Olemmeko liian itsekeskeisiä kun etsimme vieraita elämänmuotoja?

  

Olemmeko liian itsekeskeisiä kun etsimme vieraita elämänmuotoja?

Millainen ihminen olisi, jos olisimme kehittyneet supermaapallolla tai huomattavasti kevyemmällä planeetalla kuin Maapallo?

Supermaapallot ovat asia mistä keskustellaan kaiken aikaa, eli voiko niillä olla älyllistä elämää vai ei? Jos ajatellaan sitä että planeetta olisi samanlainen kuin meidän, mutta ehkä 1,5-3 kertaa niin painava, niin siellä olevat olosuhteet olisivat sopivia samanlaiselle elämälle kuin mitä Maassa tavataan. Joten supermaapallo voisi tarjota sellaiset olosuhteet, että siellä voisi elää “ihminen 2.0”. 

Tuo ihminen 2.0 olisi kuitenkin meitä Maan ihmisiä pienempi, mutta samalla myös vahvempi, koska se olisi kasvanut sekä kehittynyt planeetalla minkä painovoimakenttä on voimakkaampi kuin Maan. Ja se tarkoittaa sitä painovoima rajoittaisi tuon “ihminen 2.0” sekä muiden elämänmuotojen pituuskasvua. Eli siis paivan planeetan elämänmuodot olisivat lyhyitä ja leveitä, koska ne tarvitsevat raskaan tukirangan. Kevyen planeetan elämänmuodot olisivat pitkiä ja hoikkia. Kevyellä planeetalla olion tukiranka olisi ohuempi, ja lihaksisto heikompi kuin raskaalla planeetalla, ja siellä painovoima ei rajoittaisi pituuskasvua samalla tavalla kuin painavalla planeetalla. 

Eksokuut eli eksoplaneettojen kuut voivat olla myös elämälle suotuisia kappaleita. Tässä vaiheessa voidaan sanoa että eksoplaneetat eivät välttämättä tarjoa yksin paikkaa elämälle, vaan myös eksoplaneettojen massiiviset kuut voivat tarjota elämälle suojaisen sataman. Eli vaikka planeetta itse olisi kaasujättiläinen, niin sillä voi olla myös massiivisia ehkä Maan kokoisia kuita, joilla voi esiintyä elämää. 

(https://phys.org/news/2014-04-exoplanets-exomoons-harbour-life.html)

Elämälle suotuisia planeettoja on paljon, mutta voiko niille kehittyä älyllistä elämää?

Maapalloa suotuisampia paikkoja elämän löytymiselle varmasti on universumissa melko paljon, tai oikeastaan jos ajatellaan että elävä olento on kehittynyt jollain planeetalla, niin se on täysin sopeutunut sen oman kotiplaneetan ympäristöön. Eli tuolle organismille sen oma kotiplaneetta, mikä saattaa olla meille hiukan epämieluisa on paratiisi. Jos planeetta on liian stabiili, niin saattaa olla niin, että luonnonvalinta suosii suurta jälkeläisten tuotantoa, ja sitä kautta älyn kehitykselle ei ole tarvetta. 

Ja jos ajatellaan sitä vaatimusta, että mitään meidän kaltaisemme elämänmuodon kaltaista ei voisi kehittyä planeetalla, jonka painovoimakenttä esimerkiksi olisi voimakkaampi, mutta joka olisi kuitenkin samalla etäisyydellä sen omasta auringosta kuin meidän oma Maapallomme on. Eli tietenkin älyllistä elämää voi kehittyä missä hyvänsä planeetalla, millä on muuten oikeat olosuhteet, mutta sitten meidän pitää huomioida muutama asia. Ensinnäkin se että älyllinen elämä kehittyy jossain ei ole synonyymi sille että sen kehittyminen on mahdollista. 

Toiseksi se että me ihmiset emme voi kävellä tuolla kaukaisella planeetalla mukavasti ei tarkoita että kyseinen painovoimakenttä olisi planeetan endeemisesti kehittyneille elämänmuodoille mitenkään erityisen epämiellyttävä. Ja onhan esimerkiksi Maapallo samalla tavalla myös ihmiselle vihamielinen, että eihän ihminenkään voi kaikkialla omalla kotiplaneetallaan kävellä ilman vaatteita tai elää ilman lämmitettyä taloa tai muuta tekniikkaa. Eli me emme voi SETI-tutkimusta tehdessämme lähteä siitä, että jokainen älyllinen olento on täsmälleen samanlainen kuin me itse olemme. 

Voiko planeetta olla liian täydellinen jotta älyllinen laji ei voisi siellä menestyä tai kehittyä? 

Eli evoluutio ei alkaisi suosia älyä, jos laji saisi ruokaa sekä suojaa ilman ajattelua tai kykyä abstraktiin ajatteluun. Tuolloin täydellinen planeetta tarjoaisi olosuhteet, missä ravintoa olisi riittävästi eikä tarvetta etsiä ruokaa tai suojata itseä olisi. Tuolloin aivojen kehittyminen ei olisi tarpeellista, koska niitä ei tarvita ravinnon hankintaan tai oman itsen suojaamiseen. 

