Romanssihuijaukset ovat aina hyvin ikäviä asioita. Kuten tiedämme, niin Internetissä vaanii kaiken maailman Auervaaroja, eli huijareita joiden motiivina on vedättää uhrilta rahaa tai tehdä jotain vielä pahempaa. Eli joskus huijari on paljastunut sarjamurhaajaksi, joka on tunkeutunut uhrinsa lähipiiriin ja sitten surmannut hänet. Tuo termi on peräisin kuuluisalta romanssi huijarilta, Ruben Oskar Auervaarasta (1906-1964), joka operoi joskus 1900-luvun alussa. Noiden ihmisten toimintatavat ovat aina samanlaisia, riippumatta siitä mikä heidän todellinen motiivinsa on. Romanssi- tai muut vastaavat huijaukset voi ainakin joskus tunnistaa siitä, että henkilö joka huijaa on “liian hyvää ollakseen totta”.
Hän saattaa olla vaikkapa suuren öljy-yhtiön johtaja tai jonkun suuren laivan kapteeni, joka jostain syystä haluaa tutustua juuri minun tai sinun kaltaiseen ihmiseen. Se mikä tekee niistä huijareista vaarallisia on se, että he käyttävät hyväkseen ihmisen haavoittuvuutta. Samoin heillä ei ole mitään tunteita uhriaan kohtaan. Tai sitten nuo rikolliset ajattelevat että he ovat uhriensa yläpuolella. Ja juuri tuo ajattelutapa tekee heistä vaarallisia.
Auervaaran tunne-elämää on joskus kuvailtu sanalla “kehittymätön”, mikä tarkoittaa että hänen kaltaisensa ihmiset eivät pysty käsittelemään pettymyksiä tai tunnetilojaan kuten raivoaan. Ja jos tuollaisen ihmisen kehittämä rikos epäonnistuu, niin he saattavat muuttua vaaralliseksi. Äärimmäinen esimerkki romanssi huijarista on sarjamurhaaja Ted Bundy (1946-1989). Tuo mies houkutteli uhrejaan treffeille ja kidutti sekä surmasi sitten heidät kylmäverisesti. Hän toimi hyvin paljon samalla tavalla kuin Auervaara. Eli hän tekeytyi viranomaisten edustajaksi, mikä sitten tietenkin lisäsi hänen uskottavuuttaan. Vuonna 1989 tuo mies käveli sähkötuoliin. Eikä hänen puolestaan kyyneleitä ole vuodatettu.
Noiden ihmisten tapoihin kuuluu se, että he ottavat rahat joita uhri on lähettänyt. Ja sitten rahoista eikä tuosta henkilöstä kuulu yhtään mitään. Eli kuten voidaan karrikoiden kysyä, että miksi joku Brad Pitt tms. super kuuluisa julkisuuden henkilö pyytää rahaa joltain tavalliselta ihmiseltä? Eikö noilla filmitähdillä ole omaa varallisuutta sen verran, että he kykenevät maksamaan velkansa tai hoitonsa?
Mutta kuten tiedämme, niin huijareita on monenlaisia. Vanha kikka on se, että huijariksi epäillylle kerrotaan, että “minä pidän vaikka koirista”. Sen jälkeen huijari saattaa vastata, että hän on aina myös pitänyt tai kasvattanut kissoja. Ja jos tuollaisia vastauksia tulee paljon, niin kannattaa epäillä huijaria. Huijari saattaa kuitenkin aloittaa keskustelun juuri sillä asialla, mistä minä tai sinä pidämme eniten. Tuollainen netin Auervaara saattaa nimittäin seurata aiottua uhria, jota hän kykenee hankkimaan tietoja, joiden avulla tuo huijari saa aikaan luottamuksellisen ilmapiirin.
Eli hän saattaa operoida useita sosiaalisen median tilejä valeprofiilin tai valheellisen henkilöllisyyden turvin, joiden kautta hän nyhtää tietoja uhristaan, tai käydä jopa hänen tuttaviensa ovella kyselemässä, jos huijari katsoo uhrinsa olevan vaivan arvoinen. Hän käyttää hyväkseen uhrien hyväntahtoisuutta sekä myös yksinäisyyttä.
Nettihuijareita on monenlaisia, ja vaikka jotkut eivät pyydä heti rahaa, niin he kuitenkin tekevät sen joskus myöhemmin. Tai sitten joku saattaa aluksi lainata mitättömän summan rahaa, kuten vaikka jotain 10-20 €. Sitten kun tulee takaisin maksun aika, niin huijarin palauttamasta summasta jää pieni summa saamatta. Tuolla kyseinen henkilö sitten järjestää uuden tapaamisen. Eli jos lainattu summa on vaikkapa 10€, niin henkilö saattaa palauttaa vaikkapa 8-9€, ja tuo puuttuva summa sitten on mennyt vaikkapa johonkin tärkeään asiaan. Noin sitten tuo huijari kykenee järjestämään uuden tapaamisen sekä rakentamaan luottamuksellista suhdetta.
