Työelämä on jakautunut kahtia hyviin ja rankkoihin töihin tai vain töihin

.

Työelämä on jakautunut kahtia hyviin ja rankkoihin töihin tai vain töihin

Etätyö on asia mikä varmaan myös stressaa. Se mikä etätyössä stressaa on se, että esimerkiksi kaikki avunpyynnöt näkyvät toisella tavalla kuin normaalissa toimistolla vietetyssä työpäivässä. Etätyössä ei voi sanoa “Pentti voisitko…?”, vaan kaikki asiat pitää oikeasti tehdä. Eli jos “Pentti” ei ole non-stop kuvayhteydessä, niin silloin hänelle pitää ottaa puhelu “Teamsin” kautta, ja se puhelu sitten näkyy kaikille. 

Ja jos ajatellaan etätyötä niin jos koko ajan “Teams” on päällä, niin se kyllä sitten stressaa, kun kaikki näkevät että joku pyytää apua. Eli nyt ei voi kääntyä tuolissa sivuttain ja sanoa “hei Pentti, miten se tai se asia nyt sitten taas tehdään?”. Vaan asioita pitää oikeasti kysyä. Työpisteen ergonomia on tärkeää, sekä tietenkin se että olisi työrauha. Myös siihen mitä Web-kamerasta näkyy kannattaa tarkistaa, jotta sitten ei tarvitse katua. Eli oikea tietokoneen sijoitus on niin, että valo tulee koneen takaa, riippumatta siitä, että onko kyseessä kiinteä kone vai läppäri. Ja tuolin korkeuden pitää olla sellainen että työskentely tuntuu hyvältä, ja selän pitää aina olla suorassa, kun töitä tehdään. 

Tuolloin kaikki tauot sekä muut asiat näkyvät muille. Ja jos joku palauttaa huonosti tehdyn työn, niin silloin hän ei voi sanoa että syytä on kenessäkään muussa kuin itsessä. Tuolloin tehtävän palautuksen yhteydessä ei voida käyttää “small-talkia”, mikä ehkä lämmittäisi pomon sydäntä. 

Etätyöpäivä on työpäivä kuten kaikki muutkin, ja syy miksi se on niin kauhean huonossa maineessa, on se että termiä “etätyö” on usein käytetty nimenomaan kankkus-päivistä. Jos ajatellaan että ihan tavallinen rakennuksilta tai muista vastaavista paikoista tulevat hälyäänet häiritsevät työntekijää, niin silloin voidaan kyllä kysyä, että miten hän voi olla missään työssä? Eli kaikissa toimistoissa kuitenkin on jonkinlaista hälyä. Tai ehkä nuo hälyäänet häiritsevät kotona enemmän. 

Kotona tehtävä etätyö tietenkin vaatii sitä, että ihminen osaa työnsä, tai uskaltaa pyytää apua jos hän ei jotain osaa, ja sitten saattaa joku ryhtyä pelkäämään sellaisia tilanteita. Nykyisessä työelämässä on tapana se, että työyhteisön pitää olla tehokas, ja jos sitten joku tekee virheitä, niin se tarkoittaa epäonnistumista pomon ja vertaisten silmissä. Ja tuolloin potkujen pelossa saatetaan salailla erilaisia virheitä. Vapaus merkitsee vastuuta, ja vastuuseen kuuluu myös osaaminen sekä halu tehdä työ niin, että se on oikein tehty. 

Tässä kohdassa sanon että työ pitää aina tehdä parhaan mahdollisen taidon sekä muiden kykyjen mukaan. Eli koskaan ei työtä saa palauttaa siten, että sanoo “olisin voinut tehdä sen vielä paremmin”. Tuolloin pomo näkee että alainen ei ole antanut kaikkea tuohon tehtävään, ja siitä sitten lähdetään suurennuslasin kanssa etsimään virheitä. Tai ehkä alainen joutuu selittämään vielä sen, että missä hän olisi voinut tehdä paremmin. 

