Zelenskyin joulutervehdys ja Kaukasuksen öljyä

Presidentti Zelenskyi piti joulupuheessaan pitkän tauon, ja sen merkitystä puidaan lähes kaikkialla. Eli toivoisiko Zelenskyi Putinin kuolemaa? Vastaus on sellainen, että sen tietää vain Zelenskyi ja ainakin puoli maailmaa. Diplomaattisesti sanottuna en usko, että Zelenskyi ainakaan kovin montaa kyyneltä Putinin puolesta vuodattaisi, vaikka Putin sattuisi kuolemaan. 

Eli Zelenskyillä eikä Ukrainalla ole mitään syytä olla toivomatta Putinin kuolemaa. Vai mitä hyvää Putin on muka tuon maan hyväksi tehnyt, paitsi ampunut muutamia tuhansia droneja ihmisiä vastaan, tuhonnut muutaman kaupungin, sekä ilmoittanut ylpeästi halustaan liittää tärkeitä rantakaistoja itseensä. Joten ilmeisesti se, että Zelenskyi tai suuri osa Ukrainaa voisi toivoa Putinin kuolemaa, ei pitäisi olla kovin yllättävä tieto. 

Se miten Putin suhtautuu rauhaan on ainakin toistaiseksi ollut vähintään sitä Neuvostoajoilta tuttua tavaraa. Siis mistä vain voidaan neuvotella, jos neuvotteluissa päästään sellaisiin tuloksiin, että Venäjän johdon ei tarvitse tinkiä omista vaatimuksistaan. Toisin sanoen kaikki neuvottelut käydään hyvässä hengessä silloin, kun kaikki menee kuten Venäjän johto eli Vladimir Putin haluaa niiden menevän. Putin pelaa vaarallista peliä, koska hän hakee vimmatusti turvaa  sekä tukea Venäjän ortodoksisesta kirkosta. Hän kosiskelee mielellään uskonnollisia ääriaineksia. 

Hän pitää mielellään myös kiinni vaatimuksesta, että venäläisten kulttuuri pitää turvata kaikkialla. Kuitenkaan hän ei itse juuri korviaan letkauta muiden kuin Venäläisten omalle kulttuurille.

Venäjän ja sen naapurivaltioiden öljy- ja kaasukenttiä.  (ResearchGate)

Eli perus setti on se, että venäläisen kulttuurin pitää saada jalansija kaikkialla. Putinista leivotaan melkein pyhimystä Venäjän valtamediassa. Eli Putinia esitellään kansalle suurena hyväntekijänä, joka palauttaa tietenkin Venäjän suuruuden.  Hän esiintyy mielellään ikään kuin uutena tsaarina, joka yhdistää slaavilaiset kansat suuren Venäjän lipun alle. 

Kaukasuksen öljyllä on ennenkin öljytty omaa poliittista uraa. 

Putin haluaa Ukrainan rannikon, koska sen avulla hän voi kontrolloida öljyn ja kaasun tuontia Eurooppaan. Ja noin hän voi sitten pitää Kaukasuksen öljyn ja kaasun omassa otteessaan. Pääosa tuosta kaasusta sijaitsee Azerbaidzhanissa. 

Tietenkin Venäjällä on enemmän kaasua ja öljyä kuin Kaukasuksella, kuten yllä olevasta kartasta voitte huomata. Mutta jos joku muu ryhtyy myymään öljyä ja kaasua ohi Kremlin valvonnan, niin silloin voi olla että Putinin öljy ja kaasu eivät enää kelpaa. Putinille kaasussa ja öljyssä on kyse siitä, että noiden avulla hän voi kontrolloida Eurooppaa. Eli jos Euroopan päätökset eivät häntä miellytä, niin putkesta katkaistaan virtaus. 

Kaukasuksen eli Azerbaidzhanin öljyä ja kaasua ei voida toimittaa Eurooppaan kuin Ukrainan tai Georgian, Armenian sekä Turkin tai Iranin kautta. Niin kauan kuin Armenian ja Azerbaidzhanin välit ovat huonot Bakun eli Azerbaidzhanin öljyä ja kaasua ei voida tuoda Eurooppaan Turkin kautta. Iran sen sijaan ei varmaan anna tuoda öljyä ja kaasua sen alueen kautta, ja Georgia voi myös osoittautua hankalaksi. Toinen tie on neuvotella Putinin kanssa. Tai sitten kaasua ja öljyä pitää toimittaa Kaspianmeren kautta Turkmenistaniin ja sieltä eteenpäin. 

