Miksi kaikkien asioiden pitäisi olla helposti saatavissa?

 

.

Miksi kaikkien asioiden pitäisi olla helposti saatavissa?

Kun ihminen suljetaan pois esimerkiksi Twitteristä, niin se varmasti on erittäin ikävä asia. Varsinkin jos kyseessä on Amerikan presidentti. Se että äärioikeistoa tai radikaalia, aseisiin uskovaa ihmisjoukkoa estetään julkaisemasta mielipiteitään sekä julistamasta agendaansa sen ja sen asian tai kansan kaikkivoipaisuudesta sekä ylevästä olemuksesta muihin nähden, niin silloin tietenkin jotkut sanovat että tuollainen teko ajaa noita ääriryhmiä omiin koloihinsa, jossa he kuulevat vain kaltaistensa ihmisten mielipiteitä. Ja joskus mietin olisiko tuo ollenkaan niin paha asia, kuin jotkut ihmiset haluavat uskoa? Mitä jos kaiken maailman skinheadit sekä MC-jengit eivät saisi julkaista omia kirjoituksiaan sekä esimerkiksi maalittaa kaikkia haluamiaan henkilöitä vapaasti?  

Tuolloin ei kaikkien tarvitse lukea kaikkea, mitä joku ajattelee heistä ja heidän tavastaan ilmaista asioita.Joten myöskään tätä kirjoitusta ei ole pakko lukea, mutta se mitä tästä oikeasti pidetään on jokaisen oma asia. Siis jos sitten lähdetään kommentoimaan sitä, että joku haluaa oikeasti käyttää esimerkiksi asiaa nimeltään eutanasia siihen, että sillä vain pönkitetään esimerkiksi valtion johdon asemaa, niin silloin ei varmasti ainakaan kommenttien pitäisi olla mukavaa luettavaa ainakaan niistä, joiden mielestä ihmisten surmaaminen tai vahingoittaminen oman ideologian puolustamisessa on sallittua. Eli eutanasiassa pitäisi olla selvät säännöt mikä tarkoittaa että se olisi sallittua vain silloin kun henkilö olisi hyvin sairas. Ja mitä sitten jos hän ei kykene itse ilmaisemaan itseään?

Miten määritellään kyky ilmaista itseään? Onko esimerkiksi psykiatriselta potilaalta kysyttävä itseltään haluaako hän ehkä tuollaisen kuolettavan injektion? Ja miten määritellään ylipäätään esimerkiksi se, onko henkilö vajaavaltainen vai ei? Riittääkö täysivaltaisuuteen se, että henkilö maksaa laskunsa ajoissa, vai pitäisikö silti vaatia esimerkiksi sitä, että henkilö noudattaa joitakin tapoja kirjoittaessaan tai julkaistessaan asioita. Ja kuka määrittelee mitä tapoja henkilön on noudatettava, kun hän julkaisee omia ajatuksiaan? 

Jos ajatellaan että julkaisija on sitten esimerkiksi arvostellut Putinia, niin silloin kyseessä voisi olla myös henkilöön menevä hyökkäys tai trollaaminen, jos lähdetään siitä että kaikki mitä henkilö pitää aiheettomana itseensä kohdistuvana sanallisena hyökkäyksenä myös on sitä. Eli tiedämme monia henkilöitä, joilla on harvinaisen herkkä hipiä juuri omaan itseen kohdistuvan kirjoittelun suhteen. Ja yksi niistä henkilöistä tietenkin on Pohjois-Korean presidentti Kim-Jong Un. Mikäli tuota henkilöä lähdetään arvostelemaan, on seurauksena se, että Kim Jong-Un suuttuu, ja lähettää arvostelijan oppimaan tapoja vankileirille eli työterapiaan. 

Eli mitä suurempi johtaja on kyseessä, niin sitä herkempi hän on kaiken maailman tympeälle arvostelulle, joissa unohdetaan että johtaja on aina “über alles” eikä kukaan saa sitä kiistää tai tulee nenille. Siis miksi johtajien täytyy lukea itseensä tai omaan politiikkaansa kohdistuvaa kritiikkiä, kun he voivat pyytää järkevästi omia kannattajiaan hakkaamaan omia vihamiehiään. Tietenkään oikea johtaja ei voi silloin mitään, jos hänen suuttuneet kannattajansa hakkaavat vastaehdokkaan ja hänen tukijansa baseball-mailalla teho-osasto kuntoon. 

Tuota mallia ovat käyttäneet menestyksellisesti eräs Robert Mugabe joka on oppinut sen ilmeisesti eräältä Itävaltalais-poliitikolta nimeltään Adolf Hitler, ja tuon mallin käytössä eräs vaaleahiuksinen poliitikko epäonnistui tässä hiljattain. Mutta kuten tiedämme, niin natseilla oli tapana ottaa pulttia siitä, että joku arvosteli heitä, ja sitten lähdettiin miehissä kertomaan, että “Adolf on über alles”, ja jos joku oli eri mieltä niin silloin pamahti hampaat kurkkuun tai myöhemmin sitten joutui ammutuksi tuollaisten asioiden takia. 

