Venäjän edustajat syyttävät Immanuel Kantia Ukrainan sodasta.

 

Miksi tietyt tahot eivät pidä Immanuel Kantista? Immanuel Kant näki ihmisen sellaisena, että ihmisen itsensä pitäisi olla päämäärä. Ihminen ei siis Kantin mielestä ole väline, vaan ihmisen pitää nähdä itsensä ja muut päämääränä, mikä tarkoittaa yksilöllisyyden korostamista. Eli periaatteessa hyvä ja paha ovat lähtöisin vain ihmisestä itsestään. Eikä ihminen voi syyttää ketään muuta kuin itseään jos hän tekee pahoja asioita. 

"Moraalin suhteen Kant katsoi, että hyvän alkuperä ei ollut missään ihmisten ulkopuolisessa, ei sen enempää luonnossa kuin Jumalassa, vaan pelkästään hyvässä tahdossa. Hyvä tahto on sellainen tahto, joka toimii niiden yleispätevien moraalilakien mukaan, jotka itsenäinen ihmisolento antaa itselleen vapaasti. Nämä lait velvoittavat ihmisiä kohtelemaan toisia ihmisiä päämääränä, ei ainoastaan keinoina päästä päämäärään." (Wikipedia, Immanuel Kant) 

Jos me kohtelisimme ihmisiä vain keinona päästä päämäärään, niin ihminen olisi tuote, väline tai esine, jonka me voimme sitten hylätä, kun häntä ei enää tarvita. Tuolloin me samaistamme ihmisen sekä ihmisyyden esimerkiksi rättiin. Siis Kant korostaa yksilöllisyyttä sekä sitä, että me emme voi vedota mihinkään muuhun kuin itseemme, jos teemme pahoja tai hyviä tekoja. 

Hallitsijat eivät pidä Kantista sen takia että Kant kyseenalaistaa sen, että (myös) hallitsija on Jumalan tahdon välikappale tai väline. Eli myöskään hallitsija ei voi syyttää mitään muita asioita kuin itseään jos hän on paha, eli aiheuttaa vihaa alamaisissaan. 

 "Tietoteoriassa Kant katsoi, että tietoa todellisuudesta ei voi saavuttaa pelkän aistimusten kasautumisen kautta. Sen sijaan tieto muodostui sääntöihin perustuvan synteesin menetelmällä. Tämä koostui aistimuksia hyödyntävien ”ymmärryksen kategorioiden” käsitteellisestä yhdistämisestä ihmismielessä. Aistimukset ovat kyllä välttämättömiä kaikelle kokemukselle, mutta luonnon järjestys ja siinä vaikuttavat kausaaliset välttämättömyydet ovat mielen tuotteita, jotka syntyvät sen vuorovaikutuksesta mielen ulkopuolella olevien asioiden (Ding an sich ’olio sinänsä’, ’oleva sellaisenaan’) kanssa." (Wikipedia, Immanuel Kant) 

"Aistimukset ovat kyllä välttämättömiä kaikelle kokemukselle, mutta luonnon järjestys ja siinä vaikuttavat kausaaliset välttämättömyydet ovat mielen tuotteita, jotka syntyvät sen vuorovaikutuksesta mielen ulkopuolella olevien asioiden (Ding an sich ’olio sinänsä’, ’oleva sellaisenaan’) kanssa". (Wikipedia, Immanuel Kant) Eli Kant kyseenalaistaa absoluuttisen totuuden sekä havaintojen absoluuttisen olemuksen. Hänelle kaikki kokemukset, sekä muut asiat mitkä liittyvät havaintoihin ovat subjektiivisia kokemuksia. 

Todellisuus on siis havainto ja kokemus sekä niihin yhdistyvät muistot. Eli meidän aisti, ja kokemusmaailmamme määrittelee sen, miten koemme todellisuuden. Todellisuus ei ole aina sama asia kaikille. Eli värisokea ihminen aistii saman havainnon eri tavalla kuin ihminen jolla on normaali värinäkö. Samoin ihminen jolle on tehty väkivaltaa uskonnon nimissä tai syrjitty esimerkiksi uskonnollisessa yhteisössä kokee uskonnon ehkä toisin kuin ihminen, jolla on positiivisia sekä  suuremoisia kokemuksia uskonnosta. 

Kun Venäjän miehittämän alueen kuvernööri syytti 1700-luvun valistusfilosofi Immanuel Kantia suoraan Ukrainan sodasta, niin erityisen mielenkiintoista on huomata kuvernöörin käyttäneen sanoja, joiden mukaan Kantin ja muiden saksalaisten filosofien teksteistä johtuu tämä nykytilanne. Suoraan lainaten Keskisuomalaista, niin "Alihanovin mukaan juuri saksalainen filosofia, jonka "jumalattomuus ja korkeampien arvojen puute" alkoi Kantista, loi "sosiokulttuurisen tilanteen", joka johti muun muassa ensimmäiseen maailmansotaan". (https://www.ksml.fi/uutissuomalainen/6558637). 

Keskisuomalaisen mukaan. "Paikallismedia FederalPress kertoo Alihanovin sanoneen, että nyt nähtävä "maailmalaajuinen kaaos ja globaali uudelleenjärjestäytyminen" liittyvät suoraan Kantiin".(https://www.ksml.fi/uutissuomalainen/6558637)

Eli mitä hän mahtaa tarkoittaa jumalattomuudella ja korkeampien arvojen puutteella? Tarkoittaako hän ehkä että Jumala on Venäjän puolella, ja että Vladimir Putin edustaa ihmisille Jumalaa tai korkeampia arvoja. Arvot voivat olla hengellisiä eli erilaisia asioita, joita pidämme tärkeinä. Tai sitten ne voivat olla maallisia tai ulkoisia kuten sotilasarvot tai esimerkiksi asema työpaikalla. 

Noita ulkoisia arvoja tai arvomerkkejä voimme kutsua myös mallisiksi tai yhteiskunnallisiksi, eli järjestelmäsidonnaisiksi arvoiksi. Maalliset arvotkin jos ne merkitsevät arvoasemaa yhteiskunnassa voidaan määritellä siten, että ne ovat joko syntyperään tai omaan itsehankittuun asemaan perustuvia. Tai sitten ne ovat asioita, jotka määrittävät ihmisen asenteita tai käytöstapoja. Siis arvot ovat asioita, joita pidämme erityisen tärkeinä. 

Keskiajalla sekä absoluuttisen monarkian aikana hallitsija hallitsi siksi, että hän oli Jumalan nimittämä tuohon virkaan. Tuolloin Platonin oppi siitä, että ihminen on synnyttyään johonkin asemaan ikuisesti tuon aseman vanki, ja hän ei saisi milloinkaan pyrkiä mihinkään parempaan oli varmaan kaikkein luetuin filosofian osa-alue. Eli ihmisen piti tyytyä osaansa, eikä mitään muuta edes saanut ajatella. Ja mitä korkeammalla ihminen on hierarkiassa sitä enemmän hän pitää Platonista, jonka mukaan ihmisen syntyperä määrittelee hänen asemansa lopun elämää. 

