Pienet teot voivat tuoda paljon hyvää
Tänään
Twitterissä pisti silmään kysymys “tervehditkö siivoojaa, kun kohtaat
hänet?”. Mieleen tuli silloin se, että myös tervehtiminen sekä
positiivinen palaute ovat asioita, jotka auttavat työhyvinvoinnin sekä
erityisesti työssä jaksamisessa. Tässä taas tulee sellainen asia eteen,
että miksi siivous sekä hoitoalalla on olevinaan jatkuva työvoimapula,
vaikka molemmille aloille koulutetaan sekä rekrytoidaan ihmisiä
jatkuvasti erilaisten tempausten avulla? Mieleen tulee se, että jos tämä
asia halutaan kysyä toisin, niin voidaan kysyä, miksi siivoojat sekä
myös sairaanhoitajat eivät pysy töissä, vaan lähtevät niin helposti
toisiin ammatteihin? Siis miksi he eivät jaksa työssä, joka kuulemma on
niin helppoa, että sitä voi kuka vain tehdä?
Itse muistan
aikoinaan erään rekrytointitilaisuuden, missä siivous- tai
puhtaanapitoalaa markkinoiva konsultti päätti esityksen sanoihin “niiden
tehtävien tekeminen ei pitäisi olla kovin vaikeaa”. Silloin mieleen
tuli se, että johtuisiko sekä sairaanhoitajien että siivoojien työn
arvostuksen puutteesta se, että noilla aloilla työskentelevät eivät
halua jatkaa kyseisissä tehtävissä? Itse olen joskus myös siivonnut, ja
silloin tällöin mieleen muistuu se ihana asenne, minkä itse noissa
tehtävissä kohtasin.
Milloin olivat pöydät pyyhkimättä, milloin
taas olivat kupit pöydissä, kun työväki palasi aamulla töihin. Se
palaute varmaan oli sitä parasta motivaatiota koulua ajatellen, ja
nykyään vielä muistan sen viattomuuden, mikä minulla aikoinaan oli, kun
menin töihin.
Silloin kauan sitten vielä uskoin aivan oikeasti
ihmisten hyvyyteen, mutta nykyään en enää niin naiivi ole. Kauan sitten
kohtasin asenteen, missä tietyt ihmiset ovat vain ilmaa, ja kun kysyin
jotain, niin silloin voi aina kääntää selän, ja olla huomaamatta ilmaa,
joka kävelee sisään. Eli kuten tiedämme, niin on paljon helpompi sanoa
kaikki sanottava esimiesten välityksellä, niin silloin voi omalle
sanomiselle saada huomattavasti suuremman painoarvon.
Auktoriteetti
on asia mitä aina kannattaa korostaa, niin silloin itsestä voi tulla
sellainen oikea työnjohtaja, jonka alaiset valitsevat mieluummin asunnon
veneen alta kuin olla tuollaisen suuren auktoriteetin alaisena. Tai
tietenkin esimerkiksi Suomen laki velvoittaa ottamaan tarjotun työn
vastaan, mutta kuten sanoin tai äsken kirjoitin niin tietenkin kaikella
on rajansa.
Jossain vaiheessa se kaikista rauhallisinkin ihminen
suuttuu sekä kypsyy siihen, että pomo jatkuvasti kaataa omaa pahaa
oloaan alaisten päälle. Tai oikeastaan voi käydä niin, että työpaikassa
on “rento meininki”, mikä tarkoittaa sitä että yksi työntekijöistä on
ikään kuin ryhmän palvelija, jonka tehtäviin kuuluu kahvin keitto sekä
pöytien puhdistaminen. Eli siinä esimerkiksi ohjelmoijalle opetetaan
alan koodistoa oikein kunnolla.
Kun muu ryhmä tekee ohjelmaa,
niin kyseinen koodaaja sitten siivoaa muiden jälkiä, eli karkkipapereita
pöydältä ja tyhjentää roskiksia. Sekä tietenkin pitää yhteyttä
siivoojien esimiehiin, eli hän on ikään kuin siivois vastaava
yrityksessä. Tuolloin siivotessa opin sen, että mitään palautetta ei
koskaan tarvitse antaa työntekijälle itselleen, vaan sen kaiken voi aina
antaa suoraan siivoojan tai alaisen esimiehelle, joka sitten välittää
ne paljon puhutut terveiset tuolle siivoojalle. Ongelma on vain siinä,
että pautteen antaja on se yrityksen arvojärjestyksessä alin henkilö.
Siivooja ei koskaan muuten tarvitse ilmeisesti muuta kuin negatiivista
palautetta.
Eli kuten tiedämme niin sairaanhoitaja eroaa
siivoojasta siinä, että sairaanhoitaja tekee tärkeää kutsumustyötä, kun
taas siivooja tekee vain työtä. Ja koska siivooja harvoin sitten joutuu
esimerkiksi kahdestaan entisen toimitusjohtajan kanssa, kun tämä istuu
pyörätuolissa vanhainkodissa, niin silloin siivoojaa voidaan tietenkin
kohdella vähän huonommin kuin sairaanhoitajaa. Samoin kaikissa muissakin
tapauksissa voidaan sitten ajatella, että palaute annetaan kaiken
maailman projekti- yms. päälliköiden kautta.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.