Työelämässä on sellainen asia tullut monelle tutuksi, että jos työ on raskasta, niin silloin pomot ovat mukavia. Ja kuitenkin pitää muistaa että työ pitää tehdä hyvin sekä oikein. Eli yhdenkään pomon ei tarvitse loputtomiin kuunnella tai katsella työtä, jota ei ole tehty hyvin, ja jota joutuu jatkuvasti korjailemaan. Jos työtä ei tehdä hyvin niin silloin pomo joko menee itse tekemään työn, tai ohjaa työntekijän työvoimatoimistoon ja ilmoittaa työpaikan olevan avoinna seuraavalle kokeilijalle. Siis mukavakin pomo lopulta joutuu sanomaan alaisen irti, jos tämä ei saa tehtäviään tehdyksi. 

Joten pomon kanssa asioidessa pitää muistaa se, että hän on joka tapauksessa esimies, jonka ohjeita ja käskyjä pitää muiden totella.  Kuitenkin esimerkiksi suuri hakijoiden määrä saattaa aiheuttaa sen, että joissakin työpaikoissa on irtisanomisen kynnys alempi kuin paikoissa, joihin ei ole kauheasti hakijoita. Pomon ongelma on se, että hänen pitää kyetä paljastamaan kaiken maailman vastarannan kiisket, jotka pilaavat työpaikan ilmapiirin, ja tekevät muiden päivästä helvetin. 

Tuolloin pomon pitää saada nimenomaan sitä tietoa, mitä kukaan alainen ei halua kertoa hänelle. Eli alainen ei varmaan halua kertoa viettäneensä parin tunnin kahvituntia paikallisessa kahvilassa puhumassa tulevasta Kanarian matkasta sekä haukkumassa työkavereita jollekin tuttavalleen. Tai ehkä tuollainen nero on  kaatanut tahallaan kaverin näppäimistölle kahvia jotta saisi tämän näyttämään idiootilta.

Ehkä pomo haluaa tietää, jos se työpäivä myös toimistolla menee joidenkin kohdalla mankan huudattamisessa jolloin kukaan ei sitten voi oikeasti keskittyä. Tai kukaan ison pomon alaisena toiminut pomo ei varmaan halua kertoa että hän antoi tehtävän liian myöhään. Nuo ovat asioita joista ei koskaan kerrota, ja ne pitäisi kuitenkin olla pomon tiedossa. 

Kun taas jos työ on kevyttä, niin silloin pomot hiostavat kaiken aikaa. Siis miksi meillä ei ole täydellistä työelämää? Tai missä on se työpaikka, missä työ olisi kevyttä, ja sitä olisi kohtuullisesti? Tietenkin ohjelmointityö on kevyttä, mutta siinä ei sitten kovin montaa virhettä saa tehdä, tai saa lähteä. 

Ohjelmoinnissa muuten esimerkiksi yksi unohtunut pilkku saa aikaan sen, että ohjelmaa ei voida ajaa. Ja tuo muuten kevyt työ on sen takia hyvin pikkutarkkaa. Kuitenkin jos lähdetään siitä, että kevyttä ja keskitasoista tarkkuutta vaativassa työssä työmäärä on kamala, niin silloin voidaan sanoa, että tällaisessa työpaikassa kyllä sitten myös uskalletaan alaiselta vaatia suorituksia. 

Nimittäin noihin siisteihin, kevyisiin sekä “ei niin kovin suurta tarkkuutta tai korkeaa ammattitaitoa vaativiin” töihin on myös paljon tulijoita. Siis jos työpaikkaan on paljon hakijoita, niin silloin työpaikalla on myös varaa valita työntekijöitä, ja noissa töissä saatetaan helposti sanoa, että “meillä on muuten solmiopakko” tai jotain siihen suuntaan. 

Työelämä on paikka missä moni ihminen kokee pettymyksen. Mutta kuten tiedämme, niin jos hakijoita joihinkin paikkoihin on vähän, niin silloin pomoilla ei ole niin paljon valinnanvaraa, eikä noista paikoista saa kyllä sitten niin kauhean helposti potkuja, kuin paikoista missä tarjolla on kevyttä ja siistiä työtä. 

