Pitäisikö Ahvenanmaa militarisoida vai ei?

Pitäisikö Ahvenanmaa militarisoida vai ei?

 Ahvenanmaan demilitarisointi on ollut maassamme asia, josta ei ole puhuttu kovin paljon. Tai ainakaan siitä ei ole keskusteltu muuten kuin vain toteamalla tuon alueen olevan demilitarisoitu alue tai sotilaallinen tyhjiö. Ihan miten vain tuo demilitarisointi on ymmärretty. Ja tietenkin meidän pitää muistaa, että demilitarisointi on ollut osa Ahvenanmaalaisten identiteettiä. Ahvenanmaalaisilla on tietenkin kotiseutuoikeus, jonka mukaan heidän ei tarvitse käydä armeijaa, ja muutenkin tuolla alueella on hyvin laaja itsemääräämisoikeus. Tuon oikeuden historia juontaa juurensa siihen, kun Suomi itsenäistyi, niin myös Ruotsi havitteli Ahvenanmaata, ja kun nuo alueen oikeudet taattiin, niin Ahvenanmaa liittyi silloin Suomeen. 

Nuo erillisoikeudet myönnettiin koska pelättiin, että Ruotsi haluaa tulla valvomaan Ahvenanmaan ruotsinkielisten etua, ja liittää Ahvenanmaa Ruotsiin.  Tuolloin 1917-18 oli Ruotsi todella vahva Suomeen verrattuna, ja silloin oli myös ihmisiä, joiden mielestä Suomen olisi pitänyt liittyä Ruotsiin, mutta kuitenkin saimme pitää itsenäisyyden. Voidaan tietenkin aina kysellä, että olisiko Ahvenanmaan erioikeudet toteutuneet, jos tuo alue olisi liittynyt aikoinaan Ruotsiin? 

"Ahvenanmaan itsehallinto ja kotiseutuoikeus pohjautuvat vuonna 1921 Kansainliiton tekemään kompromissipäätökseen, jossa maakunnan hallinto annettiin Suomelle edellyttäen, että se takasi paikalliselle väestölle sen ruotsin kielen, kulttuurin, paikalliset tavat ja itsehallintojärjestelmän". (Wikipedia/Kotiseutuoikeus)

Mutta nyt sitten Matti Vanhanen on tuonut esille sen mahdollisuuden, että Ahvenanmaa militarisoidaan. Se että Ahvenanmaan demilitarisointia tarkastellaan ei ole mitenkään mahdotonta. Siis aina pitää ottaa huomioon toimintaympäristön muutos. Mutta sitten kuitenkin meidän pitää muistaa se, että vaikka ainoa stabiili asia maailmassa on muutos, niin on asioita, joita voidaan tehdä hiukan toisin. Ja Vanhasen käyttämä sanamuoto tuo jotenkin mieleen Kremlin. Vanhanen ei ole toki ensimmäinen, joka on ottanut Ahvenanmaan demilitarisoinnin puheeksi. Ahvenanmaan sotilaallisesta tyhjiöstä keskusteltiin ensimmäisen kerran Koiviston aikaan. 

Eli hän toivoo että Ahvenanmaa tekisi aloitteen suomalaisten joukkojen sijoittamisesta sen alueelle. Tuolloin voisi ehkä tuo sotilaallinen tyhjiö täyttyä. Monissa skenaarioissa Venäjä aloittaisi sotatoimet Ahvenanmaan miehityksellä, koska sen kautta se voisi esimerkiksi valvoa merialueita sekä sen erikoisjoukkoja kuljettavat helikopterit voisivat toimia tehokkaasti. Nuo joukot voisivat hakea esimerkiksi pudonneiden pommikoneiden miehistöjä sekä Ahvenanmaa voisi toimia hätälasku- sekä tukikoneiden tukikohtana. 

Vaikka mikään ei ole muuttamatonta, niin Vanhasen pyyntö Ahvenanmaalle aloitteesta lähettää suomalaisia joukkoja Ahvenanmaalle voidaan verrata Kremlin malliin. 

Mutta ehkä Venäjä on sitten tuollaiset suunnitelmat haudannut, kun ajatellaan sen menestystä Ukrainan sodassa. Mutta kuten tiedämme, niin Vanhasen puheet voidaan tulkita komenteluksi. Tai sitten se voi osoittaa, kuinka nopeasti maamme on lähdössä kohti NATOa. Tässä NATO-keskustelussa on sellainen piirre, että monet huippuluokan poliitikot eivät ole päässeet kovin hyvin esiin. Ja se saattaa aiheuttaa painetta herättää huomiota tuollaisilla lausahduksilla, jotka tuovat erittäin hyvin mieleen erään venäläisen poliitikon käsityksen siitä, miten asioita pitäisi hoitaa. Eli tuolloin vain pyydetään jotain toista lähettämään pyyntöjä, joita sitten vain toinen noudattaa. 

Eli halutaan tuoda itseä esiin tällaisen tärkeäksi koetun puolustuspoliittisen näkökohdan yhteydessä. Oli miten oli, niin joka tapauksessa tuo "Vanhasen toive aloitteesta Suomen joukkojen sijoittamisesta Ahvenanmaalle" voidaan ehkä tulkita myös eräänlaiseksi kopioksi siitä, miten Putin hoitaa asioita. Ehkä vielä joku näkee tilaisuuden siihen, että järjestetään kansanäänestys siitä, että lakkautetaanko Ahvenanmaan kotiseutuoikeus. Tuolloin ollaan osoitettu se, että osaamme ottaa Vladimir Putinista oppia. Mutta kuten tiedämme, niin Ahvenanmaan demilitarisointi aiheuttaa välillä vakavaakin keskustelua. Ja joidenkin mielestä se on kuin tarjoaisi maakuntaa tarjottimella. 

https://www.aamulehti.fi/kotimaa/art-2000008772151.html

https://www.is.fi/politiikka/art-2000008774517.html

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ahvenanmaan_maakunta

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kotiseutuoikeus

Miksi joku uhkailee muita?

Miksi Venäjän johto uhkailee muita?

Millainen ihminen uhkailee muita? Sellainen ihminen, joka ei pysty normaaliin vuoropuheluun eikä kykene keskustelemaan muiden kanssa asioista tai kuuntelemaan omasta näkemyksestään poikkeavia näkökantoja käyttää puheessaan uhkaavia termejä. Jos Venäjän toimintaa verrataan esimerkiksi kahden ihmisen väliseen keskusteluun, niin tilanne on aivan sama kuin toinen hakkaisi toista eli heikompana pitämäänsä osapuolta pesäpallomailalla päähän, jos tämän fyysisesti heikomman osapuolen mielipiteet eivät tuota fyysisesti vahvempaa puolta miellytä. 

Venäjän ulkoministeri Lavrovin maailmanloppupuheista voidaan vetää sellainen johtopäätös, että Venäjällä pelätään jotain. Venäjän kannalta Ukrainan tilanne on ollut katastrofi.  Kun puhutaan historiasta, niin monen diktatuurin tai yksinvaltiuden päätös on ollut sota. Ensimmäinen maailmansota päätti esimerkiksi Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian sekä Saksan monarkian. Toinen Maailmansota päätti taas Adolf Hitlerin valtion, ja Saddam Husseinin tyrannian päätti hyökkäys Kuwaitiin. 