Jos ajattelemme omaa planeettaamme Maapalloa, niin täällä vallitsevien olosuhteiden takia ihmisen on ollut pakko kehittää vaatteita sekä esimerkiksi lämmitetyn talon kaltaisia tuotteita, mitkä ovat mahdollistaneet lajimme levittäytymisen yli koko planeetan. Jos eläisimme paratiisissa, niin saattaisi olla niin, että planeettamme olosuhteet olisivat olleet sellaisia, että älyä ei olisi tarvittu. Ei olisi ollut tarvetta etsiä ruokaa lumen alta, tai välittää tietoa kuvien sekä myöhemmin kirjoitusten avulla seuraaville sukupolville. Nuo taidot ovat syntyneet meille pakon edessä.  

Ennen ihmistä maapallolla on ollut monia lajeja, jotka ovat raivanneet tietä sille lajille, joka käyttää itsestään nimeä Homo Sapiens eli ihminen. Nuo ihmisen edeltäjät ovat osittain raivanneet tietä lajille, joka nousi meteoriitin tuhottua dinosaurukset tuhkasta ja jäästä, ja joka sitten muuttui planeetan valtiaaksi, koska se osasi etsiä ruokaa sekä valmistaa vaatteita, asumuksia sekä aseita kuten jousia, joilla tämä laji saattoi suojata itseään sekä metsästää ja laajentaa elinpiiriään yli koko planeetan. 

Emmekä myöskään voi lähteä siitä että jos planeetta olisi elämälle suotuisa, niin silloin sille automaattisesti kehittyy älyllistä elämää. Jos ajatellaan esimerkiksi elämää sekä evoluutioteoriaa, niin meidän pitää huomioida se, että planeetan historiassa pitää tapahtua asioita, jotka johtavat siihen, että lajien kehitys alkaa suosia määrän sijasta älyä. Tuolloin suuren mutta laaduttoman jälkeläismäärän tuotanto muuttuu pieneksi mutta laadukkaiden jälkeläisten tuotannoksi. 

Eli jokin asia on sellainen että laji alkaa hyötyä siitä, että se kykenee ajattelemaan abstraktioita sekä kehittämään uusia asioita, ja tuo kehitys voi johtaa siihen että paljon myöhemmin laji saavuttaa Kadashevin asteet, ja muuttuu intergalaktiseksi tai ehkä jopa aineettomaksi sivilisaatioksi. Mutta saattaa olla niin, että tuota kehitystä ei tapahdu, koska jos planeetan olosuhteet ovat liian täydelliset, niin lajille riittää suuri jälkeläisten määrä, eikä täydellisessä ympäristössä äly muutu dominoivaksi kehityksen suunnaksi. 

Lähteet:

https://tekniikanmaailma.fi/jotkut-planeetat-voivat-olla-elamalle-paremmin-suotuisia-kuin-maa-nyt-astronomit-tunnistivat-24-superasuttavaa-eksoplaneettaa/

Kuva: https://phys.org/news/2014-04-exoplanets-exomoons-harbour-life.html

Pitäisikö leikin sijaan puhua simulaatioista?

 

.

 

Pitäisikö leikin sijaan puhua simulaatioista?

Tässä ensin voidaan sanoa että simulaatio on oikeastaan leikin yksi muodoista. Ja jos on helpompi kutsua leikkiä simulaation nimellä, niin niiden käyttöä työelämässä on lisätty, koska ne antavat mahdollisuuden ratkaista erilaisia ongelmia. Simulaatioiden eli leikin tarkoitus on luoda tiettyjä toimintamalleja, joiden avulla sitten ratkotaan erilaisia sosiaalisia sekä myös muita ongelmia. Joten aikuisten leikkejä voidaan kutsua simulaatioiden nimellä. Mutta se itseäni on joskus mietityttänyt se, että missä vaiheessa termistä leikki tulee termi simulaatio? 

Työelämässä asia on niin, että jos pomo käskee jotain, niin silloin muiden tulee asennoitua niin, että käsky on se mitä noudatetaan. Eli jos pomo käskee laulamaan kauniin kappaleen "Kantri tulee, Kantri tappaa”, niin silloin alaiset alkavat laulaa tätä kappaletta. Ja miksi pomo tekee näin? Tätä menetelmää kutsutaan ryhmäyttämiseksi, sekä sen avulla seurataan sitä, että onnistuuko henkilön sulauttaminen ryhmään vai ei? Ja jos henkilö ei sitten yhdy tähän lauluun, niin silloin hän ei toimi käskyjen mukaan. 

