![]() |
. |
Hevonen ja sosiaalinen media
Twitterin toimet Donald Trumpin suhteen ovat oikeat, mutta ne tulivat kovin myöhään. Ja itse olen sitä mieltä että sosiaalisen median kivikkoisella tiellä ovat taistelut vasta alussa. Jos ajatellaan sitä että oikea mies on kuin Suomenhevonen, nöyrä, uskollinen sekä tarvittaessa rohkea, niin silloin voidaan kyllä kysyä että minkä arvoinen henkilö noin on oikeasti sanonut? Siis miksi miestä jatkuvasti verrataan eläimeen? Jos ajatellaan että Suomenhevonen on hiljainen ja tottelevainen, niin silloin tietenkin voidaan kysyä että ketä tuon hevosen on toteltava? Vastaus on tietenkin isäntää, ja syy siihen on se, että isäntä on hevoselle auktoriteetti. Mutta miten on sitten ihmisen kanssa?
Tietenkin ihmisen on aina toteltava valtiovaltaa sekä muita virallisia auktoriteetteja, jotka ovat valtiovallan edustajia ihmiseen nähden. Samalla kuitenkin on kysyttävä se, että onko jokainen joka itseään auktoriteettina sattuu pitämään sellainen auktoriteetti että häntä pitää aina totella, vaikka tietenkin vanhemmat henkilöt esitetään usein auktoriteetteina. Samalla kuitenkin voidaan tuota vanhemman henkilön auktoriteettia hiukan kyseenalaistaa, koska esimerkiksi puliukko tai syyntakeeton voi olla meitä muita vanhempi, ja pokkaammeko me tuollaista vanhempaa miestä, vaikka tiedämme että hän ei muista tuon taivaallista tästä asiasta.
Sosiaalinen media on tuonut ihmisten eteen sen, että myös valtion johtaja on ihminen siinä missä kaikki muutkin ovat. Eli hekin voivat olla omaan pussiinsa pelaavia tyranneja, jotka samaistavat mielellään tavalliset ihmiset esimerkiksi hevosiin. Ja vaikka ihminen nöyrästi pelon vallassa tottelee saamiaan käskyjä, niin ei hänen tarvitse kaikista asioista kuitenkaan pitää. Aina ei käy niin, että alainen olisi niin tyhmä tai huonokuuloinen, jotta hän ei kuulisi tai arvaisi että pomo nauraa hänelle takanapäin, tai että hän kuulee kuinka pomo sanoo, että “voin tehdä Virtaselle mitä haluan, ja hän ei siitä edes osaa valittaa”. Arvatkaa mitä “Virtasella” tuolla hetkellä sitten sattui pyörimään, kun hän tuon kommentin sattui kuulemaan?
Nyt käydään viestinnän valtataistelua missä vastakkain ovat länsimaat sekä erityisesti länsimaisiin arvoihin uskovat ihmiset, sekä kansankiihottajat ja populistit, jotka mielellään käyttävät sananvapautta hyväkseen toiminnassaan. Eli vaikka mikään puolue ei virallisesti käytä trollausta aseenaan, niin voidaan sanoa että tällainen toiminta on aivan helppoa masinoida. Tuolloin puolueen oma väki on siististi sosiaalisessa mediassa, ja sitten on ryhmiä joille puolue saattaa maksaa palkkaa esimerkiksi jonkun tilavuokran muodossa, ja jolla nuo virallisesti puolueen ulkopuolella toimivat ryhmät rahoittavat toimintansa.
Se että jonkun valtion presidentti ryhtyy avoimesti toimimaan sivistynyttä demokraattista toimintatapaa vastaan varmasti aiheuttaa hyvin suuria mietteitä ihmisten mielessä. Mitä jos tästä toiminnasta, missä trollataan vastustajia ja pyydetään omia kannattajia kaduille rynnäkkökiväärien kanssa tulee useamman maan tapa? Siis jos ajatellaan sananvapautta, niin se on demokratian tärkeimpiä kulmakiviä, mutta samalla tuota vapautta käytetään väärin, eli sen turvin trollataan jopa aivan tavallisia ihmisiä. Siis yleensä viesti on sellainen, että “jos henkilö pysyy poissa sosiaalisesta mediasta, niin hänet jätetään rauhaan”. Siis onko joku uskonut tällaisia väitteitä?
Tai tunteeko joku oikeasti jonkun, joka on jätetty rauhaan, kun hän on mennyt noudattamaan jotain kiusaajien lähettämiä ohjeita? Vai onko tuon jälkeen avattu sosiaalisen median tili jossa tuon henkilön omia tietoja jotka voivat olla kuvitteellisia levitetään ympäriinsä? Se että tieto on kuvitteellista ei tarkoita sitä että tietoa ei uskota tai siitä ei ole vahinkoa henkilölle itselleen. Sosiaalisen median käyttö edellyttää tiettyä ajattelutapaa, mutta samalla voidaan kysyä että jos ihminen ei itse käytä sosiaalista mediaa, niin montako valetiliä tuolloin voidaan luoda johonkin sosiaalisen median palveluun, ilman että henkilö itse saa siitä tiedon?
Sosiaalinen media on osa tätä päivää, ja sen kanssa vain pitää oppia elämään, joten miksi olla nobody, kun voit olla somebody? Kas me kaikki tiedämme että jos me emme ole ketään ja vain aiomme olla hiljaa, niin silloin meitä on paljon helpompi jyrätä, kuin jos puolustamme itseämme avoimesti. Joskus olen kirjoittanut koulukiusaamisesta sen, että jossain luetaan vain kaksi tai kolme riviä jonkun nuoren kirjoittamasta päiväkirjasta, jossa saattaa olla jopa toista sataa sivua.
Ja silloin tietenkin kiusaaja valitsee ne kaksi tai kolme riviä, jotka tukevat hänen välittämäänsä kuvaa uhrista. Olisiko aiheellista lähteä siitä, että kaikki saavat sitten lukea tuon henkilön päiväkirjan kokonaisuudessaan ilman, että kiusaaja valikoi tekstin mikä on hänestä sopivinta muiden lukea. Ja sitten nuo kaksi lausetta leimaavat uhrin lopun iäkseen. Eli melkolailla valikoiden kiusaajat lähteitä käyttävät, joten sen takia voidaan sanoa, että sosiaalinen media antaa varsin hyvän kokonaiskuvan siitä millainen henkilö oikeasti on. Ja yleensä aktiivisten kirjoittajien kohdalla tuo kuva ei ole aivan sama, kuin mitä jotkut muut haluavat ehkä heissä nähtävän.
https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2021/01/09/hevonen-ja-sosiaalinen-media/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.