää sellainen asia, että jos ihminen itse ei ole johonkin vähemmistöön kuuluva, niin hän ei ehkä kohtaa koskaan tuohon vähemmistöön kohdistuvaa vihaa tai syrjintää. 

Me kaikki olemme ehkä joskus istuneet paikassa, jossa haukutaan esimerkiksi juuri gay kansaa, emmekä me ole siihen koskaan kiinnittäneet mitään huomiota. Mutta samalla me unohdamme, että joku tuohon vähemmistöön kuuluva saattaa ottaa tuollaisista "hauskoista puheista" todella itseensä. Ja jos ajatellaan että henkilö koko elämänsä kuulee ikäviä asioita itsestään, niin se varmasti jättää hyvin ikävän jäljen ihmisen mieleen sekä muistoihin. Siis jos ajatellaan tuota pienen kääpiövaltion valintaa, niin itse olen sitä mieltä että sillä saattaa olla suurempi symbolinen arvo, kuin mitä edes voimme kuvitella. Se että me emme itse ehkä tee jotain asioita, ei tarkoita sitä että kaikki ne asiat mitä emme tee pitää kieltää. Siis meidän ei tarvitse kuulla muuta kuin sitä, mitä haluamme kuulla. 

https://yle.fi/uutiset/3-12511489

Eivätkö ihmiset saisi uskoa sitä, mitä maamme johtava sanomalehti kirjoittaa?

Yllä: Sanomatalo Helsingissä. Talossa on mm. Helsingin Sanomien toimituksen toimitilat. Kuva: Sanoma.fi

Alussa pitää kysyä avainkysymys. Miten Helsingin Sanomien työntekijät uskalsivat julkaista jutun seksuaalisesta hyväksikäytöstä mainiten samalla Wille Rydmanin nimeltä? Miten nuo tietolähteet ovat vakuuttaneet juttua tekevän toimittajan sekä hänen esimiehensä siitä, että Rydman on todella tehnyt nuo rikokset, joista häntä on epäilty tai syytetty? 

Tapaus Rydman on saanut aikaan paljon keskustelua ja kyse on vakavasta aiheesta. Ensinnäkin kyseessä on poliittinen vaikuttaja, joka leimattiin Helsingin Sanomien jutussa nimeltä rikolliseksi, eli kyseessä oli alaikäisen seksuaalinen hyväksikäyttö. Se mikä tekee tästä asiasta vaikean on se, että Rydman on nimetty syylliseksi ilman oikeudenkäyntiä. Mutta kuten olen usein sanonut sekä kirjoittanut ja sinetilläni vahvistanut on se, että julkaisija kantaa aina vastuun julkaistusta aineistosta. 

Aina kun puhutaan rikoksista, niin pitää muistaa että joka kerran faktat ovat niitä asioita, joihin pitää kiinnittää huomiota. Ja aina pitää muistaa se, että julkisuuden henkilöllä on aina kateellisia vihamiehiä, jotka saattavat esimerkiksi jopa palkata alaikäisiä tekemään niin sanotusti "temput" tämän kohteen kanssa. Se ei tietenkään tee alaikäiseen kohdistuvaa seksuaalista toimintaa lain edessä hyväksyttäväksi, ja on myös moraalitonta palkata alaikäistä tuollaiseen toimintaan. 

Mutta siis se mitä KRP on poistanut julkaistuissa kuulustelupapereissa saattaa sisältää asian ytimen. Eli onko tuota väitettyä tekoa tapahtunut vai ei? Ja sitten induktiokysymys on se, että onko Rydman teon hetkellä tietoinen kumppaninsa olevan alaikäinen? Vai onko alaikäinen ehkä esiintynyt vaikkapa siskonsa papereita näyttämällä täysi-ikäisenä. Näitä kysymyksiä tulee Rydmanin asianajaja esittämään. 

