Googlen ja Facebookin valta-aseman käytöstä.

  

Googlen ja Facebookin valta-aseman käytöstä.

Googlen sekä Facebookin valta-asema on asia mistä aina välillä on keskusteltu sekä tullaan jatkossakin keskustelemaan. Jos ajatellaan että esimerkiksi Google tai Facebook vain poistavat ne kotisivut tai median  omilta listoiltaan, jotka toimivat tuon palvelun linjan vastaisesti, niin siinä ei ole mitään väärää. Mutta sitten saattaa käydä niin, että joku kysyy sen, että millä perusteilla noita poistoja tehdään? Eli onko poiston syy oikeasti trollaaminen, vai vain se että tuon kotisivun tai sosiaalisen median tilin omistajan mielipide nyt vain ei satu miellyttämään jotain henkilöitä? Ja sitten tietenkin voidaan kysyä että mikä tuossa mielipiteessä ei miellytä? Ainakaan itseäni  tai ketään muutakaan ei miellyttäisi se, että omia terveystietoja levitellään pitkin Internetiä. 

Media-yhtiöiden valta-aseman hyväksikäyttö esimerkiksi politiikassa on ollut asia, mitä ei ole ennen ainakaan kovin paljon huomioitu, ja se että esimerkiksi Brexit on saanut aikaan sen, että noiden palveluiden toimintaan on haluttu puuttua tarkemmin on aivan uutta median maailmassa. Se että ihmisten mielipidettä käytetään hyväksi kun ehdokkaat haluavat vain yhtä asiaa eli eroa EU sta on ilmeisesti aivan uutta. Tuolloin ihmisten mielipiteitä kerätään yhteen, ja jokainen ehdokas sitten tekee niistä listan, millä ihmisiä saadaan aktivoitua äänestämään sitä oikeaa ehdokasta eli sitä “minua”. 

Tässä tapauksessa ehdokkaiden antamia lupauksia sitten listataan sillä tavalla, että mikä herättää kiinnostusta ja saa aikaan positiivisia reaktioita korostetaan, mutta samalla listoilla on yksi yhteinen teema eli “Brexit”. Ihmisten mielipiteisiin on tietenkin helppoa vaikuttaa myös pelottelemalla heitä katuparlamentin nimellä kutsutulla ilmiöllä. Tuolloin kuvataan hyvin kiihkeitä mielenosoittajia, ja sanotaan että esimerkiksi henkilö joka on eri mieltä toimittajan tai katuparlamentin eli “aktivistien” kanssa saa nenän kipeäksi ja mädän tomaatin otsaansa, jos hän jatkaa toimintaansa. Katuparlamentti tietenkin on asia mitä käytetään oman näkemyksen sekä oikeamielisyyden osoittamiseen. 

Siellä on se “reilu” ja “aito” meininki, eikä kovinkaan mielipide sitten aiheuta mitään muuta kuin positiivisia tunteita ja hyväksyntää. Ongelma sitten tulee siinä, kun tätä mielipidettä lähdetään suoraan esittämään esimerkiksi Internetin keskustelupalstoilla sekä muussa sosiaalisessa mediassa. Jos ajatellaan sitä että oman mielipiteen esittäminen muuttuu trollaamiseksi, niin silloin on vaara siinä, että esimerkiksi Android-puhelinten käyttöön vaadittava tili menee käyttökieltoon. Ja tilin käyttökielto merkitsee sitä, että puhelimeen ei tule niitä paljon puhuttuja päivityksiä. Mutta kuten tiedämme, niin yritysten paikka ei ole sosiaalisessa mediassa. 