Mutta miksi sota päättää niin monen yksinvaltiuden olemassaolon. Silloin valtava määrä aseita päätyy ihmisille, jotka eivät niitä voisi muuten saada käsiinsä. Normaalisti yksinvaltiudella hallitussa maassa poliisi pitää vastarinnan poissa ihmisten silmistä. Pienikin ilmaus valtion johtajaa vastaan tulkitaan petokseksi. Ja jos ihminen ilmaisee tyytymättömyyttään valtion toimintaan, niin silloin seurauksena on pidätys ja ehkä lähetys vankilaan. 

Sodassa olevan valtion poliisilla ja asevoimilla on muuta tekemistä kuin etisiä poliittisia toisinajattelijoita. Ja kun asevoimilla sekä poliisilla on täysi työ rintamalla, niin silloin alkavat vapauden aatteet levitä. Valtion ollessa sodassa huomattava osa sen asevoimista sekä poliisista kiinnitetään sotaan. Ja aina kun poliisit ovat rintamalla, niin he eivät ole valvomassa kaupunkeja sekä pidättämässä poliittisia toisinajattelijoita. Kun valtio lähtee sotaan, niin sen pitää jotain luvata myös niille, jotka lähtevät taisteluun. Ja jos nuo henkilöt kokevat tulleensa petetyiksi, niin silloin seuraa varmasti ongelmia. 

Mutta kuten historiasta huomaamme, niin monen itsevaltaisen maan tai hallitsijaperinteen loppu on ollut sota. Eli mukaan mahtuu myös Ruotsin kuningaskunta, jonka yksinvaltius päättyi kun Ruotsi menetti Suomen Venäjälle, ja Iso-Britannian imperiumin aika päättyi myös Toiseen Maailmansotaan. Eli kun Intia itsenäistyi vuonna 1947, niin silloin katsotaan Brittiläisen imperiumin ajan päättyneen. Kun ajatellaan sitä, että mitä esimerkiksi Brittiläisen imperiumin romahtaminen on aiheuttanut Britannialle itselleen, niin se että Britannian siirtomaiden itsenäistyminen on vähentänyt brittien halua sotia on ehkä asia, josta ei juurikaan olla puhuttu. 

Nimittäin kun siirtomaista ei enää saa joukkoja, niin kaikki tappiot tulevat omalle maalle, mikä ei ole ehkä kovin viisasta ainakaan poliittisesti. Nimittäin miettikää sitä, että mitä jos vaikka kaikki Britannian Ensimmäisen Maailmansodan tappiot olisivat kohdistuneet englantilaisiin. Brittiläinen imperiumi kykeni jakamaan tappioita pitkin maailmaa, joten ne eivät vaikuttaneet niin suurilta, kuin mitä ne todellisuudessa olivat. Ja miten tämä liittyy Neuvostoliittoon? Neuvostoliitossa voitiin sotilaalliset tappiot peittää jakamalla niitä ympäri tuota valtavaa valtioita. 

Eli miltään yksittäiseltä alueelta ei kuollut liikaa miehiä, ja siksi tappiot vaikuttivat pienemmiltä kuin mitä ne oikeasti olivat. Samoin jos ajatellaan esimerkiksi Britannian saamia tietoja 15 000 Ukrainassa kaatuneesta venäläisestä, niin ehkä tuo luku on venäläisten tai Venäjän kansalaisten  kohdalla oikea. Mutta pitää muistaa että esimerkiksi palkkasotureiden sekä erityisesti Pohjois-Afrikasta tulevien vierastaistelijoiden käyttö auttaa peittelemään todellisia tappioita. 

 Dragunov SVD (Wikipedia)

Venäjän mafian suhde Kremliin on hyvin monimutkainen

Siis Wagner Group saattaa värvätä myös afrikkalaisia taistelijoita Venäjän asevoimien riveihin. Jos ajatellaan että Venäjän palkkasoturit turvaavat Keski-Afrikan tasavallan johtajia, niin ei kai kukaan luule heidän hyväntekeväisyyttä harjoittavan. Saattaa olla että Wagner Group värvää myös afrikkalaisia toimijoita, joita ehkä koulutetaan Wagner Groupin toimesta. Sitten noita henkilöitä voidaan käyttää torpedoina eli "hit man" tehtäviin tuossa Putinin yksityisarmeijassa. 

Noita afrikkalaisia toimijoita ei ehkä niin helposti yhdistetä FSBhen kuin esimerkiksi Venäjän kansalaisia. Ja Wagner Groupin rooli Venäjän johdossa on ollut se, että tuon palkkasoturi-yhtiön avulla Putin voi teettää tehtäviä tarvitsematta ilmoittaa niitä FSB lle. Tuolloin ei ole olemassa papereita, joilla Putin voidaan suoraan liittää johonkin ikävään tapaukseen. Jos tuo "hit man" jää kiinni, niin kaikki jäljet päättyvät johonkin oligarkkiin, jolla on ehkä yhteyksiä Venäjän mafiaan. 

Kremliä on syytetty siitä, että se suojelee mafiaa. Tai voidaan sanoa että saattaa olla että noita mafiosoja on ehkä otettu vähän kuin säiliöön. Jos joku palkkamurhaaja jää kiinni, niin sitten medialle sekä poliisille voidaan syöttää joku organisoidun rikollisuuden jäsen. Tuo henkilö on saattanut olla oikeasti FSBn juoksupoika, mutta mitä varten kukaan sellaista menee edes uskomaan. Syyttäjät väittävät silloin että tuo mafioso on toiminut ihan itsenäisesti. Ja ehkä joku nielee tuon selityksen. 

Syy miksi osan venäjän mafiasta väitetään toimivan yhteistyössä Kremlin kanssa johtuu siitä, että tunnetuilla rikollisilla on hyvä teettää esimerkiksi poliittisia murhia, jotka voidaan sitten vierittää esimerkiksi jonkun rikollisjärjestön syyksi. Noiden organisoidun rikollisuuden jäsenten avulla voidaan myös peitellä valtion työntekijöiden roolia esimerkiksi palkkasotureiden ja "hit manien" suorittamissa eliminointioperaatioissa. Eli Wagner Groupin palkkaaman afrikkalaisen jäädessä kiinni, muutama mafioso sitten tulee pidätetyksi, eikä kukaan voi varmasti osoittaa ketään muuta kuin organisoidun rikollisuuden jäsenten olevan tuon teon takana. 

 Joten voidaan kysyä että ilmoitetaanko noita tappioita missään? Samoin voi olla että jos sotilas ei ole pitänyt yhteyttä kotiin, niin hänen kuolemaansa ei ehkä ilmoiteta. Se mitä esimerkiksi Venäjän maksuliikenteen katkaiseminen merkitsee on se, että Wagner Group ei voi ehkä maksaa ulkomaalaisten taistelijoiden palkkoja. 

Siis Venäjä saattaa ilmoittaa vain miehet, joita kaivataan kotona. Mutta mitä sitten Lavrov sekä Putin pelkäävät? Se mikä tekee sodasta inhottavan asian on se, että sieltä saa lähes kuka hyvänsä aseen. Ja se mikä tekee esimerkiksi Dragunov SVD kivääristä tai jostain singosta ikävän välineen on se, että noilla aseilla voi joku uhata Venäjän johdon henkeä. Siis myös Venäjällä on varmasti ihmisiä, joilla on halukkuutta päästä kalifiksi kalifin paikalle. 

Ja koska valta on henkilöitynyt Putiniin, niin saattaa olla että jonkun mielestä olisi hyvä vaihtaa Venäjän johtoa melko nopeasti. Siis valtio joka käyttää väkivaltaa osoittaa, että se tarvitsee jotain aluetta. Jos valtion johdon käsitys diplomatiasta on se, että se voi uhkailla sekä pelotella muita, niin se kertoo myös siitä, että kyseinen valtio tai joku sen johdosta pelkää jotain.

