Jurot nuorisojulkkikset, eli lapsiurheilun kahdet kasvot

Parhaimmillaan urheilu on lapsille unohtumaton kokemus, josta voidaan puhua vielä vanhoina. urheiluseurat tarjoavat mielellään turvallista sekä kehittävää toimintaa. Mutta joskus unohdetaan se, että lapsella pitää olla myös muuta tekemistä kuin vain urheilu. Siis välillä kohdataan tilanne, missä unohdetaan se, että lapsikeskeinen näkökulma olisi myös urheilussa tärkeää. Joskus käy niin, että lapsi valjastetaan urheilussa täyttämään aikuisten asettamia tavoitteita. Esimerkiksi Venäjän tapauksessa lapsiurheilijoita käytetään surutta hyväksi valtiollisessa propagandassa. Ja Venäjän tapauksessa on myös tullut ilmi, että lapsiurheilijoille syötetään dopingia, jotta he menestyisivät paremmin. Se että onko valmentaja tai lääkkeiden antaja edes kertonut lapselle sitä, mitä nuo lääkkeet ovat on jäänyt selvittämättä. 

Urheiluseurat kasvattavat uusia idoleita tuleville nuorille junioreille. Suuri osa lapsista urheilee ainakin seuratasolla. Mutta on myös alaikäisiä jotka ovat kilpailleet mestaruussarjoissa tai jopa olympiatasolla. Ja esimerkiksi Venäjä on tuonut lapsiurheilijoita esimerkiksi taitoluistelun olympiajäille. Venäläinen valmennusmalli ei ole aivan sama kuin Suomessa, eli siellä ollaan kuin armeijassa, eikä kehuja tule jos ei tule tulosta. Se mistä ei puhuta on se, että lapsista saa sitten niitä "söpöyspisteitä", kun epäonnistumisia annetaan anteeksi, kun tuomarit eivät halua nähdä että toinen ratkeaa siinä ihmisten edessä. Mutta siis jos puhutaan palkintorahoista, niin miehin ne rahat taas menivätkään? Menivätkö ne ehkä tuon lapsen omalle tilille, ja onko hän ehkä itse valinnut ammattiaan urheilijana. Lapsiurheilijat ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Heistä kasvatetaan uusia nuorisoidoleita, jotka tuovat kultaa ja kunniaa. 

Esimerkiksi jalkapallossa tai jääkiekossa pyörii todella suuret rahat, ja laji on ainakin näennäisen väkivallattomuutensa ja vauhdikkuutensa takia erittäin suosittu. Eli monet lapset viettävät ainakin yhden kesän jossain ruohokentällä pelaamassa jalkapalloa. Tietenkin tuossa harrastuksessa tulee kuuma, ja jos nestettä ja varjoa ei ole tarpeeksi, niin silloin seuraa tajuttomuus eli lämpöhalvaus. Joidenkin kohdalla eteen tulee sitten ammattilaiseksi ryhtyminen tai haave ryhtymisestä ammattilaiseksi. Ja silloin tarvitaan 110% panostus tuohon lajiin, jotta pääsee sellaiseen ryhmään, että sieltä voi ponnistaa niin sanotuille rahakkaille kentille. 

Mutta se että henkilö pääsee ammattilaiseksi edellyttää sitä, että ammattilaisten valmentaja näkee hänen pelinsä ja pitää näkemästään. Se että joku juniori esitellään tuollaiselle valmentajalle edellyttää sellaisia suhteita, että valmentaja tulee katsomaan peliä. Ja varmemmin näyttöjä ammattilaisuraa varten voidaan antaa huippuluokan joukkueissa. Mutta kuten tiedämme, niin paikka auringossa on todella kallis. Ja se saa aikaan tilanteen mitä kutsutaan "pakkopeliksi". Tuolloin saattaa liika yrittäminen sekä menestymisen pakko saada aikaan sen, että turhautuminen purkautuu jopa väkivaltana muita pelaajia kohtaan. Nimittäin 110% panos tarkoittaa sitä, että koulut jäävät tuolloin käymättä, ja ainoa mahdollisuus on tulla ammattilaispelaajaksi. 

Mutta joskus vanhempien todellinen halu lähettää lapsi jalkapalloa pelaamaan on se, että he saavat laatuaikaa keskenään. Pahimmassa tapauksessa tuo laatuaika on alkoholin ja lääkkeiden napsimista.  Tuolloin on vaarana se, että lapsi joutuu vakavan hyväksikäytön uhriksi. Eli jos vanhempien sosiaalinen asema eli tulot eivät riitä kattamaan tuota harrastusta, niin silloin saattaa "naapurin Jammu-setä" tarjoutua rahoittamaan harrastusta ja vaatia tuota lasta korvaukseksi sänkyyn kanssaan. Vaikka me haluamme uskoa että jalkapallossa tai miksei myös jääkiekossa on kyse lasten ja nuorten urheilusta, niin se tarjoaa myös vanhemmille mahdollisuuden verkostoitua keskenään tuon lajin ympärillä.