Työpaikoilla leikit ovat muuttuneet jonkinlaiseksi sosiaalisen kulttuurin muodoksi, ja jossain paikoissa niitä käytetään siihen, että niiden kautta mitataan sitä että kuinka ihminen ottaa saamansa käskyt vastaan. Eli esimies pakottaa esimerkiksi roolileikin kautta toisen tekemään asioita, joita hän ei ehkä muuten tekisi, ja sitä kautta sitten henkilön kykyä mukautua työpaikkaan sekä ryhmään mitataan. Samoin on tietenkin työpaikkoja kuten lastentarhat sekä muut vastaavat paikat, missä leikki kuuluu osana työntekijöiden arkea, eli heidän oletetaan leikkien avulla opettavan lasta tai myös nuorta noudattamaan niitä sääntöjä, mitkä milloinkin kuuluvat mihinkin leikkiin. Tuolloin leikin tehtävänä on ohjata lapsen omaa orientaatiota kouluun sekä oppimiseen. 

Leikki on asia minkä kautta ihminen oppii, ja oikeastaan esimerkiksi vakaviakin asioita kuten erilaisia simulaatioita  kutsutaan englanniksi nimellä “games”. Se tarkoittaa sitä että kyseessä on oikeastaan yksi leikin muodoista, missä simulaattorin avulla selvitetään esimerkiksi henkilön tai hänen käytössään olevien välineiden sekä alaisten kykyä selviytyä tietyistä tilanteista. Eli esimerkiksi simuloitua sotaharjoitusta kutsutaan joskus nimellä War games, ja tuolloin komentaja johtaa virtuaalisia joukkoja, ja usein tarkoitus on selvittää se että mikä on missäkin tilanteessa paras mahdollinen taktiikka.

Nuo simulaatiot eivät vastaa koskaan todellista tilannetta täysin, mutta niiden avulla voidaan sulkea pois esimerkiksi toimintamalleja, jotka ovat täysiä itsemurhia. Ja noita simulaatioita käytetään siksi, että silloin varsinaisen kenttätoiminnan harjoitteluun oikeilla varusteilla jää enemmän aikaa, ja fyysisten varusteiden käytössä on aina aikaraja. Eli sotaharjoitusta ei voida jatkaa loputtomasti. Joten siksi on kehitetty suuri joukko erilaisia tietokonesimulaatioita, joiden avulla komentaja tai muu johtaja voi testata sekä kehittää alaisten sekä oman itsensä taitoja. 

https://yle.fi/uutiset/3-11563265

Uudesta sosiaaliturvatunnuksesta on tullut taas uusi kädenväännön aihe

   

.

Uudesta sosiaaliturvatunnuksesta on tullut taas uusi kädenväännön aihe 

Muutosvastarinta on kova myös sosiaaliturvatunnusten uudistamisen yhteydessä. Tiedättekö muuten miten sosiaaliturvatunnus määräytyy? Parillinen numero tunnuksen perässä on nainen, ja pariton numero on miehen sosiaaliturvatunnuksen tunnus osassa. Sosiaaliturvatunnus sekä sukupuolen näkeminen siitä ovat asioita, joita ei koskaan olla mietitty tarkasti. Eli pitääkö sosiaaliturva- tai henkilötunnuksesta näkyä sitä mikä sukupuoli ihmisellä on? 

Mutta tiesittekö että mitä tarkoittaa naisen sosiaaliturvatunnus miehellä tai päinvastoin? Se tarkoittaa sitä että henkilö on vajaavaltainen, ja siksi mielestäni sosiaaliturvatunnuksen uudistaminen on ajankohtainen asia. Eli pitääkö tällaisen tiedon sitten näkyä jokaiselle, joka haluaa katsoa papereita?

Samoin pitääkö sosiaaliturvatunnuksen olla sama läpi koko elämän? Itse olen sitä mieltä että se että henkilö on esimerkiksi ollut katkaisuhoidossa tai suorittanut vankeustuomion ei pitäisi näkyä kaikkialla lopun elämää. Eli miksi uutta sosiaaliturvatunnusta ei saa automaattisesti pyytämällä, tai miksi tämä numero on ylipäätään sama koko elämän ajan? 

Jos ajatellaan sosiaaliturvatunnuksen automaattista muuttumista tietyn ajan jälkeen, niin silloin kyseessä on samanlainen prosessi kuin mitä esimerkiksi käyttäjätunnuksen luominen sekä uusiminen kaikkiin tietojärjestelmiin tietyn ajan välein olisi, niin silloin voidaan esimerkiksi valvoa sitä että jokainen ihminen kantaa mukanaan sellaista henkilöllisyystodistusta mikä on voimassa. Ja missä on ihan oman itsensä näköinen kuva. 

Tietenkin viranomaisten kanssa asioidessa pitäisi siirtyä biometrisiin eli sormenjälkeen sekä kasvo- ja retinatunnistuksiin, ja henkilökortti sitten siirtyisi kuvaksi kännykän näytölle. Mutta tämä saattaa olla hiukan raju prosessi jollekin ihmiselle. Uuden sosiaaliturvatunnuksen luominen on periaatteessa aivan helppoa, eli ensin luodaan uusi sosiaaliturvatunnus sekä vanha tunnus liitetään siihen, ja vanhaan sosiaaliturvatunnukseen liittyvät tietueet siirretään suoraan uuden sosiaaliturvatunnuksen piiriin. 

