Miksi armeija on tärkeässä asemassa Venäjällä?
Venäjällä ainakin sen johto uskoo kovan luokan aseiden pitävän “maan suurena” sekä myös tuovan kunnioitusta kansainvälisellä areenalla. Mutta samalla Venäjällä armeija on loistava työkalu varsinkin nuorten pelottelemiseen, eli jos nuori osallistuu Putinin vastaiseen toimintaan, niin silloin hän kohtaa vaikeuksia armeijassa. Varusmiespalvelu on aina ollut erityisesti Venäjällä sellainen asia, mitä pidetään suuressa arvossa, ja syy siihen on se, että asevoimissa voidaan henkilöä palkita hyvin helposti, ja jo tsaarien aikaan armeijasta tarjottiin virkoja ihmisille, jotka olivat olleet uskollisia maan johtajalle.
Ihmisillä on sellainen kuva että Venäjän armeija on samanlainen kuin joku Suomen puolustusvoimat. Sitä Venäjän armeija ei ole. Kaikki me olemme kuulleet esimerkiksi Venäjän armeijan järjestämästä poliittisesta koulutuksesta, mutta sitä mitä tuo asia oikeastaan tarkoittaa ei ole koskaan oikein käsitelty. Tai me kaikki olemme kuulleet termin “zampolit” eli poliittinen upseeri, mutta se mitä nuo asiat oikeastaan ovat on jäänyt kertomatta. Venäjällä upseerin tehtävä on palvella valtiota, ja siksi hänen ei tarvitse olla mitenkään erityisen pidetty.
Upseeri on valtion johtajan kilpimies, jonka tehtävä on taata herransa eli tsaarin tai presidentin yms. suosio. Ja jos Venäjällä upseeri oli liian suosittu, niin silloin poliittinen poliisi pidätti sekä teloitti hänet, koska “bonapartismi” eli upseerin henkilökohtainen tarkoitti sitä, että hän olisi voinut ryhtyä kapinoimaan suurta “Isä aurinkoista” vastaan. Joten upseerin tehtävä Venäjällä oli tsaarin ja Stalinin aikaan olla vihattu, jotta armeijan miehet olisivat uskollisia valtion johtajalle eikä jollekin hänen alaisistaan.
Venäjän asevoimat ovat oikeastaan Venäjän johdon käyttöön tarkoitettu koneisto, jossa esimerkiksi “ideologinen koulutus” tarkoittaa sitä, että varusmiehiä kannustetaan raportoimaan tietoonsa tulleista valtion johdon vastaisista toimista tai agitaatiosta. Poliittinen upseeri on asevoimissa työskentelevä turvallisuuspalvelun tai valtiollisen tai turvallisuuspoliisin yhdyshenkilö, joka lähettää ilmiantoja sitten eteenpäin valtiolliselle eli poliittiselle poliisille.
Stalinin aikaan puna-armeijalaisen piti aina ilmiantaa joku, jos halusi saada natsoja, ja jos ilmiantoja ei tullut, niin silloin henkilö saatettiin lähettää poliittiseen uudelleenkoulutukseen Siperiaan. Se oliko ilmanto sitten oikea vai väärä eli koskiko se oikeaa tekoa oli kuulemma yhdentekevää. Tuota tapaa ei kehittänyt Stalin itse, vaan sen kehittäjäksi on epäilty jotain tsaareista tai muista Euroopan yksinvaltiaan ottein hallineista kuninkaista kuten Habsburgeja. Eli tuon ehkä tekaistun ilmiannon mikä teki henkilöstä vihatun kautta varmistettiin henkilön poliittinen luotettavuus sekä hänen intonsa puolustaa sekä palvella valtion johtajaa ja toteuttaa tämän käskyjä. Ja olipa kerran eräs nuori pioneeri, joka sitten ilmiantoi vanhempansa sekä muistaakseni myös muun perheensä, jotka lähetettiin työterapiaan Siperiaan.
Kyseinen pioneeri sai tietenkin tekonsa takia paljon positiivista palautetta sekä valtiolliselta poliisilta että muilta tahoilta. Ja jopa isä aurinkoinen eli Josif Stalin kehui hänen valppauttaan sekä vamiuttaan palvella Neuvostojärjestelmää, ja antoi luvan rakentaa hänelle patsaan näkyvälle paikalle sanoen “tehkää kuten tuo nuori pioneeri teki, niin saatte oikein paljon hyvää elämäänne”.
Sen jälkeen Stalin toi tuolle pojalle junallisen sokeria, että hän voi sitä lopun elämänsä syödä ja jakaa omille kavereilleen. En sitten muista mitä tuolle pioneerille myöhemmin tapahtui, mutta ehkä hänellä ei ollut ainakaan pulaa sokerista tuon teon jälkeen. Muistaakseni tuo pioneeri lähti Neuvostoliiton kiertueelle kertomaan siitä miten hän paljasti joukon kansan vihollisia, ja siitä palkinnoksi hän sai syödä sokeria koko lopun elämänsä .
Tsaari tai Josif Stalin eivät ole ainoita valtion johtajia, jotka ovat käyttäneet asevoimaa oman valtansa pönkittämiseen, ja tietenkin armeija on loistava paikka hankkia ilmiantoja jotka koskevat valtion johtajien vihollisia. Eli valtiollinen tai poliittinen poliisi voi asevoimien kautta hankkia tietoja, jotka koskevat valtion vastaista vehkeilyä, joka voi olla mitä tahansa pommi iskuista valtion johdon vastaisten graffitien maalaamisesta valtion vastaisiin mielenosoituksiin osallistumisiin. Jos henkilö on “kiltti poika”, niin hän saa aliupseerin arvon, ja teettää kaikki työnsä muilla.
Mutta jos henkilö on “tuhma poika”, niin hän saa sitten kokea koko asian nahoissaan, kun joku erikoisjoukkojen kouluttaja suuntaa kiertopotkun tuon onnettoman päähän, kun hän ei ole ymmärtänyt sitä, että kunnollinen kansalainen ilmiantaa aina jonkun, joka on jotenkin toiminut valtion johtajaa vastaan. Tuota samaa mallia ovat menestyksellisesti käyttäneet Gestapo sekä moni muu enemmän tai vähemmän poliittinen poliisi.
Ja mistä sitten valitaan esimerkiksi valtiollisen poliisin johtaja, eli ihminen joka pidättää niitä upseereita, jotka eivät ole valtion johtajille mieleen? Se valitaan ihmisistä, joille upseerit ovat antaneet sitä paljon puhuttua hapanta piimää, ja se takaa sen, että valtiollinen poliisi varmasti myös rusikoi noita upseereita putkassa. Näin asevoima on osoittanut olevansa oikein monikäyttöinen työkalu, joka puolustaa maataan, sen johtajia mutta myös tarjoaa tietoja valtiolliselle poliisille ja motivoi ihmisiä tottelemaan valtion johdon viisaita miehiä ilman kritiikkiä.
https://yle.fi/uutiset/3-11605483
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.