Taloudellinen itsenäisyys ei ole tietenkään Putinin mieleen. Taloudellinen itsenäisyys olisi asia, jonka kautta nuo entiset Neuvostoliiton osatasavallat voisivat hankkia myös poliittista itsenäisyyttä. Tätä ennen Putin on voinut sanella esimerkiksi mitä varusteita noiden entisten osatasavaltojen asevoimilla on käytössään. Samoin Gazprom joka on ollut Putinin ja hänen lähipiirinsä tulonlähde ei saa enää samoja tuloja, jos sen toimittama öljy ja kaasu eivät enää kelpaa. Jos Eurooppa löytää uuden toimittajan energialleen, niin se tarkoittaa ettei Putin voi käyttää energiaa kiristysvälineenä. 

Putin on tähän asti pitänyt huolen siitä, että entiset Neuvostotasavallat, joilla on öljyä sekä kaasua tai joiden maantieteellinen asema on sellainen, että noita himoittuja asioita voidaan toimittaa markkinoille niiden kautta ovat hyvin riitaisia. Eli jäljelle jää tuon logiikan mukaan Venäjä. Joka tietenkin hinnoittelee oman kauttakulkunsa siten, että siitä ei jää paljon tuottajien käteen. Samoin Ukrainasta löytyneet rikkaudet ovat ainakin tähän asti olleet tie kohti taloudellista sekä poliittista itsenäisyyttä. Tuota asiaa ei Putin voi sallia. 

https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011711003.html

https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/99030a17-23db-45c2-bc91-bf9a8e635524

Perimetr eli "Kuolleen miehen käsi" estää Venäjän ohjusten tuhoamisen.

USA ja Venäjä ovat aina olleet niin sanotusti "rakkaat viholliset". Eli molemmat ovat erittäin voimakkaita maita, mutta jo Kylmän Sodan aikaan pelättiin puolin ja toisin ärsyttämästä vastapuolta liikaa. Ydinaseet ovat ainakin joidenkin käsitysten mukaan maailmanrauhan jo ainakin vuodesta 1950 lähtien. Ja ydinaseet ovat se syy miksi niin sanottua "voiman tasapainoa" ei saisi horjuttaa. Vaikka Venäjää pelätään USAssa, niin Venäjän pelko on asia, jolla voidaan ihmisten huomio kääntää pois oman maan ongelmista. Ulkoinen vihollinen tarjoaa mahdollisuuden kääntää huomiota tuonne maan rajojen ulkopuolelle. 

Mutta kun tuota virallista "rakasta vihollista" valitaan, niin tietenkin tuo vihollinen pitää olla sellainen, että oma asevoima ei kykene sitä suoralta kädeltä tuhoamaan. Tietenkin esimerkiksi "Interesting Engineering sivuilla on ollut väite, että USA kykenisi tuhoamaan Venäjän ydinaseet parissa tunnissa. Tuo pari tuntia ei vain ole riittävän lyhyt aika, jotta aseita ei ehditä laukaista. Eli jos ydiniskuvoima putoaa liian alas, niin silloin "Perimetr" niminen järjestelmä suorittaa automatisoidun laukaisun. Tuota järjestelmää kutsutaan nimellä "Kuolleen miehen käsi". Sen tehtävä on varmistaa se, että ydinaseet laukeavat myös silloin, kun niiden käytöstä vastaava henkilökunta on kuollut. 

Eikä kukaan halua sotaa ydinasevaltiota vastaan. 

USAn ulkopolitiikka on aina ollut tasapainoilua Venäjän miellyttämisen sekä sisäpolitiikan välillä. Mikäli Venäjän johtoa painostetaan liikaa, niin se voi käyttää sen ydinaseita. Ja Venäjän sekä Neuvostoliiton ydinaseet ovat aina antaneet syyn vetäytyä tilanteista, jotka eivät ehkä ole aivan niin helposti hoidettavia, kuin niiden pitäisi olla. Samalla tavalla Neuvostoliiton johto sekä myöhemmin siitä mallia ottaneet valtion johtajat ovat mielellään hankkineet ydinaseita. Se miten nuo aseet vaikuttavat esimerkiksi valtion johtajien asemaan on se, että jos valtion johtajat joutuvat eroamaan, niin silloin on vaarana se, että nuo aseet voivat joutua joko rikollisten tai sitten äärinationalististen voimien käsiin. 