Kantin mukaan ihminen ei saisi ajatella itseään eikä muita ihmisiä välineinä. Hänen pitäisi ajatella ihmisiä päämäärinä, mikä tietenkään ei sovi kaikkien ihmisten ajattelutapaan. 

Ihminen ei saisi olla itse eikä pitää muita välineitä istuu huonosti tietyn tyyppiseen militarismiin sekä totalitarismiin, jossa hallitsija perii vallan. Ja se että Kantin mukaan ihminen ei saisi olla myöskään Jumalan väline tai ajatella olevansa Jumalan väline, ei saisi olla se tapa miten ihminen toimii tai ajattelee. Jos ihminen ajattelee olevansa Jumalan väline, niin se ikään kuin vapauttaa ihmisen vastuusta. Ja me kaikki kuitenkin olemme vastuussa teoistamme, eli lain edessä emme voisi väittää että joku jota ei kukaan ole nähnyt on määrännyt meidät tekemään tekoja, jotka ovat aiheuttaneet oikeudenkäynnin. 

Järjestys syntyy aina kaaoksesta. Kaikki maailman järjestelmät ovat jollain tavoin järjestäytyneitä. Voidakseen luoda uuden järjestelmän pitää vanhan järjestelmän hävitä. Tuolloin järjestelmän entropia eli epäjärjestys kasvaa kunnes alkaa järjestelmän uusi järjestäytyminen. Sen jälkeen samat komponentit muodostavat uuden järjestelmän, joka saattaa näyttää entiseltä järjestelmältä, mutta joka ei kuitenkaan ole se sama entinen järjestelmä. 

https://www.ksml.fi/uutissuomalainen/6558637

https://fi.wikipedia.org/wiki/Immanuel_Kant

Aleksei Navalnyi on kuollut, mutta hänen nimensä muistetaan.

Venäläinen oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi (1976-2024) on kuollut vankeudessa. Hänen sanotaan tuupertuneen kesken kävelyn, mikä tietenkin kertoo jotain Kremlin tavasta tiedottaa sekä toimia tällaisissa tapauksissa. Putinin ykkösvihollinen on kuollut vankilassa, jota valvovat hänelle uskolliset sisäministeriön joukot. Joten tietenkin tämä asia aiheuttaa epäilyksen siitä, että Moskovan miehet ovat murhanneet Navalnyin. Aleksei Navalnyi on siis lopulta liittynyt siihen pitkään ja kolkkoon listaan ihmisistä, jotka ovat kuolleet haastettuaan Kremlin johdon sekä kyseenalaistaneet Putinin hallinnon. Navalnyi on tietenkin voinut kuolla esimerkiksi hoidon puutteeseen sekä rasitukseen tai enemmän tai vähemmän tahallisesti väärin annettuun elvytykseen. Mutta Kreml on kuitenkin vastuussa hänen kuolemastaan. 

Putinin hallinto on osoitus siitä, että Venäjällä on edelleen Stalinin kannattajia. Putinin diktatuuri on oikeastaan Stalinin hallinnon jatke, jota johtaa mies jonka kaksinaamaisuus on vasta paljastumassa muille. Putin voi vaikuttaa poikamaiselta ja hieman ujolta, mutta hän on ihminen joka osaa käyttää tuota vaikutelmaa hyväkseen. Hänen kouluttajansa KGBssä ovat opettaneet hänet pettämään ja urkkimaan tietoja, jotka ovat vieneet ihmisiä suoraan teloitushuoneisiin. 

Eli aivan kuten Josif Stalin joka otti kaiken irti setämäisestä imagostaan, niin myös Putin osaa esittää ystävää. Jos hän käyttäytyy kuten Stalin, niin silloin Putin saattaa esimerkiksi sanoa, että hän antaa toiselle anteeksi tai esiintyy vihollisensa ystävänä. Ja sitten vähän ajan kuluttua tuo Putinin ystävä saa sydänkohtausen tai putoaa kaiteen yli. Eli Putinia on helppoa luulla ystäväksi, mutta hän on sellainen, että jos käännät selkäsi, niin silloin puukkoa tulee varmasti, varsinkin jos joku on aiheuttanut hänelle pettymyksen. Ja epäonnistuminen on pettymyksistä pahin. Sitä eivät Putinin kaltaiset miehet voi sietää. 

Kun Navalnyi vuonna 2020, niin silloin kysyttiin, että miksi Venäjä jäi heti kiinni myrkytyksestä?  Vastaus saattaa olla siinä, että Navalnyi selvisi hengissä, hänet kuljetettiin Saksaan sekä myrkky analysoitiin saksalaisten toimesta. Jos FSB olisi silloin onnistunut, niin tuota miestä ei olisi viety Saksaan ja hänen verenkuvaansa ei olisi analysoitu, eli virallinen kuolinsyy, sydäninfarkti olisi ollut asia, joka olisi viety historian kirjoihin. 

Mutta miksi Navalnyi selvisi hengissä? Ehkä hän oli keskimääräistä paremmassa kunnossa. Tai kone oli ilmassa vähemmän aikaa kuin olisi pitänyt.  Ehkä Moskova halusi antaa viestin, että mitään vastarintaa tai mielenilmauksia ei tulla jatkossa sallimaan. Tai että FSB saa tehdä mitä hyvänsä. 

Navalnyi palasi Venäjälle, ja hän on perustellut päätöstään jollain asialla. Mutta saattaa olla niin, että hän palasi Venäjälle, koska pelkäsi perheensä puolesta. Ja se mikä tietenkin Navalnyin tapauksessa nousee esiin on se, että Putinin miehet eivät anna epäonnistumisia anteeksi. Eivätkä he anna myökään kenenkään tulla tielleen. 

Navalnyin tapauksessa tietenkin tulee ilmi sekin että vuonna 2020 Navalnyi soitti uskaliaan pilapuhelun FSBlle, jonka agentti kertoi asioita, joiden takia FSBtä voidaan epäillä olevan myrkytyksen takana. Navalnyin soittama puhelu kertoo siitä, millaisella moraalilla sekä osaamisella FSB on varustettu. Tuo turvallisuuspalvelu luottaa valtuuksiinsa sekä siihen, että kukaan ei uskalla sanoa sille mitään vastaan, tai seuraukset ovat kamalia. FSBn ongelma on se, että tuo tiedustelu- tai turvallisuuspalvelu on oikeastaan ylivaltuutettu. Eli jos FSB päättää että joku on syyllinen rikoksista pahimpaan, eli Putinin vastuatmiseeen sanoin tai teoin, niin se merkitsee 20 vuoden vankeutta. 

Venäjällä tilannetta mutkistaa se, että Putin ilmeisesti luottaa täysin FSBn raportteihin, ja jos joku uskottelee FSBlle, että joku Putinin lähipiiristä on petturi, niin silloin hän kuolee välittömästi. Eli joku voi aivan helposti väärentää todisteet, joita FSB sitten kuljettaa Putinille. Myös venäjän Mafia varmasti tietää, ettei kukaan koskaan kyseenalaista FSBtä, ja sen valvomat toimijat voivat aivan helposti väittää toimivansa Putinin käskystä. 

