Valtion suhde vapauteen

 Valtion suhde vapauteen

 

Valtion suhde vapauteen on merkillinen asia. Kaikki valtiot ovat pohjimmiltaan auktoriteetteja, joten niiden lakeja sekä edustajia pitää kunnioittaa, ja jos ei kunnioitusta löydy, niin silloin sitä ryhdytään opettamaan ihmiselle. Se että valtion johto rajoittaa vapauksia pidetään kuitenkin jotenkin epäasiallisena toimintana, mutta samalla valtion oletetaan puuttuvan alueellaan tapahtuvaan laittomaan toimintaan. Ja juuri tämä asia on valtion paradoksi. 

Jos valtiossa on kaikki sallittua, niin silloin kuitenkin aina löytyy joku asia, joka ei käy kaikille. Valtion sisäiset lait ovat jokaisen valtion omia asioita, kuuluu kansainvälinen oikeus, mutta sitten kuitenkin voidaan kysyä, että onko joku tilanne, missä muiden valtioiden olisi jotenkin kyettävä puuttumaan siihen, miten joku valtio toimii kansalaisiaan kohtaan? Se että valtio on itsenäinen merkitsee sitä, että sillä on oikeus päättää omista asioistaan, ja tämä asia on sitten sellainen että kuitenkin me unohdamme aina muutamia asioita, joiden kautta voimme käsitellä valtiota. 

Yksi niistä on se että kun valtiossa säädetään lakeja, niin niitä eivät tavalliset kansalaiset juurikaan pääse oikeasti säätämään. Yleensä valtion itsenäistyessä saatetaan perustuslaista järjestää kansanäänestys, mutta sitten voidaan samalla tavalla kysyä sitä että kuinka moni uuden valtion kansalainen ylipäätään on lukenut niitä pykäliä mistä noissa kansanäänestyksissä päätetään? Ja sitten taas noissa äänestyksissä voidaan päättää vain kokonaisuuksista eikä yksittäisistä pykälistä.

Kun tämä kansanäänestys on itsenäistymisen huumassa sitten saatu läpi, niin tavalliset kansalaiset eivät sitten enää voi mihinkään yksittäiseen lakiin vaikuttaa. Kun luodaan lakeja, niin silloin unohdetaan se, että niillä voi olla hyvin suuri vaikutus siihen, miten valtioon suhtaudutaan ulkomailla. Eli vaikka me mielellämme tuomitsemme autoritaarisen vallankäytön, niin samalla me unohdamme sen, että meidän oma valtiomme on samanlainen kuin Venäjä, vaikka emme sitä ehkä halua oikeasti nähdä. 

-----------------------------------------

Miksi nurkissa makaavat lait ja valtaoikeudet ovat vaarallisia?

Myös länsimaissa on lakeja, jotka mahdollistavat esimerkiksi parlamentin hajottamisen tai sananvapauden rajoittamisen sen takia että viranomaiset haluavat tehdä niin. Se mikä tekee näistä asioista vaarallisia on se, että osassa näistä laeista ei ole määritelty tilannetta, missä ne voidaan ottaa käyttöön, eikä sitä että millaisia rangaistuksia näiden lakien rikkomisesta eli viranomaismääräysten vastustamisesta ole määritelty. Periaatteessa joissain maissa presidentin halventaminen on rikos, mikä tarkoittaa sitä, että presidentin esittämää lakia ei saa parlamentissa vastustaa, koska tällaista lakia vastustava parlamentaarikko voidaan pidättää välittömästi. 

Eli periaatteessa myös länsimaissa voidaan toimia kuin jossain Venäjällä, missä presidentin valtaoikeudet takaavat sen, että hän voi määrätä esimerkiksi turvallisuusjoukot hajottamaan mielenosoituksia. Se mikä tekee niistä oikeuksista erittäin vaarallisia on se, että ilmeisesti ei ole mitään määritelmää siitä, mikä on mielenosoituksen tai mellakan ero. Tai mikä on esimerkiksi valtion vastaisen toiminnan määritelmä? Kaikki mitä esimerkiksi presidenttiä vastaan sanotaan tai kirjoitetaan voidaan tulkita valtion vastaiseksi toiminnaksi, ja jos poikkeustila laeissa määritellään valtion vastainen toiminta siten, että varsinaisesta toiminnasta ei puhuta mitään eli se mikä on valtion vastaista toimintaa jätetään määrittelemättä.