Tuolloin joku saattaa ottaa esimerkiksi jäähallin tai nurmikentän lähettyvillä myös liikeasiat puheeksi, ja tuollaisen hyvin menestyvän joukkueen lähettyvillä on mahdollisuus hakeutua keskusteluun sellaisten ihmisten kanssa, joilla on oikeita liikesuhteita sekä kyky edistää myös omia liiketoimia. Eli noiden ihmisten kautta voi päästä piireihin, ja saada oma lapsi ammattilaiseksi. Ongelma on sitten siinä, että pelipaikka hyvässä seurassa joka tarjoaa portin menestykseen on melko kallis sijoitus. Ja siinä saattaa sitten joku "Jammu-setä" nähdä tilaisuuden koittaneen. 

https://www.is.fi/urheilu/art-2000008867620.html

Toivo aina parasta, varaudu pahimpaan

9mm. Makarov pistooli (Wikipedia)

Ukrainan presidentti Zelenskyi ei USAn presidentti Bidenin mukaan halunnut kuulla varoituksia Venäjästä. Se miten tämä asia on sitten otettava on jokaisesta meistä itsestä kiinni. Siis saattaa olla että Zelenskyi ei enää halunnut syventää kriisiä, joka alkoi siitä kun Krimin niemi ja Sevastopolin laivastotukikohta julistautuivat itsenäisiksi, ja sitten sodan jälkeen liittyivät Venäjään. Sen jälkeen Mustameren rannalla itäisessä Ukrainassa on ollut levotonta, koska siellä on myös kaksi Venäjän tukemaa separatistien julistamaa tasavaltaa, jotka ovat liittyneet Venäjään sen hyökättyä Ukrainaan.

Siis Ukrainassa on ollut sota jo vuodesta 2014, ja sitten kävi niin, että Venäjä sai Sevastopolin ja tuon jälkeen Putin alkoi kehitellä ajatusta siitä, että Sevastopoliin rakennetaan rautatie, ja tuo ajatus sitten on vienyt Venäjän tähän sotaan. Siis saattoi olla niin, että Zelenskyi halusi olla provosoimatta Venäjää sekä Vladimir Putinia, jonka propagandakoneisto ruokki separatistien halua julistaa oma valtio, joka sitten liitetään myöhemmin osaksi Venäjää. Ja sen me kaikki tiedämme, että propagandassa kaikista asioita tehdään numeroa. 

Venäjän kaltaiset maat ovat niitä, joiden takia jotkut kokevat pelkoa kansallisvaltio-aatteen takia. Parhaimmillaan kansallisvaltio on paikka, missä kansa saa vapaasti puhua omaa kieltään ja harjoittaa kulttuuriaan. Mutta pahimmillaan kansallisvaltio on aate joka tukahduttaa kaikki muut valtiot sekä niiden oikeuden olemassa oloon alleen Siis suurilla kansallisvaltiolla on joskus ollut tapana lähteä siitä, että ne ovat kuin isoveljiä pienemmille naapureilleen, jotka vain odottavat liittämistä osaksi suurempaa kokonaisuuttaa. 

NATOn varapääsihteeri on sanonut, ettei Venäjä ole uhka Suomelle tai Ruotsille. Mutta meitä on myös varoitettu aliarvioimasta Venäjää. Eli vaikka tällä hetkellä ei Venäjän taholta ole akuuttia uhkaa, niin kuitenkin on vaarana se, että sen asevoimat ottavat oppia ukrainan sodasta. Ja sitten ehkä Putin tai hänen seuraajansa kaivaa historiankirjan esiin, ja sitten lähdetään muistelemaan sitä paljon puhuttua pähkinäsaaren rauhan rajaa. Venäjällä historiaa luetaan siten, että jos joku alue on ollut Venäjän hallinnassa vaikkapa 1400-luvulla, niin hyökkäys tuolle alueelle on siis takaisin valtaus. Eli tällä vain viittaan Putinin tarinaan, missä hän vertasi itseään sekä toimiaan Pietari Suureen. Ja tuollaiset asiat herättävät varmasti pelkoa. 

https://yle.fi/uutiset/3-12488870

Kun päässä myllertää....