Myös Navalnyitä hoitanut lääkäri kuoli mystisesti sydäninfarktiin. Eli myös ne ovat vaarassa, joiden työhön kuuluu ihmishenkien pelastaminen. Navalnyi saattoi kuolla uuteen myrkytykseen, mutta samalla tavoin esimerkiksi hoidon puute on saattanut aiheuttaa tuon miehen kuoleman. Tässä vaiheessa pitää tietenkin kysyä, että onko Navalnyi saanut esimerkiksi sydänkohtauksen jälkeistä liikunta- ja muuta terapiaa. Eli jos hänellä on ollut sydämen vajaatoimintaa, niin silloin saattaa seurauksena kuolema, varsikin jos Navalnyi on joutunut tekemään rasittavaa työtä tai rasittamaan itseään. Putinin hallinto on Navalnyin tapauksessa osoittanut uskomatonta byrokratiaa sekä ihmisoikeuksien loukkaamista. 

On aivan sama että onko henkilö joutunut sellissään pahoinpitelyiden kohteeksi tai onko häneltä evätty oikeus lääkärin apuun, jos hän on saanut sydämen pysähdyksen jota ei ole hoidettu loppuun. Saattaa olla että Navalnyi on vain kaasdettu maahan, ja häntä on lyöty tai painettu rintaan. Eikä ole pelkoa siitä, että Kreml ilmoittaisi käskyn tulleen Putinilta. Navalnyin tapaus on tietenkin osoitus siitä, kuinka Putinin hallinto suhtautuu lakeihin. Laeista luetaan vain se, mikä missäkin tapauksessa palvelee Kremlin tarkoitusperiä parhaiten. Eikä tuossa Putinin järjestelmässä mikään asia ole sellainen, että se voisi mitenkään aiheuttaa sääliä tai missään muodossa toimia liventävänä asianhaarana. 

Navalnyin tapaus on Venäjällä vain yksi monista sydänkohtauksista tai itsemurhista sekä onnettomuuksista, joita yhdistää se, että nuo kuolleet ihmiset ovat uskaltaneet kyseenalaistaa Putinin vallan tai hänen turvallisuuspalvelunsa käsitykset asioista. Navalnyin ja hänen kaltaistensa ihmisten kohtalon luulisi aiheuttavan lännessä pelkoa siitä, mitä Putin voi tehdä esimerkiksi Ukrainassa, joka on nöyryyttänyt hänen asevoimiaan sekä häntä itseään?

Ukrainan sota on tietenkin loistava kulissi, jonka avulla Putin voi jatkossakin surmata vihollisiaan autopommeilla sekä myrkkykemikaaleilla. Kun poliittinen vastustaja räjäytetään autossaan kappaleiksi, niin silloin voidaan syy helposti laittaa Ukrainan tiedustelun niskoille. Ja erityisesti ne jotka ovat tienneet asioita, jotka ovat Putinille noloja ovat varmasti tulilinjalla. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Aleksei_Navalnyi

https://yle.fi/a/3-11709805

https://yle.fi/a/74-20027196

Tutkijat huolissaan ilmiöstä Helsingin yliopistolla: (miksi nimenomaan) oikeistolaisten on vaikea puhua jostain asioista.

 Miksi nimenomaan oikeistolaisten on vaikea puhua jostain asioista?

Se mikä tekee joistakin asioista meille vaikeita on se, että niitä ei ole ennen käsitelty. On asioita, joista ei perinteisesti ole ennen puhuttu julkisesti. Eikä niistä ole puhuttu edes kenenkään kaveripiirissä, vaan tietyt asiat ovat olleet itsestäänselvyyksiä. Sitten kun ollaan tultu yliopistolle, niin itsestään selviä asioita onkin alettu kyseensalaistaa. Eli tuolloin kriittinen näkemys tarkoittaa sitä, että asiaa tarkastellaan ja sen kaikkia puolia sekä yksityiskohtia pyritään arvioimaan. Kriittinen ei ole siis kielteisen synonyymi, vaan se voidaan kiteyttää siten, että kriitinen ihminen uskaltaa kysyä, että miksi näin on? Tai mitä uutta on asiasta löytynyt, sekä sen että kuka oikeastaan mistäkin asiasta hyötyy? 

Helsingin Yliopistossa on lopulta herätty siihen, että jotkut asiat ovat toisille vaikeita. Ja ilmeisesti nimenomaan oikeistolaiset opiskelijat ovat jotenkin nostaneet tämän asian tutkijoiden tietoon. Eli miksi nimenomaan oikeistolaisuus korostuu siinä, että joidenkin on vaikea puhua jostain asioista? Meillä kaikilla on aina ollut jonkinlainen kasvatus, sekä näkemys siitä että mikä on oikea ja mikä on väärä. Meillä kaikilla on ollut myös jonkinlaisia vivahde-eroja siitä mikä on oikeaa ja mikä on väärää.

Eli jollekin tietyt asiat kuten seksuaalinen suuntautuminen tai joku muu asia on ollut vähän vaikea puheenaihe, mutta kuitenkin meitä kaikkia on opetettu niin, että myös vaikeista asioista pitää uskaltaa tai voida puhua, vaikka nuo asiat eivät itseä mitenkään muuten kosketa, kuin että itse en jotain asiaa tee. Kuitenkin me olemme törmänneet uuteen asiaan, eli sellaiseen asenteeseen, jonka mukaan itselle vaikeaa asiaa ei saa ollenkaan käsitellä. Eli jos itse olisin jotain mieltä asiasta, jota toinen ei voisi hyväksyä, niin hänen kohdallaan riittäisi se, että hän vain sanoisi olevansa eri mieltä. 

Se että kuuntelemme toisen mielipiteitä sekä samalla myös hänen esittämiään argumentteja ei tarkoita että olemme valmiit hyväksymään kaikki toisen ajatukset. Mutta silti hänellä on oikeus esittää nuo mielipiteet meille, ja vastavuoroisesti meillä on oikeus esittää omat mielipiteemme sekä argumenttimme vastapuolelle. 

Ja jos joku on sitten eri mieltä tämän toisen henkilön kanssa, niin sitä ei kenenkään tarvitse kuunnella. Eli vain yhdellä ihmisellä on tuolloin oikeus ilmaista mielipiteensä. Ja jos joku on tuon ihmisen mielipidettä vastaan, eli hänellä on eriävä mielipide, niin silloin tuon yhden ihmisen mielipide saadaan vaientaa henkisellä tai fyysisellä väkivallalla. Minulla on oikeus mielipiteeseeni samalla tavalla kuin kaikilla muillakin ihmisillä, on asia jonka pitäisi olla täysin selvä kaikille. Mutta samalla myös muilla on oikeus ilmaista mielipiteensä asioista.

Opetustilanteissa joudutaan aina toisinaan tilanteeseen, mikä koetaan vaikeaksi jollain tasolla. Eli meille on ehkä joskus 40 vuotta sitten opetettu jotain asioita, ja nyt tiedon kasvaessa sekä havaintolaitteiden kehittyessä olemme kohdanneet asioita, joiden olemassaolosta emme ennen tienneet mitään. Mutta nyt kun nuo asiat ovat meidän tiedossamme, niin voimme joutua rakentamaan koko ajatusmallin sekä arvomaailmamme uudestaan. Eli ehkä ymmärrämme että joku asia vain ei ole niin kuin olemme uskoneet niiden olevan. Me voimme hyväksyä tämän uuden tiedon, tai sitten kävellä ulos tuosta tilanteesta, ja sitten sanoa, että meidän ei ole tarve kuunnella. 

