Kun asioihin ottaa etäisyyttä, niin ne alkavat näyttää uusia puolia itsestään.

Kun ikkunoita puhdistetaan, niin me varmasti huomaamme sen, että jokaisen meistä pitää hieman miettiä sitä, mitä tuli joskus sanottua. Se että me näemme esimerkiksi väkivallan uhrit yksinomaan enkeleinä saattaa vaikeuttaa tutkimusta. Toisaalta taas emme voi suoraan sanoa, että uhri olisi sillä tavoin vaikuttanut tekijään, että tekoa voidaan missään määrin puolustella. Kuitenkin tapa nähdä uhrit enkeleinä saattaa estää tärkeitä tietoja päätymästä tutkijoiden korviin.  Eli jos uhri on elänyt kaksoiselämää, niin nuo ihmiset joista kotona ei muisteta puhua saattavat tietää asioita, joiden avulla tekijöitä voidaan jäljittää. 

Tässä voidaan esimerkiksi ottaa vaikkapa Kyllikki Saaren tapaus, jossa nuori neitonen joutui ilmeisesti harkitun ja teloitustyyliin tehdyn murhan kohteeksi. Tuo Suomen tunnetuin henkirikos saattoi jäädä avoimeksi siksi, että kukaan ei uskaltanut tai halunnut kyseenalaistaa Kyllikki Saaren julkista kuvaa. Kyllikki Saaren kuolintapaan liittyy suuri viha. Mikä aiheutti tuon vihan? Koska Kyllikki Saari oli uskonnollisen yhteisön jäsen, niin se tarkoittaa, että tekijä vihasi joko yhteisöä tai Kyllikki saarta itseään.

Mutta ensimmäisessä tapauksessa olisi murhia tapahtunut enemmän. Tai sitten teko liittyi johonkin muuhun, ja sitä oli yritetty naamioida viharikokseksi. Jos sanotaan että Kyllikki Saari oli vapaaehtoisesti noussut siihen autoon, jonka äänen hänen kohtalokkaana iltana mukana ajanut, mutta Kyllikistä erään risteyksen kohdalla eronnut nainen oli kuullut, niin miksi hänet oli murhattu? 

Kun Kyllikki Saaren tapausta verrataan esimerkiksi Bodomin tapaukseen, jossa kolme nuorta kuoli, kun joku hakkasi heidät teltassa kuoliaaksi. Yksi tuon seurueen jäsenistä jäi henkiin. Teko vaikuttaa järjettömältä, mutta onko nuo ihmiset tapettu siksi, että he olivat tunnistaneet jonkun? Ja tunnistiko myös Kyllikki Saari jonkun henkilön, joka ei halunnut tulla tunnetuksi. Ja tuohon aikaan noita ihmisiä oli paljon. Entiset natsit ja Stalinin kätyrit olivat vielä tuolloin voimissaan. Pitää muistaa, että DDRn valtion omistama mökki sijaitsi tuon Bodomin murhapaikan lähellä, joten oliko joku jota ei saanut mainita tunnistettu? 

Tiedetään että entisen DDRn turvallisuuspalvelu, Stasi vainosi ja varjosti entisiä SS-miehiä. Ja esimerkiksi pahamaineinen natsilääkäri Horst Fischer, joka suoritti epäinhimillisiä ihmiskokeita mielisairaaloissa  pidätettiin aikoinaan DDRssä. Siis virallisesti Stasi pidätti entisiä natseja erittäin tehokkaasti. Mutta kuitenkin esimerkiksi Fischer sai harjoittaa ammattiaan lääkärinä DDRssä 20 vuotta. Se mikä hänet käräytti oli SS:n tatuointi, mikä tietenkin aiheuttaa kysymyksen siitä, miten tuo pahamaineinen natsitohtori kykeni kuitenkin peittämään henkilöllisyytensä? Eikö kukaan Stasista huomannut tuota tatuointia? Eikä Fischerin henkilöllisyyttä kukaan osannut liittää erääseen “eutanasia-ohjelmassa” työtä tehneeseen Gestapon lääkäriin. Samalla voidaan kysyä että kuinka monta entistä Gestapo-miestä työskenteli DDRn salaisessa poliisissa, eli pahamaineisessa Stasissa? 

Mutta samalla meidän pitää muistaa se, että se mitä Stasi virallisesti kertoi saattoi ainakin hiukan poiketa totuudesta. Mieleen tulee vain se, että esimerkiksi Tseka, eli KGB teki yhteistyötä entisten Ohranan eli Tsaarin poliittisen poliisin jäsenten kanssa. Tuolloin Venäjän vallankumouksen aikaan Tseka tarvitsi ohranan miesten taitoja, joten heidät taivutettiin enemmän tai vähemmän vapaaehtoisuuteen perustuvaan yhteistyöhön entisten vihollisten kanssa. Eli he tekivät sopimuksen niiden miesten kanssa, joita he ennen vainosivat. Ja sitten kommunistit ja ohranan miehet alkoivat Stalinin käskystä vainota kaikkia, jotka uskalsivat olla eri mieltä kommunistien kanssa. Joten olisiko joku natsitohtoreista ehkä työskennellyt myös esimerkiksi Stasin tai jopa KGBn laskuun. Noiden miesten ja naisten taitoja varmasti haluttiin käyttää hyväksi esimerkiksi kuulusteluissa. 

Mitään viitteitä mahdollisesta kaksoiselämästä ei haluttu jostain syystä ainakaan julkisuudessa mainita. Eli julkisuuteen tuotiin kuva nuoresta uskonnollisesta naisesta, joka ei edes olisi voinut tehdä kärpäsellekään pahaa. Tuolloin ei mahdollinen poikaystävä tai muu joukko, jonka kanssa tuo nuori nainen ehkä oli jossain viettänyt aikaa, josta hän ei ollut kotonaan kertonut ei uskaltanut ilmoittautua ja jakaa tietojaan, mitkä olisivat ehkä tuoneet valoa sekä motiiviin että tekijään. 

Kun ihminen tekee murhan, niin hänet demonisoidaan. Hän on paha, syntinen ja kurja. Kukaan ei koskaan ole edes kuvitellut olevansa hänen kanssaan, eikä murhaajaa kukaan edes ajattele kutsuvansa mihinkään juhliin. Mutta onko asia oikeasti ollut niin kuin julkisuuteen tai poliisille sekä vanhemmille kerrotaan, jos joku koulukaveri tai muu kaveri tekee veritekoja? Siis todellisuus saattaa poiketa hyvinkin paljon siitä, mitä omalle perheelle kerrotaan. Uskaltaako kukaan oikeasti tunnustaa, jos murhaaja sattuu olemaan joku entinen paras kaveri? 

Kun puhutaan esimerkiksi kouluissa tapahtuneista puukotuksista tai ampumisista, niin tietenkin niiden tekijä on aina ollut “vähän outo”. Hän on aina ollut sellainen “kerran synttäreillä tavattiin”-tyyppi, johon ei kukaan varmaan edes ajatellut ottaa yhteyttä. Siis puukotuksen tai ampumisen jälkeen reaktio on varmaan aivan ymmärrettävä. Mutta entä ennen tuota tekoa? Siis ennen tuota tekoa kyseinen henkilö ei ollut rikollinen. Hän ei ollut lehtijuttujen aiheena. 

Siis hän vain tuli kouluun yhtenä aamuna puukko taskussaan, puukotti paria sattumanvaraisesti valittua tyttöä, koska sattuu haluamaan vankilaan. Eli tekeekö tuollainen teko hänestä itsestään ehkä kovan pojan, joka sitten vankilasta päästyään voi tulla työelämään normaalisti ja kertoilla noita “linnan juttuja” kavereilleen? Vai mikä mahtaa olla motiivnína tähän rikokseen? 

Kun oikeus sitten tässä tapauksessa päättää vangitsemisesta, niin voidaan kyllä aiheesta sanoa, että tekijä saattaa kyllä aiheuttaa vaaraa lähipiirilleen. Eli tässä tapauksessa ilman hoitoa kuolemaan johtavien vammojen aiheuttaminen on  ilmeisesti seikka, joka täyttää erityisten painavien syiden kriteerit, joilla perustellaan vagitsemista. Samoin voi olla tekijän itsensä kannalta parempi, että hän pitää “hiukan etäisyyttä” kotiväkeen. Mutta syy tuohon tekoon pitää aina löytyä. 