Kaunottaren ja hirviön ongelma on siinä, että kun näemme hemaisevan tytön, niin haluamme uskoa, että tuo tyttö puhuu totta. Vastakkain ovat tuolloin "Ruma Ruba Korpela" ja "neiti hentoinen".  Eli "Ruba" on paikan murheenkryyni, tatuoinneilla itsensä koristellut herttainen MC-jengin jäsen, joka ei ole koskaan mitään muuta tehnyt kuin vain tapellut. Tai niin sitten ainakin tarina kertoo, kun hänen epäillään hakanneen jonkun pikkutytön henkihieveriin. Kenellekään ei ole tullut mieleen, että tuo tyttö saattaa syyttää "Rubaa", koska "Ruba" vaikuttaa paremmalta syylliseltä kuin joku toinen, jonka olemus on vähän siistimpi. Ja kun terassikausi alkaa, niin silloin edessä saattaa olla se, että joku aloittaa tappelun vähän normaalia helpommin, kun on tullut otettua vähän enemmän kuin normaalisti. 

Siis saattaa olla että "Ruba" ei ole edes tehnyt mitään, mutta hän vain sopii paremmin syylliseksi, kuin joku siisti mies tai nainen. Eli aluksi tämä tatuoitu ihminen voi vaikuttaa hyvinkin syylliseltä, koska "kukaan muu ei tällaista voi tehdä". Kun uhrit ja tekijät kuvailevat tekojaan kavereilleen, niin he esittävät usein itsensä parhaassa mahdollisessa valossa. Eli toinen "vain puolusti itseään". Ja "toinen vain aivan rauhallisesti pummasi tulta tai käveli kadulla, kun sitten tuli nyrkki kohti naamaa". 

"Aivan yllättäen toinen vain hyökkäsi uhrin päälle", on kolmannen henkilön kommentti. Jaa että ihan yllättäen tuli mies ja veti viatonta pikkutyttöä turpiin. Siis yhtään miestä ei tuo meidän vakiosyyllisemme edes ole ajatellut hakata, vaan kaikki uhrit ovat varmaan naisia, väittää huhu. Mutta jostain syystä saattaa joku asia jäädä kertomatta. Eli se mitä on tapahtunut ennen tätä iskua, joka on vienyt joukon yhteiskunnan tukipilareita sekä yhden totaalisen bandiitin oikeustaloon. Uhri halutaan aina nähdä jotenkin viattomana, ja hyökkääjä taas on se "paha poika". 

Mutta myöhemmin saattaa eteen ilmaantua muita todisteita, jotka sitten osoittavat että tuo tyttö on kertonut omiaan. Yleinen esimerkki kaunottaren ja hirviön kompleksista on tilanne, missä nainen kertoo tarinoita siitä, kuinka "se sika" on hakannut tai raiskannut häntä. Syy tähän tarinaan saattaa olla se, että henkilö avioeron hetkellä aiheuttaa itsesuggestion, missä hän jopa itse alkaa uskoa, että ihminen jonka kanssa hän on ollut naimisissa on "täysi sika". 

Siinä henkilö etsii tarkoituksellisesti negatiivisia asioita entisestä heilastaan, ja hän saattaa kertoa asioita, jotka eivät ole tosia, koska hän haluaa perustella itselleen, miksi haluaa jättää toisen. Kun sitten mukaan keskusteluun tulee vielä "pari siskoa", jotka sitten vielä yllyttävät tätä "neiti hentoista" kertomaan siitä, millainen sika hänen kanssaan on asunut. Ja sitten mennään yhdessä poliisiasemalle. 

Me kaikki olemme olleet tilanteessa, missä "neiti hentoinen" on saanut turpiin joltain "korpelalta". Siinä sitten me kaikki olemme joskus tehneet sellaisen perusteettoman arvion että tuo neiti ei ole itse tehnyt yhtään mitään. Eli me haluamme uskoa, ettei tuo tyttöparka ole tehnyt mitään mikä olisi ärsyttänyt tuota lyöjää. Ja sitten tilanne saattaa olla aivan toista, kuin mitä olemme halunneet uskoa. Saattaa olla että siinä on puolin ja toisin ärsytetty toista ja kun takana on tuttu jengi, niin silloin saattaa tilanne mennä vähän liian pitkälle, eli siinä saatetaan toinen ryöstää tai häntä nöyryytetään oikein kunnolla. Ja lopulta sitten pinna palaa, ja joku saa nenilleen. 