Mutta kuten tiedämme, niin syyttäminen alaikäiseen kohdistuvasta seksuaalisesta ahdistelusta on vakava asia, ja aina pitää kysyä myös se, että mistä esimerkiksi Helsingin Sanomat ovat saaneet tietää näistä asioista? Meidän kaikkien pitäisi olla objektiivisia sekä antaa vain faktojen puhua. Mutta samalla meidän pitää huomioida myös esimerkiksi sitä, että tietolähteille eli hyväksikäytön uhreille ei saisi tällaisesta asiasta tulla seuraamuksia. Siis lehtijutun hyväksyy toimittajan esimies, ja sen takia voidaan sanoa, että jos henkilö nimetään esimerkiksi alaikäiseen sekaantujaksi, niin siihen pitää olla erittäin hyvät syyt. Ja sitten tietenkin kaikkein mielenkiintoisinta olisi se, että mitä varten nämä asiat ovat tulleet tietoon vasta nyt? 

Eli onko niistä tehty aikoinaan rikosilmoitus, mutta sitten ilmoitus on ehkä vedetty pois, koska joku on tarjonnut rahaa tai sopimusta? Vai onko poliisien asenne tässä hypoteettisessa ilmoituksessa ollut jotenkin sellainen, että hypoteettinen ilmoitusten tekijä on pyytänyt sen poistamista? Siis avainkysymys on siinä, että mikä sai sitten toimittajan sekä hänen esimiehensä vakuuttumaan siitä, että nuo henkilöt puhuvat totta, eivätkä keksi asioita omasta päästään. Siis miten nuo haastatellut henkilöt ovat todistaneet väitteensä, niin että Helsingin Sanomat tai sen toimittajat ovat uskaltaneet kirjoittaa siitä jutun jossa Rydman nimetään rikolliseksi tekoon, joka on hyvin vakava? 

https://maailmastajaihmisista.blogspot.com/2022/06/nain-naiset-ovat-kertoneet-rydmanista.html

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Pitäisikö häirinnän uhrit ohjata heti poliisin puheille vai ei?

 

Erään oikeusoppineen mielestä häirinnän uhreja ei pitäisi ohjata heti poliisin puheille. Tähän voidaan lisätä se että poliisilla pitäisi olla paremmat valmiudet kuulla ja arvioida nimenomaan alaikäisen seksuaalisen tai muun häirinnän kohteen tekemiä ilmoituksia. Siis mikään alaikäisen kovakaan humalatila ei oikeuta ketään makaamaan häntä väkisin, eikä siis humala ole syy siihen, että henkilö voidaan päästää kuin koira veräjästä kun hän on raiskannut tai pahoinpidellyt alaikäistä. Siis alaikäinen tarvitsee varmasti tuollaisessa tapauksessa paikalle asianajan sekä myös esimerkiksi henkilön, joka voi arvioida sitä, että puhuuko uhri tai uhrina esitetty henkilö totta. Tuolloin hänelle pitää kertoa, että vaikka alkoholia olikin nautittu, niin kuitenkaan alkoholin käyttö ei maassamme oikeuta väkisinmakaamiseen tai muuten häirintään. 

Se että häirinnästä tehdään julkista varmaan pelottaa muita, että eivät ryhdy enää vastaaviin tekoihin. Mutta siis jos puhutaan häirinnästä, niin onko olemassa mitään muuta määritelmää siitä, mikä on häirintää, kuin että uhri kokee tilanteen jotenkin uhkaavana tai kiusaantuu toisen huuteluista? Siis mikä on se raja, että voidaan lähteä hakemaan oikeutta? 

Riittääkö se että uhri alkaa itkeä tai että hän ei enää uskalla esimerkiksi mennä työpaikalleen tai käydä tutussa kaupassa, kun pelkää sitä, että hänen peräänsä aletaan huudella. Jos ajatellaan tapausten julkistamista sekä sitä, että myös uhri kertoo oman näkemyksensä tapauksesta sekä tekijästä kaikelle kansalle, niin ehkä tekijä haluaa tietää miltä uhrista tuntui, tai mitä uhri hänestä ajattelee? Tietenkin tekijän kanta uhriinsa voi olla hyvinkin kaikkien tiedossa, mutta ehkä sitten voidaan myös uhrin näkemys tästä tekijästä tuoda kaikkien tietoon. 