Natsi-Saksan “Aktion T4” eli eutanasia ohjelma määritteli myös epäsosiaalisuuden sekä skitsofrenian diagnoosiksi, joilla ihmisen sai surmata ilman että hänen suostumustaan tarvittiin mihinkään. Ja juuri skitsofrenia on diagnooseista pahamaineisin, koska sen avulla esimerkiksi Neuvostoliitto sulki toisinajattelijoita mielisairaalaan, ja tuon diagnoosin avulla annettiin esimerkiksi lehdistölle tekosyy olla piittaamatta siitä, että esimerkiksi Neuvostoliiton vetypommin isä Andrei Saharov lähetettiin “instituuttiin” ilman oikeudenkäyntiä, kun hän kyseenalaisti tuon aseen sekä samalla julkeni arvostella valtion johtoa. 

Ja sitten taas seuraa sellainen asia, että joku muistuttaa demokratian olevan sellainen aggressiivinen ideologia. Siis demokratia on hallintomalli, missä tavallisten ihmisten ääntä kuunnellaan. Mutta sitten jos ajatellaan että esimerkiksi Valko-Venäjän poliisi käyttää väkivaltaa mielenosoittajia vastaan esimerkiksi hakkaamalla heidän päätään putkan seinään, niin silloin voidaan sanoa, että myös epädemokraattisen maan vallanpitäjien edustajat voivat käyttää väkivaltaa ihmisiä vastaan, ja usein epädemokratiaa tuetaan voimakkaalla väkivaltakoneistolla, joka tietenkin kohdistaa toimintansa suoraan omia toisinajattelijoita vastaan.

Demokratiat mitkä sortavat omia vähemmistöjään eivät ole mitään kaukaista menneisyyttä. Esimerkiksi Amerikan Yhdysvalloissa intiaaneja sekä mustia vainottiin järjestelmällisesti 1800-luvulla, jolloin kokonaisia kansoja tuhottiin. Mutta vielä nykyäänkin esimerkiksi Ku Klux Klan sekä eräät tietyt muut tahot saattavat katsoa erilaista etnistä taustaa omaavia henkilöitä “vihaisesti”. Mutta miksi meidän pitää etsiä äärioikeistoa tuolta Atlantin takaa?  

Kuitenkaan USA ei ole ainoa maa, missä asenteet eivät ole aivan samat asenteiden kanssa. Eli myös Suomessa ja Ruotsissa on ihmisiä joiden mielestä valtio kuuluu vain niille, jotka ovat enemmistönä sen alueella. Ja tietenkin pitää muistaa se, että esimerkiksi Etelä-Afrikassa oli apartheidin aikaan ihan oikea demokratia, jossa äänioikeus oli kuitenkin vain noin 20% maan väestöstä, mutta kuitenkin tuo parlamentarismin muoto, missä pieni osa valtion kansalaisista sai äänestää otettiin maailmalla vastaan demokratiana, eikä tuota enemmistöä mitenkään mainittu. Siis aina löytyy ihmisiä, joiden mielestä he ovat hiukan toisia parempia, ja esimerkiksi Tsaarin Venäjällä oli niin sanottu aristokraattinen tasavalta, missä duumaan eli kansanedustuslaitoksen pääsi kuka vain jos sattui olemaan aatelinen, ja vain aatelisilla oli äänioikeus duuman vaaleissa.  Noita “demokratioita” tuettiin tietenkin voimakkaalla poliisi koneistolla, ja eikö poliisin harjoittama väkivalta ole väkivaltaa, vaikka se tapahtuisi lain oikeutuksella?

Natsi-Saksan valtiollinen poliisi eli Gestapo hakkasi pidätettyjä erittäin julmasti. Joten sitä kautta voidaan kysyä, että onko diktatuuri oikeasti niin kauhean väkivallaton kuin mitä jotkut haluavat uskoa? Vai onko se väkivalta mikä kohdistuu omaan kansaan tai kansanosaan, mikä vastustaa valtion johtoa ja sen tapaa toimia jotain muuta kuin väkivaltaa? Eli onko kyseessä sitten niin sanottu “kurinpalautus”? Jos tätä asiaa verrataan väkivaltaan kotona, niin eikö isä joka antaa lapselleen remmiä takamuksille käytä väkivaltaa? Tai eikö vanginvartija pamputtaessaan vankia käytä väkivaltaa, vaikka hänellä olisi lain mukaan oikeus tuo teko tehdä? 

Eli väkivalta voi olla oikeutettua esimerkiksi itsepuolustuksessa, mitä mikään noista esimerkeistä ei ole. Mutta se on silti väkivaltaa, vaikka me ehkä haluamme uskoa muuta. Kun lyömme toista elävää olentoa, niin silloin toimimme väkivaltaisesti, vaikka tekomme olisi lain sekä ehkä myös muiden ihmisten silmissä oikeutettua, emmekä joutuisi siitä vastuuseen. Joten myös sellaiset asiat kuin kärpäsen surmaaminen kun se kävelee pöydällä on varmasti elämän riistämistä, vaikka uskoisin että kaikki niin kuitenkin tekevät kun näkevät kärpäsen pöydällä. Siis tämä nyt vain oli sellainen filosofinen mietelmä siitä, mitä siis tarkoittaa väkivalta. 

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2021/01/10/miksi-kaikkien-asioiden-pitaisi-olla-helposti-saatavissa/