Kotona ei tällaista tekoa välttämättä katsella kovin hyvällä. Kun tuo henkilö sitten aikanaan viedään vankilaan tai mielisairaalaan, niin hän joutuu kertomaan miksi ja miten hän valitsi kohteet teolleen. Vaikka henkilö on periaatteessa tajunnut tekonsa ja sen seuraukset, niin hän saattaa olla silti vaaraksi ympäristölleen. Mutta sitten tietenkin seuraava kysymys on se, että miten hän näkee oman toimintansa? Sarjamurhaajat eivät kadu. He saattavat nauttia teoistaan, ja siitä että he tuottavat muille ihmisille tuskaa. 

Noiden ihmisten psyyke tai ajattelumalli on sikäli kieroutunut, että he tajuavat tekojensa hirveyden, mutta samalla he nauttivat väkivallan tuomasta vallasta. Jos esimerkiksi alaikäinen toimii palkkamurhaajana, niin hänet kyllä silloin pitää eristää muusta yhteiskunnasta. Joskus murhaaja kuvittelee olevansa ikään kuin joku järjestyksen valvoja. Hän saattaa saada idean ensimmäiseen väkivallantekoon siitä, että kaverit ovat levitelleet juoruja jostain henkilöstä, ja sitten tämä “järjestyksenvalvoja” on päättänyt tehdä vaikutuksen kavereihinsa. Seuraukset ovat hyvin vakavat. 

Sarjamurhaajat eivät ole tavallisia ihmisiä. He  näkevät tekonsa oikeutettuna tai välttämättömänä. Lait on tehty terveitä ihmisiä varten. Niissä ei juurikaan huomioida psykopaatteja, kuten moninkertaista murhamiestä nimeltään Jammu Siltavuori. Vaikka pohjoismaiseen oikeuskäytäntöön ei normaalisti sovi esimerkiksi tuomioiden jatkaminen, niin kuitenkin pitää olla sanktioita, joilla nämä mahdollisesti murhien maailmanennätykseen pyrkivät ihmiset joiden ainoa motiivi on pelon luominen ja väkivallan tuoma nautinto saadaan pidettyä poissa yhteiskunnasta. 

Mutta sitten me voimme taas palata siihen, mitä kutsutaan ikkunoiden puhdistamiseksi. Jostain syystä mediaan on vaivihkaan ilmestynyt sellaisia näkökulmia, joiden mukaan esimerkiksi väkivallan tekijöitä pitäisi kohdella jotenkin lempeästi. Norjalaisen massamurhaaja Andreas Behring Breivikin kaltaiset ihmiset toimivat ikään kuin osoituksena siitä, miten liberaaleja meillä pohjoismaissa osataan olla.

Hänen jokaista valitustaan seurataan silmä kovana, ja suurin huoli lienee se, miten tuo mies voi tämän jälkeen integroitua takaisin yhteiskuntaan. Siitä mitä hänen uhriensa omaiset tai uhrit sattuivat viimeisenä hetkenä ajattelemaan ei varmaan kovin paljon ajatella. Riittää että Breivik saa oikeutta. Mutta kuitenkaan tuollaisten ihmisten ja heidän tekojensa puolustelu ei ole asia, mitä voidaan pitää ainakaan kovin miellyttävänä piirteenä. 

https://en.wikipedia.org/wiki/Horst_Fischer

Kun puhdistat ikkunoita, niin muista että näkökulma muuttuu.

Kun ikkunat puhdistuvat, niin sisään tunkee kirkasta terävää ja satuttavaa valoa. 

Alvar Aalto tai John Steinbeck sanoi, että ikkunat kannattaa pitää likaisina, jotta valo pääsee pehmeämmin sisään. Tuosta sanonnasta puhutaan usein monella tavalla. Mutta mitä se siis iha oikeasti tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että luodaksemme uuden puhtaan näkökulman tai näkemyksen asioista, meidän pitää uskaltaa hävittää se entinen suodatin, jolla suodatetaan tieto, joka on meille liian vaikeasti käsiteltävässä muodossa. Siis lika toimii suodattimena, joka suodattaa asioita siten, että me voimme kiinnittää huomiota vain siihen, mistä haluamme pitää kiinni. Tuo mistä haluamme pitää kiinni ei ole ehkä aivan sitä, mitä todellisuus on. Kun me pesemme ikkunoita, niin meidän pitää peittää hetkeksi näkymä, johon olemme tottuneet. 

Siis meidän pitää käyttää saippuaa, jotta saamme lian pois. Ja sitten edessämme on uusi, kirkas näkymä. Mutta tuo terävä uusi valo saattaa sattua silmiin. Tai sitten me voimme ehkä käsittää asian niin, että me olemme kiinnostuneempia ikkunassa olevasta liasta, kuin siitä mitä ikkunan takana tapahtuu. Me emme siis ole kiinnostuneita tapahtumista, joihin emme voi vaikuttaa. Mutta ikkunan likaisuuteen voimme itse vaikuttaa. Eli oliko vähän outo tapa lähestyä asioita. Toisaalta jos emme ole koskaan edes nähneet puhdasta ikkunaa, niin emme tiedä miltä ikkunan takana oleva maisema näyttää ikkunan takana. Siis sitä mitä tuon lauseen sanoja on tarkoittanut ei varmaan tiedä kukaan. 

Mutta kun sitten puhumme siitä mitä meidän pitäisi tietää tai ymmärtää,  ja mitä meidän ei pitäisi tajuta, niin kohtaamme sellaisen asian kuin tunteet. Tunteet ovat osa ihmisyyttä. Kun puhumme tekoälystä, niin kohtaamme asian, jota emme koskaan ehkä ole ennen kohdanneet. Me kohtaamme tunteettoman koneen, rakenteen joka kykenee yhdistämään tietoa monella tavalla, ja joka kykenee jopa näyttämään tunteita, joita koneella ei kuitenkaan koskaan ole. Tekoäly on väline jonka pelätään vievän töitä erityisesti journalisteilta, joiden työ on ennen ollut raportoida asioista puolueettomasti. Mutta voiko olla olemassa puolueetonta journalismia? Journalisti on vain ihminen. 

Mutta ihminen ei koskaan ole puolueeton. Ihminen ei koskaan ole ilman tunteita, ja tunteiden kautta vaikuttaminen on erittäin ikävä mutta tehokas tapa vaikuttaa ihmiseen, joka pystyy vaikuttamaan kaikkiin muihin ihmisiin. Mutta voimmeko me välttää sitä, että me ikään kuin alamme niputtaa asioita erittäin ikävällä tavalla? Siis me emme varmaan ajattele koskaan sitä, että ihminen joka näkee nääntyviä lapsia Gazassa saattaa globalisoida nuo lapset ja heidän kärsimyksensä johonkin pyssyn heiluttajiin, ja juuri se on se, mitä hänen halutaan tekevän. 

Samoin holokausti eli natsien julma, juutalaisiin kohdistunut kansanmurha globalisoidaan helposti myös nykyjuutalaisiin sekä Israelin asevoimiin. Samoin tuo globalisaatio aiheuttaa sen, että jokainen juutalaiseen kohdistuva rikostutkinta voidaan nimittää antisemitistien salaliitoksi. Eli oliko mafia-pomo Meyer Lanskyyn kohdistunut rikosepäily antisemitistien salaliitto? Tai kohdistuiko natsien vaino vain juutalaisiin? Globalisaatio väärällä tavalla tehtynä on äärimmäisen vaarallista. 

Siis pääosa Saksan keskitysleireillä surmatuista oli juutalaisia, mutta myös muita ryhmiä oli joukossa. Toisen maailmansodan jälkeen kuitenkaan ei koskaan selvitetty sitä, että mitä Stalin teki GULAGissa. Eli Stalin ei koskaan joutunut samalla tavalla vastuuseen teoistaan, kuin Hitlerin esikunta. Syynä tähän oli se, että Stalin oli voittajien puolella. Hän valitsi puolensa oikein. Ja juuri Hitlerin julma holokausti sai ihmiset sulkemaan silmänsä punaisesta terrorista. Tietenkin GULAG oli kaikkien tiedossa, mutta noita Stalinin leirejä vähäteltiin. 

Mielestäni tuo vainoaminen sekä järjestelmällinen murhaaminen kohdistui myös romaneihin, homoseksuaaleihin sekä ihmisiin, joita natsihallinto ei voinut sietää kuten vammaisiin, toisinajattelijoihin ja muihin ihmisiin, jotka poikkesivat massasta. Kommunistien vainot taas kohdistuivat uskonnon harjoittajiin, taiteilijoihin sekä oikeastaan kaikkiin, joita punaisen terrorin jäsenet eivät voineet sietää. Yksi diktatuurin tärkeimmistä tuntomerkeistä on se, että siellä yksilöllisyys poistetaan täysin. Massoja on helppo käsitellä, massoja on helppo lähettää kuolemaan, ja siksi diktaattori inhoaa massasta poikkeavia ihmisiä.Diktaattorin mielestä ihminen on vain välttämätön paha, väline jolla hän toteuttaa omaa ajatusmaailmaansa. 