Eli kukaan ei varmaan ole täysin samaa mieltä kaikista asioista, mitä me kohtaamme. Kun puhutaan sitten siitä, että mikä tekee joistakin asioista oikeistolaisille vaikeita, niin silloin me voimme kuitenkin aina kysyä, että mikä tekee henkilöstä oikeistolaisen tai vasemmistolaisen? Eli kannattaako vasemmistolainen ehkä jotain muuta talousmallia kuin oikeistolainen, vai riittääkö se että äänestää vasemmistoliittoa tai kokoomusta asettamaan ihmisen jollekin poliittiselle kartalle. Vai riittääkö sitten se, että henkilö itse asemoi itsensä johonkin kohtaan poliittista karttaa? 

Meidän uusi ongelmamme on informaatiotulva. Eli me emme ehkä ehdi ajatella mitä kirjoitamme tai muuten vastaamme, kun kommentoimme asiaa. Samoin pelko reaktiosta saa meidät harjoittamaan itsesensuuria. Vaikka Internet on avannut meille maailmaa uudella tavalla, niin se on tarjonnut meille uskomattoman mahdollisuuden harjoittaa Woke kulttuuria, jossa keskusteluista valitaan vain ne palat, jotka sattuvat milloinkin sopimaan siihen kuvaan, jota haluamme vaalia. 

Tuolloin me voimme asioita sen tarkemmin ajattelematta estää kaikkia ihmisiä kertomasta kantaansa johonkin asiaan meille itsellemme yksinkertaisesti vain estämällä hänet. Jos naama ei miellytä, niin voimme painaa "estä tämä henkilö"-nappia. Ja niin voimme ympäröidä itsemme ihmisillä joiden mielipiteet tukevat kaikissa asioissa omiamme. 

Ehkä me pelkäämme sitä, että jos emme ole kaikissa asioissa enemmistön kanssa samaa mieltä, niin kaveripiirimme alkaa pienentyä. 

Jos ajatellaan sitä, että esimerkiksi vanhempien tulot sekä asuinpaikka saavat aikaan ilmiön, jossa henkilölle on vaikeaa käsitellä joitakin asioita, niin se voisi selittää sen, miksi joku ihminen ei voi hyväksyä toisten mielipiteitä, tai oikeastaan kyseinen henkilö ei kykene hyväksymään toisen oikeutta esittää mielipiteitään, niin johtuuko se siitä, että tämä henkilö noudattaa oikeuttaan valita kaltaistaan seuraa? Siis me kaikki ihmiset valitsemme sellaista seuraa, jonka seurassa me koemme olevamme hyväskyttyjä, ja jotka ilmaisevat ajatuksia meitä miellyttävällä tavalla. Eli lyhyesti sanottuna olemme siis laumaeläimiä, jotka hakeutuvat itsensä kaltaisten seuraan. 

Se mikä sitten liittyy olenaisena osana tähän nykyisin vallalla olevaan keskusteluun on se, että vastaukset annetaan suoraan ajattelematta asiaa sen syvällisemmin. Samoin se että jos ihmisen mielipiteet eivät ole aivan sitä, mitä itse sattuu ajattelemaan saa aikaan vihareaktion. Eli jos ihminen ei ole toisen kanssa täysin samaa mieltä, niin seurauksena on jopa uhkailua sekä raivoreaktio. Itse olen joskus miettinyt sitä, että onko tuollainen ihmiminen joka suoraan vastaa toisen mielipiteeseen vihalla ja uhkaa hakata eri mieltä olevat vähintään vihanneksen tasolle oikeastaan sellainen, jonka jokainen pyyntö ja käsky on toteutettu viimeistä piirtoa myöten. Eli hän olisi ihminen joka on tottunut käskemään muita. 

Johtuuko esimerkiksi viha siitä että joku on toista mieltä kuin toinen siitä, että henkilö on aina saanut tahtonsa läpi? Eli jos esimerkiksi vasemmisto ja oikeisto määritellään tulojen sekä henkilökohtaisen työ- ja yksityiselmään kuuluvan aseman kuten työnjohtajuuden perusteella, niin silloin voidaan ajatella että vasemmistolaiset ovat alaisina joutuneet kohtaamaan henkilöitä, joiden tapaa puhua tai käyttäytyä he eivät ehkä itse jäljittelisi, tai joiden arvomaailmaa he eivät voisi ehkä hyväksyä. 

Kuitenkin jos he ovat palveluita tai tuotteita myyneet, niin heidän pitää tuo tuote tai palvelu antaa, vaikka se ei heitä itseään miellytä. Eli tuolloin alaisen pitää antaa enemmän periksi omista periaatteistaan kuin johtajan. Kun ihminen on tarpeeksi korkeassa asemassa, niin hän voi suoraan poistaa näköpiiristään kaikki muut kuin ne, joilla on häntä miellyttävä arvomaailma. Eli alainen joutuu jo nuorena näkemään asioita, joita kohtaan hänellä saattaa olla inho, mutta hän jotuu vain inhonsa nielemään. 

Kukaan lähiöissä eli kerrostaloissa kasvanut ei voisi suoraan uhkailla tai poistaa esimerkiksi ulkomaalaistaustaisia henkilöitä kotipihaltaan tai poistaa ihmisiä, joilla on erilainen seksuaalinen suuntautuminen kuin hänellä yhtään mistään. Ihminen joka asuu omakotitalossa on paljon eristyneempi, jos hän niin haluaa. Hän voi poistaa pihaltaan kaikki asiat, jotka eivät häntä miellytä. 

Mutta sitten tässä lopussa voisin sanoa sen, että jos ihminen on kovin kärkäs kirjoittamaan niitä "värikkäitä mielipiteitä", tai mielipiteet muuten ovat kovin jyrkkiä, niin se voi aiheuttaa jossain tapauksissa ongelmia. Jos ihminen ilmoittaa mielipiteensä kovin jyrkin sanakääntein, niin se saattaa aiheuttaa ankkuroitumista vanhentuneeseen tietoon. Uusi tieto saattaa sitten aiheuttaa tilanteen, missä seurauksena on ehkä jopa kasvojen menetys. 

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000010144049.html

Kaikki yhtiöt ja ihmiset eivät tee samaa työtä.

  

Kuva: Kuntarekry

Palkansaajien keskusliitot ovat laajamittaisesti lakossa tänä keväänä, kun työelämän uudistukset tai palkansaajien asemaa heikennetään. Kun Riikka Purra on sanonut, että esimerkiksi Perussuomalaiset ovat olleet palkansaajien keskuudessa suosituin puolue, niin totta kai Suomen tietotoimisto julkaisi gallupin, kuinka paljon taas kerran perussuomalaiset ovat kasvattaneet äänimääräänsä. Ja tällä kerralla mukana olivat kaikki suomalaiset. No tämä nyt varmaan osoittaa sen, että Orpon hallitus voi nauttia kansan enemmistön suosiota. No enää ei kuitenkaan puhuttu palksansaajien enemmistön suosiosta. Eikä tuossa gallupissa enää ollut niitä kuuluisia palkkeja, jotka koristivat YLE:n kotisivujen yläosaa koko Sanna Marinin hallituksen alkutaipaleen ajan. 