Eli yksi asia mitä Venäjälle on tapahtumassa on se, että kyseisen maan konventionaalinen iskuvoima on ehkä kyvytön vastaamaan länsimaisten aseiden vaikutukseen. Tuolloin Venäjällä jää vain joukko raskaita ydinaseita, joilla se voi yrittää vaikuttaa muiden maiden toimintaan. Joten tässä tilanteessa meidän pitää muistaa, että milliäkään ei saa antaa periksi. Periksi antaminen kannustaa uhkailijoita sekä kiristäjiä. Tietenkin esimerkiksi se että boikotoimme Venäjää saattaa vaikuttaa pehmeältä toiminnalta, mutta kuten tiedämme, niin boikottien tarkoitus on osoittaa boikotin kohteelle, että sen toimintaa ei voida enää hyväksyä. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/ulkomaat/ukraina-lavrovin-maailmansotapuheista-ven%C3%A4j%C3%A4-tuntee-h%C3%A4vi%C3%A4v%C3%A4ns%C3%A4/ar-AAWAwDa?ocid=msedgntp&cvid=844699561fb84c15b17cee772547f04a

Nuoliammuksista sekä niiden käytöstä

   

Yllä video FBI:n ballistisesta testistä, missä käytetään nuoliammusta. Filmi ei liity Butshan tapaukseen, mutta siinä demonstroidaan miten haulikolla ammuttavat nuoliammukset vaikuttavat kohteeseen. Eli nuo nuolet ammutaan ballistiseen geeliin, jossa niiden uppoamista voidaan helposti testata. 

Butshan kaupungissa on uhrien vartalosta löydetty nuoliammuksen nuolia, jotka läpäisevät myös kypäriä sekä luotiliivejä. Nuo nuolet ovat ilmeisesti ammuttu 122 mm tykillä, jossa on käytetty alla olevan lehtijutun mukaan erittäin harvinaista ammusta. Nuoli- eli flechette ammukset eivät ole varsinaisesti kiellettyjen ammusten listalla, mutta niiden käyttö siviilialueella ei ole mitenkään suositeltavaa, tai ainakin Amnestyn mukaan noiden sirpaloituvien ammusten käyttö muualla kuin taistelualueella pitäisi kieltää. 

Siis lain mukaan nuoliammuksia käyttävät kranaatit ovat yksi sirpaleammusten alatyypeistä, joita on kehitelty jo pitkän aikaa. Ja tykistön käyttö siviilien asuma-alueella aiheuttaa lähes aina siviili-uhreja. Nopeasti etenevät nuoliammukset lävistävät seiniä tehokkaasti. Ja juuri nuoliammusten läpäisyvoima saa aikaan sen, että niitä kehitellään jatkuvasti. Nuoliammuksen läpäisyteho johtuu sen pienestä läpimitasta, ja sen avulla voidaan lisätä monien aseiden tuli- tai läpäisyvoimaa. 

Nuoliammuksia voidaan ampua tykistöllä tai niitä voidaan asentaa esimerkiksi rakettien kärkeen, niin että ne joko kaikki suuntautuvat eteenpäin. Tai sitten nuolet voidaan suunnata kärjessä niin, että ne leviävät ympäriinsä kuten muissakin sirpaleammuksissa. Mutta myös kivääreillä sekä pistooleilla sekä konepistooleilla voidaan ampua noita alikaliiberisia luoteja. Tuolloin nuoliammus on asetettu eräänlaiseen tukirakenteeseen, joka muistuttaa lyijytäytekynässä käytettävää tukea, jonka läpi lyijy syötetään. Nuoliammuksissa tuo tuki pysyy paikallaan sekä vakauttaa ammusta sen kulkiessa läpi aseen piipun. Kun ammus on tullut ulos putkesta, niin tukirakenne irtoaa. 

Nuoliammuksia on käytössä monissa eri kaliiberin aseissa, ja esimerkiksi 9mm. sekä 7,63 mm. aseista voidaan tehdä tehokkaammin luodinkestäviä liivejä läpäiseviä, jos niissä käytetään näitä flachette ammuksia. Saattaa olla että myös venäläisillä sekä ukrainalaisilla joukoilla on käytössään näitä kivääriin sekä vaikkapa Makarov-pistooliin sopivia ammuksia, joilla lisätään näiden ehkä hiukan vanhentuneita kaliibereja käyttävien aseiden tehoa, ja vaikuttavuutta esimerkiksi luodinkestäviä liivejä käyttäviin vihollisiin. 

Suurikaliiberisissa tarkkuuskivääreissä sekä esimerkiksi 20mm konetykeissä käytettävät nuoliammukset lisäävät noiden aseiden läpäisytehoa. Yhdessä pienten onteloammusten kanssa voidaan myös esimerkiksi 20mm. konetykkeihin sekä 50 kaliiberin Barrett-kivääriin lisätä panssarintorjunta-kapasiteettia. Tuolloin voidaan käyttää kaksoisammusta, jossa onteloammuksen takana on nuoliammus. Ja jos tällaisia ammuksia joutuu vääriin käsiin, niin ne voivat olla todella kuolettavia. Näiden ammusten päätyminen esimerkiksi terroristien käsiin on erittäin vakava asia. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/video-n%C3%A4ytt%C3%A4%C3%A4-millaisia-luotiliivinkin-l%C3%A4vist%C3%A4vi%C3%A4-pieni%C3%A4-nuoliammuksia-ven%C3%A4j%C3%A4-k%C3%A4ytti-siviileihin-butshassa-yksi-ammus-sinkoaa-ymp%C3%A4rilleen-8000-nuolta/ar-AAWzNvG?ocid=msedgntp&cvid=6587b74603474e07a2ff93d09d2d1d94

https://fi.wikipedia.org/wiki/Flechette

Miksi meidän maamme eliitti meni ehkä liian pitkälle asioidessaan venäläisten oligarkkien kanssa?

 

Oligarkkien vaikutusvalta on maassamme yllättävän vähän tunnettu asia. Tai se että venäläiset sijoittavat valtavasti rahaa esimerkiksi kiinteistöihin sekä erityisesti korkean teknologian yrityksiin on varmasti kaikkien tiedossa. Samoin venäläiset sijoittivat paljon rahaa myös vähittäiskauppaan, mikä on tuonut valtavan määrän länsivaluuttaa Venäjän valtiolle. Yhteen aikaan uutisissa oli paljon juttuja siitä, kuinka venäläiset ostivat maata erityisesti strategisesti tärkeistä kohteista. Oligarkit voivat toimia myös välittäjinä esimerkiksi hybridivaikuttamisessa. 

Hybridivaikuttaminen on paitsi netissä tapahtuvaa trollaamista, sotilaallisella voimalla uhkailua, niin se on myös taloudellista vaikuttamista. Eli valtiolle voidaan tarjota keppiä sekä porkkanaa, kuten olen usein kirjoittanut. Jos jonkun valtion johto on mieliksi Venäjälle, niin se saa halpaa maakaasua. Mutta jos valtion johto ei miellytä venäjää, niin sitä uhkaillaan. Samoin oligarkit voivat hankkia esimerkiksi mediataloja FSBn sekä oman itsensä omistukseen, ja näin vaikuttaa siihen, miten Venäjää käsitellään tiedotusvälineissä. 