Yleensä huijari esittää kertovansa uhrilleen jonkun salaisuuden, mitä hän toivoo toisen pitävän omana tietonaan. Ja sen jälkeen tietenkin keskustelua jatketaan jossain muualla kuin sellaisissa keskustelupalstoilla jossa muut voivat sen nähdä. Huijari saattaa esiintyä vaikkapa lääkärinä, ja väittää toista sairaaksi. Pitkän linjan huijarit saattavat eristää uhrejaan muusta yhteisöstä esimerkiksi välttämällä tämän olevan esimerkiksi psyykkisesti sairas. Tai hän levittää muuten ikäviä valheita uhristaan, jotta tämä jäisi yksin.
Nettihuijarit saattavat toimia ryhmänä. Ja pahimmillaan he tarkkailevat uhriaan sekä netissä että myös fyysisesti. Eli vaikka jengi toimisi Afrikasta, niin heillä voi olla yhteyksiä myös tänne Suomeen. Ja he saattavat yrittää saada uhrinsa sosiaalisen median tilejä hallintaansa, jotta he voivat sitten eristää häntä ulkomaailmasta kuten poistaa uhrinsa nettituttuja.
Huijareiden paljastamisen ongelma on siinä, että he osaavat syyllistää uhrejaan. “Uhrin olisi pitänyt epäillä”, tai “eikö sinua ole varoitettu”, saattavat olla erittäin yleisiä tapoja syyllistää uhria. Ja tietenkin tuollainen syyllistäjä saattaa trollata uhriaan netissä, jotta hän olisi hiljaa noista “pikku summista”, joiden todellinen määrä saattaa olla kymmeniä tai satoja tuhansia Euroja. Ja tietenkin uhria nimitellään tyhmäksi.
Univormuun pukeutunut Ruben Oskar Auervaara (1906-1964) (Wikipedia, Ruben Oskar Auervaara)
Yksi tapa millä tuo huijari operoi on se, että hän käyttää sosiaalista painetta pakottamaan uhriaan antamaan rahaa. Hän saattaa kertoa tarinoita syöpää sairastavasta serkustaan, tai jostain lapsesta. Ja sitten hän saattaa muka vahingossa möläyttää, että “mikset sinä XXX antanut tuota pikku summaa”. Tuolla tavalla saadaan muut yhteisön jäsenet hokemaan sitä, että “minä olisin ainakin antanut tuon rahan”, ja sitten vielä haukutaan kylmäksi ja tunteettomaksi ihmiseksi.
Tuolloin käytetään yleensä sellaisia vedätyksiä, joissa vedotaan tunteisiin, ja kun “toinen ei voinut antaa rahaa, niin hän on kylmä ja tunteeton ihminen joka hymyilee toisen kärsimykselle. Tuolla tavalla on joskus huijattu pikkulapsia jakamaan toisen lehtiä, eli työn tekee vedätetty ja vedättäjä eli varsinainen jakaja korjaa koko potin. Hän saattaa väittää olevansa jonkun hyväntekeväisyysjärjestön asialla. Mutta rahat menevät suoraan hänen omalle tililleen.
Jos joku pyytää rahaa ja väittää olevansa jostain järjestöstä, niin silloin tietenkin järjestön olemassaolon voi tarkastaa Y-tietopalvelusta. Mutta siis tietenkin on hyvä tietää, että nettihuijaus ja varsinkin romanssi huijaus voi viedä jopa hengen. Eli tuollainen romanssin avulla huijauksia tehtaileva henkilö voi olla sarjamurhaaja. Hän saattaa haluta myös uhrinsa hengen.
Yksi asia mitä voidaan käyttää huijarin tunnistamisessa on tietenkin outo nimi. Jos henkilö väittää sukunimekseen vaikkapa Martti tai Jukka, niin hän ei ehkä ole suomesta kotoisin. Tai ainakin etunimet sukuniminä ovat hyvin harvinaisia. Ulkomaalaisen on melko vaikea erottaa suomalaista sukunimeä etunimistä. Samoin esimerkiksi nimi “Timo Tunturi” tai joku kaupungin nimi, kuten “Ensio Uusikaarlepyy” nimen paikalla voi olla merkki siitä, että henkilö ei ole suomalainen. Tai sitten kyseessä on salanimi.
