USA ja Venäjä ovat aina olleet niin sanotusti "rakkaat viholliset". Eli molemmat ovat erittäin voimakkaita maita, mutta jo Kylmän Sodan aikaan pelättiin puolin ja toisin ärsyttämästä vastapuolta liikaa. Ydinaseet ovat ainakin joidenkin käsitysten mukaan maailmanrauhan jo ainakin vuodesta 1950 lähtien. Ja ydinaseet ovat se syy miksi niin sanottua "voiman tasapainoa" ei saisi horjuttaa. Vaikka Venäjää pelätään USAssa, niin Venäjän pelko on asia, jolla voidaan ihmisten huomio kääntää pois oman maan ongelmista. Ulkoinen vihollinen tarjoaa mahdollisuuden kääntää huomiota tuonne maan rajojen ulkopuolelle.
Mutta kun tuota virallista "rakasta vihollista" valitaan, niin tietenkin tuo vihollinen pitää olla sellainen, että oma asevoima ei kykene sitä suoralta kädeltä tuhoamaan. Tietenkin esimerkiksi "Interesting Engineering sivuilla on ollut väite, että USA kykenisi tuhoamaan Venäjän ydinaseet parissa tunnissa. Tuo pari tuntia ei vain ole riittävän lyhyt aika, jotta aseita ei ehditä laukaista. Eli jos ydiniskuvoima putoaa liian alas, niin silloin "Perimetr" niminen järjestelmä suorittaa automatisoidun laukaisun. Tuota järjestelmää kutsutaan nimellä "Kuolleen miehen käsi". Sen tehtävä on varmistaa se, että ydinaseet laukeavat myös silloin, kun niiden käytöstä vastaava henkilökunta on kuollut.
Eikä kukaan halua sotaa ydinasevaltiota vastaan.
USAn ulkopolitiikka on aina ollut tasapainoilua Venäjän miellyttämisen sekä sisäpolitiikan välillä. Mikäli Venäjän johtoa painostetaan liikaa, niin se voi käyttää sen ydinaseita. Ja Venäjän sekä Neuvostoliiton ydinaseet ovat aina antaneet syyn vetäytyä tilanteista, jotka eivät ehkä ole aivan niin helposti hoidettavia, kuin niiden pitäisi olla. Samalla tavalla Neuvostoliiton johto sekä myöhemmin siitä mallia ottaneet valtion johtajat ovat mielellään hankkineet ydinaseita. Se miten nuo aseet vaikuttavat esimerkiksi valtion johtajien asemaan on se, että jos valtion johtajat joutuvat eroamaan, niin silloin on vaarana se, että nuo aseet voivat joutua joko rikollisten tai sitten äärinationalististen voimien käsiin.
Eli ydinaseilla voidaan aina pönkittää omaa asemaa sekä ulko- että sisäpolitiikassa. Venäjän johto on tietenkin ymmärtänyt asiat siten, että ydinaseet ovat asia, jolla estetään ulkomaita puuttumasta Venäjän sisäpoliittiseen tilanteeseen. Tai ylipäätään Venäjän toimintaan. Kun ydinaseita on olemassa, niin niitä voidaan aina käyttää. Ja juuri tuo käytön mahdollisuus on asia, jota pelätään. Ydinaseiden avulla voidaan myös omaa valtaa perustella muille. Eli vaihtoehto omalle valalle on aina kiihkomielinen sotilashallitus.
Samoin rakas vihollinen on se, johon voidaan aina kääntää huomio, jos itsellä sattuu menemään huonosti. Ydinaseet ovat tietenkin loistava uhkausväline myös sisäpolitiikassa. Eli jos joskus syttyy kapinoita, niin valtion johto voi silloin räjäyttää ydinaseet, hyökätä niillä omia sotilaita ja kansaa vastaan, tai suorittaa laukaisun johonkin toiseen maahan, joka sitten joutuu tekemään vastaiskun. Se mitä Venäjä tekee seuraavaksi on tietenkin mielenkiintoista ajatella, koska viimeksi sen Sarmat-ohjuksen laukaisu epäonnistui.
Sarmat on yksi keskeisistä uusista asejärjestelmistä, ja kyseessä on siis SS-18 ohjuksen seuraajaksi kaavailtu ohjus, joka toki nojaa pitkän matkan R36M2. SS-18 ohjuksen teknologiaan. Kuitenkin voidaan kysyä, että mitä osia SS-18 ohjuksista on muutettu? Eli onko kyseessä esimerkiksi kosmeettinen muutos, jolla vanhoihin sotaratsuihin saadaan lisää puhtia. Voidaan sanoa että on mahdollista, että RS-28 "Sarmat" on siis vain SS-18 joka on muutettu kuljettamaan esimerkiksi Avangard hypersoonista taistelukärkeä.
Aikoinaan Neuvostoliitossa SS-18 valmistettiin Ukrainassa, ja se tietenkin herättää kysymyksiä siitä, että missä niitä nykyään valmistetaan? Jos taas ajatellaan, että Sarmat kuljettaa 16 taistelukärkeä, niin yksittäisen taistelukärjen teho ei ehkä kovin suuri ole. Eli jos RS-28 ja R-36 ohjuksia vertaillaan, niin mieleen tulee se, että onko noissa uudemmissa ohjuksissa kysymys vain siitä, että kärjet on vaihdettu modernimpiin.
RS-28 Sarmat on kohdannut kaksi vastoinkäymistä noin vuoden sisällä. Eli onko noita ohjuksia sabotoitu. Toinen noista onnettomuuksista on tapahtunut vuonna 2024, ja toinen taas on tapahtunut varsin hiljattain eli tämän vuoden Marraskuussa. Saattaa olla että räjähtänyt ohjus on vanhempi R36M", mutta ilmeisesti se oli Sarmat. Siis voi olla että R36M2 (SS-18) on modifioitu siten, että kärkiä ja suuntauslaitteistoa on päivitetty, mutta raketit ovat samoja SS-18 raketteja, niin niissä voi olla hapettumia.
Jos nuo laukaisut epäonnistuvat, niin se aiheuttaa ongelmia sekä Venäjän johdossa että myös naapurimaissa. Venäjän kaltaisessa maassa ydinaseilla on valtavan suuri sekä monimutkainen rooli sekä kansainvälisissä että sisäpoliittisissa suhteissa. Jos Venäjän johto alkaa kokea joutuvansa ahtaalle, niin se saattaa ehkä pohtia ydinaseita viimeisenä vaihtoehtona valtansa ylläpitämiseen.
https://www.19fortyfive.com/2025/12/the-russian-militarys-unstoppable-sarmat-icbm-just-failed-again-and-badly/
https://edition.cnn.com/2024/09/24/europe/russia-sarmat-missile-test-failure-intl
https://interestingengineering.com/military/us-allies-edge-over-china-russia
https://www.technology.org/2025/12/02/putins-doomsday-rs-28-sarmat-crashes/
https://en.wikipedia.org/wiki/Avangard_(hypersonic_glide_vehicle)
https://en.wikipedia.org/wiki/Dead_Hand
https://en.wikipedia.org/wiki/R-36_(missile)#R-36M_(SS-18_Mod_1)
https://en.wikipedia.org/wiki/RS-28_Sarmat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.