Nuoren ihmisen ongelma on se, että hän saattaa kohdata jonkun hyvinkin yleisen tilanteen ensimmäistä kertaa. Siinä on sitten itku ja häpeä lähellä kun tilanne muuttuu jotenkin oudoksi, eikä kukaan meistä varmaan loputtomiin kestä kaikkea mahdollista. Siis jos ajatellaan nuorta aikuista, joka on juuri täyttänyt 18 vuotta, ja lähtee ensimmäistä kertaa ravintolaan, niin siellä saattaa tapahtua mitä tahansa. Eli kun henkilö on ottanut muutaman oluen tai vastaavaa, niin sitten saattaa joku ajatella että tuo henkilö ryhtyy liian tungettelevaksi, ja sitten seuraa pieni välien selvittely. 

Tuollainen tilanne saattaa olla monelle aivan uusi, ja siihen saattaa liittyä hiukan alentuvia katseita. Siis yleinen asia, mikä aiheuttaa juuri sitä myllerrystä päässä on nimenomaan yllättävä väkivaltainen tilanne, ja noita asioita ei kannata lähteä mitenkään peittelemään. 

Kun päässä myllertää kaiken näköistä, niin niistä asioista kannattaa aina puhua ihmiselle, jolle voi puhua ilman sitä, että toinen ahdistuu vielä enemmän kuin itse. Kun ihminen on nuori, niin kaikki asiat voivat olla hyvin vaikeita tai ne voivat tuntua vähän vaikeammilta, kuin mitä ne oikeasti ovat. Mutta sitten kun esimerkiksi huumeista tai väkivallasta halutaan keskustella, niin se tarkoittaa sitä, että vastapuolella pitää olla ihminen, joka ei tuomitse puhujaa. Siis ensinnäkin ammattilainen näkee asiat aina toisin kuin ihminen, joka kohtaa ensimmäistä kertaa tilanteen, missä henkilö hautoo ajatuksia, jotka ovat ehkä länsimaisessa yhteiskunnassa tabu. 

https://yle.fi/uutiset/3-12463443

Kansainvälinen politiikka on kuin tilkkutäkki.(Lavrovin Turkin matka)

 

Kansainvälinen politiikka on kuin tilkkutäkki, jossa kaikki näennäisen erinäköiset palaset liittyvät suurempaan kokonaisuuteen. 

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov matkustaa Turkkiin hakemaan tukea Venäjän Syyrian sotaretkelle, ja on herännyt kysymys siitä, että onko myös Ruotsin sekä Suomen NATO-hakemus vaikuttanut tähän matkaan? Kansainvälisessä politiikassa kaikki liittyy aina kaikkeen, eli ei ole olemassa tapausta, mikä ei liity mihinkään muuhun tapaukseen. Sergei Lavrov on hyvin korkea-arvoinen toimija Venäjän politiikassa, ja hän ei turhaan matkustele ulkomailla. 

Siis kansainvälinen politiikkaa on kuin verkosto erilaisia tapauksia, joista sitten punotaan yhtenäinen tilkkutäkki. Eli vaikka palat eivät ole saman värisiä tai saman muotoisia, niin ne liittyvät silti samaan kokonaisuuteen. Lavrovin Turkin vierailulla saattaa olla hyvin paljon erilaisia virallisia osuuksia, mutta samalla tietenkin myös se, mitä ei olla tuossa vierailun asialistassa mainittu varmaan kiinnostaa monia ihmisiä. 

Se että Turkki ei ole lämminnyt Suomen sekä Ruotsin NATO jäsenyydelle ei ehkä ole aivan niin yllättävää, kuin mitä me ehkä haluaisimme uskoa. Turkki on nimittäin sellaisessa asemassa, että NATO ja varsinkin Länsi-Eurooppaan kuuluvat valtiot varmaan vähän rajoittavat Erdoganin hallituksen rajatonta riemua, kun se lähtee murskaamaan PKK:ta eli Kurdistanin työväenpuoluetta aseilla, joita on hankittu lännestä joko kokonaan tai niiden keskeisiä komponentteja on toimittanut joku länsimaa. 

Kovat puheet ovat niitä asioita, jotka ovat aina ajaneet ihmisiä nurkkaan. Sama tilanne, missä Erdogan nyt on on ollut myös aikoinaan Pohjois-Irlannissa, missä Brittiarmeija vannoi murskaavansa IRA:n. Eli lääke separatismiin oli kovat puheet ja kovat otteet. Ja sitten vasta kun konfliktin kaikki osapuolet käsittivät että väkivalta ei johtanut mihinkään, saatiin aikaan jotain pysyvää. Kovat puheet ovat asia, mikä herättää pelkoa, ja pelko saa aseellisen voiman rivit tiivistymään. 