Mutta kummasta välitämme enemmän ikkunasta joka on likainen, vai noista kärsivistä ihmisistä? Sitä voimme sitten kysyä omalta peilikuvalta, joka niin mielellään meitä katseli kun pesemme kasvojamme. Me kaikki ymmärrämme Ukrainan tukemisen tärkeyden. Mutta koska tämä on filosofinen kirjoitus, jossa on tarkoitus tarkastella asioiden negatiivista puolta ja rikkoa tabuja, niin lukekaa myös seuraava luontaisesta narsismista kertova kappale. 

Me kaikki toivomme Ukrainan sodan päättymistä. Mutta miten me sitten saamme tuon sodan päättymään? Yksi tapa on jättää Ukraina aivan yksin, ja toivoa että Venäjä voittaa tuon maan nopeasti. Noin saadaan ikävä tilanne pois mielestä ja sota pois päiväjärjestyksestä. Se teemmekö tuolloin oikein tai voimmeko sen jälkeen katsoa peiliin on sitten vähän eri asia. Mutta oliko niin, että syvällä narsistisen mielemme syövereissä toivoimme Venäjän nopeaa voittoa, koska silloin meidä ei tarvitsisi ottaa kantaa Ukrainan puolustus sotaan.

Se mitä tuo asia saa aikaan on sitten se, että Venäjä kääntää kärjen Suomeen ja Baltiaan. Samalla tavalla, jos juku antaa kiristäjälle rahaa, niin hän yllyttää tätä jatkamaan sekä kiihdyttämään toimintaansa. 

Samalla tavalla voimme kysyä että kummasta välitämme enemmän Maapalloa kohti tulevasta asteroidista vai jääkiekko-ottelun tuloksesta? Vastaus on että jääkiekko kiinnostaa enemmän kuin joku asteroidi. Vaikka varmaan jokainen meistä tietää mitä meidän kannattaisi huolehtia enemmän. 

Me kohtaamme joka päivä erilaista vaikuttamista. Vaikuttamisen tarkoitus on saada meidät tekemään asioita, josta joku sitten hyötyy. Kun me kohtaamme vaikuttamista, niin paras tapa saada omat näkökulmamme asioista menemään läpi on olla miellyttäviä. Toinen tapa on herättää sääliä, mikä on sitten säälittävää. Mutta säälillä saa ostettua ymmärrystä. 

Me heikot ja köyhät emme vain kykene vastustamaan vastapuolta, ja siksi meidän pitää vain myöntyä siihen, mitä muut haluavat. Jos panemme vastaan, niin emme ehkä ole säälittäviä. Mutta jostain syystä me kohtaamme sellaisen ilmapiirin, että tiettyjen ihmisten mielipiteiden vastustaminen on säälittävää. Tuolloin toisen ihmisen mielipide painetaan maan rakoon sanomalla sitä säälittäväksi. Ja tietenkään mitään omaa tietojen etsintää tai kouluttautumista ei voida sallia. Ääriryhmät tietenkin omivat monia aatteita kuten kansallisen perinnön sekä kulttuurin itselleen. 

Kun kouluja pommitetaan, niin silloin pyritään hävittämään kansallinen perintö. Eli pommituksella ja muilla tuhotoimilla, joka kohdistuu kouluihin sekä älymystön eli taiteilijoiden sekä professorien ja tutkijoiden vainoamisella on aina sama merkitys. Kansan historia sekä kulttuuri pyritään tuhoamaan noiden toimien kautta. Eli kun “einsatzgruppen” yksiköt murhasivat ihmisiä jossain Puolan metsässä, niin noiden ampumisten tarkoitus oli surmata Puolan kansan sydän. Näiden ihmisten pelättiin aiheuttavan hankaluuksia keskitysleireillä. Sama logiikka ajoi myös Stalinia hänen toimissaan. Hän halusi tuhota Venäjän historian sekä korvata sen puolueen ja häntä itseään miellyttävällä versiolla historiasta, jonka mukaan kommunistit olivat yksinomaan hyviä ja tsaari oli paha. 

No, ehkä tsaari oli julma sortaja, mutta ne taiteilijat, kauppiaat sekä monet muut eivät olleet myöskään nähneet tsaarin vallassa mitään hyvää. He saattoivat taistella punaisessa kommunistisessa armeijassa tsaarin kannattajia vastaan. Nuo henkilöt saattoivat olla tsaarin poliittisen poliisin Ohranan uhreja. Mutta he eivät välttämättä taistelleet nostaakseen valtaan uutta tsaaria, jolla oli isot viikset, ja joka poltti piippua ketjussa. Kuitenkin heidät pidätettiin tuon ketjupolttaja-viiksimiehen käskystä. Heidät haettiin nahkatakkia käyttävien miesten toimesta ja sitten kun he astuivat kahden nahkatakkia käyttävän miehen välissä mustaan autoon, niin he eivät ehkä koskaan nähneet kotiaan. 

Heidät oli ilmiantanut joku joka ei vain voinut sietää toisen menestystä. He eivät voineet sietää kiiltäviä lattioita, kirjailtuja paitoja tai kirjailtuja pöytäliinoja. Nuo miehet jotka suorittivat pidätyksiä olivat teknokraattien luomuksia. He ajattelivat olevansa vain osa koneistoa. Noiden miesten ajattelutapa oli peräisin suoraan pimeältä keskiajalta. Keskiajalla ajateltiin että vaikka ihminen olisi pidätyksen jälkeen todettaisiin syyttömäksi tekoon, josta häntä oli syytetty, niin hänet silti saatettiin kiduttaa kuoliaaksi. “Oli jumalan tahto että pidätys tapahtui, ja jotain pahaa tuo raukka oli kuitenkin tehnyt”.

Eli vaikka henkilö oli syytön vastavallankumoukselliseen propagandaan ja sen levittämiseen, niin tietenkin hän oli jotain pahaa tehnyt. Turvallisuuspalvelu oli erehtymätön, ja ilmiantaja ei vain osannut pukea sanoiksi sitä, miten tuo pidätetty oli toiminut vasta-vallankumouksen hyväksi ja yrittänyt työntää erehtymätöntä toveri Stalinia pois vallasta. Vai miksi hän muka oli ottanut yhteyttä tuohon mahtavaan turvallisuuspalveluun, jonka jäsenet valittiin suurista keskinkertaisuuksista, eli he eivät tehneet mitään omasta halustaan. Kaikki turvallisuuspalvelun jäsenet noudattivat vain käskyjä, he eivät koskaan kyseenalaistaneet mitään, harjoittaneet jonninjoutavia filosofioita. He vain tepastelivat jonkun ilmiannetun kotiovelle, ja sitten vain konepistooli päin naamaa. Tietenkin pidätetty oli vaarallinen, eihän konepistoolia olisi muuten tarvittu. 

Ja kun sitten tuo ilmiantaja seisoi naama virneessä heiluttamassa tuolle kansan viholliselle, niin hän tunsi olevansa todellinen supermies tai nainen. Hän saattoi vielä ilmiantaa monia muitakin, ja sitten ehkä hänet jopa kutsuttaisiin GPUn tai NKVDn järjestämälle ilmiantokurssille, jossa hän voisi sitten kehittää vaikka naapurin emännän halkopinosta suuren agitointi välineen. Joskus tosin ilmiantaja saattoi myös muuttua kansan viholliseksi, kun joku sitten näki hänen piirtäneen puolueen jäsenkirjaan rivoja kuvioita. Ja sitten tuo onneton saattoi olla onnekas, ja päästä katsomaan revontulia jonnekin kauas Siperiaan. Tai sitten mikäli hän sattui asumaan Pietarissa eli Leningradissa, niin hänen elämänsä päättyi Bolšoi Domin eli “Ison talon” kellarissa, missä hänet ammuttiin muitta mutkitta. 

Kun sitten muutamme asiat miellyttäviksi, niin voimme tietenkin peittää tiedosta sen osan, mikä ei miellytä vastapuolta. Eli tuolloin vältämme konfliktin puhumalla vain sitä, mitä vastapäätä istuva henkilö haluaa kuulla. Ja juuri silloin teemme virheen, jota voidaan pitää anteeksiantamattomana tai jopa rikollisena tekona. Tuolloin muutamme tietoa siten, että se on helppo niellä, mutta samalla unohdamme asiat, joita emme halua tai tai uskalla katsoa. 