Valtio-opin professori Ruostesaari on Helsingin Sanomien artikkelin mukaan sanonut, että maamme eliitti meni liian pitkälle suhteessaan venäläisten oligarkkien kanssa. Tuossa asiassa Ruostesaari on aivan oikeassa, ja kuten olemme nähneet, niin jälkiviisaus on sitä parasta viisautta. Mutta kuten tiedämme, niin tietenkin meidän pitää myös kysyä, että "miksi me tai maamme liikemiehet menivät niin pitkälle noiden oligarkkien kanssa"?. Siis aina kun jotain on tapahtunut, niin pitää myös kysyä että miksi niin pääsi tapahtumaan? 

Syy tähän prosessiin mikä johti oligarkkien aseman vahvistumiseen myös suomalaisessa liike-elämässä voidaan kiteyttää siihen, että me olimme aina luottaneet siihen, että maamme on Venäjän tai sen edeltäjän Neuvostoliiton erityisessä suojeluksessa tai että meillä on muuten joku erityisasema Venäjän sekä lännen välillä. Tai ehkä meillä joskus on ollut tällainen asema. 

Kun Neuvostoliitto hajosi, niin ihmiset uskoivat, että KGB oli kadonnut. Se ei kadonnut yhtään minnekään. Tuo mahtava turvallisuuspalvelu vain loi nahkansa ja otti uuden nimen. FSB saattaa olla vaarallisempi kuin KGB. koska sillä on käytössään kehittyneempää teknologiaa kuin edeltäjällään. Eli tekoäly sekä tietoverkot ovat asioita, joiden voimalla FSB voi valvoa tehokkaasti koko yhteiskuntaa. Ja ehkä meidän olisi pitänyt tuolloin 1990-luvun lopulla aavistaa, että oligarkit ovat jotenkin sidoksissa FSBhen sekä sen kautta Putinin hallintoon. Ja rumasti sanoen länsimaat ovat aseistaneet Venäjän sekä nostaneet Putinin valtaan, koska ovat ostaneet Venäjältä nimenomaan halpaa maakaasua sekä öljyä, pönkittääkseen maan taloutta. 

Mutta kuten tiedämme tai muistamme, niin 1990-luvun lopun Venäjää pidettiin suurena mahdollisuutena. Villinä Itänä jonne meni kaikki kaupaksi, mitä sinne vain haluttiin tarjota. Ja jos bisnes pyöri niin, että yhteisyrityksen suomalainen jäsen hoiti tavarat maamme rajojen yli Venäjälle, ja siellä paikallinen toimija eli oligarkki sitten hoiteli tavarat vähittäismyyntiin, niin se takasi hyvät tulot. Tuolla paikallisella toimijalla oli tietenkin kaikki tieto siitä, mitä Venäjällä tarvittiin, ja sitten vain liiketoimet pystyyn. 

Tietenkään kukaan ei edes uskaltanut huomauttaa tuosta oligarkkien ehkä hyvinkin mutkikkaasta suhteesta Venäjän valtioon sekä turvallisuuspalveluun. Se mitä ei kukaan koskaan huomannut, koskien tietenkin myös itseäni, oli se että tuollainen yhteisyritys saattoi kanavoida Venäjän tiedustelun tai turvallisuuspalvelun rahoituksia niille poliitikoille, jotka ovat olleet Venäjälle mieleisiä valintoja. Mutta eipä ryhdytä tekaisemaan salaliittoja, vaan puhutaan siitä, mitä nuo oligarkit ovat maahamme tuoneet, ja mitä he ovat ehkä unohtaneet mainita. 

Yksi noista asioista on se, että jos yhteisyritys tai sen Suomeen rekisteröity tytäryhtiö avaa tilin suomalaisessa pankissa, niin FSB voi noiden rahojen avulla sitten suorittaa operaatioitaan läntisessä Euroopassa. Eli tuolloin rahojen alkuperää ei voida jäljittää Venäjälle, ja sen takia esimerkiksi hotellihuoneiden hankkiminen kenttämiehille käy helpommin kuin jos maksajana olisi Venäjän valtio tai varat tulisivat venäläisestä pankista. 

Oligarkit toivat Suomeen valtavasti tuloja, mutta sitten heiltä saattoi unohtua sellaisia asioita kuin se, että FSB saattoi pyytää joskus pientä palvelusta. Nuo palvelukset eivät ole sellaisia, että niistä voisi kukaan kieltäytyä, ja yksi niistä liittyy nimenomaan saari- tai maakauppoihin. FSB voi noiden kauppojen avulla hankkia asuntoja, joista voidaan tarkkailla esimerkiksi joitakin lentokenttiä, lentoreittejä tai meriliikennettä. 

Samoin esimerkiksi saariin voidaan sodan sytyttyä tuoda sotilaita, mutta ehkä into tällaisiin visioihin on vähän laskenut Ukrainan sodan sekä siinä saadun kehnon menestyksen takia. Mutta kukaan ei voi odottaa ikuisesti, että hyvä tuuri jatkuu. 

Venäjällä mitään merkittävää ei tapahdu ilman FSBn lupaa. Joten jos oligarkki mielii jatkaa liiketoimiaan, niin hänen pitää totella FSBn käskyjä. Eli jos oligarkki vastaa FSBn tarjoukseen sanalla "ei", niin silloin saattavat seuraukset olla vakavat, ja hän saattaa joutua jopa vankileirille tai saada oudon sydänkohtauksen. Tuon asian ymmärtäminen varmasti auttaa asiaa, jos joku haluaa tehdä yhteistyötä oligarkkien kanssa. 

Meillä on edessämme joka tapauksessa jossain vaiheessa tilanne, missä Putinin seuraaja astuu virkaansa. Vaikka esimerkiksi Venäjään kohdistettavat talouspakotteet eivät ehkä vaikuta Putiniin itseensä, niin ne vaikuttavat Venäjän varakkaaseen yläluokkaan. Ja ehkä se etteivät esimerkiksi varakkaat venäläiset saa aina uutta kännykkää tai päivityksiä puhelimeensa voisi auttaa siihen, että valtaan voimakkaasti ankkuroitunut Putin voidaan saada pois vallasta. Tai ainakin pakotteet hiukan hillitsevät FSBn kykyä suorittaa teollisuus- ja muita vakoilu-operaatioita. 

https://www.hs.fi/politiikka/art-2000008769226.html

Kun kerran olimme jotain mieltä asioista, niin niitä mielipiteitä ei muka voi muuttaa

Kun ihminen muodostaa mielipiteitään, niin hän tekee sen sillä hetkellä saatavilla olevan tiedon mukaan. Kun ihmiseltä kysytään mielipidettä, niin hän voi joko kertoa sen rehellisesti. Tai sitten hän voi kertoa muunnettua totuutta eli valehdella. Jälkimmäisessä tapauksessa saattaa valheen takana olla pelko seurauksista. Eli jos yksilöä pelottaa että hänen oikea mielipiteensä aiheuttaa hänelle kohtuutonta haittaa, niin hän voi kertoa kyllä valheita. Tuolloin hän eli valheen kertoja perustelee valheen ainakin itselleen sillä, että hän miellyttämällä toista, niin hän selviää ikävistä seurauksista. On olemassa ihmisiä sekä yhteisöjä, joiden jäsenet eivät kykene tai halua kuulla mitään muuta kuin niitä asioita, kuin mitkä myötäilevät heidän omia näkemyksiään. He ottavat vastaan vain sitä tietoa, mikä sattuu heitä itseään miellyttämään. 