Se että Vladimir Putin lähti johdonmukaisesti liittämään Ukrainaa Venäjään sekä uhkaili asevoimin sai aikaan sen, että hän yliarvio iskuvoimansa suhteessa vastapuoleen. Mutta Ukraina toistaa sitä kaavaa, mikä on ajanut valtion toisensa perään sotaan toista valtiota vastaan. Ensin tulee eturistiriita, sitten lähdetään murskaamaan vastapuolta, ja lopulta sitten ajaudutaan tilanteeseen, missä asevoimia lähdetään käyttämään ja syynä on se, että vetäytyminen aiheuttaa kasvojen menetyksen. Venäjän asevoimat ovat saaneet menestystä, mutta mikä on menestyksen hinta?

Onko Ukrainan sota Venäjälle 15-50 000 miehen sekä siviilien kärsimyksen sekä kansainvälisen eristämisen arvoista toimintaa? Tuo tappioiden määrässä oleva viiva tarkoittaa eri lähteissä olevia eroja. Siis onko Putin nyt tyytyväinen itseensä, kun hän lähti torvet soiden sotaan, ja sitten seuraukset ovat kammottavia? Vaikka Venäjä saisi pitää valtaamansa alueet, niin niiden uudelleenrakentaminen on sitten aivan eri asia kuin alueiden tuhoaminen. 

Kun sotaan on lähdetty, niin silloin tietenkin seurauksena on verta, hikeä ja kyyneleitä. Jos sitten sotatoimet keskeytetään, niin kaikki siinä menetetyt miehet ovat hyökkääjän kannalta kuolleet turhaan. Mutta tappioiden kasvaessa tilanne on sellainen, että kuinka monta miestä voidaan sitten vielä uhrata? Mikä on se hinta, joka alueesta on maksettava? 

https://yle.fi/uutiset/3-12480099

Ammatillisen opetuksen arvostamisesta

  

Ammatillisen opetuksen arvostaminen on asia, mitä pitäisi huomioida vähän paremmin. Meillä Suomessa ammatillista opetusta ja koulutusta arvostetaan jotenkin oudon vähän. Siis ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelee myös muita kuin sairaanhoitajia, eli sairaanhoitajan koulutus ei ole ainoa koulutuslinja, jonka henkilö voi valita, kun hän jättää peruskoulun. Mutta jostain syystä mitään muuta ammattia ei koskaan mainita kuin vain sairaanhoitaja. 

Jotenkin esimerkiksi uutisista saa sellaisen käsityksen, että maamme ainoa tarjolla oleva ammattikoululinja on sairaanhoitaja, jota sitten arvostetaan todella korkealle. Eli sairaanhoitajien työtä sekä uhrautuvuutta kyllä kauheasti korostetaan, mutta se ei sitten näy koskaan heidän palkassaan. Mutta kun sitten katsellaan tarkemmin esimerkiksi mediassa olevia kirjoituksia, jotka koskevat ammatteja, niin niistä saa sellaisen kuvan, että maassamme on kaksi työtä, jota on oikeasti tarjolla.

Toinen on sairaanhoitaja ja toinen on siivooja. Eli jotenkin tuntuu että ketään muita ihmisiä ei maailmassa ole edes olemassa. Mutta sitten jos mietitään sitä, miksi ylioppilaita niin kauheasti korostetaan, ja miksi ainakin jotkut nuorena ammattiin valmistuneet sitten lähtevät opiskelemaan yliopistoon, niin syy tähän saattaa olla se, että he kokevat olevansa riittämättömiä. Kun työpaikkailmoituksia luetaan, niin aina vaaditaan jotain korkeakoulu yms. Samoin jos esimerkiksi sähkö- tai putkiasentaja sitten sanoo jossain illanvietossa olevansa sähkö- tai putkimies, niin vastaus on aina, että "ai ootko", tai mikä oikeastaan kuvittelet olevasi? 

Tai sitten jossain istuu aina joku insinööri, joka tietää kaikki asiat vähän paremmin.  Se miten sitten esimerkiksi vastavalmistuneeseen ammattikoulusta paperit saaneeseen henkilöön suhtaudutaan työmarkkinoilla varmaan myös kannustaa hakeutumaan aikuislukioon. Eli tarjolla on tietenkin niitä siivoustöitä, joissa ei oma ammattitaito pääse kehittymään, ja sitten työnjohtaja saattaa suoraan sanoa, että miksi et jättänyt koulua, niin olisit päässyt töihin. Eli ammattiin valmistumista on jotenkin maassamme pidetty häpeänä tai ehkä kiusallisena asiana. On jotenkin outoa, että ammattikoulua pidetään jotenkin sellaisten paikkana, jotka eivät muka muualle pääse. 

