Kuntapolitiikkaa yli rajojen

.

Kuntapolitiikkaa yli rajojen

Se mitä kunnallisvaaleissa päätetään liittyy kunnalliseen eli lähi-alue päätöksentekoon mutta tietenkin mitä eduskunnassa on saatu aikaan vaikuttaa siihen, miten kuntavaaleissa käy. Jos puhutaan politiikan blokkiutumisesta, niin ennen ainakin blokkeja olivat perinteisesti oppositio ja hallitus. 

Maassamme on tiettyjä asioita joita pitää noudattaa päätöksiä tehtäessä. Yksi niistä on se, että katuparlamentti ei kuulu parlamentaariseen päätöksentekoon, ja lakia ei saisi missään tapauksessa ainakaan enempää lähteä rikkomaan. Ja tietenkin voidaan saman tien lisätä se, että jos joku istuu tietä tai köyttää itsensä eduskuntatalon pylväisiin, niin kyseessä ei ole aivan samankaltainen teko, kun jos joku ryntää parlamenttiin rynnäkkökivääri kaulassa roikkuen. 

Eli jos parlamentin toimintaan yritetään  vaikuttaa väkivallan avulla, niin silloin kyseessä on niin sanottu vakava toiminta. Mutta tietenkin parlamentin toimintaan vaikuttaminen uhkauksin sekä muulla tavalla on vastoin lakia. 

Jos sitten lähdetään siitä, miten esimerkiksi Helsinki on monissa asioissa se, jonka etua parlamentissa ajetaan, niin silloin voidaan sanoa että tuo tilanne on ollut puolueista riippumaton. Ja onko tilanne koskaan muuttunut missään asiassa vaikka puolueet ovat muuttuneet hallituksessa?

Tai ehkä sitten jossain kaukana siintää jonkun ihmisen päässä näkemys sekä harras toive siitä, että ihmiset voisivat tehdä muutakin kuin vain kurittaa toisiaan. Ja ehkä joskus politiikkaan tulee sellainen konsensus, että kakkaa ei tarvitse lähettää paketissa yhtään kenellekään. Politiikan polarisaatio merkitsee sitä, että ääripäät erkanevat toisistaan, mikä johtaa vääjäämättä blokkiutumiseen. 

Eli kun ääripäät erkanevat toisistaan, niin silloin myös ääripäiden välillä olevien puolueiden välille syntyy eriäviä mielipiteitä. Hallitukset ovat pääasiassa koalitio-hallituksia, joissa istuu useita puolueita. Ja jos joku haluaa muodostaa toimivan hallituksen, niin hänen pitää saada eduskunnan enemmistö taakseen, jotta hän voisi saada tahtomiaan lakeja läpi eduskunnan käsittelyssä. Vähemmistöhallitusten ongelma on siinä että niiden esitykset kaadetaan eduskunnan äänestyksissä. 

Tuo enemmistö saadaan yleensä puolueiden välisen yhteistyön kautta. Tai sitten yhden puolueen pitää saada enemmistö parlsmenttiin, mikä edellyttää erittäin suurta kannatusprosenttia. Ja vaikka päähallituspuolue voittaisi vaalit, niin silti seuraava hallitus ei ehkä jatka samalla kokoonpanolla. Tuolloin saattaa joku pienemmistä puolueista vaihtua. 

Eikä paikka oppositiossa takaa myöskään pienemmille oppositiopuolueelle paikkaa seuraavassa hallituksessa vaikka pääoppositiopuolue voittaisi vaalit. Eli hallitus kootaan suurimman paikkamäärän saaneen puolueen ympärille. Ja silloin tietenkin suurin puolue rakentaa mieleisensä mallin. Mutta tuon mallin pitää myös muille kelvata, jotta ne lähtevät mukaan. Ja jos malli ei kelpaa, niin silloin puolue joko jätetään tai se jättäytyy pois hallitusyhteistyöstä. 

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2021/01/12/kuntapolitiikkaa-yli-rajojen/