Talous- ja työelämään kuuluu kyky sopeutua
Talous- ja työelämässä Darwinismi toteutuu siinä muodossa, että jos yksilö tai yritys ei kykene vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin, niin se tuhoutuu. Eli se joka myy ihmisille parasta halvimmalla saa ostajat puolelleen, mikä tarkoittaa sitä että ihmiset ostavat tuon yrityksen palveluita. Syy miksi esimerkiksi vähittäiskauppa laajentaa jatkuvasti on se, että suurella rajapinnalla voidaan kalastella suurempia asiakasmääriä kuin pienellä rajapinnalla.
Suuri määrä myymälöitä takaa sen, että asiakas marssii sisään suuremmalla todennäköisyydellä kuin jos myymälöitä olisi vähän. Syy miksi tämä asia on tärkeä johtuu siitä, että todennäköisesti tuollainen laajeneminen maksaa rahaa, ja kaupan ajatus on siinä, että positiivinen kassavirta maksimoidaan ja negatiivinen kassavirta minimoidaan.
Työelämästä sekä uudesta itseohjautuvasta yritys mallista on puhuttu paljon, mutta todellisuus on se, että täydelliseen itseohjautuvuuteen ei ole edes mahdollista päästä, vaikka se olisi tietenkin ideaalimalli sen kannalta, että väliportaan työnjohto voidaan tuolloin määritellä tarpeettomaksi. Se mikä on tarpeetonta pitää poistaa, koska se aiheuttaa liikaa menoja, ja kaikki menot mitkä eivät ole tarpeellisia ovat turhia sekä liiallisia, mutta kuitenkin tässä idealismin puuskassa pitää muistaa että me emme ole ideaalisia ihmisiä, ja aina on joku joka tarvitsee ohjausta.
Kuitenkin työnjohtoa tarvitaan ainakin silloin kun työt eivät huvita, eli potkujen antaminen on aina työnjohtajan oikeus mutta myös velvollisuus. Työnjohdon tehtävä on raportoida, jos työt eivät suju, ja koskaan ei loputtomiin voida hyväksyä myöskään huonoa työtä. Ja se mikä sitten on työnjohdon ongelma on se, että työnjohtajille kerrotaan asioista vain se puoli, mikä sattuu mitäkin asian osapuolta puolustamaan. Eli jos työntekijän ja asiakkaan välille tulee konflikteja, niin silloin kumpikin tietenkin kertoo sen osan, mikä milloinkin tukee omaa asemaa.
Eikä silloin kummassakaan tapauksessa ehkä oma käytös muistu oikein kummankaan mieleen. Ja sitten se millainen asenne työnjohtajalla on alaiseen tai asiakkaaseen vaikuttaa myös siihen päätökseen minkä hän tekee. Tuolloin saattaa tilanne olla se, että riidan jälkeen alaiselle annetaan potkut ehkä kuuntelematta ollenkaan hänen mielipidettään. Tai ehkä asiakkaan olemus ei ole työnjohtajille mieleen, ja siitä sitten hänen valituksensa siirretään roskakoriin, riippuen vähän siitä mitä mieltä työnjohtaja tilanteesta milloinkin sattuu olemaan.
Työelämän murros johtuu siitä, että työvoiman tarve vähenee, koska töitä siirretään roboteille ja prosesseja automatisoidaan muutenkin. Tuo asettaa tarpeen muuttaa työelämän sääntöjä ainakin sopimisen osalta. Vanhanmallinen sopimusmenettely perustuu siihen, että yritykset eivät tule toimeen ilman työntekijöitä. Mutta automatisointi muuttaa tätä asiaa, koska robottien avulla voidaan tehdä monia asioita. Ja kuitenkaan asia ei ole aivan näin yksinkertainen, kuin me ensin ajattelemme.
