Brexit tuli ja kaikki todistukset inhimillisestä tekijästä on näytetty toteen.
Jos olisin Aku Ankka huutaisin ja hyppisin, koska kaikesta huolimatta Brexit on nyt todellisuutta. Inhimillisen tekijän osuus asiassa on ilmeisesti melkoinen, ja tämä Brexit sitten todistaa sen, että kaikessa missä on ihmisellä suuri osuus, niin on myös korostuneena sellainen asia, mitä sanotaan nimellä inhimillinen tekijä. Inhimillinen tekijä on sellainen asia, mikä saa kaikki todennäköisyyslaskentaan sekä tulevaisuuden ennakoinnin kanssa tekemisissä olevat henkilöt repimään hiuksiaan.
Eli vaikka he ovat rakentaneet esimerkiksi hienoja matemaattisia malleja siitä, miten ihmisjoukkojen käytöstä voidaan ennakoida, niin silloin aina kaikki menee jotenkin väärin. Joten se mitä kutsumme inhimilliseksi sekoittaa kaikki maailman kaavat sekä mallit, ja sen takia olemme aina siinä pisteessä, että emme voi muuta kuin levitellä käsiämme, ja todeta että emme voineet mitenkään ennakoida sellaista asiaa, mitä halutaan ennakoida.
Matemaattisten mallien avulla voidaan tutkia prosentuaalisia todennäköisyyksiä siitä, miten ihmiset käyttäytyvät Brexitin kaltaisissa tilanteissa. Brexit vain on ensimmäinen kerta kun tällaisesta asiasta äänestetään. Kyseessä on erilaisiin liittoihin liittymisen käänteistapaus, mitä ei voida suoraan verrata siihen, että äänestetään johonkin asiaan liittymisen tai liittymättä jättämisen puolesta. Ja tämän takia ennakkotapauksia, joita voidaan kerätä tietokantaan ei ole.
Brexitin tekee matemaattisten mallien kannalta ongelmalliseksi se, että kyseessä on ensimmäinen kerta kun tällaisesta asiasta äänestetään
Inhimillinen tekijä mitä kutsutaan erehdykseksi tekee elämästä mielenkiintoisen sekä mukavan, koska joskus erehdys on positiivinen asia. Eli esimerkiksi se että maailmanloppu ei tullutkaan silloin muutama vuosi sitten oli varmasti melkoinen yllätys joillekin ihmisille, jotka olivat jo myyneet omaisuutensa ja lähteneet Bora Boralle ottamaan aurinkoa sekä odottamaan valtavaa tsunamia, joka päättäisi heidän maallisen vaelluksensa. Mutta sitten kävi niin, että joku asia petti, ja maailmanloppu siirtyi hamaan tulevaisuuteen.
Kuitenkin kun esimerkiksi halutaan tehdä teorioita siitä, miten ihmiset käyttäytyvät silloin kun heille on annettu kaksi vaihtoehtoa joko jäädä tai erota johonkin, niin silloin kaikki matemaattiset mallit ovat olleet vääriä. Se miten rakennetaan malli, jolla ennustetaan ihmisten käytös tietyissä tilanteissa perustuu siihen, että luodaan tietokanta tapauksista, jotka vastaavat jotain tiettyä tapausta. Ongelma vain on se, että Brexit on ensimmäinen kerta kun tällaisista asioista äänestetään.
Ja sitten vaihtoehtojen keskinäistä suhdetta verrataan toisiinsa (Vaihtoehto A / Vaihtoehto B *100). Tuolloin saadaan aikaan prosentuaalinen malli siitä, että kuinka usein valitaan vaihtoehto A. Tällä tavoin voidaan luoda sellainen niin sanottu todennäköisyysmalli, ja koska äänestyksissä harvoin on olemassa kolmatta vaihtoehtoa, niin sen takia tämä malli on toimiva, mutta se on vain suuntaa antava. Jos ajatellaan sitä, että halutaan saada täsmällistä tietoa siitä, että mikä tulee olemaan jonkun tietyn äänestyksen lopputulos, niin silloin kuitenkin tarvitaan joku muu tapa saada selville se, mikä tulee olemaan tällaisten äänestysten lopputulos.
Kuva:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.