Nimittäin sosiaalisen median kohdalla kyse on paljon suuremmasta asiasta kuin jostain “Brexitistä”. Kyse on siitä, mihin markkinointiin suunnatut rahat menevät jatkossa. Jokainen sentti mikä menee sosiaaliseen mediaan on poissa esimerkiksi siitä mikä menisi perinteiseen vaalikampanjaan sekä erityisesti painotuotteisiin. Mutta samalla tietenkin jos lähdetään siitä että joku ryhtyy “some-tähdeksi” ja alkaa pullistelemaan siellä, niin silloin käy niin, että kaikki haluavat olla “somebody”. Kun perinteiseen yhteiskuntaan kuuluu se, että kaikki muut paitsi “julkkikset” ovat niitä “nobodyja”, joiden tehtävä on käydä siivoamassa rappukäytäviä. Ja jos sitten joku on jotain muuta mieltä, niin silloin seurauksena on niittivyötä perseelle. 

Olemme silloin niin sanotusti SM-seurassa, kuten Juice sanoisi. Mutta kuten tiedämme niin ei ole kivaa olla esimerkiksi huumemies, jonka kaverit hengaavat sosiaalisessa mediassa. Siis miltä se näyttää Facebookissa, jos tuollainen ehkä todistajansuojelussa oleva entinen narkomaani tai sanoisinko huumeaddikti sitten näkyisi jokaisessa Facebook-kuvassa? Tai miltä esimerkiksi sellaisesta henkilöstä mahtaa tuntua jota on haastateltu vaikkapa onnettomuuden tai jonkun rikoksen uhrina ja taistelijana, mutta silloin haastattelun yhteydessä on unohtunut mainita se, että miten tuohon tilanteeseen on jouduttu. Noissa haastatteluissa tietenkin haastateltavasta luodaan mahdollisimman positiivinen kuva, ja hänen kantaansa asioihin korostetaan

Mutta aina on joku joka tietää myös sen, mitä haastateltava ei halua sanoa. Eli olisi varmaan mukavaa tietää se, miten firman laskut jäävät maksamatta kun omistaja lähti Teneriffalle pariksi kuukaudeksi viettämään hermolomaa ja nauttimaan siitä meri-ilmasta, eikä hän sitten muistanut mainita näistä laskuista kenellekään. 

Tai miten esimerkiksi kävi niin että bemarissa oli nopeutta 220 km/h kun tiellä oli mustaa jäätä ja sää oli pimeä ei koskaan kerrota, eikä myöskään mainita sitä, että poliisi oli ehkä jo parikymmentä minuuttia seurannut tuota autoa ja näyttänyt punaista valoa. Ja että ehkä ulosajo oli johtunut yrityksestä kiertää piikkimattoa. Mutta se miksi kuljettaja toimi näin jää kertomatta. Tuolloin kun puhutaan siitä, että ihminen on selviytyjä, niin silloin usein unohdetaan että aina on joku, joka ei ehkä muista asioita kuten haastateltu haluaisi ne tuoda esiin. 

Nykyään menneisyyttä ei pääse pakoon. Joten aina sosiaalista mediaa käytettäessä pitää muistaa se, että joku on saattanut kokea esimerkiksi jonkun TV ssä esitetyn tilanteen jotenkin toisenlaisena kuin mitä TV ssä esitetään. Tai että vaikka henkilö vaihtaisi nimensä, niin silti joku aina tietää kuka hän on ollut ennen hiusten värjäämistä tai nimen vaihtoa.  

Eli sosiaalinen media tuo myös sellaisen asian esille, että mitä jos vaikka ne suuret jutut mitä on kerrottu tuolla mediassa ovatkin muuta kuin totta, tai että siitä nyyhky tarinasta on unohtunut jotain pientä. Tai mistä sen tietää vaikka joku saattaisi valehdella, ja keksisi sen  jutun promilleista omasta päästä. Sosiaalinen media on yksi osa mediasta, kuuluvat ihmiset sinne tai eivät. Ja vaikka kaikki mitä sinne kirjoitetaan ei ole totta tai retorisesti oikein, niin silti tuo median muoto on tullut jäädäkseen. 

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/10/googlen-ja-facebookin-valta-aseman-kaytosta/