Se mitä me emme uskalla tai halua muuten katsoa saattaa olla se, mikä ehkä voisi vapauttaa meidät kaikki jostain pelosta. Se ehkä avartaa näkemyksiä siitä, miten asioista pitäisi puhua. Se saattaa poiketa siitä, miten niistä toivoisi puhuttavan. Meidän on vaikea myöntää virheitä, joita itse teemme. Me olemme riippuvaisia tiedosta, jota me saamme mielipiteitä muodostettaessa. Kun me teemme jonkun päätöksen, niin silloin teemme sen sillä tiedolla ja kokemuksella, jota jokaisella meistä sillä hetkellä on. Tiedon määrän lisääntyessä tai toiminnan laadun muuttumisella on sellainen merkitys, että joskus kauan sitten tehty päätös saattaa muuttua vääräksi. Se että Daavidin Linko on maailman paras IT-ohjus ei tarkoita että hyväksymme kansanmurhaa. Jos tuo järjestelmä on jo maksettu, niin kaupan peruuntuessa Israel ei ehkä halua palauttaa rahoja. Samalla taas Venäjä rajojen takana aiheuttaa jatkuvasti huolta meissä kaikissa. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Meyer_Lansky

Mihin maailma on menossa?

Trumpin Yhdysvallat on tuonut ihmisten eteen mallin, jossa vastakkain ovat erilaiset yliopistot, joiden pitäisi tuottaa laadukasta “materiaalia” valtion ja työelämän tarpeisiin, ja jossa isänmaallisuuden ja työelämästä tuttuun lojaalisuus velvoitteeseen vetoamalla saadaan vastaääniä vaimennettua. Eli vastakkain ovat ainakin päällepäin vapaan tieteen tyyssijat sekä valtion hallinto vastakkain. Toimiakseen oikein pitää yliopiston saada useita erilaisia näkökulmia omaavia ihmisiä, jotta se voi toimia kuten sen pitäisi toimia. 

MAGA-liike ottaa tutkimuksesta vain ne asiat, jotka sopivat sen ajattelutapaan. Tuo liike on myös ottanut käyttöön eräänlaisen terrorin, eli tuomarit ja muut joita liike ei hyväksy saavat pizzapaketin. Se onko noissa paketeissa viesti, "se olisi voinut olla pommi" on arvailujen varassa. 

Mikäli yhteisön ajattelutapa muutetaan monolologiseksi, niin että mitään muuta kuin yhtä tapaa ajatella ei huomioida, niin silloin me kohtaamme hyvin ikävän asian. Nimittäin ideoiden ja niistä poikivien innovaatioiden diversiteetin eli monimuotoisuuden kapeneminen johtaa siihen, että tiede ja siitä poikivat innovaatiot kohtaavat tilanteen, jota voidaan verrata degeneraatioksi. Tuolloin saattaa vanhentunut sekä ehkä jopa vaarallinen tai toimimaton ratkaisu päästä markkinoille. 

Tietenkin valtion hallintoa johtava Trump päättää siitä, että jos yliopistot eivät ole linjassa hänen näkemystensä kanssa, niin silloin leikataan rahoitusta. Tai niihin tuleville ulkomaisille vaihto-opiskelijoille tai tutkijoille ei myönnetä green cardia, jos he eivät tuota tietoa, joka sopii Trumpin MAGA-liikkeen jäsenten korville.Tuo tapa jossa tieteen harjoittajalta vaaditaan tuloksia, jotka sopivat jonkun ryhmän käsitykseen isänmaallisuudesta ei ole aivan tuntematon missään päin maailmaa. Eikä Venäjä ole ainoa maa, jossa esimerkiksi sodan tai sotarikosten ja niiden syiden tutkiminen on jotenkin vaikea asia. Tällä tarkoitan että tiettyjä sotarikoksia on maailman historiassa ohitettu olkapäitä kohauttamalla. 

Samoin sodan aikana on varmasti tehty myös tavallisia rikoksia, joista osa saattaa olla vieläkin selvittämättä. Sota antaa mahdollisuuden kätkeä rikoksia ja ihmiset saattavat olla kiinnostuneempia jostain rintamalla tapahtuneesta toiminnasta, kuin jostain yksittäisestä murhasta. MAGA-liikkeen argumentti esimerkiksi yliopistojen suitsemiseksi saattaa perustua siihen näkemykseen, että yliopistoilla järjestetyt “Ho Chi Minh” mielenosoitukset sekä myöhemmin Afganistanissa tapahtuneiden drone-iskujen tuomitseminen ja niitä vastaan suunnatut kampanjat vetivät maton sodan alta. Eli “ratkaisevalla hetkellä” alettiin noita vastustajia uhriuttaa.

Kun puhutaan sitten siitä, miten MAGA-liike kohtelee Israelia, niin tuo kansanmurha on hiukan eri tyyppinen kuin Afganistan sekä Vietnam. Etelä-Vietnam ei ollut mikään demokratian tyyssija, eli kumpikin osapuoli tai Vietnamin sodassa jokainen osapuoli  omalla tavallaan rikkoi Geneven sopimusta. Eli Pohjois-Vietnamissa amerikkalaiset sotavangit pakotettiin hokemaan kommunistisia iskulauseita ja heitä yritettiin aivopestä. Sotavankien kohtelusta voitte lukea erilaisista lähteistä. Etelässä sekä Etelä-Vietnam että USA kuullustelivat vankeja LSDn avulla. Samoin ilmaiskuja suunnattiin siviilejä vastaan. Mutta myös VietCong surmasi etelän ja USAn kanssa yhteistoiminnasta epäiltyjä melko usein. 

Afganistanissa vallassa oli Taliban hallinto, joka tuki terrorismia ja murhasi järjestelmällisesti vastustajiaan. Samoin tuo maa tarjosi suojapaikan Osama bin Ladenille, joka oli useiden terrori-iskujen arkkitehti. Tuon takia isku tuohon maahan hyväksyttiin. Myöhemmin Osama bin Ladenin kuolemaan johtanut pidätys yritys sai aikaan asian, jossa tuota SEAL-miesten toimintaa alettiin kutsua rikokseksi, ja jostain syystä bin Ladenia muutettiin uhriksi, vaikka hän oli vastuussa tuhansien ihmisten kuolemasta. 

Mutta sitten Israeliin. Periaatteessa koko operaatio jota nyt pitäisi kohdella kansanmurhana lähti liikkeelle “oikeutettuna vastatoimena”, mutta myöhemmin operaation luonne on muuttunut siten, että tarkoituksena on vain murskata Palestiinalaisten vastarinta. Metodit joita tuossa operaatiossa käytetään ovat erittäin rikollisia. Eli Israelissa sekä ilmeisesti myös Hamasin kohdalla on ihmisiä, joiden etu on erityisesti se, että sota Gazassa jatkuu loputtomasti. Ääriliikkeet kummallakin puolella varmasti järjestävät verilöylyn aina, jos mitään lähentymistä tapahtuu. 

Periaatteessa Netanjahulla ja Putinilla on paljon yhteistä. He näkevät molemmat maansa ikään kuin vihamielisten voimien ympäröimänä linnakkeena, jota pitää koossa ainoastaan kansallinen yhtenäisyys. Niin kauan kuin Netanjahu on vallassa, niin hän voi välttää syytteet tai tutkimukset. Eli tuo konsertti-isku tuonne aavikon festivaaleille tapahtui Netanjahun itsensä kannalta juuri sopivasti. Hän sai tuolloin aloitettua operaation Gazassa, joka jatkuu edelleen. Siis operaatio muuttui kansanmurhaksi.Jossa unohdettiin kohtuus. Ja uhreiksi alkoi valikoitua naisia ja lapsia. Joten jotain pitäisi varmaan tehdä. 

Tuo toiminta on tuomittavaa, olkoonkin että “Hamas aloitti”. Toisaalta taas naisiin ja lapsiin kohdistuva väkivalta sopii myös Hamasin johtajille, jotka haluavat kaikkea muuta kuin Palestiinan tunnustamista. Hamas on myös äärijärjestö, jonka johtajat eivät varmasti halua mitään muuta kuin että sota jatkuu loputtomiin, eikä myöskään ainakaan jokainen Israelin asevoimien johtaja ole tuolla Gazassa hölkkäämässä 40 asteen helteessä hiki hatussa pitkin raunioita. 

Tietenkin Palestiinan valtion tunnustaminen olisi asia, joka voisi auttaa lopettamaan murhaamisen. Mutta miten tehdä tuo teko niin, että Hamas ei samalla muutu tunnustetuksi hallitukseksi? Siis miten erottaa Hamas muista palestiinalaisista? Kun Israelin teot Gazassa tuomitaan, niin samalla pitäisi tuomita myös Hamas ja Hizbollah. Ja samalla tietenkin meidän pitää muistaa myös se, miten “hyvin” palestiinalaisia on muualla kohdeltu. He eivät ole minkään maan kansalaisia. Vaan noita ihmisiä on arabimaissa pidetty pakolaisleireillä poliittisista syistä vuodesta 1947 asti. 