Tuolloin tuntuu siltä, että joku Keuruun kassan sekatyömies on arvostetumpi siksi, että hän on suhteilla päässyt töihin. Siis miten se osaaminen on muka osoitettu, kun koulun keskeyttänyt vailla peruskoulun päättötodistusta oleva henkilö on otettu ensimmäiseen työpaikkaansa? 

Tai mitä se kenellekään kuuluu, mutta ehkä siitä pääsemisestä voidaan keskustella vähän tarkemmin. Miten henkilö jolla ei ole mitään todistuksia vakuuttaa työnantajan siitä, että hän osaa tehdä työtä, josta työnantaja maksaa palkan? 

Ammattikouluissa ammattiin opiskeluun kuuluu myös sellainen kuin käytännön työharjoittelu. Tuossa harjoittelussa opiskelija oppii miten työt tehdään oikeassa yrityksessä. Tarkoitus on se, että ammattiin opiskeleva henkilö voi tuon harjoittelun kautta osoittaa osaamistaan työnjohtajille sekä solmia suhteita tulevaan työpaikkaan. Mutta joskus tuo harjoittelu on sellainen, että se varmasti palauttaa ammattikoulussa opiskeluja suorittavan henkilön sinne maan pinnalle.  

Eli hänet voidaan laittaa jonkun pultsarin komenneltavaksi, joka karjuu että hänen serkkunsa oli 30 vuotta aputöissä, kunnes sitten hänet ylennettiin, ja mitään ei tuo harjoittelija sitten osaa. Tällä tavoin sitten saadaan luotua työelämästä se paljon arkisempi puoli, kuin mitä esimerkiksi ammatinvalinnan ohjaaja siitä on antanut. Joten sen takia saattaa ammattikouluilla olla jotenkin outo kaiku vielä nykyäänkin. 

 https://yle.fi/uutiset/3-12480289

Onko oikein viisasta kuvata ihmisiä salaa? (Kiss my ass)

Kuva ei liity tapaukseen, mutta sekin on Seiskasta. 

Kun joku ottaa salaa kuvan jostain julkisuuden henkilöstä, niin hän voi saada syytteen kotirauhan rikkomisesta. Mutta jos joku ottaa salaa kuvan pääministeristä, niin silloin pitää muistaa että kuvauksen kohde ei ole tavallinen ihminen. Ja kuvaamisen syy pitäisi kyllä selvittää. Eli onko kyseessä vain viaton pila, vai onko ehkä tarkoitus sitten osoittaa, että "me näemme aina". Jos tapauksesta käynnistetään esitutkinta, niin onko sitten kuvilla yhteys vaikkapa maamme NATO-hakemukseen? Poliisi ei voi sulkea mitään vaihtoehtoja pois ennen kuin epäiltyjä on haastateltu. 

 Sanna Marin on joutunut siihen samaan tilanteeseen mihin moni muukin julkkis. Häntä on kuvattu salaa, ja koska pääministerimme ei ole ilmeisesti varautunut siihen, että hänellä ei ole julkista esiintymistä, niin hän on laittanut jalkaan nykymuodin mukaiset eli vähemmän lököttävät veryttelyhousut, ja myös ilmeisesti on paljastunut sellainen outo asia, että myös pääministerillä on samat kehonosat kuin muillakin naisilla. Jutun mukaan hän on melko urheilullinen. Ja kuten varmaan arvaatte, niin myös miehillä on peppu. Joten mitään muuta erikoista ei tuossa Seiskan ainakin sosiaalisessa mediassa ilmenneiden kommenttien perusteella mauttomassa jutussa ole ihmeellistä, kuin että miksi he sen nyt sitten julkistavat? 

On tietenkin hiukan erikoista, että salaa otettuja kuvia julkaistaan lehdessä, vaikka tietenkin pääministeri on julkisuuden henkilö. Mutta siis kuten varmaan tiedämme, niin kaikki ihmiset eivät varmaan halua tai jaksa  olla 24/7/365 aivan tiptop, vaan he varmaan haluavat myös joskus laittaa vähän rennompia vaatteita päälle, vaikka tietenkin on olemassa pelko siitä, että paparazzi yllättää, ja kuvat päätyvät johonkin skandaalilehteen. 

