Eutanasia on aina keskustelua aiheuttava asia

 

.

Eutanasia on aina keskustelua aiheuttava asia

Eutanasia on mielenkiintoinen asia, siksi että keskustelu siitä jakaa ihmisten mielipiteet. Eutanasia koskevassa  keskustelussa lähdetään aina siitä, että ihmisen elämä on ainutkertainen asia. Kuitenkin voidaan kysyä sitä, että jos kohtamme tilanteen, missä esimerkiksi syöpäkasvain hiljaa nakertaa elimistömme, ja siitä sitten kohtaamme tuskallisen lopun, niin silloin mielestäni ihmisen elämän päättäminen olisi se inhimillisempi ratkaisu. Tai ehkä saattohoito on sellainen asia, mistä voidaan myös keskustella. Saattohoidossa ihmistä lääkitään voimakkailla opiaateilla sekä muilla lääkkeillä, ja sitten ajan pitäisi kulua mukavasti, kun maataan kemiallisessa unessa mukavassa kodin kaltaisessa ympäristössä. 

Aina välillä mietin sitä, että mikä estää syöpälääkäriä lähettämästä potilastaan saattohoitoon, vaikka hänen elimistössään oleva kasvain  ehkä olisi voitu hoitaa? Tai ehkä ensi vuonna joku potilas saa sitten kokeilla uutta hienoa hoitoa, jota on jo vuosia kehitetty. Ja aina mielessä käy se, että mitä jos potilaan sytostaattihoitoa olisi jatkettu pari päivää, ennen kuin hänet siirretään saattohoitoon? Ja kuitenkin kaikki tietävät että nuo asiat ovat turhaa toivon herättämistä. 

Siis maatessaan tuossa sängyssä henkilö tietenkään ei näytä tuntevansa kipua, kun hän näyttää nukkuvan virtsakatetri huomaavaisesti peitettynä, ja joskus mietin että onko asia oikeasti näin. Eli onko noiden ihmisten kipua aistivaan aivojen alueeseen kulkevaa signaalia edes koskaan oikeasti mitattu? Tai mistä oikeastaan kukaan tietää millaista kipua tuntee ihminen, joka makaa sängyllä silmät kiinni kovien lääkkeiden aiheuttamassa unen kaltaisessa tilassa? Kun keskustellaan eutanasiasta, niin silloin tällöin kysyisin sitä, että mikä on sellaisen ihmisen elämän laatu, joka makaa noissa saattokodeissa, ja joka ei enää kykene edes syömään tai juomaan kunnolla? 

Tietenkin noiden kipulääkkeiden avulla saadaan aikaan mielikuva rauhallisesta potilaasta, joka villatakissaan odottaa vain kuolemaa, mutta samalla kuitenkin mielessä varsinkin nuoren henkilön kohdalla on se, että “mitä jos vaikka joku ihme tapahtuu”. Tai sitten mieleen tulee yksi toinen pikku juttu. Se on se, että ketä varten noita saattokoteja pdetään yllä? pidetäänkö niiden avulla yllä sitä kuvaa, että ihmiset voivat sanoa kunnioittavansa elämää sekä vanhuutta, kun sinne sitten dementiaa sairastava mummo tai vaari kannetaan, ja jota käydään sitten Jouluna tervehtimässä tuolla saattohoidossa koko suvun voimin. Kun puhutaan siitä että esimerkiksi ihmisellä pitää olla oma tahto, jos hän haluaa eutanasian, niin silloin tietenkin mieleen tulee monia tilanteita, missä henkilö ei ehkä tuota omaa tahtoaan kykene edes ilmaisemaan. 

Tuollaisissa tilanteissa kyseessä voi olla dementiapotilas, joka ei edes tiedä mikä päivä on kyseessä saatikka sitten mikä vuosi on. Miten tuollainen potilas sitten voi ilmaista omaa tahtoaan? Tai mistä kukaan tietää mistä se naarmu hänen kasvoillaan on oikeastaan tullut?  Mutta sitten aina sanotaan että lääkärien velvollisuus on elämän pidentäminen. Kuitenkaan elämän laatu ei ole varmaan kovin suuremmoinen, jos ihminen ei edes sitten näe aamua tai koko ajan vain makaa silmät kiinni kemiallisessa unessa. Tietenkin elämänlaatu sekä lääkkeiden avulla aikaansaatu horros ovat asioita, joista ei juuri koskaan olla keskusteltu. Joskus mietin sitä että jos ihminen on esimerkiksi mielisairaalassa eräänlaisessa horroksessa, niin silloin hänellä menee aika varmaan aika nopeasti, kun kaikki tapahtuu ikään kuin unessa. 

Potilas joka ei huuda tai joka ei tappele vastaan on helppo potilas. Jos puhutaan eutanasiasta sekä saattohoidosta, niin silloin puhutaan oikeastaan samasta asiasta kuin psykiatristen potilaiden hoidossa. Kun potilas makaa hiljaa rauhallisessa unessa, niin hän on helppo potilas. Hoitajien ei tarvitse koskaan tapella potilaan kanssa, kun hän sitten hiljaa nukkuu koko päivän ja yön sen perään. Saattohoito on asia mikä tekee kuolemasta steriilin ja rauhallisen. Mutta jos sitten puhutaan eutanasiasta, niin silloin tietenkin voidaan puhua myös teloituksesta eli kuolemantuomiosta. 

Me kaikki haluamme vastustaa teloituksia, mutta samalla meidän pitää muistaa se, että sama argumentti mikä saa ihmiset vastustamaan eutanasiaa sekä kuolemantuomiota saa myös tuomarit jakamaan noita tuomioita. Nimittäin perusteluna teloitukselle on se, että tuo uhri eli kuolemaantuomittu ei ole itse elämää kovin paljoa kunnioittanut. Eutanasian kohdalla taas perusteena käytetään sitä, että elämän laatu on kovin huono, jos ihminen ei edes tajua mikä vuorokaudenaika on kyseessä.

Siis ketä varten ihmisen elämää ylläpidetään vaikka kaikki lääkärit tietävät että mitään mahdollisuutta selvitä sairaudesta ei ole? Samaan aikaan kun potilas kamppailee syövän kanssa, niin joukko lääkäreitä sitten keskustelee henkevästi siitä, että voisiko jotain uutta lääkettä lähteä kokeilemaan tuollaiseen potilaaseen, koska lääkkeillä saattaa olla sivuvaikutuksia. Tietenkään sytostaateilla sekä sädehoidolla ei ole sivuvaikutuksia, vaikka siinä vähän tukka saattaa lähteä ja potilas kokee elämänsä tuskat, mutta kuitenkaan noiden hoitojen käytölle ei ole mitään esteitä. 

https://historiaajapolitiikkaa.wordpress.com/2020/12/13/eutanasia-on-aina-keskustelua-aiheuttava-asia/