Syksyn lehdet

Syksyn lehdet

Syksyllä puiden yksilöllisyys tulee esille. Puutyypit eli havupuut erottuvat lehtipuista vireydellään, ja lehtipuut taas muuttavat lehtensä komean värisiksi. Syksyn lehdillä on vahva symbolifunktio, koska ne ovat samoja lehtiä kuin keväällä ja kesällä. Mutta noiden lehtien väri on muuttunut, ja siksi ne näyttävät erilaisilta kuin kevään sekä kesän vihreät lehdet. Kun me näemme useita saman lajin puita vierekkäin, niin huomaamme että vaikka puut näyttävät samalta, niin niistä osa muuttuu värikkääksi ennen toista.

Se tarkoittaa että saman lajin puut, jotka näyttävät samalta eivät ole kuitenkaan samoja kasveja, vaan ne ovat yksilöitä. Syksyn lehdet ovat upea näky, mutta ne eivät ole kasville samalla tavalla hyödyllisiä kuin vihreät lehdet, joita kasvi käyttää yhteyttämiseen. Kun syksyn lehdet putoavat jossain vaiheessa maahan, niin niiden alta paljastuu sitten puu, joka muuttuu ihmisen silmissä samalla tavalla samannäköiseksi kuin sen vieressä olevat puut. 

Eli kuten tiedämme niin puut ovat alussa vaaleanvihreitä, kun niissä on tuoreita lehtiä, mutta kesällä lehtien väri tummenee, ja sitten syksyllä lehdet muuttuvat värikkäiksi, ja puiden yhteneväinen kuosi katoaa, ja niissä voidaan havaita eroja, jotka johtuvat kasvupaikasta sekä muista vastaavista asioista. Eli kaikki puut eivät saa samalla tavalla ravintoa, ja siksi osa pudottaa lehtensä aikaisemmin. 

Puut ovat siis monella tavalla yksilöllisiä. Kun osa niistä on keltaisia, niin toiset taas ottavat punaisemman kuosin syksyllä, ja mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että vaikka suurin osa puista on jo keltaisia sekä alkaneet pudottaa lehtiään, niin osa puista on vielä vihreitä. Eli puut ovat hyvin yksilöllisiä tämän asian kanssa. Kun toinen puu huomaa auringon säteilyssä tapahtuvan muutoksen ja ryhtyy vetämään ravinteita runkoon, niin toiset vielä pitävät vihreitä lehtiä, koska ne kykenevät yhteyttämään. 

Havupuilla ei ole ruskaa, mutta kuitenkin lehtipuita on kaikkialla maailmassa. Lehtipuut käyttävät ruskaa siihen, että ne pääsevät pudottamalla lehtensä eroon lehdillä olevista loisista, jotka syövät lehtiä, sekä vievät puilta ravintoa. Puu ei sokereitaan tuota lahjaksi muille, vaan se tuottaa niitä itselleen. Eli se haluaa pitää tuon vaivalla tuoteten ravinteen itsellään. Syksyn lehtien pudotessa puiden rungot ja niihin tulleet jäljet alkavat sitten paljastua, ja metsä vaipuu horrokseen. 

Tuolloin lehtipuun lehdet eivät yhteytä vaan se kuluttaa happea samalla tavalla kuin muutkin eliöt. Eli onko puu hiilidioksidin sitoja vai hapen kuluttaja riippuu siitä, että onko puun tuottaman hapen määrä suurempi kuin sen elinaikana tuottaman hiilidioksidin määrä. Se odottaa seuraavaa kevättä, jolloin taas alkavat uudet lehdet versoa.