Tuolloin saattaa joku pitää parempana kertoa kuulijakunnalle sitä, mitä he haluavat kuulla. Ja tuloksena saattaa olla katastrofi. Eli kuinka monta poliittista uraa on tuhoutunut sen vuoksi, että poliitikon suosion on kerrottu olevan todellista korkeampi? Tai kuinka monta kertaa esimerkiksi sotaretki on mennyt päin seiniä, koska sotaretken päättäjälle on annettu väärää tietoa vastapuolen osaamisesta? Syy tällaiseen väärän tiedon levittämiseen saattaa olla halu suojella omaa asemaa. Eli ei haluta kertoa, että joku asia voi epäonnistua, vaan halutaan tukea toisen saamaa väärää kuvaa tilanteesta. Se että väärää tilannekuvaa halutaan tukea voi johtua siitä, että jotain asiaa on valmisteltu pitkään.

Eli esimerkiksi sotaretkeä voidaan verrata johonkin taloprojektiin. Jos jotain suurta ja mahtavaa on suunniteltu vuosikausia, niin varsinkin viime hetkellä paljastuvan virheen tuominen vaatii todella suurta rohkeutta, varsinkin jos esimies on kovin koleerinen sekä antaa helposti potkuja. Jos esimerkiksi vuosikausia valmisteltu suurtyöllistäjä osoittautuu sudeksi jo syntyessään eli sen tuote on vanhentunut, niin uskaltaako kukaan tuota asiaa tuoda esille viimeisessä kokouksessa ennen esimerkiksi tehtaan rakentamisen aloittamista? Ajatelkaa itse tilannetta, missä ehkä pienellä paikkakunnalla on tehty työtä suuren tehtaan eteen, ja asiaa rummutettu vuosikausia. 

Sitten aivan loppumetreillä huomataan, että tuo konsepti on vanhentunut. Kuka tuo tuon asian viimeiseen palaveriin? Tuo asia pitäisi olla kaikkien tiedossa, mutta mitä lehdistökin sanoo, jos tuo konsepti tulee kaatumaan? Eli pilaako tuolloin henkilö kaikkien ilon, vai antaako asian vain unohtua? Tai sitten tietenkin mitä jos johtaja ja kunnan johtaja sekä valtuusto eivät halua kuulla vastaväitteitä? Tai mitä jos tuleva tehdas ja sen pyörittäminen vaatii erityisosaamista, jota ei paikallisilla ole? Tuolloin kaikki työpaikat menevät jonnekin muualle? 

Eli mitä jos kaikki vain käyvät töissä tuolla kunnassa, ja asuvat muualla. Ja mitä jos tehdas sitten vielä tuottaa itse oman sähkönsä. Tuolloin kunnan tuloksi jäävät maasta saadut verot. Eikä tehtaan väki ehkä edes käy kunnassa syömässä, jos he vaikka asuvat tunnin matkan päässä työpaikaltaan naapurikunnan alueella. Mutta uskaltaako kukaan tuota asiaa tuoda esiin, jos uuden tehtaan rakentamista on valmisteltu vuosia, ja luvatkin on jo ehditty hakea? 

Mielipide muodostetaan kuitenkin saadun tiedon perusteella. Tuon tiedon pitäisi sisältää rehellisen sekä vääristelemättömän kuvan siitä, mitä missäkin maailman kolkassa tapahtuu. Jos saatu tieto on väärää, niin silloin tietenkin päätös, mitä tuon tiedon mukaan on tehty on väärä. Samoin mielipide, joka muodostetaan väärän tiedon pohjalta on sellainen, että sen muuttaminen ei ole mitenkään noloa. Siis jos teen väärän päätelmän, niin minun pitää kysyä aina itseltäni, että miksi tein tuon päätelmän tai muodostin mielipiteeni siten, että se osoittautui vääräksi? Jos olen tehnyt tiedon sillä perusteella, että joku muu on antanut minulle väärää tietoa, niin silloin en itse ole vastuussa siitä, että tein väärän päätöksen. 

Tai sitten joskus saattaa käydä niin, että joku antaa tahallaan väärää tietoa, ja silloin kannattaa miettiä, miksi joku antaa tietoa, jonka hän tietää vääräksi? Siis väärän tiedon jakaminen saattaa johtua esimerkiksi pelosta. Jos ihminen pelkää, että hän joutuu mielipiteensä takia vaikeuksiin, niin hän ehkä mieluummin kertoo valheita kuin totuuden. Ehkä meille länsimaisille ihmisille mielipiteen seurauksena tulevat ikävyydet ovat vieraita asioita. Mutta esimerkiksi Venäjällä tai Kiinassa kyllä tunnetaan mielipiteen takia vangitseminen. 

Jos puhutaan esimerkiksi jostain Venäjällä tehdystä mielipidetiedustelusta, niin voidaan kysyä että onko tuo ihmisten jakama tieto oikeaa? Eli puhuvatko ihmiset totta, kun he vastaavat kyselyyn siitä, että onko Vladimir Putin hyvä presidentti vai ei? Siis jos he puhuvat totta, niin he voivat saada esimerkiksi FSB:n agentit ovelleen. Joten miksi he valehtelisivat? Ehkä he eivät halua menettää työpaikkojaan tai että heidän talostaan katkaistaan lämmin vesi. Tai ehkä he vain katoavat joskus tulevaisuudessa esimerkiksi mielisairaalaan, jos he eivät ole sanoneet, että Putin on maailman paras ja lämpimin presidentti. Vai uskaltaisitko Venäjällä sanoa olevasi eri mieltä, kuin mitä valtiovallan edustajat ovat? 

Tai ovatko esimerkiksi mielipiteen ilmaisun takia tulevat ikävät seuraukset oikeastaan myöskään esimerkiksi Suomessa niin vieraita kuin niiden halutaan olevan. Eli kuinka moni on saanut sitä paljon puhuttua isällistä avokämmentä, kun hän on ollut eri mieltä esimerkiksi isovanhemman kanssa? Tai kuinka moni on jätetty vaille joululahjoja, kun hänen mielipiteensä ovat loukanneet vanhempaa ihmistä? Tietenkin on tiettyjä mielipiteitä, joiden jälkeen kannattaa kyllä ainakin keskustella vakavasti, ja nuo mielipiteet liittyvät esimerkiksi rasismiin, sekä kovaan väkivaltaan. 

Eli jos nuoren mielipiteissä vilahtelee termejä, joissa hyväksytään esimerkiksi kansanmurha tai muu vastaava asia kuten sormien katkominen mikäli toinen ei miellytä jotain muuta, niin noista mielipiteistä pitää silloin keskustella vakavasti. Mutta jos toinen osapuoli ei kykene kuuntelemaan toista, eikä keksi muuta vastausta kuin väkivalta, niin silloin kyllä ehkä kannattaa keskustella siitä, että kannattaisiko tuollaiseen toimintaan puuttua. Siis jos ihmisen mielipiteitä ei haluta kuunnella, niin miksi niitä edes kysytään? Tai jos ihmisen on oltava jotain tiettyä mieltä tietyistä asioista, niin miksi noita ainoita sallittuja mielipiteitä ei sitten kerrota etukäteen. 

Mutta jos oman mielipiteen kertominen saa aikaan huutoa sekä noitavainoja, niin silloin ehkä vastapuoli ei ole sillä tasolla, että se haluaa mitään edes kuulla. No oli miten oli, niin kuitenkaan vastapuoli ei ehkä tuollaisen kohtauksen jälkeen ole oikeutettu kuvittelemaan että isällisen avokämmenen naamaansa saanut henkilö hänestä kauheasti pitää. 

