Miten ääretön voi päättyä?

 Miten ääretön voi päättyä? 

Maailmankaikkeus ei ole aivan sama asia kuin universumi. Maailmankaikkeus on paikka, missä on kupla jota kutsumme universumiksi. Tuossa kuplassa on kaikki tuntemamme materia, ja joskus olen sitä mieltä että maailmankaikkeus on tila eli ulottuvuus missä tuo universumiksi kutsuttu kupla jossa on rajallinen määrä materiaa sijaitsee. Ja jos materian määrä on rajallinen, niin silloin universumiksi kutsutussa kuplassa on rajat. 

Siis ääretön ei itsessään voi päättyä mitenkään, mutta jos sanotaan että universumi päättyy joskus, eli meidän universumimme rajat tulevat jossain vaiheessa vastaan, niin silloin meidän pitää myös määritellä se mitä tarkoitamme universumilla. Universumi missä elämme on materian keskittymä, joka on saanut alkunsa alkuräjähdykseksi kutsutussa tilanteessa, missä aine ja aika erosivat toisistaan. Eli tällä kuplalla jossa kaikki tuntemamme materia sijaitsee sekä missä me elämme on rajat, eli meidän tuntemalla materiaalisella universumilla on rajat. 

Mutta sitten meidän pitää muistaa sellainen asia, että universumi on vain kupla tilassa  mitä kutsutaan ulottuvuuden nimellä, ja se että onko esimerkiksi tilalla, mikä on oman universumimme tai  materia kuplan ulkopuolella tilaa missä on raja vai jatkuuko tuo tila sitten rajattomasti on sikäli arvoitus että emme ole vielä toistaiseksi havainneet toista universumia. Mutta materian määrä meidän universumissamme on rajallinen, joten sen takia myös universumilla on tässä mielessä rajat.

Eli jossain vaiheessa sen sisältämä kaasu muuttuu niin ohueksi, että kaasun merkitys lakkaa, ja sitten universumi on sulautunut sen ympärillä olevaan ulottuvuuteen. Joten jos universumi laajenee tarpeeksi, niin siinä olevan kaasun atomien etäisyys toisistaan kasvaa niin suureksi, jolloin materia muuttuu lopulta niin ohueksi, että sillä ei enää ole käytännön merkitystä. Eräissä tapauksissa on sanottu, että kun yksittäisten vetyatomien etäisyys toisistaan on puolesta valovuodesta valovuoteen, niin silloin universumilla ei enää ole mitään merkitystä. Mutta käytännössä tuo merkitys lakkaa olemasta jo kauan ennen tätä etäisyyttä. 

Se mikä meidän universumimme sitten oikeastaan on paitsi siis materiasta koostuva kupla joka laajenee Hubblen vakion nopeudella myös oikeastaan arvailujen varassa. Siis elämmekö me oikeastaan mustassa aukossa, ja onko myös muita universumeja  olemassa on saanut aikaan mielenkiintoista keskustelua. Nimittäin syyksi siihen, että me emme ole havainneet muita universumeja on joskus esitetty sitä että eläisimme mustassa aukossa, mutta kuten tiedämme, niin toisten ihmisten mielestä taas jos eläisimme mustassa aukossa, niin meidän pitäisi havaita muita universumeja. 

Jos edellisestä universumista on jäljellä kaikuja, niin silloin voi olla niin, että meidän universumimme päättää päivänsä suuressa romahduksessa

Sir Roger Penrose joka on saanut fysiikan nobel-palkinnon ja todistanut aikoinaan että mustia aukkoja on olemassa, että universumia ennen on ollut universumeita, ja että nuo ammoin sitten tuhoutuneet universumit näkyvät edelleen ikään kuin kaikuna meidän universumissamme. Tuolloin voimme lähteä siitä olettamuksesta liikkeelle, että universumi on sykkivä kokonaisuus, joka vuoroin laajenee ja vuoroin taas romahtaa takaisin mustaksi aukoksi, joka taas purkautuu uutena alkuräjähdyksenä muodostaen taas uuden materiakuplan. 

Mutta kuten tiedämme, niin tuo kaiku, mitä Penrose kuvailee merkitsee sitä, että kaikki materiaali ei putoa suuressa romahduksessa mustaan aukkoon, joka taas räjähtää uudelleen. Se onko tuo asia totta vai tarua, eli tapahtuuko suuri romahdus sekä uusi alkuräjähdys riippuu siitä, että voittaako universumin massa Hubblen vakion?

 Eli onko universumi tarpeeksi painava jotta se putoaa takaisin siihen pisteeseen, mistä kaikki sai alkunsa. Siis jos “Big Crash” eli suuri romahdus on totta, niin silloin universumin materia päättyy siihen pisteeseen, missä “Big Bang” eli suuri räjähdys aikoinaan tapahtui, ja syy miksi näin on perustuu ajatukseen siitä, että universumi laajenee täysin symmetrisesti kaikkiin suuntiin, ja jos joku päivä käy niin, että laajeneminen on negatiivista, niin silloin materia putoaa universumin keskustaan. 

Eli tällainen ajatus siitä, että universumi on uusiutuva kokonaisuus, missä alkuräjähdykset sekä massan luhistuminen seuraavat toistaan, ja tietenkin noiden tapahtumien välillä olisi pitkä aika. Mutta tämä on vain mietintää siitä, miten universumi on syntynyt, miten materia joutui paikkaan, mitä kutsumme nimellä “Big Bang” sekä miksi tuo materia sitten purkautui tilaan, mitä kutsutaan universumiksi.

Lähde: 

https://www.telegraph.co.uk/news/2020/10/06/earlier-universe-existed-big-bang-can-observed-today/