Arabimaat näkevät asiat siten että jos palestiinalaiset hyväksytään heidän maansa kansalaisiksi, niin se merkitsee Israelin tunnustamista. Ja se on jyrkästi vastoin arabien politiikkaa, jonka mukaan Israel on “sionistinen hyökkääjä valtio”, jolla ei ole oikeutta olemassaoloon, Ja Netanjahu ottaa kaiken irti tuosta asiasta. Hän näkee asiat niin, että jokainen arabi tai palestiinalainen on joko nykyinen tai tuleva terroristi. Ja se tietenkin luo kansanmurhalle otollisen ilmapiirin. 

Samoin Israelin poikkeuksellisen julmat otteet varmasti luovat myös otollista ilmapiiriä erilaisten ääriryhmien kuten Isis, Hizbollah ja Hamas suorittamille värväystoimenpiteille. Eli he värväävät palestiinalaisia itsemurha-pommittajiksi, mikä sitten taas ruokkii vihaa, ja Netanjahun luomaa kuvaa itsepuolustuksesta. Toisaalta taas peko kostosta ajaa myös Israelia entistä julmempiin tekoihin. Vaikka tiedetään että kollektiivinen pommittaminen ja koko yhteisöön suunnattu väkivalta tiivistää ihmisten rivejä. Ja tietenkin palestiinalaisten kurittaminen eli kansanmurha  saa ihmisten katseet pois arabiassa tapahtuneista ihmisoikeusloukkauksista. 

Mutta palataan MAGA-liikkeeseen. MAGA liike kuulemma tilailee pizzoja ihmisille, joista he eivät satu pitämään. Mutta samalla Trumpia tukeva Maga-liike varmasti vaatii myös konkreettisia tuloksia Trumpin tukemisesta. Jos ajatellaan että Trump karkottaa esimerkiksi meksikolaisia, niin mitä töitä nuo meksikolaiset ovat tehneet? 

Mikäli MAGA aktivistit ajattelevat, että meksikolaisten karkottaminen tekee lisää työpaikkoja, niin aikovatko he sitten lähteä hakemaan noita töitä? Mutta miksi USA on ajautunut tilanteeseen, missä sen johto ei tunnu tietävän edes sitä, mitä se on edellisenä päivänä luvannut tai vaatinut? Ehkä pieni historian kertaus avartaa sitä näkökulmaa, joka on ajanut USAn tähän tilanteeseen. Toisen Maailmansodan aikana liittoutuneiden sotatarvikkeiden tuotanto tapahtui pitkälti USAssa jonka valtava tuotantokapasiteetti oli kaukana Akselivaltojen pommikoneiden ulottumattomissa. USAn teollisuutta eivät japanilaiset tai saksalaiset kyenneet häiritsemään, ja sodan jälkeen USA tarjosi apuaan Euroopan jälleenrakentamiseen. 

Yhdistettynä lähes vahingoittumattomana säilyneen tuotanto infrastruktuurin kanssa kiitollisuus mitä Ranskassa sekä Britanniassa ja muissa läntiseen Eurooppaan kuuluneissa valtioissa takasi sen, että USAn taloudellinen tuki nosti läntisen Euroopan takaisin jaloilleen. Tässä tekstissä “läntinen Eurooppa” tarkoittaa valtioita, jotka saivat Marshall-apua sekä jäivät Varsovan liiton ulkopuolelle. Kahden supervallan hallitsemassa maailmassa, eli Kylmän sodan aikaan USAn ydinaseesta tuli NATOn keskeinen väline, jolla se kykeni vaikuttamaan Neuvostoliiton toimiin. Samoin ydinase oli keskeinen pelote, jolla suurvallat pysyvät erossa toisistaan. 

Kylmän sodan päättyessä ihmiset alkoivat luottaa toisten hyvyyteen. Aseistariisunta, rauhanliike ja monet muut hyvät asiat kukoistivat. Toki tuolloin unohdettiin, että jo Neuvostoliitto tuki rauhan liikettä, eli tarkoitus oli riisua länsimaat aseista, mutta samalla Neuvostoliitto suoritti voimakasta asevoimiensa varustamista. Putinin pelikirja on pääosin tuolta ajalta. Neuvostoliitto kehitti voimakkaasti maahanlaskujoukkojen toimintaa. Noiden joukkojen avulla voidaan luoda vihollisen selustaan pesäkkeitä, kuten vallata lentokenttiä. 

Ja sitten noiden pesäkkeiden kautta  voidaan selustaan toimittaa raskaita aseita, sekä luoda toinen rintama.Vallattujen tukikohtien kautta voidaan tietenkin toimittaa myös raskaita hyökkäysvaunuja vihollisen selustaan. Mutta jos noita vaunuja pudotetaan laskuvarjolla on noiden iskujen teho kovempi. Eli vaikka laskuvarjojoukot itse ovat kevyesti aseistettuja, on niiden tehtävä vain esimerkiksi lentokentän nopea haltuunotto. Ja sitten vallatulle kentälle aletaan välittömästi tuoda raskaita aseita kuten panssarivaunuja ja tykkejä, joilla toimintaa voidaan laajentaa. 

 Hyökkäyksen torjunnassa laskuvarjojoukot, sekä raskaat kuljetuskoneet, jotka voivat kuljettaa myös panssarivaunuja ja pudottaa niitä laskuvarjolla voivat hypätä vihollisen kärjen yli.  Ja sitten iskeä joko vihollisen huollon kimppuun tai hyökätä vihollisen selustaan. 

Oli Ukrainan onni, etteivät Venäjän merijalkaväki sekä laskuvarjojoukot päässeet sodan alussa tavoitteeseensa. Puhuttiin jopa tiedustelupalveluiden alasajosta, ja luotettiin ennalta ilmoitettuihin “open skies” valvontalentoihin, joilla valvottiin ydinaseiden purkamista. Toki esimerkiksi korkeasti mobilisoitavien  SS-20 ja SS-25 järjestelmien siirtäminen pois “open skies” valvontakoneiden reiteiltä. Kun Putin alkoi valtaan noustuaan rajoittaa presidentin valtakausien määrää  ja avata Venäjää, niin ihmiset halusivat uskoa siihen, mitä tuo mies halusi sanoa. Mutta sitten Putin alkoi pyörtää puheitaan. 

Lopulta hän astui pois presidentin paikalta vain siksi, että  Dmitri Medvedevin kautta Putin saattoi säädättää lain, joka takasi hänelle rajattoman vallan. Tuon jälkeen Venäjällä alkoi opposition järjestelmällinen tukahduttaminen sekä Putin alkoi esitellä erilaisia uusia ydinaseitaan. Kun länsimaat olivat ajaneet asevoimiaan alas, ja sitten vielä toimineet jotenkin huonosti Afganistanissa, niin tietenkin sodanvastaisuus oli länsimaissa hyvin korkealla. Sanotaan että ilman julkisen sanan painostusta olisi Afganistan voitu voittaa, mutta länsimaiden lähtö sinetöi Talibanin voiton. 

Tuon voiton myötä USA menetti ainakin osittain uskottavuuttaan NATOn takuumiehenä. Toisaalta taas Al Assadin hirmuhallinnon kaatuminen Syyriassa sekä huonosti mennyt Ukrainan sota ovat aiheuttaneet saman Putinille, mutta ongelma on siinä, että se saattaa lisätä ydinaseiden leviämistä. Jos Putinin pitää pyydellä jatkuvasti aseita ja miehiä jostain muista maista, niin se mitä hän antaa vastikkeeksi saattaa olla erittäin ikävää katsottavaa. Eli saattaa olla että Putin tarjoaa ydinaseiden valmistamiseen tarvittavaa teknologiaa maille, jotka ovat hänen kanssaan liitossa. Ja se sekoittaa pakkaa ennestään. 

Sanotaan että varsinkin naisten kohdalla Talibanin hirmuhallinto on palannut pelottavampana kuin koskaan. Mutta silloinkin ihmiset halusivat uskoa, ettei Putin aio ryhtyä täyteen sotaan. Puhuttiin epäinhimillisistä lennokeista, ja samalla kuitenkin unohdettiin Talibanin tapa käyttää valtaa. Ja tällä hetkellä Afganistanin ihmisoikeustilanne on huonoimpia koko maailmassa. Putin on mies joka osaa makeilla ja manipuloida. Hän vakuutteli kaikille rauhantahtoisuuttaan, mutta samalla Venäjän sisällä kuohui. Valko-Venäjän mielenosoitukset olisivat ilmeisesti voineet päätyä vallanvaihtoon, elleivät Venäjän laskuvarjojoukot olisi saapuneet “harjoittelemaan” Valko-Venäjälle. 

