Kun järjestelmä pettää

 

Kun järjestelmä pettää

Mitä yhteistä on Koskelaan surman uhrilla sekä Saamelaisilla? Se että kumpikaan ei saa maassamme oikeutta. Eikä heitä edusta kukaan, vaikka lain mukaan molemmilla tahoilla on oma edustajansa koulujen sisäisissä sekä valtiollisissa päätöksentekoelimissä. koulujen oppilaskunnalla tai sen edustajilla on oikeus ottaa kiusaaminen puheeksi koululautakunnassa, sekä Saamelaiskäräjillä on lupa edustaa Saamelaisia valtiollisissa asioissa. Kun ihmiset esiintyvät jonkun ryhmän edustajina, niin olisi oletettavaa että heidät myös valittaisiin noiden edustamiensa ryhmien toimesta.

Sekä se olisi myös suotavaa, että edustajat myös edustaisivat niitä tahoja, joita he väittävät edustavansa. Koulujen oppilaskuntien tehtävänä on ainakin teoriassa tuoda oppilaiden näkemys asioista aikuisten eli koulun johdon tietoon. Samoin sen pitäisi myös tiedottaa kiusaamisesta sekä muista vastaavista asioista koulujen johtokuntia.

Mutta joskus on käynyt niin, että oppilaskunnan pääasiallinen tehtävä on ollut erilaisten diskoiltojen järjestäminen, eikä esimerkiksi kiusaamista ole missään vaiheessa saatettu koululautakunnan tietoon. Saamelaiskäräjien tehtävänä on tuoda Saamelaisten näkemys asioista päättäjien tietoon. Sekä myös tiedottaa havaitsemistaan epäkohdista päättäjiä.

Kuitenkaan kumpikaan ei ole tahoillaan ilmeisesti tehnyt tehtäviään, ja tällä tarkoitan sekä Koskelan surman uhrin koulua että Saamelaisten totuus- ja sovintokomissiota, josta tämän jälkeen käytetään sanaa totuuskomissio. Syy miksi käsittelen Koskelan surmaa sekä Saamelaisten totuuskomissiota samassa kirjoituksessa on se,  että Saamelaisten kohdalla historiassa on useita tapauksia missä nimenomaan Saamelaisten lapsia on otettu ilman syytä huostaan, ja sitä kautta toimitettu lastenkotiin kasvamaan valtaväestön tavoille.

Kun sanotaan että Koskelan surman uhria ei oltu etsitty lastenkodin toimesta, tai että tuo uhrin koulusta sekä ilmeisesti henkilökunnan toiminnasta on löytynyt vakavia puutteita, niin mieleen tulee se, että kuinka monta kertaa tätä on ennen tapahtunut? Ja kuinka monta kertaa tällaista asiaa vain ei ole mainittu julkisuudessa?

 Kun ajatellaan esimerkiksi sitä, että koulukodeissa asuvat henkilöt ovat alaikäisiä, niin heitä on helppo myös vaientaa uskottelemalla, että heihin kohdistunut toiminta on ollut lain mukaista. Eli henkilökunnalla on muka oikeus tarkastaa puhelimia sekä ottaa henkilökortti haltuunsa, sekä samalla takavarikoida puhelimia yöksi, jotta “lapset saavat nukkua rauhassa”.

Mutta kuten tiedämme, niin koulukodeissa ei ainakaan kovin usein ole vastaan tullut sellaista kuin asukkaiden itse valitsemaa edustajaa, joka ottaisi osaa esimerkiksi koulukodin johdon neuvotteluihin. Eli tässä mieleen tulee se, kuinka koulujen oppilaskunnista pitäisi valita jäseniä, jotka ottavat osaa kouluneuvoston kokouksiin sekä käyttävät noissa kokouksissa puhevaltaa. Itse muistan omilta kouluajoiltani sen, että en koskaan nähnyt mitään raporttia siitä, mitä noissa kouluneuvoston kokouksissa on päätetty.

Luottamusasemaan valittujen oppilaiden toiminta joissakin kouluissa on ollut sellaista, että he ilmeisesti eivät koskaan edes käy noissa lakisääteisissä kokouksissa, ja samalla heidät on kuulemma valittu oppilaskunnan puolesta edustamaan muita oppilaita. Eli koulukodeissa ilmeisesti ainakin pitäisi noudattaa tuota samaa käytäntöä, jonka pitäisi rauhoittaa koulua. Kuitenkin joissakin kouluissa esimerkiksi kiusaaminen on kuulemma todella yleistä, joten eikö tieto noista asioista sitten kulje koululautakuntaan tai koulun johtokuntaan? Miten nuo koulun luottamusoppilaat eivät noita asioita ota esiin? Itse olen joskus huomannut sen, että järjestelmä, minkä tarkoitus on suojella ihmistä päätyy sortamaan yksilöitä.

Mieleen tulee nimittäin se, että mitä kun koulukiusaajat ovat joka kerralla saman oppilaskunnan jäseniä kuin kiusattu? Ja me kaikki tiedämme, että myös luottamus-oppilas voi osallistua kiusaamiseen. Samoin voi käydä niin, että tuollainen luottamus-oppilas ajattelee niin, että jos jotakuta muuta kiusataan niin silloin hänet itsensä jätetään rauhaan. Eli onko tämä se asenne, mikä on nykypäivän koulussa sekä yhteiskunnassa vallalla?

Jos itselle ei jotain asiaa satu kohdalle, niin silloin ei siitä tarvitse välittää. Joissakin tapauksissa on eteen tullut  myös sellainen näkemys, että jos oppilas asuu koulukodissa, niin häntä saa sitten ikään kuin painostaa poistumaan koulusta. Tuo tietenkin tarkoittaa sellaista surutonta kiusaamista, johon on joidenkin ihmisten mielestä lupa. Joissakin tapauksissa sitten esimerkiksi kiusaamiseen osallistuville oppilaille on jaettu esimerkiksi tietoja siitä, mikä on ollut oppilaan aikaisempi sukunimi, mikäli se on vaihdettu. Samalla on suita tukittu vetoamalla esitutkintalakiin tai vaitolovelvollisuuteen.

Eli kun enemmistöllä menee hyvin, niin muutaman vähemmistöön kuuluvan oikeusturvaa saa polkea mielin määrin. Ja juuri tämän takia mainitsin tekstin alussa Saamelaiset tai oikeastaan olisi pitänyt mainita Saamelaiskäräjät. Saamelaiskäräjien tarkoitus on turvata Saamelaisten oikeudet, mutta kun sitten lähdetään miettimään sitä, millaisen asenteen tuo Saamelaisten turvaksi tehty elin on ottanut Saamelaisten totuuskomissioon, joka on hylännyt kaikki Saamelaiset, jotka ovat pyrkineet tuohon totuuskomissioon, minkä tarkoitus on ilmeisesti tutkia aiheettomia

Saamelaisiin kohdistuneita syrjimis- sekä huostaanottotapauksia. Se mikä tässä tapauksessa pistää silmään on se, että Saamelaiskäräjien tarkoitus on turvata Saamelaisten oikeudet. Siis ketä Saamelaiskäräjät oikeasti edustavat? Onko se edustettu oikeasti sellainen kanta-suomalainen, joka omistaa kesäasunnon Kuusamosta, vai Saamelainen poromies, kas siinä vasta kysymys.

Yle:n artikkeli Koskelan surmasta: 

https://yle.fi/uutiset/3-11778420


Yle:n artikkeli Saamelaiskäräjistä

https://yle.fi/uutiset/3-11786715