Siis miksi me vaikutamme hirveän itsevarmalta kun kirjoitamme jotain?

Siis miksi me vaikutamme hirveän itsevarmalta kun kirjoitamme jotain?

Tekstin alla on juttu Dunning-Kruger-efektistä, joka tekee ihmisestä sellaisen, että hän on itsevarma, vaikka kaikki tieto mitä hänellä on on epävarmaa. Eli emme tiedä, että emme tiedä jotain. No tästä artikkelista voit lukea kaikkea mukavaa Dunning-Kruger-efektistä, joka saa amatöörit vaikuttamaan ammattilaisilta. Toinen syy siihen, miksi emme ehkä täysin käsitä sitä, että jonkun kirjoituksen takana on puhdas teoria, ja jos teoriaa taas lähestytään todennäköisyyden kautta, niin silloin on 50% mahdollisuus että teoria on oikea. 

Mutta jos sitten tekstiä lähdetään tutkimaan esimerkiksi sellaisesta näkökulmasta, että sen on tehnyt ihminen joka tekee näitä tekstejä työkseen, niin silloin tietenkin jonkun tekstin analysoiminen vaatii sitä, että tekstiä joka on ehkä maallikosta hyvinkin tylsä tai hyvinkin erilainen, kuin mitä hän on tottunut käsittelemään luetaan hyvin tarkasti. Ja sitten tietenkin pitää muistaa se, että on monia kirjoituksia, jotka käsittelevät genomeja tai solulinjoja sekä genetiikkaa ylipäänsä, jotka vaikuttavat ensisilmäykseltä epidemiologialta. Kaikki asiat mitkä liittyvät perinnöllisyyteen eivät liity suoraan epidemiologiaan, ja joskus tietenkin on mahdollista että tekstiä yksinkertaisesti luetaan väärin tai sen sisältö käsitetään väärin. 

Yksi asia mikä opetetaan tieteellisestä kirjoittamisesta on se, että itsevarma tyyli puree paremmin kuin epävarma tyyli, missä sanat “ehkä” tai “en minä tiedä” toistuvat useasti. Epävarmuus ei kuulu mihinkään lopputyöhön, eikä sitä koskaan saa näkyä missään muussakaan työssä. Tuolloin unohtuu joskus se, että itse asiassa kirjoitelma saattaa olla hyvinkin varman tuntuinen, mutta se perustuu siis puhtaasti teoreettiseen aineistoon, jota ei ole koskaan edes todistettu tieteellisesti. 

Tieteellisen kirjoittamisen opettamisen sekä opinnäytetyön kohdalla kokelaan pitää osoittaa valmiuksia puolustaa omaa työtään. Tuolloin hän kerää tietenkin faktoja muista töistä, ja näitä faktoja käytetään työn tukemiseen luotettavaksi todetun lähteen käytön avulla. Eli lähdeluettelossa lähteeseen voidaan viitata esimerkiksi siihen osoitetun linkin avulla. 

Oman tuotoksen puolustaminen tapahtuu siis työtä tukevan aineiston eikä suinkaan esimerkiksi oman opinarvon kautta. Tuohon puolustamiseen kuuluu tietenkin se, että kaikki lähteet sekä työ itse julkaistaan, jotta muutkin voivat sitä lähteä arvioimaan. Se että tekstiä ei ole julkaistu “Naturessa” ei tarkoita sitä että se ei olisi pätevä tai pätevän ihmisen kirjoittama. Jos joku haluaa noista asioista sitten keskustella, niin tuolloin voimme kysyä että onko se, että essee on julkaistu “Naturessa” sen tae että se on pätevä? 

Jos sanotaan että henkilö joka kirjoittaa näistä asioista, ja haluaa esimerkiksi käyttää asiantuntijaa näitä asioita analysoimaan, niin vapaasti jaettavien tekstien kohdalla voidaan linkki esseehen lähettää tuollaiselle erikoisasiantuntijalle, joka tekee siitä sitten päätelmän että onko tieto relevanttia vai ei. Tuolloin siis arvioidaan tekstien sisältöä ei sitä onko niiden tekijä ehkä mahdollisesti joku korkea virkamies tai vastaava. Eli mikään muu kuin tekstissä oleva tieto ei oikeuta tyrmäämään tekstiä itsessään. 

YLE n artikkeli Dunning-Kruger-efektistä

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2020/06/30/valheenpaljastaja-dunning-kruger-efekti-selittaa-netin-amatooriepidemiologien