Mutta sitten Syyrian operaation menestys rohkaisi Putinia lähtemään Ukrainan sotaan, joka oli kytenyt vuodesta 2014 saakka, jolloin Venäjä kieltäytyi luovuttamasta itselleen tärkeää Simfepolin tai Sevastopolin tukikohtaa Ukrainalle. Syynä tähän oli se, että tuon tukikohdan kautta Venäjä saattoi hallita Ukrainan rannikkoa, ja estää viljakuljetukset Ukrainasta. Mutta samalla se kykeni estämään Kaukasuksen öljyn ja kaasun kuljetukset Eurooppaan Ukrainan kautta. Ja tuon piti tuoda rahaa Gazpromin kassaan. 

Ongelma Euroopassa sekä USAssa on ollut se, että esimerkiksi tärkeitä aseprojekteja on seisonut paikallaan. Ja kaluston päivityksiä ei olla tehty ainakaan kuten niitä pitäisi tehdä. Ja sitten Kiina ja varsinkin Pohjois-Korea on tuonut esiin uusia stealth-hävittäjiä. Yllättäen globaalille kentälle tulevat uudet toimijat muuttavat maailmaa yhä monimutkaisemmaksi. Eli vaikka Putinin kanssa saataisiin aikaan jotain sopimuksia, niin nuo sopimukset eivät sido ketään muuta. 

Noudattaako Putin näitä sopimuksia on arvailujen varassa. Mutta ne eivät koske Pekingiä tai Pjongjangin johtoa. Venäjän Afrikassa toimeenpanemat ydinvoima projektit tarkoittavat sitä, että kukaan ei edes tiedä miten monta valtiota on tulossa ydinase valtioiden kerhoon. Samoin USAn poistuminen Euroopasta ja Unionin rakoilu ovat asioita, joiden takia myös ydinaseita omistavien valtioiden määrä kasvaa. Ja se sitten aiheuttaa globaalin ydinsodan uhan kasvun. Valtiot jotka ovat ennen luottaneet USAn ydinaseiden suojaan alkavat nyt sitten valmistaa omia ydinaseita. Ja valitettavasti yksi näistä maista on ehkä Suomi. Suomi on maa jossa on huipputekniikkaa. Me voisimme muuten valmistaa ydinaseita, mutta niiden kokeilu on pääasiallinen ongelma. Eli meillä ei ole juurikaan tilaa kokeilla mitään atomipommien kaltaista.. 

Joitakin erittäin tärkeitä asejärjestelmiä on olemassa vain rajoitetusti. Eli Ukrainassa on huomattu se, että tiettyjä varusteita tarvitaan huomattavasti enemmän kuin mitä niitä on saatavilla. Ja ongelmia lisäävät sellaiset asiat kuin se, että myös muita valtioita kuin vain toinen suurvalta on nykyään huomioitava paremmin kuin ennen.

Esimerkiksi Pohjois-Korean uudet hypersooniset ohjukset voivat uhata myös Eurooppaa. Tuosta ennen niin takapajuisesta maasta on kasvanut muutamassa vuodessa kovan luokan sotilasmahti, joka ei häpeile kaupitella aseita ympäri maailmaa. Ja tuota tietä ovat seuranneet myös Kiina, Intia ja Pakistan. Ydinaseiden julma logiikka kuluu niin, että niillä voidaan sota siirtää uudelle tasolle. Ennen USAn kaupunkeja ei uhannut mikään muu kuin Venäjän tai Neuvostoliiton toimesta laukaistu ydinase. 

Mutta nyt esimerkiksi myös Pohjois-Korea voi laukaista ohjuksia, joiden kantama on paitsi USAn kaupunkeihin, niin nuo uudet ohjukset kantavat myös Eurooppaan. Ja sen takia meidän pitäisi myös olla huolissamme noista uusista ydinasevaltioista. Ne eivät enää ole “kaukana Aasiassa”, vaan niillä voidaan aivan helposti uhata myös Eurooppaa. 

Noiden aseiden torjuntaan tarvitaan uusia tutkia sekä ohjuksia tai jotain eksoottisia aseita, kuten lasereita. Niiden avulla voidaan myös esimerkiksi satelliittien tai internetin kautta ohjattavia droneja laukaista toiselle puolen maailmaa. Esimerkiksi Pohjois-Korea voi operoida droneja myös omasta suurlähetystöstään käsin. Tai niitä voidaan ohjata etäkäytön avulla suurlähetystöön asennettujen antennien avulla, suoraan Kim Jong-unin työpöydän takaa. Ja dronejen avulla hän voi suorittaa vastustajiensa eliminointeja etäojatusti. 

Nuo uudet ydinasevaltiot ovat häpeilemättömän epädemokraattisia maita, joissa ihmisoikeudet eivät paljon merkitse. Tuo ydinaseita hallussaan pitävien valtioiden joukon kasvaminen merkitsee sitä, että maailman voimatasapainon malli on kadottanut merkityksensä. 

Kun pienellä valtiolla on ydinaseita, niin myös se vaatii sitä että ne pitää ottaa vakavasti. Mutta seuraava ongelma on sitten ydinaseiden varastointi sekä suojaaminen. Ydinaseiden suojaaminen on sitten eri ongelma. Rikolliset kuten korruptoituneet upseerit voivat myydä noita aseita vaikkapa terroristeille. Myös droonit sekä muut vastaavat aseet ovat osoittaneet, että ainakaan osa länsimaiden aseista ei ole sillä tasolla, että ne kykenevät haastamaan itäisen blokin aseet. Ja juuri se tekee asioista monimutkaisen.

Kun ennen riitti se, että asioista sovittiin Venäjän sekä USAn välillä, niin nykyään sopimuksista pitää neuvotella useiden toimijoiden kanssa. Pelko siitä että USA ei ehkä kykenekään voittamaan tulevia sotia aiheuttaa ongelmia. Jos yksikin ydinase osuu laivasto-osastoon, niin se saattaa tuhota koko laivasto-osaston kerrallaan. Eli juuri ydinaseiden teho saa valtiot hankkimaan niitä. 

Juuri niiden valtava tuhovoima saa aikaan sen, että pienikin valtio kykenee aiheuttamaan hyökkääjälle valtavia tappioita. Tämä tarkoittaa sitä, että USA on putoamassa maailman ykköspaikasta sekä sotilaallisesti että taloudellisesti. USAn talous on ollut ongelmissa 1970-luvun alun  öljykriisistä saakka. Tuolloin USAn talouden veturi olivat autot. Kun OPEC leikkasi tuotantoa, niin se aiheutti polttonesteiden hinnan nousua. 

Sen takia suurilla moottoreilla varustetut USA-autot jäivät myymättä. Ja Eurooppalaiset ja Japanilaiset autot rynnivät myös USAn markkinoille. Se että autoilijat eivät vain olleet kokeilleet muita kuin amerikkalaisia autoja piti USAn autoteollisuutta pystyssä. Kun alle tuli auto joka vei vähemmän polttoainetta ja oli kaiken lisäksi nopea sekä vähintään yhtä mukava kuin amerikkalainen auto, niin amerikkalaiset autot jäivät myymättä sekä USAssa että Euroopassa. 

Tuo aiheutti sitten tilanteen, missä USAn talous menetti sen veturin. Oikeastaan voidaan sanoa, että öljykriisistä saakka USAn talous on ollut eräänlaisessa turbulenssissa. Kun tuotantoa vietiin sitten Meksikoon, niin se aiheutti työttömyyttä. Tietokoneet eivät ole samalla tavalla talouden veturi kuin autot. Eli valtaosa maailman tietokoneista tehdään muualla kuin USAssa, ja myös USA-merkkien keskeinen komponentti eli prosessori valmistetaan muualla kuin USAssa. Samoin monia muita “amerikkalaisia tuotteita” valmistetaan muualla. Eli vain suunnittelu tehdään jossain USAssa, mutta valtaosa tuotannosta tehdään muualla. 

Tekoälyn ja robottien aikakaudella periaatteessa mikään tuotannon siirto ei takaa työpaikkojen syntymistä. Eli periaatteessa Trumpin puheet siitä, että hänen tullinsa tuovat lisää työpaikkoja amerikkalaisille ei sitä kautta toteudu. Ellei sitten noita meksikolaisten työpaikkoja siirry amerikkalaisille. Mutta kuten tiedämme, niin maailmantilanteen muuttuminen saa varmasti aikaan voimakasta turbulenssia. 