Eli prosessi on vähän samanlainen kuin uuden käyttäjätunnuksen luominen tietokoneelle tai datapalveluun, eikä se näin ollen ole mitenkään vaikea tehtävä. Sosiaaliturvatunnuksesta näkee myös sellaisia tietoja, joista voi olla henkilölle hyvin paljon vahinkoa. Kuten olen aikaisemmin tässä tekstissä kirjoittanut. 

https://yle.fi/uutiset/3-11568323

Miksi koskaan ei saa provosoitua kun provosoidaan?

   

Kuva: Uusisuomi

Miksi koskaan ei saa provosoitua kun provosoidaan? 

Jos poliisi käyttää kyynelkaasua tai muuta voimaa passiivisia eli rauhallisia mielenosoittajia vastaan, niin se saa aikaan marttyyreita. Ääriryhmät ovat tahoja joiden tapaa lähestyä jokaista asiaa leimaa väkivalta, ja jos sitten jossain rauhallisessa mielenosoituksessa poliisi hakkaa tai ampuu jonkun, niin silloin tuo uhri sitten muuttuu usein sankariksi tai marttyyriksi, joka kuoli viranomaisten mielivallan uhrina, vaikka asia olisi miten kiistanalainen hyvänsä. Poliisi on juuri niin luotettava kuin sen jäsenet ovat, ja se että henkilö esimerkiksi ammutaan tai häntä kohdellaan muuten kaltoin saattaa vaikuttaa poliisin jäsenistä itsestään hyvinkin selvältä tapaukselta, eli joku on nähnyt esimerkiksi puukon tai vastaavan, ja sitten on jouduttu käyttämään voimaa. 

Mutta ääriryhmien käsissä saattaa tilanne sekä sitä seuraavat tutkimukset muuttua hyvinkin polarisoiduksi. Eli he saattavat väittää poliisin väärentäneen todisteita tai muuten jättäneen olennaisen kertomatta. Mutta sitten kun keskustellaan esimerkiksi poliisin voimankäytöstä, niin olen joskus ollut sitä mieltä, että USA ei ole ainoa maa, jossa poliisin militarisoituminen on muuttanut sen maan sisäiseksi armeijaksi, jossa ei ole edes tarkoitus tehdä mitään muuta kuin murskata jokainen vastarinta pesäke sekä hajottaa kaikki, jotka vastustavat lainvalvojia. 

Eli jos käsky käy, niin poliisi mikä on maamme Eduskunnan sekä valtiovallan edustaja toimii lain edellyttämällä tavalla, kuten on tapana sanoa. Silloin kun mielenosoitus on määrätty hajotettavaksi, niin silloin tietenkin käytetään kyynelkaasua, pamppua sekä muita välineitä, mikä tarkoittaa sitten tietenkin sitä voimaa, minkä poliisi katsoo milloinkin aiheelliseksi käyttää. Ja missään nimessä ei esivallan tehtävä ole neuvotella tai taivutella mitään vastarannan kiiskiä vaan toimitaan rivakasti sekä esimiehen käskyjen mukaan.

https://yle.fi/uutiset/3-11578385

Kuva: https://www.uusisuomi.fi/uutiset/poliisin-voimankaytto-puhuttaa-myos-maria-ohisalo-reagoi-professori-ylilyonneilla-on-monenlaisia-kustannuksia/8a0b49d6-a574-405b-976e-887486034812

Militarisoidun poliisin malli suoraan USAsta. 

USAn poliisia syytetään usein liiallisesta voimankäytöstä. Mutta oletteko huomanneet, että vaikka kuinka täytämme lehdet jenkki-uutisilla niin kuitenkin tuo “jenkkimalli” myös voimankäyttövälineissä sekä ehkä myös asenteissa on tarttunut ainakin osaan Eurooppalaisista poliiseista. Poliisin militarisoituminen on asia mikä tarkoittaa esimerkiksi konekiväärien, rynnäkkökiväärien, konepistoolien  sekä puoli- ja täysautomaattisten haulikoiden sekä kraanaattikiväärien käyttöönottoa, sekä niiden käyttöä jos tilanne niin vaatii. 

Mutta kuten tiedämme, niin siitä milloin tilanne vaatii esimerkiksi rynnäkkökiväärien käyttöä on varsin erilaisia käsityksiä. Se että poliisilla on käytössään näitä erittäin tehokkaita lähinnä puolustusvoimien käyttöön tehtyjä välineitä tietenkin tuo eteen sen, että nämä välineet luovat itsetuntoa, sekä samalla myös esimerkiksi asenteen, että mitä varten kenenkään kanssa pitää neuvotella, kun käytössä on tehokkaita välineitä, joiden avulla voidaan henkilö eliminoida sekunnissa. 

