Minä ja vaaka

.

Minä ja vaaka

Korona-ajan  kampanjan motto “pidetään toisistamme huolta, ja aloitetaan itsestämme” sopii varmaan moneen muuhunkin tilanteeseen. Siis jos lähdemme siitä että joku asia lähtee rullaamaan, niin meidän kannattaa kyllä katsoa ensin ihan omaan peiliin, kun lähdemme keskustelemaan kasvomaskin käytöstä tai siitä, miten jaksamme kotona, kun emme voi töihin mennä. Me voimme siis kurkkia verhon raosta ja  aina kavereita, jotka eivät itse sitä maskia käytä, tai jotka eivät viitsi käyttää käsidesiä kun menevät kauppaan, mutta mitä jos me vaikka ihan itse tekisimme kerrankin eri tavalla kuin ne kaksi kaveria siinä edellä? 

Eli ihan itse ilman mitään sen suurempaa ujostelua kaivamme kasvomaskin taskusta, sekä otamme lorauksen sitä käsidesiä käsille kun astumme kauppaan, ja emme sitten turhaan hipelöi tuotteita, joita emme ole ostamassa. Tietenkin aina välillä käy niin, että tulee otettua väärää kahvia tai jotain muuta tuotetta, mutta nekin voi aina laittaa siististi takaisin, ja silloin ei niitä kaikkia samassa läjässä olevia tuotteita käydä läpi. 

Samoin joskus tulee vaa-asta painettua väärää nappia, ja silloin voi tietenkin lähteä siitä, että sen tarran voi repäistä tuotteesta irti tai sitten siihen päälle voi liimata aivan uuden tarran. Ja jos vaikka sitten sattuu käymään niin, että tuon väärän lapun huomaa vasta kun on maksamassa, niin siitä asiasta saa sanoa myös kassaneidille, ja ehkä hänellä on joku vastaus tähän ongelmaan. 

Eli mitä silloin voin tehdä jos olen tehnyt virheen tuotteen punnituksessa, kun sitä virhettä ei kukaan muu voi tehdä? Kukaan ei koskaan ennen ole kaupassa painanut väärää numeroa vaa-asta, joten kun tämän virheen olen tehnyt, niin silloin varmaan olen tuomittu lopun elämäkseni häpeään, tai joudun muuttamaan tuonne kauas Ruotsiin asumaan, kun häpeäkseni joudun myöntämään että erehtyminen on inhimillistä, ja itse olen moisen virheen tehnyt. 

No ehkä voin sitten kasvomaskin lisäksi käyttää myös aurinkolaseja kadulla, jotta oma identiteettini pysyy piilossa ihmisten silmistä. Ehkä tätä asiaa sitten käsitellään pitkään erilaisissa sosiaalisissa medioissa, tai joku heiluttaa peukaloita kohdallani kadulla, ja siitä sitten takana lähdetään puhumaan siitä, että “tuolla menee se pelle, joka painoi väärää numeroa paikallisen marketin hedelmätiskin vaa-alla”. Ja siitä sitten seuraa se valtavan kova röhönauru, kun kaikki alkavat osoitella sormella, ja hokea sitä, kuinka säälittävä olen. 

Ehkä tuo teko sitten vie minulta oikeuden saada palvelua esimerkiksi ravintolassa tai oikeuden edes ajatella sitä, että kävisin jossain ulkona, ja ehkä menetän sen takia kansalaisoikeudet, ja joudun kantamaan vaatteissani merkkiä siitä, että olen tuon ainutlaatuisen rötöksen tehnyt. Miten joku voi edes painaa väärää nappia kaupan vaa-assa? Jos tuollaisen virheen sattuu tekemään, niin silloin kyllä on käynyt sellainen asia, että se tuhoaa koko ihmisen elämän. Siis kun painoin tuota väärää nappia en ollut täydellinen. Jos olisin tehnyt tuon saman virheen esimerkiksi leikkaussalissa tai ydinvoimalassa, niin se olisi varmasti ollut vakava asia. 

Siis virhe tapahtui vihannes vaa-alla, mutta tietenkin olisin voinut olla vaikka kirurgi tai ydinpommin tekijä. Sen takia on äärimmäisen tärkeää opetella painamaan oikeaa nappia kauppojen hedelmä- ja vihannesosastolla, koska siitä voi jokainen meistä edetä vaikka ydinvoimalan pääkäyttäjäksi, ja ehkä he sitten käyttävät samanlaisia vaakoja plutoniumin painon mittaamiseen, mitä käytetään hedelmä- ja vihannesosastoilla. 

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/08/mina-ja-vaaka/