Amerikan talouden yksi pilareista on ollut voimakas asevoima. Tuo voima on tehnyt USAsta voimakkaan ja uskottavan takaajan  monille sopimuksille. Mutta esimerkiksi Pohjois-Korean ja Kiinan kaltaiset uudet toimijat ovat laskeneet maailman uskoa noiden asevoimien kykyyn taata erilaisia sopimuksia sekä sen kykyyn hallita tilanteita. Myös Talibanin ja Jemenin Huthi-kapinallisten menestys on aiheuttanut pelkoa siitä, mitä edessä on, jos vastassa olisi esimerkiksi Pohjois-Korean asevoima, jolla on käytössään ydinaseita. Kiinan ero USAan ja muihin länsimaihin nähden kumppanina on se, että Kiinassa ei olla samalla tavoin tarkkoja siitä, mitä otteita liittolaiset käyttävät esimerkiksi kapinallisia vastaan. Eikä Pohjois-Koreassa mistään ihmisoikeuksista piitata edes sen vertaa mitä Kiinassa. Ja juuri tuo asenne tekee tuosta maasta hyvin pelottavan. 

Kiertotalous mahdollisuutena

Yksi kiertotalouden sekä kierrätyksen suurimmista haasteista on se, että tuon asian imago saataisiin paremmaksi. Monilla on sellainen kuva, että kiertotalous merkitsee jotain miestä, joka repii kangasta kappaleiksi. Kiertotaloudessa tuotetta kierrätetään käyttäjältä käyttäjälle sen ollessa jatkuvasti samassa muodossa. Kierrätyksessä taas pelkät raaka-aineet kierrätetään. Kiertotalouden tai kestävyyteen perustuvan talouden yksi suurista ongelmista on tietoturva. Jos ihminen saa lahjaksi matkapuhelimen, jota ei ole nollattu oikein, eli siinä olevia tietoja ei olla poistettu ja puhelinta palautettu perustilaan, niin se saattaa pitää sisällään haittaohjelmia. Tai sitten puhelimeen tallennettujen tietojen avulla voidaan pahimmillaan päästä vaikka tyhjentämään yhtiöiden tilejä tai kaappaamaan identiteettejä. 

Kiertotaloudessa raaka-aineita ja tuotteita siirrellään jatkuvasti toimialalta tai elinkeinosektorilta toiselle. Se vaatii yli rajojen toimivaa materiaalin sekä tiedon hallintaa. Eli jos haluamme oikeasti siirtää matkapuhelimen toimijalta toiselle, niin meidän pitää ainakin saada tieto siitä, että tiedot puhelimesta on poistettu asianmukaisesti, jolloin sinne ei jää esimerkiksi pankkisovelluksia tms. tietoja. 

Kiertotaloudessa raaka-aineet sekä mahdollisesti tuotteet pyritään pitämään kierrossa tai toiminnassa toiminnassa mahdollisimman pitkään. Se vähentäisi raaka-aineriippuvuutta. Eli jos esimerkiksi harvinaisia maametalleja voidaan kierrättää, niin se tietenkin katkaisisi ainakin osan noita metalli esiintymiä hallinnoivien tahojen tuloista. Ongelma on siinä että suuri osa noista mikropiireissä käytettävistä lantanoidimetallleista sijaitsee vähintään kyseenalaisissa maissa. Ja varsinkin Trumpin intoilu Grönlannin sekä Ukrainan suhteen johtuu harvinaisista mineraaleista. Tuolloin kylmä logiikka kulkee niin, että jos nuo mineraalit saadaan USAn hallintaan, niin ne ovat silloin poissa Venäjän hallinnasta. Ja varsinkin Uraania ei haluta päästää esimerkiksi afrikkalaisten johtajien käsiin. 

Kiertotaloudessa tuotteet pyritään tekemään sellaisiksi, että ne voidaan korjata ainakin kerran. Kännyköiden kohdalla tuo voisi tarkoittaa esimerkiksi muistikorttiin perustuvan RAM-muistin käyttöönottoa. Tuolloin puhelimessa voitaisiin kerran vaihtaa muistikortti, joka toimii RAM-muistina. Samoin tietenkin prosessorit ja muu elektroniikka voitaisiin sijoittaa kortteihin tai kelkkoihin, joiden avulla niistä voidaan tehdä vaihdettavia.  

Mutta jostain syystä kiertotaloutta ei tueta tarpeeksi. Jos tuote pysyy käytössä siinä muodossa kuin se on tehtaalta valmistunut pidemmän aikaa, niin se säästää luontoa sekä raaka-aineita. Eli samaa tuolia voidaan käyttää monissa eri tiloissa eikä aina tarvitsisi ostaa uusia tuoleja. Tuolloin tuolit ja huonekalut voidaan pestä, ja maalata uudelleen jos on tarvetta. Mutta jos tarvetta ei ole, niin tuoli tai pöytä voidaan myydä tai luovuttaa uudelleen käytettäväksi. Myös naarmuuntunutta tai muuten vahingoittunutta pöytää voidaan käyttää esimerkiksi jossain korjaamolla. Tuolloin pöytään voidaan kiinnittää toinen levy tai sen päälle voidaan laittaa metallilevy. 

Mutta kun kiertotaloutta verrataan esimerkiksi lineaariseen arvoketjuun, jossa tuote valmistetaan tehtaalla, ja sitten se siirtyy kuluttajan kautta suoraan roskakoriin, niin voidaan ajatella, että lineaariseen tuotteen arvoketjun malliin tulee ikään kuin silmukka. Se mikä sitten tekee tuosta silmukasta ongelmallisen on esimerkiksi ALV eli arvonlisävero. Kun tuotetta korjataan sekä kierrätetään, niin tuo kierrätys tietenkin on arvonlisäverollista toimintaa. Tuolloin ALV kerääntyy tuotteen hintaan joko uudelleen myynnissä sekä mahdollisessa tuotteen korjaamisen yhteydessä. Se mikä sitten tietenkin pistää meitä kaikkia silmään on se, että pääasiallisesti kiertotalous tarkoittaa kansankielessä samaa kuin "kierrätys". 

Tuolloin tuotte hajoitetaan osiin sekä mahdollisesti sen raaka-aineet kierrätetään uusiin mikropiireihin tai muihin vastaaviin tuotteisiin. Tuollainen toiminta on erittäin tuottavaa, jos se saadaan muuttumaan esimerkiksi tuotanto- ja samalla taloudellisesti tehokkaaksi. Kun puhutaan esimerkiksi tekstiilien kierrättämisestä, niin 99% vaatteista ei päädy kiertoon. Syynä saattaa olla kuluminen, jolloin nuo kankaat eivät enää suoraan sovi ihmisten käytettäviksi. Kulunutta kangasta voidaan käyttää esimerkiksi pakkausmateriaalina, eli sen avulla voidaan pehmentää laatikoiden sisustaa. Ja juuri tällä tavalla saataisiin uuden sukupolven ekologisia innovaatioita. Jos ajatellaan että kiertotalous on jotain pannulappujen tekemistä, niin silloin varmasti ollaan tilanteessa, jossa kiertotaloudesta ei tule mitään. 

Eli pitäisi löytyä massatuote, jota voidaan markkinoida massoittain. Tekstiilien kierrätyksen yhteydessä pitää muistaa se, että esimerkiksi viranomaisten tai yhtiöiden logoilla varustettuja paitoja tai muita vaatteita ei voida suoraan kierrättää toiselle käyttäjälle, koska kyseessä on turvallisuusriski. Mutta jos nuo yhtiön logot painetaan sellaisella maalilla tai värillä, että ne on helppoa poistaa pesussa, niin silloin varmasti voidaan ainakin tiettyjä turvavarusteita myydä myös second-hand liikkeissä. Metallien kuten autonmoottorien sulatuksessa voidaan käyttää erityistä sentrifugaalierotusta. Tuolloin sentrifugin avulla lajitellaan sulatetusta moottorista vapautuvat metallit. Sentrifugi lajittelee metallit keskipakovoiman avulla. Ja koska esimerkiksi kromi on eri painoista kuin rauta, niin tuo väline voi helposti lajitella metalliseoksia. 

Metallien kierrätys on turvallisuuskysymys. Jos esimerkiksi sota-aluksen rungon kappaleita myydään väärille markkinoille, niin potentiaaliset viholliset voivat tuolloin valmistaa kopioita noista levyistä, ja kokeilla niihin erilaisia ammuksia. 

Kiertotalouden yksi ongelmista on se, että kun tuote ostetaan, niin se merkitsee sitten sitä, että tuotetta ei enää noteerata kansantaloudessa. Se menee kaappiin, ja poistuu tällöin markkinoilta. Kiertotaloudesta ajatellaan usein, että se aiheuttaa sen, että raha alkaa ikään kuin seisoa rajojen sisällä. Eli tuo silmukka saa aikaan sen, että raha kiertää taaksepäin. 

