Isän rooli yhteiskunnassa instituutiona

 Isän rooli yhteiskunnassa instituutiona 

Missä ja mistä me opimme omat arvomme? Eiköhän se arvomaailma rakennu sen varaan miten samaa sukupuolta oleva vanhempi meitä opettaa. Joten mistä kovat arvot opitaan? Samasta paikasta kuin muutkin ihmisen noudattavat arvot, eli ne opitaan kotoa käsin. Kotona sekä koulussa ja harrastusten parissa ihminen oppii sen, miten epäonnistumiseen pitää ainakin hänen vanhempiensa, valmentajansa sekä kavereiden mielestä pitää suhtautua. Eli tuolloin puhutaan siitä että onko kertaluonteinen epäonnistuminen syy siihen, että henkilölle sanotaan suoraan “olet erotettu”? Tai toisaalta montako kertaa ihminen voi saada epäonnistumisen anteeksi, ja jatkaa silti työpaikassa? Kas kun nämä eivät ole niitä maailman helpoimpia asioita. 

Isä on perheen päällikkö eli hän on isäntä talossaan. Perheen isä on talon sekä siihen kuuluvan omaisuuden haltija, on tapana sanoa. Ja tietenkin siksi isää pitää kunnioittaa. Hän on se, jolta kysytään lupa tulla yöksi ja jolla on nimissään perheen maat, mikä lisää hänen arvostustaan. Mikäli perheen isää ei muistettu kunnioittaa, niin perheen päällikkö ajoi ihmisen joka suhtautui häneen epäkunnioittavasti pois mailtaan. Ja tietenkin isomman talon eli kartanon isä eli kartano perheen päällikkö oli ihminen, johon piti suhtautua vielä suuremmalla kunnioituksella kuin tavallisen talo, koska hänen oikeutena oli häätää tuon pienemmän talon väki pois mailtaan sekä ottaa talo haltuunsa, jos häntä sitten kohdeltiin epäkunnioittavasti. 

Ja suurin isä koko valtakunnassa oli tietenkin kuningas, jonka oikeus oli kaiken muun ylittävä autuaaksi tekevä asia, ja tietenkin hänellä oli oikeus ajaa oma kansansa pois mailtaan eli valtiostaan. Kuitenkin kansa oli hänelle ikävä taakka, koska ilman kansaa vilja jäi pellolle eikä kukaan esimerkiksi tehnyt vaatteita. Joten mitä voidaan siinä tapauksessa tehdä, jos kuningas jää ilman kansaa, vaikka hän tietenkin oli kaiken muun yläpuolella. Tuolloin asia ratkaistiin sillä että kuningas rakennutti itselleen pari linnaa, ja sitä kautta hänen ei tarvinnut kuunnella sitä, mitä kansa hänelle sanoi tai mitä kansa sattui hänestä ajattelemaan. Ajatteleminen on aina sallittua, mutta ajatusten julkituominen on rikos maissa, missä valtiota sekä sen päämiestä ei saa koskaan arvostella tai seuraukset ovat kamalia. 

Valtion johtajaa sanotaan joskus valtion isäksi. Jos ajatellaan esimerkiksi sitä että valtion johtajan eli kansan isän täytyy pitää joskus kansalleen kuria, niin silloin unohdetaan se, että kansan isän pitää aina välillä myös palkita kansaansa. Tuo ajattelutapa voidaan siirtää myös perheeseen. Pelkkä virheiden etsiminen sekä kurinpito ei ole kovin järkevää, vaan myös ihmisiä pitää myös palkita, kun he tekevät hyvää työtä. Kepin ja porkkanan mallissa on usein tuo keppi muistettu hyvinkin kiitettävästi, mutta porkkanaa ei sitten ole koskaan edes ajateltu antaa. 

Jos valtion johtaja ei Suomessa satu jostain ihmisestä pitämään, niin tämä “ei pidetty” henkilö vain jätetään kutsumatta linnan juhliin, jolloin hän ei pääse keskustelemaan tasavallan jetset-seurapiirien kanssa. Mutta jos jossain 1700-luvun kuningaskunnassa oli mennyt haukkumaan tai loukkaamaan majesteetin herkkiä tunteita, niin se saattoi johtaa pään katkeamiseen tai hyvin ikävään kidutuksen kautta tapahtuvaan kuolemaan. Siis miksi kirjoitan kuninkaasta, vaikka minun piti kirjoittaa isästä ja hänen roolistaan valtiossa? Isä on myös perheen kuningas, jonka rooli on rangaista muita perheenjäseniä. Oletteko koskaan kohdannut tilannetta, missä joku yli-ikäinen hipsteri tulee räkäkännissä huutamaan, että eikö teillä ole isää? 

Tai ehkä hän voi sanoa, että isä ei kovin paljoa ole lapsiaan kasvattanut. Tuolloin mieleen tulee se, että meillä kaikilla on kokemusta tilanteesta, missä muilta kyllä vaaditaan ehdottomasti moitteetonta käytöstä, mutta käytöksen vaatija ei missään tapauksessa kuitenkaan itse edes ajattele mitään käytöstapoja noudattaa. Tiedän muutamia tapauksia että henkilö on itse käyttänyt kirosanoja välimerkkinä, mutta jos nuori on sitten jotain samoja sanoja käyttänyt, niin silloin on kaivettu solkivyö esiin. Eli tällaisia tapauksia on maailma täynnä, missä kaiken maailman paikalliset kuninkaat muilta paljon vaativat, mutta itse he ajattelevat voivansa elää kuin pellossa. 

Nykyaikaisessa kovassa maailmassa vain vahvat pärjäävät. Tämä on niitä niin sanottuja kovia arvoja, mutta mistä niitä kovia arvoja on opittu? Kas vastaus saattaa löytyä koulun sekä opettajan lisäksi myös omasta kotoa. Siis mistä nykyihmiset ovat oppineet sen, että huijaaminen sekä ruma peli ovat oikeutettuja, jos panoksena on voitto. Siis kun tuomari katsoo muualle, niin silloin saa vetää pelissä jalat alta on se tapa mitä tässä opetetaan. Ja nuo nuoret sitten jatkavat kyseisen tavan siirtämistä jälkipolville. 

Itse katson välillä kauhulla tilannetta, missä isät opettavat pojilleen, että miehen pitää voittaa hinnalla millä hyvänsä. Eli kun poika lähtee pelaamaan jotain peliä, niin kentän laidalta kuuluu hyytävä huuto, missä jälkikasvua kannustetaan taistelemaan loppuun asti vaikka tekee vähän kipeää sekä hampaat irtoavat suusta. Tuo tapa pelata siirtyy sitten heidän poikiensa kautta näiden omille pojille. 

https://yle.fi/uutiset/3-11593977