Mutta sitten kuitenkin jos poliisi saa viedä henkilön suoraan putkaan, niin tuolloin yksi ainoa kirjoitus sosiaaliseen mediaan voi aiheuttaa sen, että poliisi tulee ovelle, ja vie suoraan vankilaan odottamaan sitä että esimerkiksi poikkeuslain voimassaolo lopetetaan. Ja lopetettiinko esimerkiksi Egyptin poikkeuslakia siksi, että se aiheutti mielivaltaisia pidätyksiä?

 Nuo lait takasivat aikoinaan presidentti Hosni Mubarakille lähes rajattoman vallan, ja sitten kun valta vakiintui Mubarakin käsiin, niin hän ei sitten ehkä koston pelossa uskaltanut luopua vallasta, vaan valta vaihtui vallankumouksessa, jonka jälkeen uusi despootti astui valtaan. Eli tilanne oli sama kuin Venäjän vallankumouksessa vuonna 1917, kun valta vaihtui kansan tuella, mutta uusi despootti astui vallan kahvaan, ja meno jatkui samalla tavalla kuin tsaarin aikaan ainakin sananvapauden osalta. 

---------------------------------------------------------

Myös joku länsimainen ihminen haikailee joskus suurten johtajien perään. Eli kun valtiolla menee huonosti, niin silloin uskotaan järkähtämättä sekä vakaasti siihen, että jämerä sekä autoritaarinen johtajuus pelastaa kansan. Samaan asiaan uskoivat Roomalaiset, kun he tekivät keisarin virasta elinikäisen, ja ehkä ensimmäiset keisarit olivat oikeasti hyviä hallitsijoita, mutta sitten Augustus muutti itsensä jumalaksi, mikä teki hänestä mahtavan mutta samalla haavoittuvan. 

Augustus ajoi Rooman vararikkoon, mutta sitten kuitenkin hän sai paljon seuraajia, joiden mielestä valtion johtajan kritisoiminen oli vähintään tuomittavaa. Ja lopulta itsevaltiaiden ketjussa edessä on joko despootti, joka on suurempi vahinko kansalleen kuin mikään ulkoinen vihollinen edes voisi ajatella olevansa.

Eli joko kuningas keskittyi oman kansansa kurittamiseen, tai hän ei viitsinyt opiskella sodankäyntiin liittyviä taitoja, mikä saattoi johtaa koko armeijan tuhoutumiseen. Kuitenkaan itsevaltiaita johtajia ei ole juurikaan kyseenalaistettu, koska heillä on aina ollut joku joka on näitä ihmisiä seurannut. Itsevaltiaalla johtajalla on aina enemmän tarjota seuraajilleen kuin esimerkiksi ryhmässä toimivalla johtajalla. 

Se että kuninkaan valtaa tai tapaa käyttää valtaa ei koskaan kyseenalaisteta on siirtynyt valtion johdosta suoraan yritysmaailmaan. Ja juuri tämä tapa tehdä päätöksiä  johtaa joskus sellaisiin asioihin kuin Nokia Oy:n päätyminen Microsoftin käsiin. Mutta valtion johtaja oikeutta tehdä yksin päätöksiä ei voida perustella samalla tavoin kuin yritysmaailmassa tehtäviä päätöksiä. 

Yritysmaailmassa yksinvaltiutta perustellaan sillä tavalla, että jos joku omistaa yhtiön osakkeista suurimman osan, niin hän sitten saa myös päättää siitä mihin hänen omaisuuttaan käytetään. Ja aina työläinen joka ei tule toimeen omistajan tai johtajan kanssa voidaan erottaa. Samalla työläinen voi valita muita yhtiöitä työpaikakseen, missä on ehkä erilainen kulttuuri. Kuitenkaan valtio ei ole sama asia kuin yhtiö. Valtion kansalainen ei voi valita toista valtiota jos hänellä sattuu tulemaan ongelmia valtion johdon kanssa. 

