Elämän pyörässä on paljon asioita, jotka voivat johtaa ennalta arvaamattomaan tulokseen.
Luin tässä eräästä Juice Leskisestä, jota opettaja nöyryytti luokan edessä, ja se sitten oli hyvin mielenkiintoinen asia. Se että opettaja nöyryyttää lasta aikuisen arvovaltaa käyttäen saattaa olla joidenkin mielestä hyvin hauskaa, mutta sitten tietenkin nuo asiat voivat vaikuttaa negatiivisesti ihmiseen. Mutta joillekin tällainen kokemus saattaa antaa myös rohkeutta sekä potkua sitä uraa ajatellen.
Jos ajatellaan että Juice Leskistä ei olisi nöyryytetty koko koulun edessä, niin olisiko hänestä tullut sitten koko kansan Juice, jonka lauluja kuullaan edelleen radiosta, mutta mitä tuli tuosta opettajasta? Tuliko hänestä sen teon takia maailmankuulu, tai jos lähdetään siitä että toisen koko maailma tunsi, ja toista ei niin miten tuo kokemus saattoi vaikuttaa Juiceen?
Herkkä ihminen voi tuolloin järkyttyä, mutta sitten se miten muut tuohon asiaan suhtautuvat saattaa antaa hänelle potkua elämään. Se mikä tästä sitten oikeasti puuttuu on opettajan oma näkemys siitä, oliko hänen tekonsa oikein vai väärin. Oman mielipiteen ilmaisu saattaa olla asia mikä ehkä sitten saa aikaan joidenkin mielestä hyvinkin väärin, mutta samalla voidaan kysyä sitä, että miten voi toisen mielipide olla väärin?
Ja jos toinen haluaa muiden seuraavan sekä toistavan omaa mielipidettään asiasta, niin hän on kuitenkin velvollinen oman mielipiteensä muille ilmoittamaan, jotta nämä tietävät mitä hän heidän haluaa sanovan. Mikäli kirjoitelma pitää kirjoittaa johonkin lähteeseen nojaten, niin silloin voidaan kyllä olettaa että se on tehtävän annossa ilmoitettu. Mutta jos toinen ei koskaan ilmoita omaa mielipidettään tai sitten muutenkaan osoita tietämystään asiasta, niin miten sitä kukaan muukaan voisi tietää, ja mistä minä sen tiedän, mitä joku neronleimaus on kavereilleen sanonut.
Tai jos lähdetään siitä, että teksti pitää kopioida jostain kirjasta, niin silloin tietenkin esimerkiksi skannaamalla kyseiset sivut selviää paljon vähemmällä, kuin jos julkaisija itse keksii oman tekstinsä. Mutta kuka lukee tuon julkaisijan tekemiä kopioita? Miksi tuo lukijamme ei sitten mene itse lainaamaan tuota kirjaa kirjastosta ja perehdy kunnolla siihen, mitä joku suuri ajattelija on joskus sanonut?
Kuitenkin voidaan todeta, että jos kaikki ovat niitä suurten ajattelijoiden perässä hiihtäjiä, jotka lainaavat niitä tekstejä, joita joku suuri antiikin nero on kirjoittanut, niin miten sitten tulisi uusia suuria ajattelijoita, jotka esittelevät maailmalle niitä omia suuria ajatuksia? Siis suuret ajatukset tekevät suuria ajattelijoita. Tai suuria ajattelijoita voi olla vaikka kuinka paljon, mutta olisi mukavaa jos nämä suuret ajattelijat sitten toisivat ajatuksiaan julkisuuteen, jotta me muutkin voisimme niitä vilkaista.
Mutta muuten saattaa positiivinen palaute kirjoitelmasta aiheuttaa sen, että ihminen vaihtaa tylsyyden kirjoittajan mielenkiintoiseen ammattiin. Ja jos esimerkiksi omista runoista tulee sen jälkeen sitä positiivista palautetta, niin silloin elämään voi tulla runkkua, kuten Juicen eräässä kappaleessa sanotaan. Tuo positiivinen palaute voi olla se, että luokan söpöin tytteli tai poika saattaa sanoa, että se juttu oli tosi hyvä.
Mielestäni Popeda ja Pate Mustajärvi on ehkä parempi esittäjä tälle biisille. Nimittäin mielestäni siihen sopii se “hevimpi tyyli”, eli kappaleesta “Elämässä pitää olla runkkua” on molemmat esitykset, eli Popedan Pate Mustajärven sekä Juicen oma tulkinta kuultavissa YouTubesta. Tässä tekstissä liitteenä on Popedan esittämä versio tekstin yllä.
Muistan erään toisen vastaavan tapauksen, missä oppilasta nöyryytettiin lukemalla hänen ajatuksiaan koko luokalle, tai olisiko se sitten koko luokalle? Sitä miten tuo asia että kyseinen henkilö varmasti ryhtyi itkemään varmistettiin sillä, että häntä vedettiin turpiin parin kaverin voimin koulun pihalla, kun ei muuten ymmärtänyt pitää suutaan kiinni. No nyt jälkeenpäin muistelen että itse en tuohon kansanhuviin osallistunut ja ehkä tuo henkilö, joka muistaakseni on opiskellut insinööriksi nauraa noille kiusaajilleen päin naamaa, koska he ovat tällä hetkellä niitä perus duunareita, joilla ei ole mitään ammattikoulutusta.
No ehkä he ovat melkein niitä paljon puhuttuja lakimiehiä tai sairaanhoitajia, mutta se että tuolloin kauan sitten tehtävänanto oli sellainen, että piti kirjoittaa tekstiä varmasti poikkesi noiden nuorukaisten käsityksestä siitä mikä oli oikea tapa ratkaista tuo opettajan antama tehtävä. Siis he päätyivät “Wrestling-otteluun”, missä joukkue kohtaa yksilön, ja sitä kautta nämä henkilöt opettivat sitä, “kuka aivan oikeasti on oikeassa”.
Siis tämän filosofian mukaan oikeassa ovat ne joilla on suurin ryhmä takanaan, tai tulee turpiin. Mutta ehkä kuitenkin kirjoitustehtävät ovat asioita, joissa ainakin pyritään johonkin muuhun ratkaisuun kuin nyrkkeilyyn. Eli normaalisti kirjoituksissa sekä itseilmaisun kursseilla tehtävänanto edellyttää tekstin tuottamista, eikä siitä kuinka monta ihmistä saadaan itkemään hakkaamalla heitä joukolla keskellä pihaa. Jos tekstiä ei synny, niin silloin kurssi saatetaan jopa tuon osion osalta hylätä.
https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/09/elaman-pyorassa-on-paljon-asioita-jotka-voivat-johtaa-ennalta-arvaamattomaan-tulokseen/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.