Kun sitten puhutaan esimerkiksi työstä, niin silloin me kohtaamme sellaisen omituisen asian, että esimerkiksi palkansaajat niputetaan yhteen. Eli esimerkiksi palkansaajia, jotka tekevät raskasta tai keskiraskasta työtä verrataan toimistotyöntekijöihin. Samoin työnantajia ei juurikaan erotella esimerkiksi yhtiön koon, toimialan tai sijainnin suhteen.

Lehdistö on tietenkin aina listannut toimialoja, joista löytyy töitä. Ja kansan kestosuosikki on varmasti hoito- ja hoiva-ala. Tuolta alalta löytyy töitä. Tai oikeastaan monet noista ilmoitetuista työpaikoista ovat oikeasti määrä-aikaisia vuokratyöpaikkoja, joiden ilmoittajat ovat työvoiman välitysyhtiöitä. Eli niistä voisi saada töitä, mutta tietenkin se vaatii työhaastattelua. Ja mikään ilmoitus ei enää takaa sitä, että töitä on oikeasti edes luvassa. Kun esimerkiksi puhutaan hoiva-alan yrityksistä, niin silloin työvoimapalvelut haluavat varmasti, että heillä olisi paljon tarjokkaita, joista tuo hoiva-alan asiakas-yritys voi valita mieleisensä. 

Eli jos katsotaan sitä, että palkansaajat ovat kaikki erilaisessa asemassa sen mukaan mitä he tekevät, tai että pienen sekä keskisuuren yrityksen asema neuvotteluissa on hiukan eri, kuin suurten sekä tunnettujen, jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä työllistävien yritysten asema, niin esimekiksi paikallinen eli yrityskohtainen sopiminen varmaan suosii sellaisia suuria työnantajia, joilla on suuri tunnettavuus sekä verkostot joiden kautta ne voivat värvätä korvaavaa työvoimaa.

Tällainen kehitys tietenkin johtaa kaikkien toimialojen keskittymiseen. Ja kun pienet yritykset kuolevat, niin silloin kilpailu vähenee. Tämän kehityksen voimme huomata esimerkiksi autokorjaamoissa. Autojen huolto on siirtynyt merkittävältä merkkiliikkaiden käsiin, ja huoltoasemien korjaamohallit ovat muuttuneet pesulinjoiksi. Keskittyminen on nähtävissä kaikilla aloilla, ja se tarkoittaa sitä että kilpailu vähenee, mikä nostaa hintoja. 

Se mitä ihminen tekee työpaikalla on myös tärkeä asia. On paljon ihmisiä jotka työskentelevät esimerkiksi näennäisesti raskaalla sekä rasittavalla alalla. Mutta toki esimerkiksi joissakin yhtiöissä eivät työnjohtajat tee oikeastaan mitään muuta kuin valvovat muiden työtä. Eli karrikoiden nuo henkilöt seisovat vieressä, ja kertovat muille mitä näiden pitäisi tehdä. Tuolloin ei kyllä pääse hiki tulemaan missään työpaikassa. 

Se kuinka paljon aikaa työpaikalla käytetään ei ole itseisarvo. Se että aika pitäisi käyttää tuottavaan työhön on aivan eri asia, kuin se että työpaikalla nyt vain vietetään aikaa. 

Se miten paljon aikaa yhtiön työntekijä viettää työpaikalla ei ole sama asia, kuin kuinka paljon aikaa yhtiön työntekijä käyttää tuottavaan työhön. Eli jos työntekijä seisoskelee puoli päivää kahvitauolla tai pitää tupakkataukoja jatkuvasti, niin se ei varmaan ole tuottavaa työtä. Siis aika jonka henkilö viettää kahvikupin ääressä tai vessassa käyttäen sosiaalista mediaa ei ole sitä aikaa, joka tuo yhtiölle sen tarvitsemia tuloja. Samoin puoli päivää krapulassa tärisevä työntekijä ei ole se, mitä voidaan kutsua tuottavaksi työntekijäksi. 

Varsinkin palvelu- ja matkailualan yrityksille voi lakko, joka sattuu esimerkiksi hiihtolomien aikaan olla hyvinkin tuhoisa. Nimittäin varsinkin pohjoisen tunturihotelleille hiihtolomat ovat sitä suurten varausten aikaa, jolloin käyttökatetta kasvatetaan. Ja jos tuo huonevarausten määrä jää alhaiseksi, koska liikennevälineet eivät kulje, niin se vaikuttaa todella paljon koko vuoden tuloihin. Ja varsikin alueella jossa koko yritystoiminta pyörii tullaisen toimijan ympärillä, voi tällainen toiminta kaataa hyvin suuren määrän ihmisiä työllistäviä yrityksiä. 

Mutta kaikkein tuhoisin tapaus on sellainen työntekijä, joka ei sovi tehtäviinsä. Kun ihminen hankkii hotellihuonetta ja tulee asiakkaaksi johonkin hotelliin, niin hän varmaan odottaa saavansa tietynlaista palvelua. Eli jos palvelualalle sattuu tulemaan vääriä ihmisiä, niin se tietenkin tarkoittaa sitä, että sen kokee esimerkiksi hotellin asiakas, jolle käydään tiuskimassa tai jonka annokset kaadetaan syliin. Siis ikävä kyllä jokainen maailman hotelliasaiakas, mukaan lukien toimitusjohtajat ei häiritse hotellien työntekijöitä seksuaalisesti tai lähmi sihteriään edes pikkujouluissa, jolloin häntä voidaan syyttää seksuaalisesta häirinnästä. Tuollaisessa tapauksessa saattavat yhtiön sisäiset asiat kuten huonosti yhteen sopivat henkilökemiat liittyä huonoon käytökseen. 

Jos yhtiöllä on kuukausien ajan sama ilmoitus jossain mediassa, niin se voi kertoa siitä että kukaan ei hae tuota työpaikkaa. Tai sitten se voi kertoa siitä, että työ on hiukan vaikeaa, eli siihen ei löydy päteviä hakijoita. Kuitenkin se mikä saattaa estää hakijoita hakeutumasta tuohon yritykseen saattaa olla huono työilmapiiri. Eli jossain tapauksessa myös se, että yhtiön sisällä eivät henkilökemiat toimi saattavat vaikuttaa esimerkiksi myös asiakaspalveluun sekä värväysmahdollisuuksiin. Mikäli yhtiö saa huonon maineen, niin silloin se kohtaa myös rekrytointivaikeuksia. 

