Tässä luin juuri artikkelin, missä lueteltiin ne asiat mitä maamme ei halua, jos se liittyy NATOoon. Se siis tarkoittaa, että NATO-jäsenyys astuisi voimaan erittäin tiukkojen reunaehtojen vallitessa. No ehkä meidän pitäisi muistella niitä reunaehtoja, joiden piti olla kynnys maamme EU-jäsenyydelle. Montako noista reunaehdoista tuli voimaan? Eli jos emme saa sanotuksi omaa kantaamme asioihin, niin silloin emme varmasti saa yhtään reunaehtoa. Samoin meidän ei ehkä kannata aivan niin paljon hokea sitä, mitä emme halua. Mikäli haluamme jotain saada, niin meidän on aina myös pakko antaa. Jos emme sitten hae NATO jäsenyyttä, niin on vaara siitä, että maamme keskeiset asejärjestelmät lakkaavat toimimasta. Tai voivat ne lakata toimimasta myös silloin kun olemme NATOn jäseniä.
Mutta siis jos me ostamme kaikki asejärjestelmämme NATOsta sekä liitämme niiden tukijärjestelmät NATOn tai USAn ylläpitämiin järjestelmiin, niin meidän ehkä kannattaa myös hakea sitten kokonaisuudessaan NATOn jäsenyyttä, koska se takaa sen, että voimme ottaa osaa tuon sotilasliiton päätöksiin. Siis tietenkin me voimme aina lähteä siitä, että olemme puolueettomia ja pelkäämme Venäjää, mutta jos NATO jatkuvasti harjoittelee Suomessa, maamme kaikki aseet ostetaan NATO-mailta sekä käytämme esimerkiksi amerikkalaisten omistamaa GPSään pohjautuvaa paikannusjärjestelmää, niin voimme sitten varmaan myös muistaa sen, että olemme riippuvaisia noista järjestelmistä.
Siis jos jatkuvasti mollaamme järjestelmien ylläpitäjää, niin silloin saattaa jossain vaiheessa tulla siellä puolella mitta täyteen. Me tiedämme että GPS on USAn ylläpitämä sekä hallinnoima järjestelmä, joten vaikka emme ehkä jaa yhtään tuon maan arvoa, niin meidän kannattaa kuitenkin miettiä sitä, että rapakon toisella puolella saatetaan myös arvioida sitä, miten me suhtaudumme esimerkiksi USAaan sekä sen tapaan hoitaa asioita.
Jos liitymme NATOoon, niin tietenkin odotamme tuolta liitolta paljon. Me odotamme turvatakuita ydinasevaltiota vastaan. Mutta samalla me unohdamme sen, että myös NATO-mailla on oikeus odottaa meiltä jotain. Siis me emme vain voi aina saada sitä, mikä on meille yksin parasta. Tietenkin tämän NATO-shown päätös voi olla se, että me "uudesti-suometumme". Eli se rähmällään olo, mistä tuli maamme yhdistetyn sisä-ja ulkopolitiikan tunnusmerkki muuttuu siten, että Neuvostoliiton paikalle tulevat NATO ja USA. Ja suomettumisen ajalta muistona maassamme on useita Neuvostoliiton lahjoittamia patsaita, joita on vähin äänin alettu poistaa keskeisiltä paikoilta.
Tutkija ihmettelee, miksi maassamme on Lenin-patsaita siirretty aivan yllättäen muille paikoille, kuin missä niiden alkuperäinen sijainti on ollut. Syynä tähän voidaan pitää sitä, että Lenin-patsaiden poistaminen on ikään kuin terapiaa tai vastavoima sille, mitä aikoinaan sanottiin suomettumiseksi. Lenin-patsaat ovat aikoinaan symboloineet Neuvostoliiton sekä Suomen "ystävyyttä", joka on ilmennyt maassamme tarpeena miellyttää itäistä naapuria.
Tuolloin oli tapana osoittaa ystävyyttä yli rajojen tilaamalla tai suostumalla Neuvostoliiton edustajien tarjoamiin lahjoihin kuten Rauhanpatsaaseen sekä Lenin-patsaisiin, joita sijoitettiin näyttäville paikoille maamme kaupunkeihin. Mutta sitten ajat muuttuivat, ja nyt kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, niin maamme alkoi liikkua kohti NATOa. Ihmisten mielipiteet muuttuivat muutamassa viikossa NATO-myönteisiksi. Vai muuttuivatko ne oikeasti kovinkaan paljon, eli kun sanotaan että aikaisemmin valtaosa maamme kansasta oli NATO-kielteistä, niin olisiko ollut niin, että suuri osa noista "kielteisesti NATOoon suhtautuvista" olisi ollut vain epävarmoja tai valehdelleet kantansa.
Eli Putinin hyökkäys Ukrainaan sitten vain tönäisi maamme kohti uutta kurssia. Mutta tuo melko selvä NATO-myönteisyys on saanut tietenkin aikaan sen, että jotkut ihmiset kokevat tarvetta ikään kuin peitellä tai todistella sitä, että "Putin ei ole mitään". Se että esimerkiksi Venäjän tärkeimmän juhlan eli voitonpäivän aikaan julkistettiin paljon erityisen kriittistä NATO-aiheista materiaalia saa kyllä aikaan sellaisia mietteitä, että onko tämä asia sitten sellainen, että joku on kokenut tarvetta ikään kuin vähän tyynnytellä Vladimir Putinia. Eli lehdistömme on kyllä aivan kiitettävästi muistuttanut siitä, että NATO ei ole mikään vedenpitävä turva.
Eikä mistään muualtakaan löydy mitään vedenpitäviä ratkaisuja, jos ajatellaan NATOa tai muita sotilasliittoja. Siis toki NATO voi aina tehdä niin, että se jättäytyy pois jostain konfliktista tai NATO-maat kieltäytyvät lähettämästä apua, jos Venäjä sattuu hyökkäämään Suomeen. Eli tietenkin me voimme aina spekuloida sillä, että onko NATOsta apua tosipaikan tullen. Tai ehkä USA sitten eroaa tuosta liitosta, kun se Donald Trump pääsee sitten ensi kaudella presidentiksi. Tai ehkä joku muu NATO-maa kuten Kroatia tai Unkari estävät maamme NATO-jäsenyyden. Saattaa myös olla niin, että Putin saatuaan Ukrainassa nenilleen pahasti saattaa olla jopa hyökkäämättä Suomeen.
Mutta siis kun ajattelemme sitä, miten ehkä me olemme lähteneet USAn kelkkaan, niin silloin me kohtaamme sellaisen näkökulman, että kun ja jos tai siis jos ja kun me nyt sitten lähdemme tekemään sitä NATO-hakemusta, niin silloin meidän pitää ihan oikeasti uskaltaa asettaa niitä reuna-ehtoja. Mieleen tulevat sitten ne muistot siitä, kun lähdimme hakemaan EUn jäsenyyttä. Silloin päättäjät kertoivat, että jäsenyys tulee voimaan tiukojen reunaehtojen vallitessa. Ja sitten seuraavaksi me voimme muistella montako noista reunaehdoista oikeasti pantiin toimeen? Siis jos emme saa suutamme auki, kun haemme tuota jäsenyyttä, niin silloin emme saa yhtään mitään erivapauksia.
https://yhteisojahistoria.blogspot.com/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.