"Afrikkalainen prinssi" saattaa olla oikeasti joku sotalordi joka on rikastunut timanttien kaivuulla jostain Kongon viidakoista. Ja tietenkin jossain vaiheessa tuollainen veritimanttien avulla rikastunut mies haluaa jättää viidakon taakseen ja muuttaa mukavaan lähiöön kauaksi Kongon viidakoista, missä noilla timanteilla rahoitetaan erilaisia terrori- ja sissi järjestöjä, jotka käyttävät lapsisotilaita yms. omiin tarkoituksiinsa.
Tai sitten varsinkin jostain Kauko-Idästä suhteeseen haluavat naiset voivat olla jonkun Kultaisen Kolmion huumekauppiaan alaisia. Nuo huumekauppiaat haluavat yhteyshenkilöitä myös Suomesta. Eli tuolloin uusi “thai-vaimo” muuttaa maahamme, ja sitten alkavat paketit kulkea Thaimaan ja Suomen välillä. Tällainen nettiromanssi voi tuoda jopa elinkautisen vankeusrangaistuksen. Erilaiset terroristit voivat myös haluta saada yhteyshenkilöitä esimerkiksi Suomeen. Ja myös FSB saattaa yrittää värvätä suomalaisia suorittamaan sabotaasi tehtäviä tälle palvelulle, jonka asema Putinin hallinnossa on koskematon.
Kun puhutaan sitten jostain Afrikkalaisista prinsseistä, niin ihminen joka saalistaa uhreja internetissä saattaa oikeasti olla joku afrikkalainen prinssi. Tuon prinssin motivaatio saattaa olla se, että hänen täytyy tuoda valuuttansa pois omasta maastaan, koska kyseinen henkilö voi olla YKn mustalla listalla. Noiden prinssien jäljillä saattaa olla hyvin vakavia ihmisoikeusrikkomuksia, joten sen takia tällaisia ihmisiä kannattaa varoa.
Diktaattoreilla on sellainen tapa että he saattavat riistää omaa maataan erittäin pahasti. Ja sitten kun ei enää tuollaisen orjakauppaan sekä kansanmurhaan syyllistyneen ihmisen rahat kelpaa, niin hän saattaa jopa itse kehittää kapinan omaan maahansa, jotta pääsisi epäjärjestystä hyödyntäen pakenemaan ulkomaille. Nimittäin jos ihminen on tehnyt tarpeeksi pahaa, niin silloin hän ei enää tee omalla omaisuudellaan mitään. Diktaattori ei ole siis välttämättä valtionsa päämies, vaan hän on saattanut valvoa esimerkiksi timanttien kaivuuta Kongon viidakoista.
“Veritimantti (myös konfliktitimantti tai sotatimantti) tarkoittaa sota-alueelta kaivettuja timantteja, jotka myydään sodan tai kapinan rahoittamiseksi. Esimerkiksi Sierra Leonen kapinallisarmeija rahoitti veritimanteilla vuosina 1991–2002 käytyä sisällissotaa. Myös Kongon demokraattisesta tasavallasta, Angolasta ja Liberiasta on viety veritimantteja.Venäjän hyökkäyssodan 2022- seurauksena myös venäläistimantit saivat veritimanttien leiman. (Wikipedia, https://fi.wikipedia.org/wiki/Veritimantti)
Veritimanttikaupan estämiseksi on kehitetty niin sanottu Kimberleyn prosessi, jonka tarkoituksena on varmistaa etteivät kapinalliset voi rahoittaa timanttien avulla sotaa. Järjestelmä otettiin käyttöön 2003 ja siihen kuuluvat maat ottavat vastaan timantteja vain toisista prosessiin sitoutuneista maista. Tuottajamaassa viranomaiset varmentavat timanttien lähteen ja pakkaavat ne sinetöityihin laatikoihin. Maahantuojavaltioissa puolestaan varmistetaan aitoustodistus ja sinetti. Global Witness -kansalaisjärjestön mukaan 1990-luvun puolivälissä maailmalla myydyistä timanteista 15 prosenttia oli peräisin konfliktialueilta, mutta 2000-vuosikymmenen puoliväliin mennessä osuus oli pudonnut prosenttiin, koska timanttien alkuperä voidaan nykyään selvittää esimerkiksi massaspektroskopian avulla tehokkaasti. Mutta myös tuo prosentti on liikaa. (Wikipedia, https://fi.wikipedia.org/wiki/Veritimantti)
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ruben_Oskar_Auervaara
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ted_Bundy
https://fi.wikipedia.org/wiki/Veritimantti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.