Yrityksen liikevoitto ei suoraan kerro, miten monta ihmistä se työllistää. Se että yritys tekee voittoa ja rahaa ei tarkoita suoraan, että se työllistää kovin montaa ihmistä. Asianajotoimistot sekä insinööritoimistot eivätkä sijoitusyhtiöt eivät ole mitään kovin suuria työllistäjiä, vaikka ne saattavat tehdä muuten suuria voittoja. Eikä nykyisen automaation aikaan mikään takaa sitä, että vaikka yhtöillä olisi suuret hallit, että se työllistäisi yhtään ketään. Tai jos työpaikka vaatii korkeaa tai epätavallista ammattitaitoa kuten kaivokset vaativat, niin se ei tarkoita että se työllistäisi yhtään paikallista henkilöä, vaan tuolloin työvoima tulee muualta, ja alkuperäiset ihmiset jäävät edelleen työttömiksi. 

Pienen ja keskisuuren yrityksen ongelmana on aina työvoiman saanti. Jos esimerkiksi jossain Äkäslompolossa sijaitsevan konepajan eläkkelle jäävä ammattikoulutettu asentaja halutaan korvata uudella asentajalla, niin tälle uudelle asentajalle pitää tietenkin löytyä asunto. Ja tuollainen asia tekee työn vastaanottamisesta vaikean, varsinkin jos tuon asentajan pitäisi siirtyä etelästä eli pääkaupunkiseudulta  kohti pohjoista. Eli onko sitten asuntoa tarjolla tuollaiselle muuttajalle, joka lähtee Helsingistä kohti Äkäslompoloa huoltamaan moottorikelkkoja. 

TikTokin takaa paljastui Kiinan viranomainen

Kiinassa yksikään nettipalvelu ei toimi ilman viranomaisten lupaa. Se että Kiinan viranomaiset valvovat kaikkea mitä TikTokissa julkaistaan ei pitäisi olla kenellekään mikään yllätys. On jopa epäilty että TikTokin takana on oikeasti Kiinan kansanarmeija tai poliisi, jolle tuollainen kanava on oiva valvontatyökalu. Ylipäätään sosiaalinen media on loistava paikka kalastella tietoja, joiden oletetaan voivan hyödyttää esimerkiksi puolustusteollisuuden tuotteiden kehitystä. Samoin esimerkiksi asekehityksen sekä erilaisten maanpuolustuksen kannalta tärkeiden tietojen kanssa työskentelevät voivat olla sellaisia kohteita, joita etsitään sosiaalisen median avulla. 

Vaikka joku kaukainen Suomi saattaa tuntua jotenkin absurdilta kohteelta Kiinan tiedustelulle, niin esimerkiksi Lockheed-Martin  F-35 Lightning II-hävittäjien tekniset ominaisuudet sekä tekoälyn, merenkulkuteknologian ja virustorjunnan kaltaiset tuotteet varmasti kiinnostavat myös Kiinan viranomaisia. Samoin Kiinan viranomaiset voivat urkkia tietoja, joita ne voivat vaihtaa esimerkiksi Venäjän viranomaisten kanssa. 

Kiinan viranomaiset ovat muuttaneet kyseisen sosiaalisen median kanavan tiedustelu- ja  valvontatyökaluksi, jolla ne paljastavat esimerkiksi valtion vastaisia mielipiteitä. Samoin TikTokissa julkaistuista videoista etsitään mielenkiintoisia kohteita, eli ihmisiä, joita tiedusteluviranomaiset voivat lähestyä. TikTok on myös valvontaväline, jolla Kiinan viranomaiset valvovat ulkomailla opiskelevien henkilöiden yhteydenpitoa. 

Kiinan valtio pitää tarkoin kirjaa siitä, mitä ulkomailla opiskelevat opiskelijat puhuvat, ja millaisia suhteita he solmivat. Ulkomailla opiskelun tarkoitus on hankkia Kiinalle tietotaitoa, jota se voi hyödyntää esimerkiksi asekehityksessä, mutta samalla sen tarkoitus on myös seuloa niitä, joista myöhemmin tehdään virkamies- ja puolue-eliittiin kuuluvia. 

Kiina on yksi maailman autotarisimmista valtioista. Siellä viranomaiskontrolli ylitetään koko yhteiskuntaan, ja Kiinan kansantasavallan viranomaiset valvovat kaikkea nettiliikennettä erittäin tarkasti, eikä yhtään valtion vastaista mielipidettä ole lupa esittää. Tätä taustaa vasten voidaan aivan hyvin olettaa, että se että TikTokilla olisi yhteyksiä Kiinan viranomaisiin olisi pitänyt olla tiedossa. 

Siis se että TikTok ei luovuta tietoja esimerkiksi NSAlle ei takaa sitä että se ei luovuttaisi tietoja esimerkiksi juuri Kiinan poliisille tai Kiinan kansanarmeijalla. Kiinassa ei yksikään yritys ei toimi, ellei se antaisi Kiinan kansanpoliisin sekä kansanarmeijan valvoa sitä, mitä sen alustoilla puhutaan. Jos Kiinan viranomaisilla ei tätä oikeutta ole, niin silloin napsahtaa nettipiuha hyvin nopeasti kiinni. 

Kiinan viranomaisten toiminta on paljon järeämpää kuin jonkun NSAn. He eivät esimerkiksi tarvise samanlaisia lupia kuin länsimaiset kollegansa. Tuossa maassa sosiaalista mediaa hyödynnetään opposition paikallistamisessa sekä erilaisissa provokaatioissa. Tuolloin kansanarmeijan työntekijät esimerkiksi saattavat esiintyä opposition edustajina, ja jos tuohon ansaan sattuu joku lankeamaan, niin seurauksena voi olla lähete hiilikaivoksiin. 

Yksi syy siihen miksi Kiina lähettää mielellään opiskelijoita ulkomaille on se, että heidän "poliittinen kelpoisuutensa" voidaan varmistaa. Noista ulkomaille lähetettävistä opiskelijoista valitaan myöhemmin virkamies- ja puolue-eliitti. Joten muutamasta kuukaudesta muutamaan vuoteen kestävä oleskelu ulkomailla antaa viranomaisille mahdollisuuden testata noiden henkilöiden lojaalisuutta, sekä esimerkiksi haastatella heidän omaisiaan. Ja jos sitten TikTokiin sattuu joku kirjoittamaan jotain, mitä kansanpoliisi ei halua, niin pidätys voidaan suorittaa huomaamattomasti lentokentällä, kun tuo onneton sattuu kotiin palaamaan. 

https://www.verkkouutiset.fi/a/tiedustelu-tiktokin-takaa-paljastui-yhteys-kiinan-viranomaisiin/#c693d80c

Yhteiset säännöt eivät aina huomioi yksilöitä.

 

 

Sanotaan että yleiset säännöt eivät muka koske joitain ihmisiä. No ehkä tuollaisten väitteiden esittäjä sitten hiukan yksilöi sitä, mitkä säännöt eivät muka koske joitain ihmisiä, sekä tietenkin olisi mukavaa jos henkilö vielä kertoisi, että mitä henkilöitä eivät säännöt koske? Jos joku on ikään kuin vapautettu yleisten sääntöjen noudattamisesta, niin silloin tietenkin pitää tuollainen vapautus perustella. Esimerkiksi jakeluauto saa ajaa bussikaistaa siksi, että se tekee liikenteestä sujuvampaa. 