 Häirinnän uhreja ohjataan usein heti poliisin puheille, mutta ongelma on sitten siinä, että mitä nuo usein alaikäiset henkilöt sitten osaavat tai uskaltavat kertoa poliisille? Kun ihminen joutuu varsinkin palveluammatissa häirinnän kohteeksi, niin hän saattaa jopa ajatella, että "se kuuluu asiaan". Samoin jos asiaa lähdetään viemään poliisille, niin joku voi sanoa, että "tuossa on sen ja sen sana "tuollaisen" sanaa vastaan". Tai suoraan sanotaan, että kuka tuota uskoo? Ja asenne saattaa olla sellainen, että häirinnän uhrin väitetään olevan jotenkin itse aiheuttanut koko tilanteen, tai että "toinen on vähän herkkä" siihen työhön, missä hän on työskennellyt. Ja sitten seuraa vielä sellainen asia, että henkilö joka on usein vanhempi saattaa uhkailla uhria, sekä pelotella oikeusjutuilla, minkä jälkeen tulee pitkä lista ihmisiä, jotka muka tuntevat tuon henkilön. Yleensäkin noissa tapauksissa saattaa vanhempi henkilö selittää, että "tuo kuuluu asiaan". 

Tai että hän on tehnyt noin kaikille eikä kukaan muu ole tehnyt ilmoitusta, ja kuten tiedämme, niin tällaisissa tilanteissa varmaan alkaa pelottaa, että mitä jos vaikka vanhemmat saavat tietää? Nimittäin ongelma on siinä, että vanhempi henkilö saattaa väittää uhriaan prostituoiduksi, mikä ei ole tietenkään mitenkään alaikäisen suojaa poistava tekijä. Eli alaikäiseen sekaantuminen on rikos, vaikka teon uhri olisi kuinka "maksullinen". Mutta sitten siitä, että pitäisikö heti lähteä asiaa käsittelemään poliisilaitokselle? Tuo saattaa pelottaa ihmistä, joka ei koskaan ennen ole tehnyt rikosilmoitusta tai asioinut poliisin kanssa. päällimmäisenä mieleen tulee se, että mitä jos tekijä vapautetaan? Tai mitä jos poliisi ei usko mitä toinen kertoo? 

Tämän takia olisi hyvä ehkä keskustella asiasta myös esimerkiksi sellaisen henkilön kanssa, jolla on oikeustieteellinen koulutus ja ehkä myös koulutus kohdata alaikäisiä, joita on lähennelty tai muuten kohdeltu sopimattomasti. Tuolloin olisi mahdollisuus selvittää, että mitä on oikeasti tapahtunut, ja että onko kyse todella niin pienestä asiasta, kuin mitä esimies saattaa väittää. Eli oliko kyseessä se paljon puhuttu "pikku juttu", kuten joku aina näissä tapauksissa väittää. Samoin voidaan katsoa myös että onko vastaavissa tapauksissa tullut jotain muutakin rangaistuksia kuin vain sellainen pieni huomautus? Yleensä tuollaisia tekoja tekevät henkilöt ovat ainakin omasta mielestään mestareita kertomaan asiat niin, että ne näyttävät muiden silmissä siltä, että tekijä on uhri. 

Hän saattaa kertoilla tarinoita siitä, että lapsi on esimerkiksi varastanut kaupasta, tai sitten hyväksikäyttäjä muuten mustamaalaa uhrejaan. Hän saattaa huutaa esimerkiksi pihalla että "käykää kysymässä minun asianajaltani", ja sitten kaikki asiat ovat aina vähän eri tavalla kuin mitä ne ovat esimerkiksi valvontakameroiden nauhalla. Hyväksikäyttäjä ei häpeile käyttää esimerkiksi omistamaansa yhtiötä oman asemansa paranteluun. Hän saattaa lupailla kesätöitä uhrinsa luokkakavereille, ja sitten levitellä kaikkea valheellista uhristaan. Vastineeksi tietenkin yhteydenpito uhriin pitää lopettaa. Samoin tuo tekijä saattaa väittää, että asia on sovittu, vaikka sitten mitään sopimuksia ei olla edes ajateltu tehdä, tai niitä ei olla mitenkään ajateltu pitää. 

