Nuorisoväkivallan takana on (taas) yllättäen koulukoti sekä huumeisiin liittyviä asioita

 

Nuorisoväkivallan takana on (taas) yllättäen koulukoti sekä huumeisiin liittyviä asioita

Kuten tiedämme niin varmasti tulevat vaalit saavat aikaan sen, että myös media valveutuu katuväkivallan kohdalla, koska se sitten voidaan hoitaa poliisin avulla. Mutta tuolloin pitää kysyä että kuinka monen nuoren nyt ylipäätään epäillään osallistuneen esimerkiksi pahoinpitelyyn, ja tietenkin myös se kiinnostaa että keitä nämä uhrit ovat olleet. Jengiytyminen mikä tarkoittaa sitä että henkilö pyrkii ympäröimään itsensä ihmisillä joilla on samat arvot ja asenteet kuin hänellä itsellään aiheuttaa mielipiteiden kärjistymistä, kun kaikki sitten ainakin päällepäin hyväksyvät väkivallan. Samoin jengiytymiseen kuuluvat asiat kuten Imppaaminen, huumeet sekä koulukoti eivät ole ensimmäistä kertaa se noita väkivaltaisia henkilöitä yhdistävä tekijä.

Se että Helsingin nuorison väkivaltaan osallistuu ilmeisesti ulkomaalaistaustaisia nuoria saattaa johtua siitä, että osassa niistä maista, mistä näitä nuoria tulee ei ole lapsilla käytännössä mitään lain suojaa, eli heidän kotonaan saattaa esimerkiksi fyysinen tai henkinen väkivalta olla jotenkin yleisempää kuin Suomalaisessa perheessä. Tai sitten ehkä nuo ulkomaalaistaustaiset nuoret ovat vain näkyvämpi osa tuosta väkivaltaisten nuorten ryhmästä, joka on tietenkin hyvin näkyvä osa nuorisoa. Yleensä sellainen asia sitten jää mainitsematta, että montako nuorta noissa tappelua hakevissa ryhmissä edes kulkee, ja tietenkään tuo ilmiö ei ole ainutkertainen Helsingissä.

Ennenkin on pääkaupunkiseudulla tapeltu, ja tuolloin asiasta ei vielä oltu puhuttu kovin paljoa. Ja vasta Oulun mellakka sai aikaan sen, että jengiytymistä alettiin käsitellä muutenkin kuin vain poliisin avulla. Siis mikään ihme ei ole että väkivaltaan liittyy huumeita sekä myös koulukoti menneisyyttä, jotka ovat kautta aikojen olleet tuollaisen väkivallan moottoreita ikäryhmästä riippumatta. Koulukoti oli ainakin ennen hyvin leimaava paikka, ja sen jälkeen kun henkilö pääsi sieltä pois, niin ovet saattoivat sulkeutua kokonaan sekä kotoa että työelämästä. Ja se sitten ajoi noita nuoria viettämään aikaa ostoskeskuksiin, missä he sitten kohtasivat niitä “opettajia”, joiden kautta opittiin uusia asioita.

Ja jos sanotaan että nuori kasvaa turvattomassa sekä ehkä väkivaltaisessa ympäristössä, niin toki koulukotiin määrääminen saattaa olla helppo sekä tehokkaalta vaikuttava asia. Mutta koska kuten kaikki me tiedämme, niin koulukotiin määrätty nuori saattaa joutua sitä kautta vielä pahempiin vaikeuksiin, koska vaikka hän sitten pääsee kotiin lomalle, niin loma saattaa kulua ostarilla oleskellessa, kun vanhempia ei kiinnosta tai he eivät kykene ottamaan nuorta kotiinsa. Ja sitten tietenkin noissa piireissä tavataan ihmisiä joilla on oma käsityksensä siitä mikä on oikein ja mikä on väärin.

Alaikäisen kohdalla saattaa esimerkiksi psykiatrin raportti tai jopa oikeudenkäyntiasiakirjat jäädä näyttämättä, ja tietenkin alaikäisen päälle on helppoa kaataa asioita, mitä hän ei ole edes tehnyt. Tuollainen toiminta yhdessä sen kanssa, että pahimmillaan nuori on sellaisten ihmisten ympäröimä, jotka yllyttävät häntä väkivaltaan sekä ruokkivat vihan tunnetta. Mutta kuten tiedämme, niin väkivaltaa ei saisi lähteä hyväksymään tai vihaa ruokkimaan, tai tuloksena voi olla henkilö, joka ei koskaan missään muualla tule asumaan kuin vankilassa tai jossain muussa laitoksessa.

Kun koulukoteja tai vankiloita käsitellään esimerkiksi mediassa, niin ne nähdään joidenkin “mappiin Ö” laitettujen ihmisten varastoina. “Jos sinne joudutaan ei paluuta ole”, kuului ennen monen ihmisen kommentti jossain lähiöiden pubeissa. Se miksi vankila ei saa muuttua ihmisen kodiksi johtuu siitä, että joskus kovia rikoksia tehnyt henkilö käyttää tuota laitosta omana suojanaan. Vankilan muuri eristää mukavasti muusta yhteiskunnasta, ja silloin jos vanki olisi siellä lopun ikäänsä, niin silloin tietenkin se olisi varmaan kovia rikoksia tehneestä tai ehkä hänen jengistään mukavampaa, kun silloin heidän ei enää tarvitse koskaan kohdata toisiaan.

Jos ajatellaan sitä asennetta, että me tuijotamme liikaa positiivisia tuloksia, niin silloin kyllä voisin kriminaalipolitiikasta kysyä että miksi me emme koskaan tuijota muuta kuin sitä tilastoa, mikä näyttää esimerkiksi rikoksia uusineiden vankien määrää? Miksi sitä määrää ei koskaan näytetä mikä kertoo siitä, kuinka moni rikoksia tehnyt on jättänyt tämän käynnin vankilassa siihen yhteen kertaan? Tai miksi koskaan ei näytetä sitä että montako prosenttia mistäkin ikäluokasta edes joutuu vankilaan tai oikeuteen? En ihan usko että enemmistö mistään ikäluokasta edes joutuu pidätetyksi. Mikäli sitten taas käsitellään esimerkiksi huumeita, niin kuinka moni ikäluokasta on oikeasti eli todistettavasti antanut positiivisen huumenäytteen? Ei kai heitä nyt aivan enemmistö ole.