Mutta sitten tietenkin olisi hyvä määritellä konteksti tai tausta, jota varten joku sääntö on tehty. Esimerkiksi kerrostaloissa meidän pitää huomioida se, että toisen taloyhtiön säännöt on tehnyt toisen taloyhtiön asukkaiden joukko, ja se että me toisen taloyhtiön asukkaat ryhdymme noudattamaan tuota toisen taloyhtiön asukkaiden hyväksi näkemää mallia vaatii tietenkin sen, että asiasta pidetään yhtiökokous. Eli mitään toisen joukon malleja ei voida suoraan siirtää mihinkään toiseen joukkoon. 

Yleisten sääntöjen ongelma on siinä, että aina on yksi joka jostain syystä joko kokee itse nuo säännöt ikäviksi tai toimimattomiksi. Eli mitkään yleiset säännöt eivät ota huomioon jokaista toimijaa, ja mitä suurempia kokonaisuuksia yhteiset säännöt koskevat, sitä suurempi joukko ihmisiä jää sellaiseen asemaan, että heitä ei voida tai edes haluta ottaa huomioon. Kun puhutaan taloyhtiöistä, niin me kaikki olemme kohdanneet tilanteita, joita voimme sanoa jopa syrjinnäksi. Taloyhtiöiden äänivaltaisten jäsenten määrä ei ole ehkä oikeasti sidoksissa asukkaiden määrään. Ja tietenkin jos lähdetään asiaa käsittelemään valtiollisella tasolla, niin silloin me kohtaamme tilanteen, jossa sääntöjä on entistä vaikeampi sovittaa kaikille mieleiseksi, ja se kaikille mieleisin asia ei ehkä ole paras asia. 

Suomessa on sellainen malli että vain täysivaltaiset kansalaiset äänestävät. Ja äänestyksen tulos, olipa se valtiollisten vaalien tulos tai taloyhtiöiden äänestyksen tulos on oikeasti niiden mielestä hyvä, jotka sitä päätöstä ovat halunneet tehdä. Eli vain kokoukseen saapuneet ovat äänivaltaisia, jos ei sitten jotain muita lappuja jaeta. Ja noihin kokouksiin saapuu usein vain sellaisia henkilöitä, jotka ovat aktiivisia ottamaan kantaa taloyhtiön asioihin. Eli taloyhtiön vaaleja voidaan sikäli verrata valtiollisiin vaaleihin, että niissä oma aktiivisuus ratkaisee. 

Ihminen voi joko lähteä äänestämään uurnalle tai ennakkoon, tai hän voi lähteä mukaan politiikkaan. Samalla tavalla ihminen voi joko käydä kerran vuodessa taloyhtiön yhtiökokouksessa, tai sitten hän voi mennä mukaan taloyhtiön hallitukseen. Tuolla hallituksessa kuitenkin vallitsee demokratia. Taloyhtiön hallituksen tai maan hallituksen jäsenyys eli ministerin työ ei tarkoita sitä, että henkilö saisi yhtään omaa tai itselleen tärkeää asiaa läpi. 

Se mikä sitten aktivoi sen että haluaako ihminen vaikuttaa esimerkiksi taloyhtiön valintoihin saattaa olla joku ikävä kokemus. Samoin se haluaako ihminen julkaista mielipiteitään silläkin ehdolla, että hänet lytätään maan rakoon on jokaisen oma asia. Mutta varmaan joku kipinä on ollut kaikilla, jotka haluavat kirjoitella internetiin silläkin uhalla, että heiltä ei kukaan asiasta muista kysyä. 

Yhteisten päätösten ongelma on se, että ne on tehty huomioimaan enemmistön tahto. Tuo enemmistö on se joukko, joka käyttää äänivaltaa. Eli se on niin sanottua demokratiaa. Kuitenkaan ei ole mukavaa olla se vähemmistö, jota ei äänestys ja sen tulos huomioinut. 

Korpilampi-Seminaari ja yhteiskuntasopimus.

 

Tämän hetken hyvinvointivaltion malli luotiin Korpilampi-Seminaarissa, josta jatkossa käytän nimeä "Korpilammen kokous" vuonna 1977. Tuolloin solmittiin yhteiskuntasopimus, jota ehkä pitäisi päivittää. Ongelma on siinä, että kukaan ei halua luopua saavutetuista eduista. Ja tällä hetkellä  hallitusta syytetään sanelupolitiikasta ja siitä, että hallitus leikkaa väärältä puolelta, eli pienipalkkaisia ihmisiä verotetaan enemmän, ja suurituloisten verotusta kevennetään. Tuo näkemys tuo lakkoja pitkin kevättä. Ja puhutaan jopa tuon hyvinvointivaltion alasajosta. Kuitenkin hyvinvointivaltion ongelma on se, että sitä ei nähdä kokonaisuutena. Vaan jokainen asia käydään läpi ikään kuin sektori kerrallaan, eikä silloin voida muodostaa kokonaiskuvaa yhteiskunnasta, jota alkaa vaivata esimerkiksi tuloerojen kasvu. 

Hyvinvointivaltio nähdään usein pelkkänä sairaanhoitona. Tässä hiukan yksipuolisessa mallissa riittää e että sairaaloissa on tarpeeksi työntekijöitä riittää siihen, että kansamme voi hyvin. Eli tämä näkökulma, jossa keskiössä on terveydenhoito ja lähinnä fyysisten sairauksien hoito ei ole ainakaan kaikille tuonut koskaan hyvinvointia. Hyvinvointi on kokonaisuus mihin kuuluvat aineelliset, mutta myös henkiset asiat kuten sosiaaliset suhteet sekä henkinen hyvinvointi. Myös oikeusturva sekä muutkin kuin vain ambulanssipalvelut ovat asioita, jotka kuuluvat hyvinvointiin. Samoin se että ihminen kokee olevansa turvassa valtiossa ovat asioita, joita pidetään itsestään selvinä, mutta osataanko esimerkiksi kadulla koettavaa tuvallisuutta samaistaa hyvinvointivaltioon? 

Kun puhutaan hyvinvointivaltion alasajosta, niin sitä perustellaan rahan puutteella. Mutta jos sitten ajatellaan rahaa ja sitä mitä rahalla saadaan, niin silloin meidän pitää kyllä miettiä sitä, että onko rahan tarkoitus se, että perustetaan lyhytkestoisia kokeiluja, joista voidaan saada hyviä tuloksia. Kuitenkin nuo kokeilut ovat jossain tapauksissa jääneet kokeiluiksi, eikä niiden tuloksia jotka ehkä ovat hiukan vaatimattoman näköisiä ole pidetty vakuuttavina. Mutta jos uusi malli on parempi kuin vanha, niin tietenkin silloin pitää uuden mallin mukaan jatkaa. 

Kuitenkin jos ajatellaan että esimerkiksi IPS malli mielenterveystyössä on tuonut 55% prosentille malliin otetuille pysyvän työpaikan vapailta työmarkkinoilta, niin mitkä ovat olleet IPS-mallin edeltäjien tilanne? Eli olisi mukava tietää mikä on uuden mallin teho verrattuna aiempiin malleihin?