Mielestäni esimerkiksi sosiaaliviranomaisilla olisi oikeastaan velvollisuus käydä jokaisella työpaikalla, missä on alaikäisiä töissä, jotta myös esimerkiksi tapaukset, joissa alaikäisellä on teetetty vaarallista työtä tai esimerkiksi jätetty yksin johonkin rakennustyömaalle tulisivat ilmi. Samoin sekin olisi hyvä käydä läpi, että tarjoillaanko noille alaikäisille esimerkiksi alkoholia tai missä kunnossa työmaan muu väki on. Eli ongelma on usein siinä, että nimenomaan tällaiseen häirintään liittyy paljon muitakin asioita kuin vain se itse teko. Yleensä häiritsijä kertoo kavereilleen, että mitään ei ole tapahtunut. Ja hän saattaa olla hyvin mukavantuntuinen herrasmies, joka mielellään näyttäytyy kavereidensa seurassa. Hän saattaa oikeasti jopa uida häirinnän uhrien vanhempien kaveripiiriin, ja sitten tulla jopa kotiin käymään. 

https://yle.fi/uutiset/3-12503207

Näin naiset ovat kertoneet Rydmanista poliisille: eli ratkaisevat asiat ovat noiden poistettujen kohtien kohdalla.

Poliisi on antanut joitakin asiakirjoja medialle siitä, mitä eräät naiset ovat kertoneet viranomaisille. Ja linkki tähän IS:ssä julkaistuun juttuun löytyy tekstin alta. Kuten huomaatte, niin poliisi on poistanut osan noista julkaistuissa papereissa olevista lausunnoista, koska sillä suojellaan joidenkin ihmisten yksityisyyttä. Ja juuri noissa poistetuissa osissa sitten saattaa olla se ratkaiseva tieto, että onko Wille Rydman oikeasti ollut sukupuoliyhteydessä noihin naisiin, jotka ovat siis alaikäisiä. 

Naisten yksi ja kaksi kohdalla voidaan tuohon poistettuun osaan upottaa melkein mitä hyvänsä, kuten käsirautoja tai sitomista, tai niissä voi olla esimerkiksi myös maininta siitä että epäilty on jättänyt ehdottelun, kun on kuullut toisen iästä. Siis likainen mieli täydentää asioita kuvittelulla. Nainen kahden kohdalla on kyse ollut hänen siskostaan, joka on ollut 17-vuotias, ja sen takia alaikäinen. Mutta onko hän sitten kertonut isosiskolle kaiken, mitä ehkä on jossain muualla tapahtunut? 

Nainen kolmen kohdalla salattu osa voi olla aivan mitä vain, mutta hän on ollut siis oikeasti selvästi alaikäinen, ja silloin tietenkin Rydmanin olisi pitänyt tietää rajat, eli vastuu tuossa tilanteessa on oikeasti ollut aikuisen. Eli mitä tuossa sitten on oikeasti tapahtunut? Onko Rydman ehkä kuullut jotain kikattelua tai kommentteja siitä, että hän on "superhot", ja sitten lähtenyt juttelemaan tytön kanssa, ja toisen paljastuttua alaikäseksi jättänyt jutun? Vai mitä siellä sitten on tapahtunut? Mutta siis mitä tuo salattu osio sitten pitää sisällään on koko asian avain. Jos kyseessä on ollut esimerkiksi sukupuolinen kanssakäyminen, niin silloin kyseessä on ollut laiton teko.

Mutta siis kuten tiedämme, niin esimerkiksi alkoholin tarjoaminen alaikäiselle on rikollista, vaikka esimerkiksi monissa perheissä myös nuoriso saa ottaa yhden vaikkapa yhden viinilasin perheen omissa tapahtumissa. Mutta kuitenkin Rydmanin olisi pitänyt kysyä myös tytön vanhempien lupa tähän toimintaan, jos hän siis oli tietoinen työn alaikäisyydestä. Asia muuten sitten on niin, että tällaisessa tapauksessa on tietenkin kyse siitä, että mikä on oikeasti sopivaa ja mikä ei. 

Jos Rydman on pyytänyt pari 17V tyttöä mukaansa ravintolaan, niin silloin hänen puolustuksensa kysyy juuri tästä, eli onko Rydman ollut tietoinen näiden henkilöiden alaikäisyydestä, ja että oliko noissa juhlissa esimerkiksi tyttöjen vanhemmat paikalla? Samoin siitä varmaan kysytään, että mikä on Rydmanin suhde tuohon 18 v täyttäneeseen henkilöön. 