Työntekijöitä tarvitaan edelleen, ja vaikka työntekijöitä on vähemmän, niin he tekevät kuitenkin suurempia kokonaisuuksia, ja heiltä vaaditaan enemmän osaamista kuin koskaan ennen. Tuo saattaa aiheuttaa sen, että yksittäisen työläisen rooli työpaikalla kasvaa suhteettoman suureksi, ja jos tuo yksi henkilö häviää, niin silloin hänen työlleen pitää löytää korvaaja. Ongelmia tulee silloin kun suuria kokonaisuuksia käsitellyt työntekijä joudutaan vaihtamaan uuteen. Suuret kokonaisuudet tuovat suuren määrän tietoa ihmisten käsiin, ja suuri määrä tietoa voi aiheuttaa suuren määrän vahinkoja.
Työelämä on aina vain ikuista oppimista, ja omaa ammattitaitoa täytyy pitää yllä. Eli osaamista pitää aina päivittää. Mutta kun ajatellaan esimerkiksi sitä, mitä uusin teknologia voisi tuoda yritykseen, niin yritykset eivät aina osaa tai halua hyödyntää uusimman teknologian tuomia etuja. Se miksi joissakin yrityksissä käytetään vanhoja ja vanhentuneita järjestelmiä johtuu siitä, että “ne ovat ennenkin toimineet”. Se miksi yritykset eivät aina osaa tai halua hyödyntää uusia laitteita johtuu siitä, että niiden tehtävä on tehdä voittoa.
Jos johonkin asiaan pitää investoida, niin silloin se on poissa yritysten tekemästä voitosta. Yritysten tehtävä ei ole kehittää uutta tekniikkaa tai uusia toimintamalleja, vaan niiden tehtävä on tehdä voittoa. Kuitenkin uusi tekniikka tuo varmasti säästöjä yhtiöille, koska jos ei työntekijöitä tarvita, niin silloin palkkakustannukset saadaan minimoitua. Ja tuolloin pitää kysyä että onko tuo työläisten etu? Vastaus on siinä, että työnantajien etu ei ole aina sama kuin duunarien etu. Vähittäiskaupan kohdalla siirtyminen esimerkiksi täysin automatisoituihin myymälöihin voisi auttaa yhtiötä maksimoimaan voittonsa. Mutta kuitenkin se toisi eteen myös työttömyyttä. Periaatteessa esimerkiksi myymälän hyllyt voisi täyttää tietokoneen ohjaama trukki, jossa on sellaiset manipulaattorit joilla tuotteet asetetaan hyllyyn.
Ja kun myymälään mennään, niin silloin voidaan vaatia esimerkiksi liikkeen etukortin näyttämistä. Mikäli joku varastaa, niin silloin valvontakamerat ottavat hänestä kuvan, joka lähetetään vartijoille sekä poliisille ja automaattinen kasvojen tunnistus voisi auttaa tuon henkilön jäljittämisessä. Tuolloin voidaan sitten henkilö tunnistaa. Jos etukortin hakemisen yhteydessä sitä hakevasta henkilöstä otetaan kuva, niin se auttaa myös valvomaan sitä, kenelle noita etukortteja lainataan. Eli jos väärä henkilö käyttää väärää korttia, niin siitä lähtee automaattinen ilmoitus valvomoon.
Noin sitten valvotaan sitä että kukaan ei varasta, ja tietenkin myös myymälä ketjulla voi olla sellainen asenne, että jos ei henkilö viitsi hakea sen etukorttia, niin silloin sen automaattisiin myymälöihin ei tarvitse tulla. Mutta onko tuo tavallisen ihmisen etu? Kas kun maailma on täynnä tapauksia missä palvelun tuottajat vain sanelevat sen, mitä heidän palveluidensa käyttäminen vaatii. Eikä kenenkään ole tarvinnut asiasta kantaa huolta. Ilmoitus uusista vaatimuksista on varmasti kerrottu asiakkaalle melko nopeasti, kun niiden käyttöönotosta päätetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.