Tainnuttavat  aseet ovat ongelmallisia, koska vaikka ne ovat periaatteessa estämässä kuolettavan voiman käyttöä, niin ainakin joskus on varmasti käynyt niin, että henkilöön on käytetty etälamaajaa ikään kuin varmuuden vuoksi. Tainnuttavat aseet on otettu käyttöön siksi, että ne tarjoavat mahdollisuuden käyttää voimaa, mikä ei ole kuolettavaa. Eli tarkoitus on ollut korvata poliisin pamppu, mikä aiheuttaa joskus luunmurtumia välineellä, mikä ei ole niin vaarallinen. Mutta kuitenkin erityisesti sähköshokkien antamiseen perustuva neuromuskulaarinen lamauttaja, mikä tarkoittaa sähköpamppua saattaa aiheuttaa sydäninfarktin. 

Samoin myös etälamaajien ja LRAD (Long Range Acoustic Device)-tyyppisten ääneen perustuvien aseiden käyttöönotto saa aikaan sen, että poliisin tarve käyttää voimaa on muuttunut joissain maissa kuten USAssa enemmänkin säännön mukaiseksi sekä järjestelmälliseksi voimankäytöksi kuin poikkeukseksi. Eli jos henkilö vastustelee, niin miksi hänen rimpuiluaan ei lopeteta sähköpampun nimellä tunnetulla etälamaajalla tai sitten mellakkaa hajoteta LRAD-laitteella, kun näitä välineitä on käytössä? 

Ja kun näitä välineitä missä sähköisku tai kova ääni tainnuttaa henkilön käytetään, niin silloin on tietenkin mahdollista päästää myös vähemmällä lihasvoimalla varustettu henkilö partioimaan kadulle. Eikähän se tainnutusase tai automaattikivääri tuo sen oikean kunnioituksen tuota henkilöä kohtaan, ja tämä asenne on ainakin USAssa ollut ilmeisesti se peruste, millä poliisi valitaan tehtäviinsä. Ja kun USA ssa tehdään jotain, niin toki sama malli voidaan suoraan siirtää Suomeen. 

Iltalehden juttu etälamauttimesta: https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006282043.html

LRAD: https://en.wikipedia.org/wiki/Long_Range_Acoustic_Device

Sähköshokkiase Englanniksi: https://en.wikipedia.org/wiki/Electroshock_weapon

USAS-12 haulikko: https://en.wikipedia.org/wiki/Daewoo_Precision_Industries_USAS-12

Kuva: https://leb.fbi.gov/articles/featured-articles/police-militarization

Onko kaupunginosien huono maine aina tuulesta temmattu?

   

Onko kaupunginosien huono maine aina tuulesta temmattu?

"Asun Helsingin Kalliossa naapureina rosvo ja kyttä", lauloivat Lapinlahden Linnut aikoinaan. Video on tekstin lopussa. Kun ajattelen Helsingin Kalliota asuinpaikkana, niin silloin mieleen tulee se, että kyseessä on alue, mikä on melko lähellä Helsingin keskustaa. Joten kyseessä on melko arvokas asuinalue, vaikka siellä tietenkin on jonkinlaisia laitapuolen kulkijoita. Itse joskus mietin sitä, missä nuo laitapuolen kulkijat oikeastaan asuvat, tai mistä he saavat rahaa noihin Kallion alueen asuntoihin, koska uskoisin että kyseinen alue on melko arvokasta. Tai jos ajatellaan sitä että se sijaitsee kävelymatkan päässä kaupungin keskustasta, niin varmasti sitä joku ainakin havittelee omaksi sijoituksekseen.  

Kuitenkin Helsingin Kallion ikään kuin tekemällä tehty huono maine tuo mieleen kysymyksen siitä, että onko joidenkin asuinalueiden mainetta tahrittu joskus tahallaan, jotta siellä olevien asuntojen sekä kiinteistöjen hintoja saadaan alas? Helsingin keskikaupunki on melko arvokasta seutua asua, joten sen takia uskoisin että on ihmisiä, joiden oma etu vaatii sitä, että asuinalueen hintoja ensin pudotetaan ja sitten kun laitapuolen kulkijat on saatu häädettyä, niin sen jälkeen voidaan kiinteistöille tehdä peruskorjaus, ja ne laitetaan takaisin myyntiin tai muutetaan kovan rahan vuokra-asunnoiksi. 

Yksi hyvä tapa pudottaa kiinteistöjen arvoa on tietenkin siirtää esimerkiksi metadon-poliklinikka tuolle alueelle, niin silloin eteen tulee se, että alueen arvo saattaa pudota. Kaupunki tuottaa paljon palveluita mitä ilman eivät ihmiset voi elää, ja noita palveluita ovat vesi, sähkö sekä myös jätehuolto. Jos nuo hyödykkeet saa joku yksityinen toimija haltuunsa, niin silloin ne tuovat tälle yritykselle maallista mammonaa hyvin varmasti.  