Eli ydinaseilla voidaan aina pönkittää omaa asemaa sekä ulko- että sisäpolitiikassa. Venäjän johto on tietenkin ymmärtänyt asiat siten, että ydinaseet ovat asia, jolla estetään ulkomaita puuttumasta Venäjän sisäpoliittiseen tilanteeseen. Tai ylipäätään Venäjän toimintaan. Kun ydinaseita on olemassa, niin niitä voidaan aina käyttää. Ja juuri tuo käytön mahdollisuus on asia, jota pelätään. Ydinaseiden avulla voidaan myös omaa valtaa perustella muille. Eli vaihtoehto omalle valalle on aina kiihkomielinen sotilashallitus. 

Samoin rakas vihollinen on se, johon voidaan aina kääntää huomio, jos itsellä sattuu menemään huonosti. Ydinaseet ovat tietenkin loistava uhkausväline myös sisäpolitiikassa. Eli jos joskus syttyy kapinoita, niin valtion johto voi silloin räjäyttää ydinaseet, hyökätä niillä omia sotilaita ja kansaa vastaan, tai suorittaa laukaisun johonkin toiseen maahan, joka sitten joutuu tekemään vastaiskun. Se mitä Venäjä tekee seuraavaksi on tietenkin mielenkiintoista ajatella, koska viimeksi sen Sarmat-ohjuksen laukaisu epäonnistui. 

Sarmat on yksi keskeisistä uusista asejärjestelmistä, ja kyseessä on siis SS-18 ohjuksen seuraajaksi kaavailtu ohjus, joka toki nojaa pitkän matkan R36M2. SS-18 ohjuksen teknologiaan. Kuitenkin voidaan kysyä, että mitä osia SS-18 ohjuksista on muutettu? Eli onko kyseessä esimerkiksi kosmeettinen muutos, jolla vanhoihin sotaratsuihin saadaan lisää puhtia. Voidaan sanoa että on mahdollista, että RS-28 "Sarmat" on siis vain SS-18 joka on muutettu kuljettamaan esimerkiksi Avangard hypersoonista taistelukärkeä. 

Aikoinaan Neuvostoliitossa SS-18 valmistettiin Ukrainassa, ja se tietenkin herättää kysymyksiä siitä, että missä niitä nykyään valmistetaan? Jos taas ajatellaan, että Sarmat kuljettaa 16 taistelukärkeä, niin yksittäisen taistelukärjen teho ei ehkä kovin suuri ole. Eli jos RS-28 ja R-36 ohjuksia vertaillaan, niin mieleen tulee se, että onko noissa uudemmissa ohjuksissa kysymys vain siitä, että kärjet on vaihdettu modernimpiin. 

 RS-28 Sarmat on kohdannut kaksi vastoinkäymistä noin vuoden sisällä. Eli onko noita ohjuksia sabotoitu. Toinen noista onnettomuuksista on tapahtunut vuonna 2024, ja toinen taas on tapahtunut varsin hiljattain eli tämän vuoden Marraskuussa. Saattaa olla että räjähtänyt ohjus on vanhempi R36M", mutta ilmeisesti se oli Sarmat. Siis voi olla että R36M2 (SS-18) on modifioitu siten, että kärkiä ja suuntauslaitteistoa on päivitetty, mutta raketit ovat samoja SS-18 raketteja, niin niissä voi olla hapettumia. 

Jos nuo laukaisut epäonnistuvat, niin se aiheuttaa ongelmia sekä Venäjän johdossa että myös naapurimaissa. Venäjän kaltaisessa maassa ydinaseilla on valtavan suuri sekä monimutkainen rooli sekä kansainvälisissä että sisäpoliittisissa suhteissa. Jos Venäjän johto alkaa kokea joutuvansa ahtaalle, niin se saattaa ehkä pohtia ydinaseita viimeisenä vaihtoehtona valtansa ylläpitämiseen. 