Isälliseen avokämmeneen voidaan verrata esimerkiksi myös poliisin pamppua, joka on heilunut jonkun mielipiteen yhteydessä. Eli jos halutaan näitä äskeisiä kirjoituksia verrata YYA-Suomeen sekä Venäjän sisäpolitiikkaan, niin ihmisen pois-sulkeminen yhteisöstä, kun hän on arvostellut valtion isää, sekä poliisin käyttämiä kovia otteita voidaan verrata isälliseen avokämmeneen sekä eräissä yhteisöissä esiintyvään tapaan sulkea henkilö pois joukosta, jonka mielipide tai arvot- eli näkemykset erilaisista asioista eivät ole miellyttäneet joukon johtajaa. 

Mutta jos teen päätöksen väärän tiedon pohjalta, niin kenen on vastuu? 

Vastuu on sillä ihmisellä joka antoi minulle väärää tietoa. Sitten voimme lähteä siitä, että jos en ole lukenut kaikkia asiaan liittyviä asiakirjoja, niin silloin olen itse syyllinen siihen, että tein virheen. Siis nyt puhutaan virheestä eikä sen seurauksista. Virheellä voi toki olla hyvin vakavat seuraukset, vaikka se perustuisi väärään tietoon, enkä siitä itse olisi vastuussa. Eli tässä sitten oli pieni kertaus virheeseen sekä virheen filosofiaan. Jos ajattelemme virhettä filosofian sekä ihmisyyden näkökulmasta, niin me kaikki teemme joskus virheitä. Ei ole olemassa ihmistä, joka on virheetön tai joka ei tekisi virheitä. Se että olemme tehneet virheitä ei tarkoita ettei noita virheitä voi korjata. Virheen korjaaminen on se syy, miksi tietyillä ihmisillä on tietty koulutus. Sanotaan että melkein kuka hyvänsä osaa ohjata lentokonetta. 

Mutta syy miksi lentokapteeneilla on koulutus tehtäväänsä ovat sellaiset tilanteet, missä tapahtuu jotain odottamatonta. Tai melkein kuka tahansa osaa nousta lentokoneella ilmaan, mutta sillä laskeutuminen on sitten vähän toinen juttu. Jostain luin joskus että lentämisen vaikein osa on laskeutuminen. Aivan samalla tavoin autoilun vaikein osa on auton sovittaminen parkkiruutuun. Eli ajon lopettaminen on se kaikkein vaikein hetki, ja aina välillä käy niin, että jopa kokeneen kuljettajan ohjaama auto jää vinoon parkkiruutuun. Silloin ei auta kuin ajaa vähän takaisin, ja sitten ohjata auto uudelleen ruutuun, niin että se jää suoraan. 

Sitten kun puhutaan siitä että miten tilanne sekä ympärillä olevan infrastruktuurin sekä toiminnan muutos vaikuttaa mielipiteeseen, niin silloin meidän pitää muistaa se, että muutos on asia, minkä takia me kaikki joudumme muuttamaan aina välillä mielipiteitämme. Jos joku olisi 1980-luvulla tullut kertomaan minulle, että meidän pitää vähentää hiilidioksidipäästöjä, niin silloin en olisi ehkä koko asiaan reagoinut, tai ehkä olisin pitänyt tuota henkilöä vähän ahdistuneena tai muuta vastaavaa. Autoiluun liittyy monia muitakin suuria virheitä, joista yksi on lyijyn käyttö bensiinin lisä-aineena, jolla polttomoottorin venttiileitä pidettiin kunnossa. 

Tuota päätöstä käyttää lyijyä bensiinin lisä-aineena pidetään maailmanhistorian suurimpana ekokatastrofina. Mutta 1980-luvulla lyijyllistä bensiiniä suositeltiin käytettäväksi autoissa, ja katalysaattoria ei edes ollut. Tuolloin ei kukaan edes puhunut mitään hiilidioksidista, ja autoissa ratkaisivat lähinnä tehot. 1980-luvulla olisin sanonut henkilölle, joka kehottaa vähentämään hiilidioksidia, että hänellä on fobia. 

Mutta nykyään mielipiteeni tästä asiasta on muuttunut, ja olen sitä mieltä että meidän pitää vähentää hiilidioksidipäästöjä. Eli olen muuttanut mielipidettäni asioista siksi, että ympäristö on muuttunut. Toki voin sanoa puolustuksekseni, että olin peruskoulussa tuolloin 1980-luvulla, eikä silloin edes puhuttu hiilidioksidipäästöjen vaikutuksesta ympäristöön. Ainoa ongelma oli tuolloin se, että nakuttiko moottori vai ei. Eli moottorin nakutus tarkoittaa että polttoaineen ja ilman seos syttyy sylinterissä ennen kuin mäntä on ylä-asennossa. 

Kuten tiedämme niin esimerkiksi ympäristö-asioista keskusteltaessa on usein mainittu sana "ahdistus". Me varmaan kaikki jotka olemme keskustelleet esimerkiksi maanpuolustuksesta tai jostain muusta asiasta, joka herättää uskomattoman paljon voimakkaita mielipiteitä, niin silloin me unohdamme että meidän pitäisi pysyä aiheessa. Eli kansainvälisellä turvallisuudella eikä ympäristönsuojelulla ole mitään tekemistä esimerkiksi kenenkään puhujan henkilökohtaisen terveydentilan kanssa. 

Kun keskustellaan jostain teemasta, niin se mitä muuta puhujan päässä liikkuu ei pitäisi liittyä tuohon teemaan mitenkään. Siis jos muodostetaan mielipiteitä esimerkiksi NATOsta tai sähköautoista, niin sillä mitä muuta tuon puhujan mielessä liikkuu ei pitäisi liittyä mitenkään noihin asioihin. Esimerkkinä asioista, jotka eivät liity toisiinsa ovat aurinkokunnan planeettojen määrä sekä NATO-keskustelu. 

Siis tietenkin esimerkiksi omassa aurinkokunnassamme voi olla vaikka 50 tuntematonta planeettaa, mutta kun puhutaan NATO:sta, niin silloin keskustelun pitäisi olla rajattu koskemaan NATOa. Siis NATO kannattavat sekä vastustavat mielipiteet pitäisi löytää NATOa koskevista asiakirjoista, eikä esimerkiksi astronomien vuosikatalogista. Siis jälkimmäinen varmaan pitää sisällään myös todennettua tietoa, mutta tuon tiedon sisältämä informaatio on kuitenkin erilaista kuin mitä NATOa käsittelevät asiakirjat pitävät sisällään. Eli tieto voi olla oikeaa, mutta se käsittelee tilanteeseen nähden väärää aihetta. 

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Muuten Erkki Tuomiojan lausunto on kuin raikas tuulahdus YYA-Suomen ajoilta.

Kun katsomme lehdistön reaktioita esimerkiksi Venäjän sotarikoksiin Ukrainassa, niin me huomaamme sellaisia kommentteja, joissa kehotetaan jättämään "presidentti Putin" sotarikosten tutkinnan ulkopuolelle. Eli osa noista kommenteista ovat kuin suoraan jostain YYA-Suomesta. Eli Venäjä on niin itsenäinen sekä ulkomaiden suhteista vapaa valtio, että sitä vastaan ei kannata mitenkään lähteä pakotteilla operoimaan, ja nuo pakotteet ovat aina olleet tehottomia. Mutta kuten tiedämme, niin Venäjän asevoimien esitys Ukrainassa on ollut vähemmän mairittelevaa katsottavaa. 

