Valtion johtaminen ei ole helppo tehtävä.

 Valtion johtaminen ei ole helppo tehtävä.

Valkoisen talon isännäksi ei pääse ilman kyynärpäiden käyttöä, mutta samalla tavoin voidaan ajatella myös muista huippuluokan työpaikoista. Meidän pitäisi ryhtyä ajattelemaan Valkoista taloa sekä USA:n presidenttiä tai presidenttiyttä myös sen kautta, että se on kaiken sen symbolisen sekä todellisen arvonsa lisäksi huippuluokan työpaikka, missä ansioitunut poliitikko lopettaa uransa. Politiikka on merkillinen toiminta-alue. Nimittäin kun poliitikko oli hän kuka hyvänsä hakee paikkaa kunnanvaltuustosta, parlamentista tai presidentin linnasta, niin hän hakee samalla työtä. 

Vaikka ajattelemme että ehkä politiikan ulkopuolelta tullut henkilö voisi olla parempi ehdokas kuin politiikassa ryvettynyt henkilö, niin silloin unohdamme sen, että kun poliitikko ryhtyy kampanjoimaan, niin hänellä olisi hyvä olla ainakin jotain meriittiä siitä, mitä hän tulee presidentin tai missä muissa poliittisissa huippuviroissa tekemään. Poliittinen päätöksenteko valtiollisella tasolla poikkeaa sikäli merkittävästi siitä, miten yrityksissä tehdään päätöksiä, että valtio ei voi heittää ihmistä ulos, vaan ongelma on siinä, että valtio elättää niitä ihmisiä jotka ovat saaneet potkut töistä. 

Mutta tietenkin valtion varoista maksetaan myös presidenttien sekä parlamentaarikkojen palkat, mikä tarkoittaa rumasti sanottuna, että hekin ovat valtion elätettäviä, vaikka tätä asiaa harvoin otetaan huomioon vaalikeskusteluissa. Mutta mistä politiikassa lopulta on kysymys? Kas tämä kysymys voidaan muotoilla uudelleen siten, että kysytään “onko kiva maksaa veroja”? Se mistä politiikassa päätetään on se, mihin valtion varallisuutta eli resursseja lähdetään käyttämään. 

Tietenkin on mukavaa, jos valtiolla on rahaa. Mutta sitten voidaan kysäistä, että mistä sitä rahaa taas otetaan? Jos valtio jakaa rahaa ihmisille, niin silloin tietenkin kaikki myös hakevat tuota rahaa. Nimittäin varmasti jokaiselle kelpaa raha, jota ei koskaan ole liikaa. Ja miksi kieltäytyä ilmaisesta rahasta? Mutta sitten kun valtio lähtee jakamaan rahaa, niin sen pitää ottaa se omasta pussistaan. Eli valtion varallisuus ei ole pohjaton, ja jos menojen määrä on suurempi kuin tulojen, niin silloin valtion rahat ovat jossain vaiheessa loppu. Valtion varallisuuden kohdalla ongelma onkin sitten siinä, että tuo sama raha kelpaa hyvin monille toimijoille. Ja sen takia budjettien kanssa onkin sitten sellainen pieni keskustelu. 

Olisi varmaan mukavaa ostaa vaikka 200 uutta hävittäjää mutta sitten tuolle samalle apajalle tulee varmasti myös poliisi, ja moni muu viranomainen.Eli turvattomat kadut tuovat tarpeen uusien poliisien palkkaamiseen, ja virusepidemia tuo tarpeen hankkia uusia suojavarusteita ja testausvälineitä.  Jos poliiseja sitten lähdetään palkkaamaan lisää, niin silloin rahat tuohon poliisien palkkaamiseen pitää jostain löytyä, ja jos sitten niitä sakkolappuja ei kirjoiteta, niin silloin tuo vaje pitää paikata jostain muualta saadulla tulolla. Mutta samoja rahoja tietenkin tarvitsee myös sosiaali- ja terveysviranomainen, jonka tarpeistoon pitäisi kuulua esimerkiksi viruksia varten hankittuja testilaitteistoja. Samalla kuitenkin myös tapaturmat pitäisi muistaa hoitaa, ja muutakin rahan menoa olisi myös sairaaloilla. 

Ja lopuksi sitten esimerkiksi työttömien sekä kaikkien muiden ihmisten tuet pitäisi vielä maksaa. Ihmisillä pitäisi olla sellainen perustoimeentulo, että he voivat sillä elää. Mutta sitten ongelmia seuraa siitä, että mitä tuohon perustoimeentuloon kuuluu? Kuuluuko siihen päivittäisen aterian ja vaatteiden lisäksi ehkä joku elokuva kerran kuussa? Tai saako perustoimeentuloon varattua rahaa käyttää vaikkapa Tallinnan päiväristeilyyn lasten syntymäpäivänä? Eli kaikki tietävät että näitä asioita tarvitaan, eli ei ihmisiä voi jättää nälkään kuolemaan, mutta muusta esimerkiksi perustoimeentulon sisällöstä sitten keskustellaan joskus hyvinkin pitkään.