Onko hän ehkä perhetuttu, tai perheenjäsen joka on tullut käymään, vai onko hän ehkä yksin vieraillut jossain nuorten bileissä? Ja onko bileissä ehkä tarjottu sitten alkoholia myös alaikäisille, tai onko ehkä boolimalja jätetty vartioimatta? Me kaikki tiedämme että nuoria kiehtoo sellainen asia, joka on kiellettyä. Joten onko Rydman ehkä nähnyt nämä nuoret naiset ehkä hyvinkin avoimesti joku boolimalja kädessään, ja sitten tullut ehdottelemaan jatkoja, kun on heitä luullut täysi-ikäiseksi. 

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000008840422.html

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008897385.html

Seksuaalisesta tai muusta häirinnästä sen verran vielä, että kaikkien pitää tuomita tällainen asia.

 

Kansanedustaja Rydmanin tapaus on varmaan todella ikävä, ja sen pitääkin ainakin avata ihmisten silmät. Eli kansanedustajan tai jonkun muun vastaavan aseman hyväksikäyttö on erittäin ikävää. Se että ihmistä syytetään tuollaisista teoista maamme ykkös sanomalehden toimesta merkitsee sitä, että ainakin osa näistä tapauksista voidaan todistaa. Jos tapauksia ei voida todistaa, niin silloin edessä on syyte. Mutta sitten tietenkin meidän pitää huomioida se, että ennen tällaisesta ei ehkä olisi edes puhuttu mitään. 

Jos ajatellaan esimerkiksi pedofiliaa, niin pedofiilien verkostoissa levitellään varmasti listoja valtioista, joissa pedofilia ei ole rikos, koska sitä ei ole huomioitu lainsäädännössä. Henkilö jolla on rahaa voi matkustaa tuollaiseen valtioon hyvin helposti. Eli tällaiset lait sitovat vain niitä, joilla ei ole varaa matkustaa. Ja ehkä sosiaalinen media on sitten auttanut tuomaan tuon epäkohdan ihmisten tietoisuuteen. Yksittäinen kuva jostain Pattayalta saattaa aiheuttaa hyvin ikävän tilanteen jollekin perheenisälle, joka jyrisee prostituutiota ja seksuaalivähemmistöjä vastaan. 

Tuollainen asia tietenkin panee miettimään sitä, miten ihminen jolla on rahaa voi oikein helposti kiertää lakeja matkustamalla tuollaiseen maahan, ja sitten tehdä siellä asioita, jotka ovat kotimaassa kiellettyjä. Samasta syystä esimerkiksi Puolan tiukkaa aborttilakia joskus kritisoidaan. Eli ne joilla on varaa matkustaa maahan, jossa abortti on laillista myös tekevät niin. Ja ne joilla ei tähän ole varaa turvautuvat laittomaan aborttiin. 

Rydmanin tapaus on tietenkin kiusallinen sekä vastenmielinen monella tavalla, mutta onko se ainoa lajissaan? Eli onko vastaavaa sattunut myös muissa puolueissa tai niiden nuorisojärjestöissä? Samalla meidän pitää muistaa että koskaan koko puolue ei varmasti ole koskaan ollut mukana kaikessa mahdollisessa hyväksikäytössä. Mutta Rydmanin tapaus tietenkin saa aikaan mietteitä, että onko hän tai joku muu ehkä kertonut tällaisesta jossain, mutta sitten tapausta ei olla ehkä viety eteenpäin? Tai kertojan on ehkä ajateltu vitsailevan. 

 Kun Rydmanin tapaus on tullut ilmi, niin meidän kaikkien pitää kyllä muistaa se, että kyseessä on vakava syytös, ja se mitä meidän pitää tehdä on tuomita tuollainen teko, oli meillä mikä puoluekanta tahansa. Siis häirintä sekä seksuaalinen häirintä ovat sellaisenaan hyvin ikäviä asioita, ja itse olen joskus miettinyt, että miten olisi käynyt vanhaan hyvään aikaan? 

Eli kuka oli Helsingin Sanomille antanut vihjeen noista teoista, mistä Rydmania epäillään? Se että itselle ei ole sattunut seksuaalista tai muuta häirintää ei oikeuta sitä, että tällaiseen tapaukseen pitäisi suhtautua kuin sitä ei olisi tapahtunut ollenkaan. Häirintään pitää aina puuttua, ja jos siltä on suljettu silmät, niin se merkitsee samaa kuin olisi itse mennyt tekemään samoja tekoja. Jokaisen puolueen sekä kaikkien muidenkin toimijoiden pitää muistaa se, että häirintä sekä kiusaaminen kaikissa muodoissaan on rikos. 