Eli jos haluamme oikeasti pohtia niitä vaihtoehtoja NATOlle, niin miten monta vaihtoehtoa meillä oikeasti on? Tietenkin me voimme sitoa oman vaihtoehtomme siihen paljon puhuttuun Ruotsin tukeen. Tai ehkä meidän kannattaisi myös muistaa NATO-vaihtoehtoja harkitessamme se paljon puhuttu moniytiminen maanpuolustus malli. Siinä toki voitaisiin mennä mukaan NATOoon, mutta samalla kehittää myös paikallista eli Itämeren reunavaltioiden monikeskistä yhteistyötä. Samalla myös meidän pitää joka tapauksessa pitää kiinni siitä, että puolustuksemme on kunnossa. Eli vaikka emme koskaan voi luottaa täysin toisten apuun, niin aseiden sekä asevoimien tehtävä on pelottaa vihollista. Se että olemme auttaneet Ukrainaa ei Venäjällä helposti unohdu. 

Se miksi meidän kannattaisi liittyä NATO:oon on se että NATOn jäsenenä me voisimme päästä mukaan päättämään siitä, miten NATOa kehitetään, ja kuten olen kirjoittanut, niin kybersodankäynti sekä korkean teknologian ase- ja muut järjestelmät yhdessä tykistön kanssa voisivat olla niitä asioita, joissa me pääsemme opettamaan NATOa. Eikä meidän poikien suoritus ole mitenkään huono muillakaan sodankäynnin sektoreilla. Venäjä varmasti myös huomioi sen, että me olemme integroineet asejärjestelmiämme NATOoon jo pitkän aikaa. Eli Venäjä varmasti saattaa esimerkiksi tulkita NATOn rauhankumppanuuden tuon järjestön jäsenyydeksi, koska Ukraina ja Suomi ovat molemmat rauhankumppanuusohjelman jäseniä. Ja Ukraina on saanut aseita NATO-mailta. 

Mikäli ajatellaan että esimerkiksi Venäjän laser-hakuisten ammusten ohjaamiseen tarkoitetut lennokit on valmistettu länsimaisista komponenteista, niin ehkä noiden komponenttien viennin lopettaminen ainakin osittain saa aikaan sen, että noita ammuksia ei enää voisi ohjata kohteeseen. En tiedä miten paljon länsimaista tekniikkaa venäläisistä aseista löytyy, mutta ehkä esimerkiksi korkean teknologian tuotteiden vientikielto vaikeuttaisi Venäjän kykyä taktiseen toimintaan. 

Samoin eräissä kommenteissa on sanottu, että Venäjä tulee sodan voittamaan nopeasti. Kuten me olemme huomanneet, niin myös NATO-kommenteissa on huomioitu se, että NATOoon liittyminen ärsyttää Venäjää, ja samalla vaikuttaa myös siltä, että muutenkin joidenkin muidenkin asioiden yhteydessä on haettu ikään kuin takapakkia, eli mahdollisuutta ostaa Venäläistä energiaa on markkinoitu. Samoin pakotteiden tehoa on vähätelty, ja Putin sekä muu Kremlin sisäpiiri on erotettu Venäjän kansasta. 

Toki voidaan sanoa, että Putin johtaa Venäjää rautaisella otteella, mutta samalla meidän pitää huomioida se, että myös tavalliset venäläiset tai ainakin ne tavalliset venäläiset, jotka ovat värväytyneet Wagner Groupiin sekä lähteneet ehkä vapaaehtoisesti mukaan hyökkäyssotaan Ukrainaa vastaan ovat myös osittain vastuussa sotaretkestä, jonka ylin arkkitehti on ollut Vladimir Putin. Siis ilman tuota Ukrainan sotaretkeä ei noita rikoksia olisi koskaan edes tapahtunut. Aina välillä esimerkiksi poliittisten johtajien suusta kuulee kommentteja, joista muistuu mieleen  YYA-Suomi, jossa Neuvostoliittoa ei saanut mitenkään ärsyttää. 

Siis jos me lähdemme noudattamaan Venäjän varoituksia, niin silloin me osoitamme maailmalle, miten helppoa meidän maamme politiikkaan on vaikuttaa. Ja se sitten luo tilanteen, missä meidän tulkitaan antaneen periksi uhkailun edessä. Tuollainen tulkinta sitten kannustaa Venäjää sekä ehkä muitakin maita vaikuttamaan meihin sekä muuhun Eurooppaan uhkailemalla. Jos uhkailu sekä varoittelu tuottavat tulosta, niin silloin tuo malli laajenee muuallekin. Mikäli uhkaus tuo positiivisen tuloksen, niin se kannustaa jatkossa pelottelemaan sekä uhkailemaan muita. Mutta jos uhkailuun ei reagoida, niin silloin se osoittaa ettei uhkailu jatkossa kannata. Aivan samalla tavalla kuin jos koulussa ei kiristäjille maksella suojelurahaa, niin silloin he toteavat toiminnan kannattamattomaksi. 

Mitä jos Suomi on NATOn jäsen ja Ruotsi ei? Pitääkö meidän pyytää aina joltain muulta lupaa siihen, miten me hoidamme puolustuksemme? Toki saattaa olla hienoa ajatella, että me jätämme NATO-hakemuksen yhdessä Ruotsin kanssa. Mutta meidän pitää muistaa se, että meidän maantieteellinen sijaintimme on Ruotsin sekä Venäjän välissä. Joten siksi meidän pitää tehdä itse omat päätöksemme. 

Meidän pitää muistaa se, että Erkki Tuomioja on oikeastaan suomettumisen ajan poliitikkojen sekä poliittisten aatteiden edustajia. Noita 1970-ja 80-luvuilla kannuksia hankkineita poliitikkoja on vieläkin parlamentissa. Putinin hyssyttely varmasti on asia, mitä me kaikki olemme joskus kuulleet. tuo hyssyttely sekä Venäjän poliittisista ongelmista kuten viranomaisten harjoittamasta väkivallasta vaikeneminen  ovat asioita, jotka ovat perua suoraan YYA-Suomesta. 

Ja Tuomiojan kommentti sotapsykoosista on myös raikas tuulahdus noilta vanhan kunnon itsesensuurin ajoilta, jolloin idänsuhteet olivat kaikki kaikessa. Eli tietenkin Venäjä on maa, jota hallitaan ja on aina hallittu kovalla kädellä. Mutta vaikka jotain asioita on aina tehty jollain tietyllä tavalla, niin tuo tietty tapa voi kyllä muuttua. Mikään ei ole maailmassa muuttumatonta. 

https://www.is.fi/politiikka/art-2000008770886.html

Olemmeko sotapsykoosissa, kuten Tuomioja asian ilmaisi?

Lehdistön suhtautuminen Vladimir Putiniin on muuttunut melko nopeasti. Kuten voimme huomata, niin äskeisestä Euroopan vakauden ja vastuullisen politiikan airuesta tuli aivan yllättäen Euroopan "paha poika", ja Venäjän huono menestys Ukrainassa on vain yllyttänyt toimittajia sekä mediaa niin sanotusti jättämään uppoavan laivan. Eli kun sota ei päättynyt 96 tunnissa eikä se ole ollut Venäjän kannalta tappioita vailla, niin se tarkoittaa sitä, että yhä useampi toimija, joka ennen on ollut Putinin ystävä kääntää hänelle selkänsä. 

Voidaan sanoa että media on ikään kuin kääntänyt selkänsä tietyille asioille, joita on tapahtunut Putinin toimesta. Eli häntä on ikään kuin lepytelty. Tietenkin lehdistön pitää aina muistaa tasapuolisuus, ja lasten yleisin kuolinsyy USAssa on ampuma-ase. Mutta kuten tiedämme, niin samalla kun ajatellaan sitä, mikä on tällä hetkellä Ukrainassa yleisin kuolinsyy? 