Tietenkin voidaan sanoa, että on kotirauhan tai jonkun rauhan rikkomista, jos ihmisestä salaa otettuja kuvia julkaistaan, mutta jostain syystä esimerkiksi se, että mitä Sanna Marin ja hänen hallituksensa ovat saaneet aikaan ovat asioita, joita pitäisi enemmän korostaa. Siis pukeutumisella ei pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa, miten valtion asioita hoidetaan, vaikka tietenkin siis aina välillä myös ministerit pukeutuvat vähemmän muodollisesti. 

Mutta onko noilla paparazzi-kuvilla oikeastaan tarkoitus mustamaalata pääministeriä vai pelotella häntä? Kas siinä vasta kysymys. Jos ajatellaan että joku näppää kuvan henkilöstä, joka ulkoiluttaa lastaan, niin silloin tietenkin pitää kysyä motiivia tuollaiseen salakuvaukseen. Eli onko kyseessä asia, jonka tarkoitus on viestittää sitä, että aina joku näkee? Vai onko kyseessä vain viaton mutta mauton pila, joka sitten on aiheuttanut muutamia kommentteja sosiaalisessa mediassa? 

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/10361b0f-1b28-41de-ac3f-863aa33e5ca8

Kuva:https://fi-seiska-cdn-pro.seiska.fi/files/inline-images/2019/36/Sanna-Marin.gif

Miksi Ruotsin oikeusministeri Morgan Johanssonin pätemättömyys huomattiin vasta nyt?

Mikäli ajatellaan että Morgan Johanssonin pätemättömyys olisi huomattu jo ajat sitten, niin saattaa olla niin, että Ruotsin oppositio on säästänyt tuota huomiota sellaiseen kohtaan, että se saa mahdollisimman paljon huomiota. Siis tuo havainto mahdollisesta pätemättömyydestä olisi siis oikeastaan vain otettu säilöön, ja tarkoitettu oikealla hetkellä käytettäväksi. 

Jos tuntematon ministeri olisi saanut heti vaalikauden alussa epäluottamuslauseen, niin silloin ei tällä teolla olisi niin suurta uutisarvoa, kuin sillä että tunnettu ja kahdeksan vuotta tehtävissään ollut ministeri saa epäluottamuslauseen. Joskus tuntuu että monia muitakin asioita laitetaan maailmassa ikään kuin pussiin odottamaan sitä, että henkilö pääsee johonkin tärkeään asemaan, ja sitten noita tietoja aletaan kaivella jostain työpöydän laatikosta. 

Eli tietoa pantataan jotta siitä saadaan kaikki mahdollinen irti. Ja on paljon asioita, joista tavallinen ihminen selviäisi kuin koira veräjästä. Mutta sitten voi joskus käydä niin, että esimerkiksi kunnallis- tai miksei myös parlamenttivaalien kohdalla onkin sitten löytynyt monia mielenkiintoisia asioita, jotka koskevat henkilön yksityiselämää tai sitten jotain muuta asiaa. 

Se miten sitten esimerkiksi Ruotsin ongelmat Erdoganin laittaessa vastaan NATO-jäsenyydessä ovat kasaantuneet on jäänyt ihmisiltä piiloon. Ruotsissa on suuri ulkomainen vähemmistö, joka on aikoinaan houkuteltu maahan tekemään töitä, jotka eivät syntyperäisille ruotsalaisille kelpaa. Mukana on ollut enemmän tai vähemmän poliittisin perustein maahan muuttaneita kurdeja, jotka ovat tehneet tunnetuksi oman kansansa tilanteen Turkissa. 

Ongelmia ei aikoinaan pitänyt olla, koska Ruotsin viranomaiset ajattelivat että he voivat ongelmien ilmetessä karkottaa helposti nuo henkilöt, jotka eivät ole syntyperäisiä Ruotsin kansalaisia. Mutta ongelmia on sitten myöhemmin ilmaantunut ulkomaalaisten lasten kanssa, jotka ovat syntyneet Ruotsissa. Ongelmia on sitten tietenkin lisännyt tai kärjistänyt esimerkiksi se, että monien noiden maahanmuuttajataustaisten halpatyövoimaksi tarkoitettujen ihmisten kohdalla edessä on ollut halveksivia katseita sekä muuta rasismia. 

