Vankien pantarangaistus aiheuttaa aina välillä keskusteluja
Aikoinaan Dostojevski sanoi että yhteiskunnan tuntee siitä, miten se kohtelee vankejaan. Vankien kohtelu on aina ollut asia, mistä on keskusteltu paljon. Missä menee se raja, jossa vanki katsotaan täysin yhteiskuntaan kelvottomaksi? Tai miksi henkirikoksia tehnyt vanki saa välillä niin paljon vieraita, että hän ei edes ehdi kunnolla rangaistustaan aloittaa, kun taas näpistelijä unohdetaan täysin yksin selliinsä? Miksi samat ihmiset jotka tuomitsevat kaikki rikokset kuitenkin välillä päättävät siitä, että kovaan väkivaltaan syyllistynyt henkilö saa asua kotonaan tai sitä vastaavassa tilassa, kun taas näpistelijä joutuu sitten istumaan jossain betonikopissa.
Kun vanki pääsee siihen pisteeseen tuomiota, että hänen päästäminen vapauteen on tullut ajankohtaiseksi, niin silloin tuon henkilön liikkeitä seurataan niin sanotun pannan avulla, mikä kertoo hänen liikkeistään kolmeen paikkaan, mitkä mainitaan alla liitteenä olevassa jutussa. Tuo vankien totuttaminen takaisin yhteiskuntaan on erittäin tärkeä osa niin sanottua sopeutumista, ja sitä kautta toivotaan että henkilö ei enää uusisi rikosta, ja joutuisi takaisin vankilan suljetulle osastolle. Kun ajatellaan sitä että vanki suljetaan suljettuun laitokseen, niin silloin tietenkin asia on niin, että hänet on eristetty yhteiskunnasta, ja sitä kautta yhteiskunta on suojassa häneltä.
Mutta samalla unohdetaan se, että tuo sama eristys suojaa vankia myös kostolta. Eli jos hän on suljetussa laitoksessa, niin rikoksen uhrit tai heidän omaisensa eivät pääse myöskään vankiin käsiksi. Eli tuolloin vankien ei tarvitse kohdata esimerkiksi tavallisia ihmisiä tai rikosten uhreja itseään tai näiden omaisia missään vaiheessa, ja vankilassa on sitten tietenkin ihminen ympäröity samanlaisilla henkilöillä kuin hän itse. Tai sellaisen kuvan media antaa tuosta laitoksesta. Joten joidenkin mielestä vankilat ovat paikkoja joihin kannattaa haluta, koska siellä ympärillä on vain ihmisiä jotka hyväksyvät rikoksen.
Yhteiskunnan suhtautuminen rikollisiin on outo, koska joskus henkirikoksia tehnyt henkilö saa kotoaan paljon tukea, mutta näpistelijä unohdetaan laitokseen.
Siis kannattaako rikos vai ei? Kas siinä sellainen kysymys, mihin oikea vastaus on että ei ainakaan pitäisi kannattaa. Rikoksen pitäisi olla asia mikä teosta riippumatta olisi pitänyt jättää tekemättä. Rikosta ei saa missään nimessä lähteä ihannoimaan eikä myöskään mainostamaan ainakaan positiivisessa mielessä. Samalla kuitenkin mieleen muistuu eräs asia, mistä ei koskaan olla muistettu puhua, ja se on sitten esimerkiksi se miten kansa suhtautuu rikollisiin.
Joskus käy niin että henkirikoksia tehnyt mies tai nainen saa valtavasti kaikkea mukavaa, eli sukulaiset ja ystävät kantavat hänelle DVD- levyjä tai muuta vastaavaa, mutta näpistyksiä tehneet vangit jäävät täysin yksin. Siinä on yksi suuri filosofinen kysymys, mistä me emme ehkä koskaan pääse yli. Miten ihmisten moraali on niin outo, että toisissa tapauksissa pieniä tekoja tehnyt rikollinen ei saa koskaan edes vieraita mutta henkirikosmies saa sitten kaikkea mukavaa? Yhteiskunta on merkillinen asia, ja kukaan ei voi ennustaa sitä mikä on linja minkäkin ihmisen kohdalla.
https://yle.fi/uutiset/3-11627930
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.