Tai mikäli mietitään sitä, miten venäläiset ovat siviileitä kohdelleet, niin tietenkään tuota asiaa ei voida myöskään hyväksyä. Siis kaikissa maailman valtioissa on jotain korjattavaa. Joten ehkä sitä ideaalivaltiota saamme odotella vielä muutamia satoja vuosia. Se että toinen on tehnyt rikoksia, sotarikoksia tai rikoksia ihmisyyttä vastaan ei oikeuta muita tekemään samoja asioita. Mutta kuten tiedämme, niin on helppoa kertoa asioista, joita ei kukaan näe. 

Mutta samalla unohdamme että nykyinen tiedonvälitys aiheuttaa sen, että nämä samat asiat, mistä ennen vain raportoitiin tulevat myös kuvamateriaalin muodossa ihmisten koteihin. On eri asia puhua ja kirjoittaa  joukkohaudasta kuin katsella joukkohaudan kuvia. Samoin on eri asia lukea siviilien kokemista kauhuista, kuin katsella kun kauhuja kokeneet ihmiset kertovat kokemuksistaan. 

Ennen lehtijuttujen pituutta rajoitti paperin määrä, mutta nykyään tuota ongelmaa ei ole. Eli nykyään voidaan kertoa hyvinkin yksityiskohtaisesti siitä, mitä on tuolla kaukana tapahtunut. Tuolloin sosiaalinen paine saa aikaan tarpeen tuomita tekoja, sekä tehdä sitä paljon puhuttua "hajurakoa" tuohon henkilöön, joka on pääasiassa vastuussa operaatiosta, mikä on johtanut tuohon tekoon. 

Media on ikään kuin varastoinut pahaa oloa sisäänsä, ja sitten kun yksi on ensin tuominnut tuon hyökkäyksen, niin se ikään kuin murtaa patoa- Ja silloin lehdistö sitten kuvainnollisesti sanoen oksentaa tuota pahaa oloaan pois. Eli kaikkea mitä ei ennen ole tohdittu sanoa sanotaan, ja silloin eteen tulee poikkeuksetta ylilyöntejä. 

Koska sota jatkuu edelleen, eikä Venäjän voitto ole edes osittainen sekä media täyttyy kuvista, joissa siviilikohteita on tuhottu säälimättä, niin se aiheuttaa sellaisen tilanteen, missä jokainen toimija haluaa kilpaa osoittaa sitä, miten he tuomitsevat Putinin toiminnan. Halutaan todistella sitä, että Venäjä ei meitä komentele. Mikäli vallinaisesti varustettu Ukraina on kyennyt tähän suoritukseen, mitä saamme seurata mediassa, niin mihin esimerkiksi Saksan tai Ranskan asevoimat pystyisivät, jos vastassa olisi Venäjä? Se että sota ei mene kuten oli Kremlissä toivottu saa aikaan sen, että yhä useampi toimija joka on ennen tukeutunut Venäjän antamaan tukeen jättää tuon maan. 

Ja tietenkin silloin kannattaa todistella itselle ja kaikille muille, että missään tapauksessa ei Putin enää ole ystävä. Media joka ennen on ilmeisesti tukenut Putinin hallintoa on ennen voinut vetäytyä sen taakse, että Venäjän laki oikeuttaa kansalliskaartin sekä poliisin kovat otteet oppositiota vastaan.

Samoin Tshetsenian sekä Syyrian sotaa voidaan perustella sotana terrorismia vastaan, ja koska Syyrian viranomaiset eivät tee mitään tutkintoja mahdollisista sotarikoksista, eikä Tshetsenia ole tunnustettu valtio, joten siellä tapahtuneet asiat ovat Venäjän syyttäjänviraston sekä tuomioistuimen tutkimusten sekä tuomioiden varassa. Eli jos Venäjän syyttäjillä sekä tuomioistuimilla on halua, niin ne varmaan joskus lukevat noista asioista syytteitä sekä tuomioita. 

Kuitenkin itse uskoisin ettei tuota halua löydy ainakaan niin kauan kun Putin on vallassa.  Mutta hyökkäys itsenäiseen sekä yleisesti tunnustettuun valtioon on eri asia. Se kuuluu kansainvälisen rikoslain piiriin, mutta tietenkin Venäjä tuli omasta mielestään vain puolustamaan omaa kansaansa. Veteraanien asema Venäjällä on erittäin korkea, ja heitä on vaikea saada syytteeseen yhtään mistään, koska heidän kunniansa loukkaamisesta saa 15 vuotta vankeutta. 

Ja ilmeisesti kunnianloukkaus koskee myös esimerkiksi epäilyksiä tavallisista rikoksista. Eli onko tuo kunnianloukkaus-laki rajattu vain sotaretkeen vai myös muuhun veteraanien toimintaan? En itse tunne tuota lakia, mutta jos se tarkoittaa sitä, että veteraaneja koskee erityinen syytesuoja myös teoista jotka on tehty muualla kuin sotatoimialueella, niin silloin varmaan moni Venäjän organisoidun  rikollisuuden jäsen on halunnut tuon statuksen. Eli se on varmaan houkutellut ihmisiä sotaretkille, joilla on tarvetta erityiseen syytesuojaan, jonka turvin voi esimerkiksi siiviilien koteja ryöstellä miten huvittaa.

Mutta tuo sama asia varmaan ajaa myös Venäjän naapurivaltioita kohti NATOa tai esimerkiksi EU:n pohjalle rakennettua puolustusyhteistyötä. Siis totuus on se, että meidän pitäisi pystyä kehittämään omaa Eurooppalaiseen toimintaan nojaavaa puolustusta. Mutta tuo EU-pohjainen malli on tällä hetkellä alkutekijöissään. Ja koska EU-pohjaiseen puolustusliittoon ei ole ollut halua, niin ehkä meille jää sitten vain NATO. Eli ehkä meistä eurooppalaisista on parempi liittyä liittoon, jota ainakin suurelta osin johdetaan toiselta puolen valtamerta. Mutta kuten olen sanonut, niin voiko joku oikeasti luottaa siihen, että Putin ei maahamme hyökkää? 

Jos ajatellaan että maamme asevoimat sitten lähtevät esimerkiksi Baltiaan, niin miten se poikkeaa siitä, että meidän poikamme ovat jatkuvasti joissain Norjassa harjoituksissa?  Siis tietenkin Baltia on ulkomailla, mutta kuitenkin monille suomalaisille hyvinkin tuttua aluetta, joten miksi meidän armeijamme ei sinne voisi lähteä. 

Tai voimmeko jatkossa luottaa Venäjän johdon hyvään tahtoon, kun rakennamme omaa puolustustamme? Kas siinä vasta hyvä kysymys. Eli jos rakennamme puolustuksemme Ruotsin hyvän tahdon varaan, tai jatkamme NATO-optiota loputtomiin, niin voimmeko oikeasti luottaa noihin malleihin? Siis jos EU:n puolustuksen ytimenä olisi Ranska, niin olisiko sitten mahdollista, että todellisen tilanteen sattuessa eteen. olisi Ranskan kansallinen etu sellainen, että sieltä ei apua tulisi? Siis jos Marine Le Pen olisi Ranskan presidentti, niin olisiko hänen tavoitteensa luoda EU-perustainen puolustusvaihtoehto ilman NATOa?