----------------------------------------

Presidentin valtaoikeuksista käytävä keskustelu on siitä mielenkiintoinen asia, että tätä kysymystä ei koskaan lähestytä siltä kannalta, että joskus presidentti vaihtuu. Kukaan meistä nimittäin ei elä ikuisesti, ja ennemmin tai myöhemmin myös valtion johtaja vaihtuu, koska hän muuttuu vanhaksi. 

Ja seuraavalla presidentillä voi olla aivan erilainen malli, mitä hän noudattaa vallankäytössä kuin mitä hänen edeltäjällään on ollut. Samoin presidentin asenne valtaan saattaa muuttua silloin, kun hän on vakiinnuttanut asemansa vallassa. 

----------------------------------------

Valtio on kuitenkin toisaalta samanlainen kuin joku yhtiö. Sen tarkoitus on tuoda etua kansalaisilleen. Mutta kuten tiedämme, niin valtion johto on se, mikä sitten määrittelee sen, mikä on valtion kansalaisen etu. Valtion johto on se mikä edustaa valtiota ulospäin, ja se myös sanelee lait, mitä valtiossa säädetään. Valtion johto on Suomessa kaksiosainen, eli siihen kuuluu Eduskunta joka säätää lait, ja presidentti joka johtaa toimeenpanevana osana toimivia virastoja. Sekä riippumaton tuomioistuin joka tuomitsee riita- ja rikosasiat. Mutta sitten jostain syystä joissain maissa lain toimeenpanevan vallan johtaja on korkeammassa asemassa kuin se joka säätää lait.

Eli esimerkiksi Venäjällä presidentin asema on korkeampi kuin parlamentin. Ja kun sitten vuonna 1993 kun presidentti Jeltsinin asettama määräys  oli perustuslain vastainen, niin silloin parlamenttia vastaan lähetettiin tankit, jotka murskasivat “parlamentin kapinan”. Se osoitti sen, että parlamentti on joissain maissa vain kumileimasin, jonka on toteltava presidenttiä sekä tämän tahtoa. Jos presidentin valtaoikeuksiin sitten halutaan puuttua, niin silloin poliisi voi pidättää parlamentin jäsenet, koska he loukkaavat perustuslakia. 

Presidentin valtaoikeuksista käytävä keskustelu on siitä mielenkiintoinen asia, että tätä kysymystä ei koskaan lähestytä siltä kannalta, että joskus presidentti vaihtuu. Ja seuraavalla presidentillä voi olla aivan erilainen malli, mitä hän noudattaa vallankäytössä kuin mitä hänen edeltäjällään on ollut. Samoin kun ihminen pääsee valtaan, niin joskus vallasta on vaikea luopua. 

Eli vaikka valtaan tulee demokraatti, niin kun valta vakiintuu jonkun henkilön käsiin, niin silloin saattaa mieleen tulla se, että presidentti voi hajottaa parlamentin, ja  tankit voivat hajottaa parlamenttitalon, jos parlamentti päättää ryhtyä kapinoimaan presidenttiä vastaan. Ja juuri tällaisen asian takia lepäämään jätetyt valtaoikeudet ovat vaarallisia asioita. Mikään ei estä presidenttiä käyttämästä oikeuttaan hajottaa parlamentti silloinkaan, jos se palvelee vain hänen omaa etuaan. 

Presidentin valtaoikeudet ovat asioita joista ei juurikaan keskustella. Ovatko presidentin valtaoikeudet riittävät riippuu siitä, että tukeeko hänen poliittinen aatteensa tai tapa millä valtaa käytetään jonkun henkilön omaa poliittista kantaa. Jos presidentin tapa käyttää valtaa miellyttää jotain henkilöä, niin silloin valtaoikeuksia ei ole ollenkaan liikaa, mutta jos presidentti ei sitten tue jonkun kirjoittajan omaa agendaa, niin silloin hänellä ei saisi olla yhtään mitään valtaoikeuksia.