Saattaa olla että taloutemme liukuminen tähän tilaan, missä se on nykyisin alkoi jo välirauhan aikaan, jolloin Suomi valmisti suuren joukon sotakorvaustuotteita Neuvostoliitolle. Tuolloin syntyi kuva suomalaisen työn laadusta ja korkeasta osaamisesta. Tietenkin nuo tuotteet mitä suomessa valmistettiin olivat korkealaatuisia Neuvostoliiton omaan teollisuuteen sekä Neuvostoliiton omiin tuotteisiin nähden. Ja nuo tuotteet kuten paperi sekä metalliteollisuus muodostivat jatkossa sen tuoteperheen ytimen, jota tarjottiin Neuvostoliittoon. Sitten tietenkin transitoliikenne toi muitakin tuotteita, joita voitiin myydä Neuvostoliittoon, mutta niitä koski tietenkin viennin valvonta. Eli laivat, hissit sekä paperikoneet olivat niitä kotimaisia tuotteita, joita myytiin tuonne idän ihmemaahan. 

Joten suomalaisia tuotteita haluttiin tietenkin hankkia Neuvostoliitosta, jossa länsimaiset tuotteet olivat luksusta. Suomalaisten tuotteiden hyvä maine sekä puolueettomuus, joka tarkoitti Neuvostoliiton mielistelyä loivat sellaisen tilanteen, että asemamme oli ainutlaatuinen. Se että meillä oli periaatteessa hyvät suhteet länteen sekä itään saivat aikaan sen, että maamme oli tärkeä transito eli kauttakulku liikenteen kohta Neuvostoliittoon, joka takasi talouden kasvun. 

Koko yhteiskuntamme oli siis periaatteessa sidottu tilanteeseen, jota ei enää Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ollut. Ja nyt kun Venäjä on pakotelistalla, niin jos me myymme tuotteita tuohon maahan, niin silloin saattaa käydä niin, että nuo pakotteet eskaloituvat eli laajenevat myös meidän Suomeemme. 

Eli meillä meni hyvin silloinkin kuin muilla meni huonosti, ja taloutemme nojasi pitkälti Neuvostoliittoon sekä jatkuvaan talouskasvuun, jonka oletettiin jatkuvan loputtomasti. Ja nyt tällä hetkellä varsinkin kirjoituspaperin kysyntä on laskemassa. Samoin metalliteollisuuden tuotteille kuten laivoille on tullut kovaa kilpailua, ja Suomi joutuu nykyään kilpailemaan esimerkiksi Kiinan telakoiden kanssa samoista tilauksista. 

Korpilammen sopimusta on kritisoitu "liian palkansaaja keskeiseksi", Eli Korpilammen malli ei tarpeeksi motivoi pitämään ammattitaitoa tai työkykyä yllä, jos henkilö putoaa pois työelämästä. Tuolloin seurasi usein se, että henkilö sai kelalta rahallista tukea. Mutta esimerkiksi hänen menetetyt työtoverinsa vaihtuivat yksinäisyyteen. Ja lopulta seuraa sitten lähdettiin etsimään ravintolasta. Seurasi työkyvyn katoaminen sekä alkoholisoituminen. Joutuessaan eläkkeelle ei henkilö ennen edes päässyt työelämään ja hän säilyi yhteiskunnan elätettävänä. Samoin sitä on kritisoitu siitä, että se ei ota huomioon yritysten koosta sekä toimialasta johtuvia eroja. 

Tuolloin luotiin sitten vuonna 1977, jossa vahvistettiin niin sanottu yhteiskuntasopimus. Tuo sopimus solmittiin pääministeri Kalevi Sorsan johdolla Korpilammen hotellissa. Kyseiseen sopimukseen kuului niin sanottu kolmikanta. Tuolloin sovittiin että työmarkkinoita koskevat päätökset tehdään kolmen sopijapuolen kesken. Nuo sopijapuolet ovat: 

1) Hallitus 

2) Työnantajat

3) Työntekijät

Kolmikantaa on joskus kritisoitu siitä että se ei ota huomioon esimerkiksi yritysten välisiä eroja. Esimerkiksi suurten, kymmeniä tuhansia ihmisiä työllistävän yrityksen etu ei välttämättä ole sama kuin pienen ja keskisuuren yritysten etu. Eikä kolmikanta ota tarpeeksi hyvin huomioon esimerkiksi vienti- ja kotimaan markkinoille keskittyvien yritysten etuja.

Samoin tuota Korpilammen sopimusta on joskus kritisoitu siitä, että se ei huomioi sellaisia ihmisiä, jotka ovat pudonneet pois työelämästä. Eli heille ei ole tarjolla kuin keppiä. Tietenkin on olemassa erilaisia sosiaalipuolen tukia, mutta ne ovat lähinnä rahaa sekä vaatteita. Eli niissä ei huomioida mitenkään esimerkiksi henkilön sosiaalisia tarpeita. Tai tarvetta pitää ammattitaitoa yllä. 

Korpilammen sopimukseen kuului myös esimerkiksi käsite hyvinvointivaltiosta. Se mikä hyvinvointivaltiossa on ongelmallista on se, että hyvinvointivaltiota ei koordinoi kukaan. Koska hyvinvointivaltion kehitys ei tapahdu niin, että se huomioi kokonaisuuksia, on seurauksena tietyissä tapauksissa se, että hyvinvointivaltio ikään kuin paiskaa joukon ihmisiä pois yhteiskunnasta. Eli jos ihminen ei täytä tiettyjä normeja, niin hän muuttuu painolastiksi. 

Meidän sosiaaliturvamme on keskittynyt liiaksi rahalliseen tukeen. Eli varsinaisesti syrjäytymistä ei hoideta millään 350 euron tuella, jonka syrjäytynyt voi sitten kantaa paikalliseen kapakkaan. 

Kaikki painolastit heitetään yhteiskunnan eli veronmaksajien syliin. Samoin myös esimerkiksi työttömiä estetään suorastaan pitämästä ammattitaitoaan yllä. Eli jos ihminen ei kykene käymään töissä, niin hänet pudotetaan läpi yhteiskunnan tukiverkoston. Tuo tukiverkosto nähdään pelkästään KELA-korvauksena, eikä siinä ajatella esimerkiksi henkilön sosiaalisia tai muita tarpeita muuten, kuin että ihminen voi mennä kapakkaan istumaan ja etsimään itse seuraa. 

Eli hyvinvointivaltiota pidetään joskus hiukan liian holhoavana. Samoin sitä että asioita ei nähdä kuin yhden sektorin näkökulmasta kerrallaan tekee siitä fiaskon. Hyvinvointivaltio ei ole pelkkää sairaanhoitoa tai pelkkää työllistämistä, vaan siinä huomioidaan ihmisen elämä sekä turvallisuus ja muut tarpeet kokonaisuutena. Vai asuuko meistä joku kenties sairaalassa?  Ja yksi asia mikä tietenkin on ongelmallista on se, että mikä on liiallisen holhoamisen ja tarpeellisen puuttumisen välinen ero? 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Korpilampi-seminaari