Ja noista asioista pitää sitten keskustella avoimesti, jotta nuo teot saadaan ihan oikeasti loppumaan. Se mitä on tapahtunut on tapahtunut. Siis tapahtunutta ei voida enää muuttaa tapahtumattomaksi. Mutta se että tällaisista asioista puhutaan saa varmasti aikaan sen, vastaavaa ei enää ainakaan niin helposti pääse tapahtumaan. Siis häirinnän virallinen myöntäminen sekä tuollaisen toiminnan tuomitseminen varmasti auttavat jatkossa saamaan lisää jäseniä myös puoluetoimintaan mukaan.

 Se että häirintään suhtaudutaan kielteisesti varmasti auttaa siihen, että puolueisiin aletaan suhtautua taas kunnioittavasti. Joten jos halutaan olla aidosti avoimia, niin se tarkoittaa että myös ikävistä sekä ehkä myös sairaista asioista pitää uskaltaa puhua. Jos asioita haudotaan, niin ne alkavat näyttää pahemmilta kuin mitä ne oikeasti ovat.

Eli hyväksikäyttöön on saattanut syyllistyä vain pieni osa puolueväestä tai toimijoista, joita epäillään tällaisista teoista. Ja monesti tällaisiin tekoihin syyllinen henkilö runoilee valtavan verkoston, jossa saattaa olla jopa presidentti mukana. Tuolloin tarkoitus on pelottaa tutkijoita, jotta he jättävät tapauksen selvittämisen vähemmälle. 

https://yle.fi/uutiset/3-12503053

https://yle.fi/uutiset/3-12502970

Tapaus Rydman eli seksuaalinen häirintä. eli missä kulkee raja siinä, mitä saa tehdä?

Tapaus Rydman josta on tullut erittäin näkyvä aihe sosiaalisessa mediassa on nostanut esiin kysymyksen siitä, että monenko henkilön matka politiikassa, harrastuksissa tai koulussa on katkennut seksuaaliseen tai muuhun häirintään? Ja kuinka monta kertaa häiritsijän tai ahdistelijan on pelastanut se, että hän on kunnioitettu yhteisön jäsen? Tietenkin meidän pitää muistaa se, että ennen tutkimusta ei saisi ketään hutkia, mutta kuten tiedämme, niin Helsingin Sanomat on vastuullista journalismia harjoittava tiedotusväline, ja sen takia en ainakaan itse epäile sitä, mitä tapaus Rydmanista on kerrottu. 

Seksuaalinen häirintä on erittäin ikävä ja arka asia esimerkiksi työelämässä. Joskus seksuaaliseen tai muuhun häirintään on puututtu, mutta sitten häirinnän uhri on jäänyt yksin. Eli hänelle ei vain kukaan puhu, ja tuolloin ikää kuin uhria on syyllistetty siitä, että häntä on käytetty hyväksi. Tuolloin saatetaan korostaa sitä, kuinka uhri on provosoinut jotain yhteiskunnan tukipilaria, joka ei ole osannut pitää halujaan kurissa. 

Tunteet eivät saisi vaikuttaa oikeuden päätöksiin tai tapausta tutkineisiin henkilöihin, mutta itse tässä mietin sitä, että moniko on ennen tätä lehtijuttua kokenut häirintää joko seksuaalisessa tai muussa muodossa esimerkiksi harrastusten yhteydessä? Ja kuinka monta kertaa häiritsijä onkaan tätä ennen päässyt kuin koira veräjästä esimerkiksi vetoamalla asemaansa vaikkapa julkisuuden henkilönä? 

Mikäli esimerkiksi lapsi saa selkäänsä naapurin sedältä, niin silloin tietenkin on tilanne se, että tuo "setä" saattaa sanoa, että kuka tuota lasta uskoo? Eli hän saattaa olla päällepäin erittäin mukava ja jos pahoinpitelyn on suorittanut esimerkiksi "se kaikkien paras kaveri", niin silloin saattaa käydä niin, että lapsi ei edes uskalla kertoa tapauksesta kotona. Ja varsinkin jos esimerkiksi pahoinpitelijä on perhetuttu, niin silloin lasta saatetaan suoraan leimata valehtelijaksi. 