https://www.19fortyfive.com/2025/12/the-russian-militarys-unstoppable-sarmat-icbm-just-failed-again-and-badly/

https://edition.cnn.com/2024/09/24/europe/russia-sarmat-missile-test-failure-intl

https://interestingengineering.com/military/us-allies-edge-over-china-russia

https://www.technology.org/2025/12/02/putins-doomsday-rs-28-sarmat-crashes/

https://en.wikipedia.org/wiki/Avangard_(hypersonic_glide_vehicle)

https://en.wikipedia.org/wiki/Dead_Hand

https://en.wikipedia.org/wiki/R-36_(missile)#R-36M_(SS-18_Mod_1)

https://en.wikipedia.org/wiki/RS-28_Sarmat

Hyvää Joulua taas kerran

Tänään taas ainakin osassa maailman maita vietetään Joulua. Juhlaa jonka pitäisi olla sellainen rauhallinen hetki, jolloin unohdamme kaiken kiireen. Tuo kaiken kiireen unohtaminen antaa mahdollisuuden palautua arjen keskellä. Tietenkin joissain maissa Joululla on tärkeä rooli esimerkiksi politiikassa. Samoin kauppakeskuksille Joulu on tärkeä osa myyntiä. Joten sen takia nykyään Joulua vaivaa kaupallisuus. Ennen taas joulua vaivasi se uskonnon tuputtamiseksi sanottu asia. Eli jotkut muistavat, miten ainakin kerran joulupäivänä ollaan noustu klo 7.00 ylös, jottei joulujumalanpalvelus jää näkemättä. 

Ja tietenkin jokainen lapsi ainakin hiukan odottelee saavansa joululahjoja. Noita joululahjoja sitten rynnätään joukolla ostamaan erilaisista tavarataloista, joissa voidaan samalla katsella myös kauniita vaatteita, joita voidaan isovanhemmille esitellä. Noita uusia paitoja ja housuja kokeillaan siinä kiireen keskellä, jotta lapset joilla mielellään on sitten vielä joku ADHD näyttävät loistavilta isovanhempien edessä. Näin isovanhemmat kokevat tulevansa huomioiduiksi. Ja lapset voivat sitten vielä harjoitella musiikkiesityksen, jotta kaikille tulee hyvä mieli. Kun sitten vielä käydään Alkosta hakemassa ne viisi konjakkipulloa naapureille lahjaksi, niin toki lasten lahjat voivat ymmärrettävästi unohtua hyllyyn, joten he voivat sitten joulun jälkeen niitä varmaan etsiskellä. 

Tuonne mummin ja vaarin luokse ajellaan sitten esimerkiksi 5-6 tuntia, jotta kaikki voivat viettää rauhallista joulua. Siellä sitten käydään kaikki naapurit ja sukulaiset läpi, eli ensin käydään viemässä joulutervehdys jokaiselle, jonka nimi muistuu mieleen. Toivotaan etteivät nuo lahjat aiheuta pahaa verta, eli joku on varmaan puhunut siitä, että kalliit lahjat ovat jonkun naapurin mielestä olleet kerskaa. Ja siinä illan pimetessä voidaan muistella myös edesmenneitä tuttavia, kun maistellaan sitä höyryväistä, eli tulikuumaa glögiä . Kun vielä viimeiset jouluvalmistelut tehdään suurella sydämellä, niin varmaan kaikki ovat tyytyväisiä. 

Joulukuusen koristelusta voidaan tehdä koko perheen asia. Siinä lapset sitten telmivät, ja tietenkin kilpailu siitä, kuka saa panna tähden paikalleen saattaa joskus aiheuttaa pienen särön harmoniaan. Ja tietenkin joku saattaa avuliaasti tarjota apuaan, ja kun juhlaväki saapuu sitten kotiin sieltä pakolliselta kierrokselta, niin siellä odottaa se koristeltu kuusipuu, joka on vielä sytytetty valmiiksi. Siinä mieli lämpiää kun niin avulaita on oltu. 

Siinä sitten jouluaaton aatto kuluu leppoisasti siivotessa sekä jouluvalmisteluja tehdessä. Ja tänään taas sitten aloitamme jouluaaton viettämisen. Kuten arvata saattaa, niin lahjoja jaellaan joka suuntaan, ja suvun ympäröimänä on mukavaa istuskella ja availla esimerkiksi joululahjoja, joihin kuuluu konjakki, erilaiset paidat ja muut vastaavat asiat. Sitä musiikkiesitystä ei kukaan ehdi tietenkään kuunnella, kun jouluna on sitä muutakin asiaa. Koko päivä kuluu siihen, kun Hulda-tädin liikavarpaita ihastellaan koko joukolla, ja lasten on tietenkin mukavampi katsoa piirrettyjä jossain toisessa huoneessa. 