Se mitä sitten esimerkiksi jätehuoltoon sekä erityisesti kaupunkien jätehuoltoon tulee, niin kyseessä on erittäin suuri business. Jos joku yhtiö saa hoidettavakseen esimerkiksi koko Helsingin jätehuollon, niin silloin se saa varmasti tuosta asiasta loistavan tulonlähteen. Jätebisnes yhdessä kaupunkien joukkoliikenteen kanssa on asia, mitä moni yksityinen toimija haluaa, koska nuo asiat ovat sellaisia että ihmiset eivät voi välttää niiden käyttämistä, ja se takaa yhtiölle varmat tulot. 

Samoin kaupunkien joukkoliikenne ei ole mikään erityisen pieni asia, vaikka tietenkin koronavirus on laskenut esimerkiksi bussien käyttöastetta. Kaupunkien liikennelaitokset ovat olleet suuria työllistäjiä, mutta myös varma rahan lähde yrityksille, jotka ovat saaneet sopimuksen tuosta toiminnasta. Sen takia esimerkiksi myös Helsingin kaupungin liikennelaitosta varmasti havitellaan myös ykstyisten toimijoiden taholla. Ihmisten on pakko käyttää julkista liikennettä, ja sen takia liikennelaitos on varmasti loistava rahasampo yksityisille yrityksille, jos ne saavat vain esittää asiasta tarjouksen. 

Italiassa esimerkiksi jätebisnes on ollut myös mafian tapa pestä rahaa. Eli ylisuurten palkkioiden avulla ovat jäte-firmat siirtäneet huumerahaa laittomista liiketoiminnasta laillisiin toimiin. Rahanpesusta on usein tuomittu vain pieniä tekijöitä koska isot pomot ovat aina toimineet taustalla. 

Tuolloin rahaa on pesty niin, että ensin huumerahaa on siirretty vuokrien kautta huoneenvuokra yhtiöille, ja sitten laskujen kautta esimerkiksi jätefirman tileille. Tuon toiminnan kautta sitten on saatu laiton raha muutettua laillisen näköiseksi. 

Kiinteistöjen avulla tapahtuva rahanpesu yhdessä kaupunkien kautta saatujen ylihinnoiteltujen sopimusten avulla saatujen tuottojen kanssa ovat suuri ongelma ainakin osassa maailman maita. Ja on paljon ihmisiä, joiden mielestä esimerkiksi kaupunkeja voi laskuttaa miten huvittaa, koska kaikki rahat menevät kaupunkien  taskuista.  Mutta tuo ongelma on sitten se, että raha mikä siirretään kaupunkien kassoista yksityisten yritysten taskuun on veronmaksajien kaupungin kassaan tuomaa rahaa, mikä taas nostaa veroja koska lopulta kaiken vahingon maksaa veronmaksaja. 

Materiaalinen hyvä on osa näkyvää statusta, mikä on tärkeä osa asemaamme yhteisömme sosiaalisessa hierarkiassa.

    

Materiaalinen hyvä on osa näkyvää statusta, mikä on tärkeä osa asemaamme yhteisömme sosiaalisessa hierarkiassa. 

Kun ajattelemme materian tai jonkun asian merkitystä ihmisille, niin silloin meidän pitää muistaa mitä se merkitsee juuri tuolle henkilölle? Kaikki asiat ovat aina hiukan subjektiivisia, kuten kaikki me tiedämme, ja kuten kaikki me arvaamme, niin todellisuus on aina jotenkin polarisoitunutta eli meidän kokemustaustamme sekä muut asiat elämässämme vaikuttavat siihen, miten me asiat näemme sekä koemme. Siis se millaiset ennakkoasenteet meille on muodostuneet joko oman kokemuksemme tai muiden kertomusten kautta vaikuttavat siihen, että mitä seuraa kun kohtaamme jonkun asian joka voi olla abstrakti tai käsin kosketeltava. 

Mutta joskus ennakkoasenne saattaa muuttua todellisessa tilanteessa pannukakuksi, kun kohtaamme esimerkiksi tilanteen, missä vanhempamme puhuvat jostain ystävästä ja siitä millainen taistelija sekä selviytyjä hän on, ja sitten kun menemme tapaamaan tuota ystävää, niin silloin hän joko nukkuu tai vollottaa että kuinka vahva hän oikeastaan on, ja kaikki merkit viittaavat siihen että hän kohta tarvitsee nesteytystä. Siis tämä asia voi tuntua teistä hyvin julmalta, mutta elämä on joskus julmaa. Siitä ei pääse yli eikä ympäri. 

Jos mietitään sitä miksi esimerkiksi menestyjän lapset menestyvät, niin tietenkin he ovat kasvaneet menestyjien ympäröimänä. Heille menestyminen on tietenkin itsestään selvyys, koska nuo henkilöt ovat ympäröineet itsensä menestyjillä, heillä on oikeat sosiaaliset verkostot mutta heille menestys on myös ikään kuin itsestäänselvyys. Mutta mitä menestys on, jos sitä ajatellaan puhtaasti maallisen mammonan kautta? 