Kun ihminen lähtee työelämään, niin silloin hänen pitäisi myös osata kysyä itseltään sellainen kysymys, kuin että “miksi me joskus jäämme eläkkeelle”? Syy eläkkeelle lähtöön on se, että työelämä ei ole aina sellaista, että sillä olisi tarjolla niin sanottua ruusuilla tanssimista. Eli aina joku asia on sillä tavalla, että sen voisi vaihtaa johonkin muuhun. 

Jos ihminen käy fyysisesti työssä toimistossa, niin hänellä voi olla siellä paljon kavereita, joiden kanssa sitten viihdytään. Mutta toisaalta jonkun toisen ihmisen työpaikka saattaa olla joku kopperoinen, jossa ei kukaan koko päivänä viitsi edes käydä. Tai sitten voi olla niin, että joku ei sitä seuraa työpaikalta löydä. Eli tuollainen ihminen saattaa kyllä viihtyä etätöissä tai mistä minä tiedän miten ihmiset nyt ylipäätään täällä viihtyvät? 

Jokaisessa työpaikassa on ihmisiä, joita joku ei halua tavata koko päivän aikana, tai ainakin haluaa rajoittaa tapaamiset minimiin. Kaikki eivät sovi kaikilla aloille tai kaikkiin tehtäviin. Mutta sitten tietenkin esimerkiksi etätyö sekä itseohjautuva työpaikka nostavat aina pomon niskakarvat pystyyn, eli mitä jos heitä ei sitten enää tarvita?

Voi että jos ihmiset olisivat täydellisiä, niin silloin työpaikka olisi oikeasti itseohjautuva. Aina on ihmisiä jotka eivät osaa tai eivät halua tehdä työtä hyvin. Ja se sitten tuo lopulta potkut. Vaikka itseohjautuvasta työpaikasta puhutaan jatkuvasti, niin silti voidaan sanoa, että eivät pomot ennenkään ole työläisten olan yli jatkuvasti katsoneet. Jos työ ei miellytä, niin lopulta myös työstä tulee potkut tai työntekijä eroaa työstä. 

Itseohjautuvassa työpaikassa tarvitaan toki pomoja ohjaamaan sekä valvomaan työtä aivan kuten ennenkin. Heidän tehtävänsä on tarkastaa tehty työ, ja jos työtä ei ole tehty kunnolla, niin silloin pitää asiasta keskustella, ja jos tuo on toistuvaa, niin silloin pitää antaa potkut. Ja varsinkin etätyössä korostuu nimenomaan jokaisen henkilökohtainen osaaminen. Työt pitää palauttaa johtajalle kuten aina ennenkin, mutta nyt ne pitää tehdä ihan oikeasti yksin ja itsenäisesti. 

 Eli johtajan tehtävä on valvoa sitä että työ tehdään standardien sekä muiden alaan liittyvien normien mukaan. Ja jos sitten itseohjautuvassa työpaikassa joku ei osaa tai halua tehdä työtä, niin silloin pomon pitää sanoa tuosta asiasta, ja mahdollisesti palkata uusi työntekijä tämän työhaluttoman tai työkyvyttömän tilalle. Ja sitten myös etätöiden aikaan työnjohtajan pitää kyetä valvomaan sekä tarkistamaan tehdyt työt, mikä sitten tietenkin tekee asioista hiukan vaikeita. Nimittäin etätyössä pitää työt tehdä kuten ennenkin. Ja se sitten varmasti on aivan uusi elämys, kun pitää kotona laittaa työpiste ergonomisesti sellaiseksi, että siellä voi tehdä työtä. Eli se mitä web-kamerasta näkyy kannattaa aina miettiä, sekä se että laittaako oveen lapun, että “töissä ja saa häiritä vain oikeassa hätätilanteessa”? Siis työaika tarkoittaa sitä, että siellä tehdään töitä.