Ja pitäähän Sasu-serkun olla jossain muissa juhlissa siinä alkuillasta, joten hän ei myöskään piirrettyjä ehdi katsoa. Onhan hänellä aikaa myöhemminkin katsella niitä kuluneita, ja kaupallisia Disney Piirrettyjä, joita muutkin ovat nähneet tuhansia kertoja. Siinä sitten aikuisemmat serkut ja pikkuserkut voivat myös lähteä esimerkiksi sulhastensa sekä morsiantensa luo käymään. Tämä tarkoittaa sitä, että lasten kanssa ei ehkä ehditä edes tervehdyksiä vaihtaa, kun kaikilla on niin kova kiire. 

Eikä lasten kuullen muutenkaan ole hyvä puhua esimerkiksi perheen raha-asioista. Tietenkin sellaisia asioita kuten ADHD, psykiatri sekä "huono käytös" on hyvä purkaa tuossa joulupöydässä, niin kaikki ovat sitten onnellisia. Siinä voi todella tuntea joulun hengen, kun aikuiset sitten puhuvat omista huolistaan, eli kertovat innoissaan kuinka upean uuden sulhasen tai morsiamen joku serkku sitten on saanut, ja tietenkin tämä nuori vieras majoitetaan serkun huoneeseen, kun hän lähtee morsiamen tai sulhasen luokse yöksi. Samoin tietenkin käydään kaikki uudet raskaaksi tulemiset läpi, ja naapurin Ahdin pojat ja tytöt ovat kummeina. Eli tällainen joulutarina tällä kerralla. 

Kuinka paljon valtiontalouden numerot merkitsevät yksittäisille ihmisille?

Voidaanko valtion talouden lukuja käyttää kannatuksen tai onnistumisen mittaamisessa? Toisin sanoen, kykeneekö Trump tuomaan tavallisten amerikkalaisten pankkitileille rahaa on asia, mikä mittaa hänen onnistumistaan. Valtion talous on siis periaatteessa abstraktio, joka ei merkitse kenellekään mitään, ennen kuin valtio ryhtyy leikkaamaan omasta toimeentulosta. Tavalliset ihmiset ovat niitä, jotka äänestävät. 

Se mikä saa ihmiset pettymään päätöksiin on tietenkin se, miten heillä menee konkreettisesti. Tuo konkretia näkyy summana ihmisten pankkitileillä. Eli periaatteessa valtion taloudella ei ole mitään merkitystä, kunnes se näkyy veronkorotuksien tai työttömyyden ja korvausten pienentymisen muodossa jokaisen kansalaisen kukkarossa. 

Siis tässä kirjoitan asiasta, joka liittyy erityisesti Donald Trumpin onnistumiseen presidenttinä. Kun puhutaan Trumpin onnistumisesta presidenttinä, niin tietenkin se miten ihmiset mittaavat hänen onnistumisensa perustuu siihen, mitä konkreettista ihmiset saavat Trumpin hallinnolta. Tietenkin voidaan aina sanoa, että Trump on saanut USAn talouden porskuttamaan, mikä näyttää hyvältä Suomesta katsottuna. 

Mutta kuten tiedämme, niin hyvät luvut eivät lohduta, jos tavalliset ihmiset joutuvat maksamaan lisää erilaisia vakuutusmaksuja. Samoin jos kampanjoiden yhteydessä ihmisille luvattuja työpaikkoja ei ole kyetty luomaan, niin se sitten painaa melko paljon. Siis sanotaan että valtion talous ei sinänsä merkitse tavallisille ihmisille mitään, elleivät he sitten joudu maksumiehiksi. Trump tietenkin syyttää maahanmuuttajia siitä, että he käyttävät liikaa sosiaalipalveluita, ja siksi hän saa ehkä tukea omiltaan. Mutta jos sitten käy niin, että hänen kampanjansa keskeisiä asioita eli taloutta ei saada kuntoon siten, että se tuo ihmisille sitä paljon puhuttua maallista hyvää, niin ihmiset kokevat hänen epäonnistuneen. 