Mitä on työ? Mitä on menestyminen työssä ja työelämässä? Onko se sitten sitä että saa hyvää palkkaa, tai sitä että omistaa ison auton tai ehkä henkilöllä on suuri määrä alaisia. Ilman alaista ei ole johtajaa. Mitä kenraalilla tekee, jos hänellä ei ole miehiä, tai toimitusjohtajalla joka on yksin yrityksessä? Mutta työ on statusta, ja statukseen kuuluu kokonaisuus. Iso auto on työmatkaa varten, ja sitä kautta ihmiset saavat nähdä johtajan aseman. Eli mitä varten esimerkiksi etätyötä vastustetaan? Jos ihmiset eivät aamulla lähde töihin, niin silloin he voivat sitten olla ulkoisesti yhtä hyvin työttömiä, koska työtä ei tuolloin näe päältä. 

Osa työstä on asia mikä näkyy muille juuri aamulla työmatkana. Jos työmatkaa ei ole, niin silloin osa työn näkyvästä statuksesta jää pois, ja jäljelle jää vain palkka, jota voi sitten käydä naapurille näyttämässä. Ja ehkä hän sitten kertoo paljonko kirjanpitäjä “Pentti” saa palkkaa ja että hän tekee työtä jossain yhtiössä kaikille muille ihmisille, että he eivät enää halveksi “Penttiä”. Iso auto ja hyvä asunto nostivat henkilön arvostusta yhteisössä. Ennen ihmisillä oli tapana urkkia kenen auto oli jäänyt päivällä parkkipaikalle, ja sitten siitä näki oliko hän jäänyt työttömäksi, mutta sitten jos siirrymme etätyöhön, niin silloin emme enää voi siitä onko henkilö joka päivä kotona tai jossain muualla, että onko hän oikeasti työssä, vai tekeekö tuo henkilö esimerkiksi etätyötä? 

Yliopisto-opiskelijan lapsesta tulee usein samalla tavalla yliopisto-opiskelija, koska hän on lapsena nähnyt sen, että yliopistoon voi päästä, ja että sieltä voidaan myös valmistua, koska hänen vanhempansa ovat myöskin opiskelleet, ja heidän kauttaan lapsi on saanut sellaisen kuvan, että tuossa paikassa ei tarvitse olla yli-ihminen selviytyäkseen. Eli hän on saanut tuntea vanhempansa myös ihmisinä, ja sitä kautta saanut ymmärryksen siitä, että tuolloin omat taidot riittävät ja sitten loput on muusta kiinni. 

Eli puolet menestyksestä perustuu omaan tahtoon saada tarvittava koulutus, ja sitä kautta ehkä sitten myös verkottua henkilöiden kanssa, joilla on suhteita. Tai sitten verkottumista ei tapahdu, mutta puolet tiestä maalliseen mammonaan on kiinni suhteista. Kuitenkin juuri johtajia on tutkittu ehkä kaikkein eniten yhteiskunnassa, eli mikä on aito sekä hyvä johtaja? Kuinka paljon johtamisesta sekä menestymisestä on kiinni siitä, että ihmisellä on tietyt perintötekijät, ja kuinka paljon kyseessä on sitten kiinni mallioppimisesta eli ihmisen ulkoapäin saamasta esimerkistä? 

Jos ihminen ei koskaan kerro muille mielipiteitään, niin mistä me tiedämme kuinka viisas hän oikeastaan on?

 

Jos ihminen ei koskaan kerro muille mielipiteitään, niin mistä me tiedämme kuinka viisas hän oikeastaan on?

Ihminen kehittyy kaiken aikaa, eli me vanhenemme, ja sitä kautta voidaan ajatella että elämä on matka alfasta omegaan, mikä tarkoittaa että lopulta me kaikki kuljemme hautaan. Olimme miten hyviä missä tahansa, niin ennemmin tai myöhemmin edessä on vanhainkoti, ja sitä kautta matka käy viimeisen kerran kohti alttaria. Mutta kuten tiedämme, niin kehdon ja haudan välille mahtuu melko pitkä aika. Ja jos vain istumme miettimässä omaa surkeutta niin elämämme valuu kuin hiekkaan. 

Omien voimavarojen etsintä voi vaikuttaa jotenkin lapselliselta, mutta tietenkin asia voidaan aina kääntää niin, että meillä on vain yksi elämä elettävänä, ja sitä kautta voimme lähteä purkamaan tilannetta, missä meidän oletetaan istuvan paikallaan ja olemaan jotenkin hiljaa. Oma voimavara tai sisäinen voima on asia mikä voidaan aina valjastaa johonkin, ja jos sitä voimavaraa ei voi muille näyttää, niin silloin sitä ei muille myöskään ole. 