Tekoälyn hyödyntäminen kiertotaloudessa sekä kierrätyksessä vaikuttaa tietenkin siihen, että nuo asiat eivät ehkä tuo sitä määrää työpaikkoja, kuin mitä niiden toivottaisiin tuovan. Robotti jolla on konenäkö voi helposti lajitella lähes kaikkia tuotteita melko nopeasti. Ja robottien käyttöönotto olisi tietenkin loistava imagon kohotus kierrätykselle sekä kiertotaloudelle. Nimittäin yleinen kuva kiertotaloudesta on melko negatiivinen. Kuten kirjoituksen alussa todetaan kiertotalouden ajatellaan olevan jotain työsalityyppistä toimintaa, jossa joku istuu pöydän ääressä ja repii jotain kangasta kappaleiksi, ja juuri tuo tekstin alussa mainittu mielikuva estää kehittämästä tätä talous- ja liiketoimintamallia. 

Ketä tieteen tekemisessä pitää miellyttää?

Trumpin hallinto vie Harvardilta sen rahoituksen. Trumpin hallintoa syytellään jatkuvasti siitä, että se yrittää viedä tiedelaitoksia siihen suuntaan, mikä sopii MAGA-liikkeelle sekä Trumpin tukijoille. Eli jos työt eivät miellytä, niin katkaistaan tuet ja rahoitus, niin saadaan aikaan itseä miellyttävä tulos. Mutta samalla unohdetaan se, että USA ei ole ainoa paikka maailmassa, jossa on vaadittu isänmaallista asennetta esimerkiksi historiaa tutkittaessa. Eli esimerkiksi tutkimuksia joissa käsitellään tiettyjä traumoja sekä vaikkapa sodan vaikutusta väkivaltaiseen käytökseen on ainakin joissain piireissä käsitelty siten, että ne mustaavat veteraanien mainetta. 

Tai sitten jotkut tutkimukset on vain unohdettu jonnekin laatikon pohjalle, koska niiden tekijät ovat pelänneet työpaikkojensa tai jopa oman henkensä puolesta. Tieteen tekemisen ongelma on siinä, että tiede ei tunnusta aatetta, se ei tunnusta asenteita, eikä sillä itsellään ole moraalia. Tiede ei myöskään koskaan itse valehtele. Tieteen tekijät valehtelevat tai sitten valehtelija saattaa löytyä vasta tieteellisen työn julkaisijoiden joukosta. Eli kun puhutaan esimerkiksi syövistä ja erityisesti keuhkosyövästä, niin varmaan on syöpiä, joita me emme voisi mitenkään estää. Mutta tietenkin on olemassa esimerkiksi keuhkosyövän kaltaisia syöpiä, joita voidaan pitää ainakin suurelta osin itse aiheutettuina.

 Jos ajatellaan tutkimuksia, joiden kautta tupakkateollisuus halusi osoittaa, ettei sen tuote aiheuta syöpää, niin tietenkin on olemassa mahdollisuus siihen, että tutkimuksen tekijä vetäisee luvut omasta päästään. Tai sitten lukuja voidaan soveltaa niin, että huomioidaan vain sitä puolta, joka tukee tutkimuksen tilaajan näkemyksiä asioista. Tuolloin tietenkin voidaan kysyä, että onko mahdollinen valehtelija ollut tutkija, vai onko hän ehkä tutkimuksen julkaisija, joka on ottanut huomioon vain niitä asioita, joita tutkimuksen tilaaja on halunnut tuoda esiin. 

Toki voidaan ajatella että joku keuhkokasvain saattaa syntyä asbestin vaikutuksista, mutta tuolloin joku varmasti kysyy, että onko asbestimies jättänyt mahdollisesti suojaimet käyttämättä. Eli hyväkään suojain ei suojaa ketään, jos se on hyllyssä. Ja tuollaisen asbestisyövän kohdalla tietenkin kysytään, että jos henkilö olisi käyttänyt suojaimia, niin olisiko myös tuo syöpä voitu välttää? Eli oliko suojaimia tarjolla, olivatko ne määräysten ja standardien mukaisia, ja käytettiinkö niitä on asia, jotka oikeudessa aina otetaan esille. Ja sitten tietenkin kysytään montako askia tupakkaa menee päivässä. 

Isänmaallisuuden vaatimus on tietenkin asia, joka muutetaan usein muotoon, missä esimerkiksi vedotaan siihen, että "suurin osa ei ainakaan minun mielestäni ole tehnyt sitä tai tätä". Siis jos tähän lähdetään vetoamaan, niin silloin me voimme suoraan pitää esimerkiksi poliisia ja vankeinhoitolaitosta tarpeettomina, koska suurin osa ihmisistä ei suoraan sanottuna joudu vankeuteen. 

Eli koska suurin osa ihmisistä ei tee rikoksia joista seuraa vankeustuomio, niin ainakin vankeinhoitolaitos on tuon logiikan mukaan tarpeeton. Eli ääripäät ovat aina paha asia. "Joko-tai" on asia mikä tekee MAGA-liikkeestä vahvan. Ei ole olemassa keskitietä. On vain olemassa joko jonkun asian täyskielto tai vastakohta on se, että joku asia on täysin sallittu. Samoin "joku kuitenkin tekee niin" on vastaus, joka kuuluu hyvin usein, kun puhutaan rikosten uusimisesta. Myös se että rikos sattuu omalle kohdalle ei ole koskaan mukava asia. Negatiiviset uutiset myyvät hyvin. Se ei ole uutinen jos "jaska" kävelee työpaikalle, tekee työnsä hyvin ja menee kotiinsa. Jos "Jaska" sitä vastoin valmistaa kotonaan amfetamiinia, josta poliisi sitten hänet käräyttää niin se on uutinen. 

Jos tuo mies sitten olisi ulkomaalaistaustainen, niin se olisi vielä suurempi uutinen, koska ihmisillä on sellainen vakiintunut ajattelutapa, minkä mukaan tuo rikos olisi voitu välttää, jos tuota miestä ei olisi päästetty maahan ollenkaan. 

Kun sitten keskustelemme esimerkiksi siitä, millaista tiedettä pitäisi tehdä, niin toinen mahdollisesti paljon suurempi uhka on se, että tieteeltä vaaditaan tuloksia. Ja tietenkin tulosten mittana on raha. Se miten paljon rahaa mikäkin asia tuo ihmisten taskuun on se, miten tieteen harjoittamista hyvin helposti mitataan. Esimerkiksi Apollo-ohjelmaa käsiteltäessä muistetaan aina sen hinta. Koskaan ei puhuta esimerkiksi tuotteista joita Apollo-ohjelmaa varten kehitettiin, ja joiden patentit ovat edelleen USAn teollisuuden käsissä. Toki Apolloa kritisoidaan siitä, että miehitetty kuulento olisi voitu suorittaa myös automaattisilla kojeilla. 

Kun puhutaan sitten esimerkiksi USAn tiedebudjetista, niin se on tällä hetkellä alimmillaan vuosiin. Kuitenkin rahoitusta on ohjattu pois tieteellisistä ohjelmista, ja samalla painopistettä käännetään kohti suuren profiilin ohjelmia. Eli Mars ja Kuu-ohjelmat nousevat prioriteetissa ylitse tieteellisten ohjelmien, ja niiden kustannukset ovat valtavia. Samalla fokusta käännetään pois tähtitieteestä sekä tieteellisestä tutkimuksesta kohti insinöörityötä. 

Ja toki nuo Kuu- ja Mars-ohjelmat voivat tuoda boostia esimerkiksi monikertakäyttöisten, normaaleilta kiitoradoilta operoivien tai VTOL- (vertical take-off and landing) teknologiaa käyttävien avaruuslentokoneiden kehitystyölle. Tuon takia voidaan sanoa, että esimerkiksi Pentagon hyötyy todella paljon juuri näistä orbitaali- ja suborbitaali lentokoneista sekä mahdollisesta robotiikasta, mitä noiden ohjelmien yhteydessä tullaan kehittämään. 

Ja ehkä nämä asiat tuovat lisäboostia USAn puolustusteollisuudelle, joka tällä hetkellä on ongelmissa, koska sen pitäisi kyetä löytämään vastike esimerkiksi Kiinan kehittämille uusille sukellusveneille sekä taistelulentokoneille. Kiinan rynniminen markkinoille, jotka olivat ennen USAn dominoimia varmasti on aiheuttanut sekaannusta sekä paniikkia myös Valkoisessa talossa. 

https://www.astronomy.com/space-exploration/nasa-budget-proposal-boosts-human-exploration-at-expense-of-science/