Saattaa olla että esimerkiksi paljon huomiota saaneet huume-iskut joissa on kuollut useita ihmisiä on tehty siksi, että niiden avulla halutaan kohottaa Trumpin hallinnon suosiota. Mutta nuo iskut on periaatteessa tuomittu laittomiksi, eikä niillä ole mitään käytännön merkitystä kokaiini kaupan pysäyttämiseksi. Toisaalta kyseessä on hyvin monimutkainen juridinen ongelma, joka liittyy kansainväliseen lakiin. Eli mitä tehdään silloin, jos toinen valtio sallii esimerkiksi huumeiden salakuljetuksen oman maaperän kautta, koska sen johto haluaa aiheuttaa laaja-alaista vahinkoa toisen maan yhteiskunnalle. Jos esimerkiksi suuren luokan päättäjä saadaan huumekoukkuun, niin hänen kauttaan kokaiinimafia sekä sen liittolaiset voivat eskaloida omaa etuaan melko laajalle alueelle.

Vaarana on se, että Trump saa luotua lisää työpaikkoja, mutta niitä ei luoda USAaan, vaan ehkä Ukrainaan sekä Venäjälle. Talous on ollut Trumpin kampanjan kantavia voimia, ja hänen keskeinen sanomansa on ollut se, että hän haluaa laittaa tuhlailevan valtion aisoihin. Pahimmillaan hänen toimensa tuovat lisää rahaa, mutta sitä rahaa tulee vain niille, jotka ovat jo valmiiksi miljonäärejä. Eli niille joilla jo on kaikkea annetaan vielä vähän lisää. Ja niiltä joilla ei ole mitään viedään vielä lisää. Tietenkin esimerkiksi ihmiset, joilla on liiketoimia kuten yhteisyrityksiä Venäjällä tai jossain muussa halpatuotanto maassa voivat saada rahaa, mutta se että tuleeko tuota rahaa niiden “perus amerikkalaisten” tileille vai ei? 

Jos Trumpin ulkopolitiikka on poukkoilevaa, niin se aiheuttaa epävarmuutta sekä tietenkin karkottaa sijoittajia, varsinkin jos he sattuvat olemaan ulkomaalaisia. Nimenomaan valtion talous vaatii sitä, että ulkomaiset sijoittajat uskaltavat sijoittaa rahojaan johonkin valtioon. Ja juuri sijoittajat ovat sellaisia, että he vaativat ennakoitavuutta, jotta he kokevat rahojensa olevan turvassa. Jos heidän sijoituksensa vaarantuvat esimerkiksi viisumi ongelmien tai poukkoilevan ulkopolitiikan takia, jossa ensin ollaan parhaita kavereita, ja seuraavaksi ollaan nyrkit pystyssä ja asettamassa matkustuskieltoja, niin sijoiittajat vetävät rahansa pois. 

Samoin esimerkiksi väkivallan käyttö aiheuttaa haittaa yritysten maineelle. Paha mainehaitta voi aiheuttaa protesteja sekä tietenkin boikotteja. Eli jos Trump jatkuvasti osoittaa esimerkiksi halua käyttää kansalliskaartia omien arvojensa tukemiseen, niin se saattaa pelottaa ulkomaalaisia sijoittajia. Myös sellaiset tapaukset kuin rikollisuus sekä varsinkin joukko-ampumiset saavat  aikaan pelkoa, eikä ulkomaalainen sijoittaja varmasti halua tulla maahan, jossa häntä odottavat käsiraudat tai väkivalta. Samoin jos aamulla henkilö kuulee, että hänet karkotetaan, niin hän ei varmaan halua kovin helposti palata takaisin. Ja tietenkin kaikki sijoittajat haluavat suojella sijoituksiaan sekä valvoa omaa etuaan. 

He haluavat seurata sitä, mihin heidän sijoituksiaan käytetään. Jos tuo mahdollisuus vaarantuu, ja mukaan tulee pelko siitä, että he eivät kykene esimerkiksi haastamaan petollisia liikekumppaneita oikeuteen, niin seurauksena on varmasti valuuttapako. Eli kun henkilö haluaa tehdä esimerkiksi osakekauppaa toisessa maassa, niin hänen pitää tietenkin ostaa tuon maan valuuttaa. Jos hän haluaa viedä sijoituksensa pois, niin hänen pitää ensin muuttaa osakkeensa dollareiksi, jotka sitten vaihdetaan toisen maan valuuttaan. Suuressa määrin tehtynä. Kyseinen efekti saa aikaan dollarin arvon putoamista. Tuosta asiasta ehkä vientiteollisuus pitää, mutta se ei varmasti ole hyvä asia tavallisten ihmisten mielestä. 

https://yle.fi/a/74-20200450?utm_source=social-media-share&utm_medium=social&utm_campaign=ylefiapp