Joskus ajatellaan että kaikki selviävät vähemmällä, jos he jättävät asian mielestään. Ja joskus hyväksikäyttäjä sitten vielä lahjoo tämän uhrin kaverit pois hänen läheltään. Seksuaalisen hyväksikäytön lisäksi voi olla esimerkiksi sellaista hyväksikäyttöä, missä lapsi tai nuori käy jakamassa lehtiä tai mainoksia "jonkun kaverin" puolesta. Tuolloin "kaveri" sitten on vain laittanut rahat taskuunsa, ja sitten saattanut pilkata uhriaan. Eli hän on saattanut väittää rahojen menevän johonkin lääketieteelliseen operaatioon tai muuhun vastaavaan kohteeseen. Hyväksikäyttäjä on ihminen, joka ei häpeä mitään. Hän on usein mestarillinen manipuloija tai totuuden väristelijä. 

Hän saattaa kertoa seksuaalisesta hyväksikäytöstä sellaisen version, että hän on kantanut tuon nuoren hyvää hyvyyttään kotiinsa kun tämä on ollut juovuksissa. Todellisuudessa hän on saattanut aivan oikeasti tarjota rahaa seksistä, ja sitten kun temput on tehty, niin raha heitetään uhrin naamalle. ja hänet potkaistaan ulos, ettei tuon hyväksikäyttäjän hyvä maine vain tahriinnu. Mutta kavereilleen tuo hyväksikäyttäjä kertoo aina kuinka suuri hyväntekijä hän omasta mielestään on. 

Kun lähipiirissä paljastuu hyväksikäyttöä, niin ensimmäinen reaktio on että "ei ikinä". Juuri tuohon reaktioon tuo hyväksikäyttäjä luottaa. Hän uskoo että kukaan ei oikeasti häntä edes voi epäillä, kun vastakkain ovat "joku punkkari" ja kunnioitettu kansalainen. Ja tietenkin mestarillinen manipuloija kehittää sellaisen tarinan, että tapaus onkin ollut kaikkien tiedossa. Eli hän sitoo koko joukon ihmisiä omiin tekoihinsa. 

Seksuaaliseen tai muuhun hyväksikäyttöön liittyy lisäksi usein sellaista häpeää, että varsinkin nuori ei ehkä edes kehtaa kertoa asiasta mitään vanhemmilleen tai lääkärille. Ja sitten vastakkain ovat aikuisen sekä lapsen tai nuoren sanat. Eli onko tuo aikuinen pahoinpidellyt vai ei?

Skeptisyys on tietenkin tärkeää, mutta miten tehdä se loukkaamatta esimerkiksi tietolähdettä. Eli tietolähdettä ei saa koskaan suoraan leimata valehtelijaksi. Nimittäin kysymys on siitä, että missä menee se seksuaalisen tai muun ahdistelun sekä häirinnän raja? Riittääkö se että heikompi osapuoli kokee tilanteen ahdistavana tai kiusallisena? Vai pitääkö sitten joku tietty asia tapahtua, ennen kuin tapaus voidaan ottaa tutkintaan tai viedä syytteeseen? 

Rydmanin tapauksessa tietenkin puolustus on se kovin usein nähty versio, missä Rydman eli ilmeisesti epäilty uhkaa haastaa Helsingin Sanomat oikeuteen. Tämä on ainakin joskus ollut se malli, miten aikuinen on toiminut alaikäiseen kohdistuvan väkivallan kohdalla. Eli jos aikuinen on tehnyt väkivaltaa lasta kohtaan tai sitten häntä on sellaisesta teosta syytetty, niin hän uhkaa haastaa tietolähteen oikeuteen kunnianloukkauksesta. Itse olen sitä mieltä, että tästä aiheesta pitäisi tehdä laajempi tutkimus, koska uskoisin että tällaiset "tapaus Rydmanit" ovat vain jäävuoren huippuja. 

Kokoomuksen on nyt linjattava, missä menee hyväksyttävän käytöksen raja, sanoo tutkija Markku Jokisipilä

https://f7td5.app.goo.gl/uLYBNj

Lähetyskanava @updayFIRydman: ”Sosiaalisissa suhteissa arvostelukykyni on pettänyt monesti”

https://f7td5.app.goo.gl/KQ74Cw

Lähetyskanava @updayFI