Oma sisäinen voima löytyy siitä, missä itse on hyvä. Ja silloin pitää muistaa se että näille asioille pitää altistua, eli siitä missä on hyvä kannattaa kiinnostua. Ihminen on siis silloin valmis ottamaan omasta elämästään vastuun, kun hän kykenee ajattelemaan sitä mitä hän tekee huomenna. Oikeasti terve ihminen elää tässä ja nyt, mutta hän tietää voivansa vaikuttaa huomiseen ainakin oman itsensä kautta. Samoin terve ihminen voi elää myös tekemänsä virheen kanssa, ainakin tiettyyn rajaan asti. 

Mutta miten tiedän että ihminen osaa elää ja on muuttunut todella niin, että hän voi ryhtyä esimerkiksi ottaa vastuuta muista? Jos lähdetään masennuksesta, niin paraneminen on sitä, että henkilö astuu ylös masennuksen kuilusta, elää tässä ja nyt, mutta muistaa että jokainen päätös voi sitten samalla tavalla vaikuttaa hänen tulevaisuuteensa. Me voimme olla maailman lahjakkaimpia  ihmisiä, mutta jos emme koskaan tuo omia ajatuksiamme muiden ihmisten tietoon, niin mistä he tietävät kuinka järkeviä me olemme. Tai jos joku ei sitten omia mielipiteitään koskaan kerro, niin mistä me tiedämme kuinka viisas tuo henkilö on. 

Me voimme tehdä arvioita toisen ihmisen älykkyydestä tai muista kyvyistä, jos emme koskaan voi kuulla tai nähdä hänen mielipiteitään. Tai ne on kerrottu jollekin kaverille matkalla tapaamiseen, ja tämä nyökyttelee vieressä että kuinka ne olivat hänestä upeita. No ehkä ne olivat tuon päätään nyökyttelevän henkilön mielestä kovin upeita, mutta olisi mukavaa tietää mitä tuo nero olisi muille kertonut, koska tuolloin se varsinainen mielipide mitä kaivataan jää jotenkin pois muiden tiedosta. 

Altistuminen tarkoittaa sitä, että kun ihminen menee kouluun tai kurssille, niin hän myös suorittaa kurssilla saadut tehtävät sekä noudattaa ohjeita. Sisäinen voima voidaan kohdentaa joko rakentavaan tai “ei rakentavaan” toimintaan. Eli henkilö voi kehittää itseään positiivisessa mielessä, kuten mennä aikuislukioon tai sitten hän voi pyrkiä jonkun MC-kerhon jäseneksi, eli prospect, hanaround ja jäsen ovat tietenkin jonkun mielestä erittäin hyvä tapa kehittää omaa itseään, mutta ehkä äiti ei tuosta asiasta kovin ylpeä olisi. 

Kun ihminen haluaa kehittää itseään, niin hänen pitää ensin altistua tarpeelle kehittyä, eli hänen on tunnistettava kehittämisen tarve sekä ottaa selvää siitä, miten hän pääsee kehittymään sillä alueella, minkä hän valitsee kehityksen kohteeksi. Jos ihminen haluaa kehittyä Amerikkalaisen vapaapainin ammattilaisena, ja hän haluaa ottaa paikan RAW:ssa, niin mikäs siinä, kunhan muistaa että myös hänen vanhempansa katsovat ehkä tuota ohjelmaa, tai sitten kuulevat poikansa olevan tuossa vihaisista muskelimiehistä sekä suurista puheista tunnetussa lajissa suuri tekijä.

Sitä voi sitten jokainen äiti ylpeänä ompeluseuran kavereilleen esitellä sitä mihin hänen jälkikasvunsa on päätynyt, kun hän on alkanut kehittää omia lihaksiaan sekä harrastaa tätä muskelimiesten omaa lajia. Mutta koska emme kaikki uskalla lähteä Amerikkalaisen vapaapainin harrastajiksi, niin silloin meidän pitää löytää joku muu tapa kehittää itseä elämässä. 

Mutta kuten tiedämme, niin silloin kun ihminen haluaa esimerkiksi sitä kehittää jotain omassa itsessä, niin silloin hänen pitää ymmärtää että itsensä kehittäminen on taitolaji, missä kehitetään kokonaisuutta. Eli terve sielu terveessä ruumiissa on erittäin hyvä ajatus, jos ihminen haluaa päästä missään asiassa eteenpäin. Ihmisen kehittyminen on asia minkä pitää tapahtua tasapainon kautta, eli sekä ruumiillista että henkistä hyvinvointia pitäisi kehittää joka tapauksessa. 

Kun ihminen kohtaa vastoinkäymisen, niin hän voi joko tunnustaa tämän asian, tai katsoa sitä, miten muut asiaan reagoivat. Eli pitääkö silloin ottaa diapam tai soittaa valkotakkisia miehiä paikalle on ihmisen oma asia. Jos asiasta sitten lähdetään keskustelemaan vakavasti, niin tuolloin me kaikki voimme valita täysin väärin tai täysin oikein. Riippuen vähän siitä, miten milloinkin asian koemme.