Mutta kuten tiedämme, niin maahanmuuttajataustaisen henkilön Ruotsissa syntyneet lapset ovat ihan Ruotsin kansalaisia. Eli he voivat ihan itse hakea mihin hyvänsä koulutukseen tai sitten mennä mukaan politiikkaan. Ja siellä edessä on ollut tilanteita, missä tunteet purkautuvat puolin sekä toisin. Jos ajatellaan esimerkiksi sitä, että joku Ruotsidemokraatit saavat paljon ääniä, niin toisaalta ongelma on siinä, että syntyperäiset ruotsalaiset eivät aina viitsi äänestää. Kun taas ne ulkomaalaistaustaiset joita on katsottu vähän yläviistosta äänestävät joka kerran, jos he ovat vain äänioikeutettuja. Se taas aiheuttaa ongelmia puolueiden vanhojen vaaliteemojen kanssa, eli ei ole mitään järkeä luvata mitään ihmisille jotka eivät äänestä. 

Alkujaan nuo maahanmuuttajat ovat olleet niitä, joilta ei ääniä saada. Tuo on sitten muka oikeuttanut huutelemaan tai käyttämään ulkomaalaistaustaisia poliittisena lyömä-aseena. Mutta tilanne on osittain muuttunut sellaiseksi, että poliittiset puolueet laskevat saavansa myös ulkomaalaistaustaisten ääniä, mutta sitten esimerkiksi joku Norrmalmstorgetin laidalla istuva puliukko ei käytä äänioikeuttaan. Ja se aiheuttaa taas sen, että poliittinen kenttä on ikään kuin joutunut uuteen tilanteeseen, missä ei enää ole tarjolla mitään helppoja ratkaisuja. Eli enää ei voida ulkomaalaisongelmia ratkaista lähettämällä heitä pois maasta. Tai enää ei voida turvautua pelkkiin poliisivoimiin, kun mietitään sitä, miten esimerkiksi hoidetaan Ruotsalaisen yhteiskunnan ongelmia kuten eriarvoistumista sekä rasismia. 

Etniset jengit ovat aina väkivaltaisia ovat niiden jäsenet enemmistö- tai vähemmistökansanosista. Eli skinitkin ovat vain yksi etninen jengi muiden etnisten jengien joukossa. Ongelma on nimittäin siinä, että jengit ovat paikkoja ja yhteisöjä, joissa tyhmyys tiivistyy. Ja noissa piireissä tehdään jokaisesta tappelusta suurta politiikkaa. Tuo tarkoittaa sitä, että jos oman joukon edustajaa on tönäisty, niin sitten lähdetään joukolla hakkaamaan tuota tönijää. Saattaa olla että joku on vahingossa bussissa tönäisyt jotain samaan etniseen ryhmään jengin kanssa kuuluvaa. Se tietenkin otetaan suurena loukkauksena, mikä tarkoittaa että tuo teko on pakko kostaa tai oma kunnia katoaa. 

Tai joku on vain kaatunut bussissa ja hän on pudottanut vaikkapa ostokset maahan. Siitä lähtee kasku kiertämään, ja seuraavaksi juoru paisuu eli siihen liitetään tarinoita väkivallasta jota "kaikki muutkin ovat kokeneet". Siitä mitä ostoksia tuolla henkilöllä on ollut tai milloin tämä on tapahtunut ei edes koskaan mainita. 

Noissa piireissä tietenkin leviävät tarinat poliiseista, jotka sallivat skinien tehdä mitä vain tai jotka vain hyysäävät ulkomaalaisia. Ja siinä sitten ryhmässä ryhdytään kiihottamaan toinen toistaan, ja kaikki mitä muut tekevät on väärin, sekä jossain vaiheessa sitten lähdetään käyttämään omankäden oikeutta. 

Tietenkin poliisilla on oma osansa noiden ongelmien kuten rikollisuuden kitkemiseksi. Mutta ongelma on sitten se, että mitä tehdään niille nuorille, jotka viettävät suuren osan ajastaan ulkosalla ja ajautuvat esimerkiksi huumeiden käyttäjiksi tai imppaajiksi. Siis nuo nuoret ovat ongelmallisia sikäli, että heillä ei ehkä ole kielitaitoa, mutta samalla he ovat kuitenkin Ruotsin kansalaisia. Poliisi ei voi puuttua mihinkään ongelmiin kuten pahoinpitelyihin tai ikkunoiden rikkomiseen ennen kuin noita rikollisia tekoja on tehty. Eli poliisi voi tietenkin lähteä selvittämään jo tapahtuneita rikoksia, mutta noiden tekojen ennaltaehkäisy olisi tietenkin kaikille paras. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/ruotsissa-hallituskriisi-kurdikansanedustajan-%C3%A4%C3%A4ni-voi-jopa-kaataa-hallituksen-ja-johtaa-nato-prosessin-hidastumiseen/ar-AAY8Jce?bk=1&ocid=msedgntp&cvid=c4a1261781d743fc88d5f16cbeb08536