Yhden totuuden ajasta yhden mutta monimuotoisen totuuden aikaan

Yhden totuuden ajasta yhden mutta monimuotoisen totuuden aikaan

Yhden totuuden ajasta siirrytään mukavasti yhden mutta monimuotoisesti esitetyn totuuden aikaan. Sosiaalista mediaa markkinoidaan erityisesti sellaisella termillä kuin sananvapaus. Sananvapauden nimissä sosiaalista mediaa myös sensuroidaan moderaattorien toimesta, ja silloin mieleen tulee se, että esimerkiksi poliittisista syistä tapahtuvan sensuurin määrää ei tiedä kukaan. Tuolloin saattaa käydä niin, että sosiaalisen median käyttäjät kuvittelevat keskustelun olevan oikeasti vapaata, koska siellä saa haukkua esimerkiksi johtavan poliitikon solmiota vertaamalla sitä siihen kuuluisaan leveään malliin, mitä pääministeri Kalevi Sorsa käytti aikoinaan. 

Eli vaikka esimerkiksi kirosanojen käyttö sallitaan, niin silti keskustelu voi olla erittäin yksipuolista tai polarisoitunutta, kuten tapana on sanoa. Eli tuolloin keskustelusta päästetään läpi vain sellaista tietoa mikä palvelee omia tarkoitusperiä tai omaa agendaa, eikä vastaväitteitä sallita. Tuolloin keskustelusta vain suodatetaan pois sellaiset asiat, jotka eivät palvele puolueen tai muun ryhmittymän ideologiaa. Mutta samalla puoleen politiikkaa saa kommentoida sanomalla että “oltiinpa taas V*** paljon parempia kuin muut”.

Vaikka näennäinen kritiikki kuten edustajien vaatteiden haukkuminen sallitaan, niin samalla unohdetaan edustajien työ. Eli tuolloin kritiikki kohdistuu toissijaisiin seikkoihin, joilla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mitä esimerkiksi eduskunnassa tehdään. Vaikka kritiikkiä sallitaan, niin se ei tarkoita sitä että keskustelu olisi monipuolista tai sensuroimatonta. Ehkä esimerkiksi kilpailevaan ryhmittymään kohdistuva raju kritiikki voi olla keskustelun moderaattorien mielestä täysin vapaata, mutta sitä omaa poliittista tai uskonnollista liikettä eikä sen arvoja  ei saa mitenkään kyseenalaistaa.

Eli näennäisestä kritiikistä huolimatta keskustelun sävy voi olla polarisoitunutta, ja se tarkoittaa että vain tiettyjä poliittisen liikkeen hyväksymiä sekä sen tukemia mielipiteitä päästetään läpi. Ja samalla luodaan illuusio vapaasta tiedonkulusta sallimalla pääministerin tai jonkun muun poliitikon trollaaminen siten, että siitä että he tulivat Eduskunnan istuntoon tennistossut jalassa, tai että puoluejohtaja toimintaa saa kommentoida sanomalla “Jaska on pirun hyvä jätkä”. Tuolloin kiroilulla mikä tuo värikkyyttä kommentointiin peitetään se että kyseessä on pelkkä johtavan poliitikon suitsuttaminen. 

Kun sosiaalisen median kautta valuvasta tiedosta puhutaan kirpeään sävyyn sekä kulmia kohottaen, niin samalla unohdetaan se, että menossa on raadollinen taistelu siitä, kuka saa ostaa ja myydä ihmisten tietoja. Se että sosiaalinen media loukkaa yksityisyyttä varmasti saa aikaan tarvetta sen suitsimiseen, mutta samalla myös esimerkiksi vanhan ajan työhakemuksissa jaettavat tiedot, eli sähköposti sekä puhelinnumero ja kotisoite varmasti loukkaavat ihmisten yksityisyyttä vähintään yhtä paljon. Ja mistä kukaan tietää siitä, että kuinka paljon nuo työhakemusten käsittelijät myyvät tietoja esimerkiksi asunnon välittäjille, jotka esittävät sitten rahapulassa oleville ihmisille “reilun tarjouksen” heidän asunnostaan, mikä sitten varmasti saa aikaan monia mukavia ajatuksia siitä, missä muualla noita yksityisiä tietoja jaetaan kuin vain sosiaalisessa mediassa. 

Ihmisten henkilötiedot sekä myös esimerkiksi heidän kiinnostuksen kohteensa ovat erittäin haluttua kauppatavaraa. Mutta esimerkiksi se että joku muu pääsee katsomaan soitettujen puhelujen listaa varmasti merkitsee hyvin suurta vaaraa yksityisyydelle, ja kun henkilö siirtää esimerkiksi matkapuhelin liittymänsä toisen ihmisen nimiin, niin silloin aivan tavallinen myyjä saa nähdä  listan soitetuista puheluista eli sen mihin numeroihin henkilö on soittanut. Mutta tätä ei koskaan ennen ole pidetty ongelmana.