Psykoterapiaa voidaan helposti käyttää ihmisten mustamaalaamiseen sekä heidän tietojensa urkintaan.

 

Psykoterapiaa voidaan helposti käyttää ihmisten mustamaalaamiseen sekä heidän tietojensa urkintaan.

Psykoterapiaa antava yritys Vastaamo on yksi osoitus siitä, kuinka esimerkiksi huonosti hoidettu tietoturva saa aikaan ihmeitä, mikä tarkoittaa sitä että koko ala voi joutua vaikeuksiin sen takia, että yksi toimija on toiminut väärin. Psykoterapian tarkoitus on antaa ihmiselle välineitä omien tunteidensa sekä hänelle vaikeiden asioiden käsittelyyn, mutta jotta noita asioita voidaan käsitellä, niin silloin tietenkin pitää psykoterapian antajan sekä asiakkaan välillä olla avoin luottamussuhde.

Psykoterapiaa voi vallan mainiosti käyttää urkkimiseen, eli psykoteriapeutti voi antaa raportteja muille kuin asiakkaalle itselleen. Tai sitten tuota terapiaa voidaan käyttää myös tekosyynä esimerkiksi työsuhteen katkaisemiselle tai sitten ihmistä voidaan mustamaalata psykoterapian varjolla melko pahasti. Nimittäin psykoterapiaa pidetään usein porttina psykiatriseen hoitoon, vaikka sitä ei ehkä sellaiseksi ole tarkoitettu. Mutta kuten tiedämme, niin jos joku psykoterapiakeskus ei ole hoitanut tietoturva-asioita kuntoon ja noita raportteja sitten levitellään ympäriinsä, niin se vaikuttaa myös kaikkiin muihin toimijoihin koko alalla.

Eli ihmisten mieleen tulee kysymys, että onko myös heidän käyttämänsä psykoterapiapalvelu sitten jättänyt takaportin auki tunkeutujalle? Yksi tapa vuotaa tietoja luottamuksellisesta palvelusta on yksinkertaisesti “unohtaa” vaihtaa palvelimen oletussalasanat, ja sitten joku toimija voi “hakkeroida” nuo palvelimet. Itse mietin että onko komisario Jari Aarnion tapauksella jotain yhteistä Vastaamon kanssa?

 Tai ehkä se että Helsingin Poliisin huumeosaston komisario sai useiden vuosien vankeustuomion on sitten erillinen tapaus tämän Vastaamon tietomurron kanssa, mutta tietenkin voidaan spekuloida sillä, että voi olla niin, että tuohon Aarnion juttuun tai siitä tulevaan tuomioon on ainakin yritetty vaikuttaa tällaisen toiminnan kautta. Eli mieleen tulee vain se, kuinka itsevarmaa tuo Aarnion puolustus tuossa jutussa oli. Tai ehkä vain kuvittelen asioita.

Ja siitä syystä Vastaamon tapaus on ikävä juttu, koska jos noita psykoterapiassa ilmenneitä asioita levitellään ympäriinsä, niin silloin tietenkin mieleen tulee se, että kuinka monta kertaa tällaista on päässyt tapahtumaan? Eli kuinka monta kertaa psykoterapiaa saavan henkilön asioista sitten on lähdetty puhumaan ja kuinka monta kertaa esimerkiksi psykoterapiaa saavan henkilön papereita on näytetty tämän vanhemmille tai holhoojille eli edunvalvojille, jos tätä palvelua on tilattu ikänsä tai muiden syiden takia vajaavaltaiselle henkilölle?

Psykoterapian ongelma on siinä, että jos henkilö ei ole siinä täysin rehellinen, niin silloin terapia ei varmasti vaikuta mitenkään. Samoin esimerkiksi psyykenlääkkeiden kuten Klotsapiinin käyttö antaa varmasti nopeamman tuloksen kuin pelkkä psykoterapia.

Kun sitten lähdetään puhumaan yhteisön suhdetta psykoterapiaan, niin silloin tietenkin tämä asia samaistetaan psykiatriseen hoitoon. “Ja meilläpäin tietenkin tuohon asiaan annetaan sellaisia oikeita pillereitä” on usein se kommentti, minkä psykoterapiaa saava henkilö kuulee.

Usein lääkityksen etuja terapiaan nähden puolustetaan sillä, että potilaiden elinaika on silloin pidempi tai että he ovat rauhallisempia. Mutta samalla tietenkin mieleen tulee se, että potilaan elämänlaatu ei ehkä ole niin kauhean hyvä, kun hän makaa kaiket päivät sängyssä, ja ainoa mikä onnistuu on vessassa käynti. Jos ajatellaan niin, että psykoterapian aika on ohi, niin miksi kaupunki ostaa noita palveluita? Mitä hyötyä niistä on, jos kaikki asiakkaat kuitenkin siirretään mielisairaalaan?

Psyykenlääkkeiden kanssa tapahtuvan hoidon kannalta ongelma on siinä, että nuo kemikaalit vaikuttavat koko perheeseen. Eli ajatellaan niin, että jos potilas syö lääkkeitä, niin hän on vaaraton. Ja tietenkin lääkkeiden avulla saavutetaan aina sellaisia dramaattisia muutoksia, kuten se että potilas viettää päivän mukavasti nukkuessa huoneessaan. Samoin vajaavaltaiseksi julistamista saatetaan joissakin piireissä pitää itsestäänselvyytenä psykiatristen potilaiden kohdalla.

Todellisuudessa mikään lääkitys tai diagnoosi ei suoraan aiheuta sitä, että henkilö todetaan vajaavaltaiseksi. Vaikka tuota asiaa onkin joskus ikään kuin myyty ihmisille sillä, että vajaavaltaiseen henkilöön kohdistettua pahoinpitelyä tai muuta törkeää käytöstä ei muka tarvitse mitenkään hyvittää. Tuo asia ei muuten ole totta. Jos vajaavaltaiseen henkilöön kohdistetaan pahoinpitelyitä tai muuta vastaavaa toimintaa, niin silloin kyseessä on omaa asemaa hyväksikäyttäen tehty rikos, jossa toisen tilaa käytetään hyväksi.

Tässä sitten olen joskus miettinyt että kuinka paljon asiattomia maksuja kunnat sekä valtio suorittavat eri psykoterapiaa antaville keskuksille? Jos ajatellaan että psykoterapian tarkoitus on se, että lääkehoitoa tai lääkehoidon tarvetta vähennetään, niin silloin tietenkin voidaan sanoa, että kyseessä on loistava ajatus, mikä toimiessaan voisi auttaa työhyvinvoinnissa sekä työssä jaksamisessa.

Mutta kuitenkin jos ajatellaan esimerkiksi psykiatrista, sekä lääkkeiden avulla tapahtuvaa hoitoa, niin silloin tietenkin noiden lääkkeiden avulla voidaan hoitaa paljon suurempia määriä potilaita kuin jonkun keskusteluun perustuvan terapian avulla. Ja samoin nuo pillerit mielletään usein sellaisiksi, että ne vaikuttavat tehokkaammin kuin joku terapia.