Ammatillisen opetuksen arvostamisesta

  

Ammatillisen opetuksen arvostaminen on asia, mitä pitäisi huomioida vähän paremmin. Meillä Suomessa ammatillista opetusta ja koulutusta arvostetaan jotenkin oudon vähän. Siis ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelee myös muita kuin sairaanhoitajia, eli sairaanhoitajan koulutus ei ole ainoa koulutuslinja, jonka henkilö voi valita, kun hän jättää peruskoulun. Mutta jostain syystä mitään muuta ammattia ei koskaan mainita kuin vain sairaanhoitaja. 

Jotenkin esimerkiksi uutisista saa sellaisen käsityksen, että maamme ainoa tarjolla oleva ammattikoululinja on sairaanhoitaja, jota sitten arvostetaan todella korkealle. Eli sairaanhoitajien työtä sekä uhrautuvuutta kyllä kauheasti korostetaan, mutta se ei sitten näy koskaan heidän palkassaan. Mutta kun sitten katsellaan tarkemmin esimerkiksi mediassa olevia kirjoituksia, jotka koskevat ammatteja, niin niistä saa sellaisen kuvan, että maassamme on kaksi työtä, jota on oikeasti tarjolla.

Toinen on sairaanhoitaja ja toinen on siivooja. Eli jotenkin tuntuu että ketään muita ihmisiä ei maailmassa ole edes olemassa. Mutta sitten jos mietitään sitä, miksi ylioppilaita niin kauheasti korostetaan, ja miksi ainakin jotkut nuorena ammattiin valmistuneet sitten lähtevät opiskelemaan yliopistoon, niin syy tähän saattaa olla se, että he kokevat olevansa riittämättömiä. Kun työpaikkailmoituksia luetaan, niin aina vaaditaan jotain korkeakoulu yms. Samoin jos esimerkiksi sähkö- tai putkiasentaja sitten sanoo jossain illanvietossa olevansa sähkö- tai putkimies, niin vastaus on aina, että "ai ootko", tai mikä oikeastaan kuvittelet olevasi? 

Tai sitten jossain istuu aina joku insinööri, joka tietää kaikki asiat vähän paremmin.  Se miten sitten esimerkiksi vastavalmistuneeseen ammattikoulusta paperit saaneeseen henkilöön suhtaudutaan työmarkkinoilla varmaan myös kannustaa hakeutumaan aikuislukioon. Eli tarjolla on tietenkin niitä siivoustöitä, joissa ei oma ammattitaito pääse kehittymään, ja sitten työnjohtaja saattaa suoraan sanoa, että miksi et jättänyt koulua, niin olisit päässyt töihin. Eli ammattiin valmistumista on jotenkin maassamme pidetty häpeänä tai ehkä kiusallisena asiana. On jotenkin outoa, että ammattikoulua pidetään jotenkin sellaisten paikkana, jotka eivät muka muualle pääse. 

Tuolloin tuntuu siltä, että joku Keuruun kassan sekatyömies on arvostetumpi siksi, että hän on suhteilla päässyt töihin. Siis miten se osaaminen on muka osoitettu, kun koulun keskeyttänyt vailla peruskoulun päättötodistusta oleva henkilö on otettu ensimmäiseen työpaikkaansa? 

Tai mitä se kenellekään kuuluu, mutta ehkä siitä pääsemisestä voidaan keskustella vähän tarkemmin. Miten henkilö jolla ei ole mitään todistuksia vakuuttaa työnantajan siitä, että hän osaa tehdä työtä, josta työnantaja maksaa palkan? 

Ammattikouluissa ammattiin opiskeluun kuuluu myös sellainen kuin käytännön työharjoittelu. Tuossa harjoittelussa opiskelija oppii miten työt tehdään oikeassa yrityksessä. Tarkoitus on se, että ammattiin opiskeleva henkilö voi tuon harjoittelun kautta osoittaa osaamistaan työnjohtajille sekä solmia suhteita tulevaan työpaikkaan. Mutta joskus tuo harjoittelu on sellainen, että se varmasti palauttaa ammattikoulussa opiskeluja suorittavan henkilön sinne maan pinnalle.  

Eli hänet voidaan laittaa jonkun pultsarin komenneltavaksi, joka karjuu että hänen serkkunsa oli 30 vuotta aputöissä, kunnes sitten hänet ylennettiin, ja mitään ei tuo harjoittelija sitten osaa. Tällä tavoin sitten saadaan luotua työelämästä se paljon arkisempi puoli, kuin mitä esimerkiksi ammatinvalinnan ohjaaja siitä on antanut. Joten sen takia saattaa ammattikouluilla olla jotenkin outo kaiku vielä nykyäänkin. 

 https://yle.fi/uutiset/3-12480289

Onko oikein viisasta kuvata ihmisiä salaa? (Kiss my ass)

Kuva ei liity tapaukseen, mutta sekin on Seiskasta. 

Kun joku ottaa salaa kuvan jostain julkisuuden henkilöstä, niin hän voi saada syytteen kotirauhan rikkomisesta. Mutta jos joku ottaa salaa kuvan pääministeristä, niin silloin pitää muistaa että kuvauksen kohde ei ole tavallinen ihminen. Ja kuvaamisen syy pitäisi kyllä selvittää. Eli onko kyseessä vain viaton pila, vai onko ehkä tarkoitus sitten osoittaa, että "me näemme aina". Jos tapauksesta käynnistetään esitutkinta, niin onko sitten kuvilla yhteys vaikkapa maamme NATO-hakemukseen? Poliisi ei voi sulkea mitään vaihtoehtoja pois ennen kuin epäiltyjä on haastateltu. 

 Sanna Marin on joutunut siihen samaan tilanteeseen mihin moni muukin julkkis. Häntä on kuvattu salaa, ja koska pääministerimme ei ole ilmeisesti varautunut siihen, että hänellä ei ole julkista esiintymistä, niin hän on laittanut jalkaan nykymuodin mukaiset eli vähemmän lököttävät veryttelyhousut, ja myös ilmeisesti on paljastunut sellainen outo asia, että myös pääministerillä on samat kehonosat kuin muillakin naisilla. Jutun mukaan hän on melko urheilullinen. Ja kuten varmaan arvaatte, niin myös miehillä on peppu. Joten mitään muuta erikoista ei tuossa Seiskan ainakin sosiaalisessa mediassa ilmenneiden kommenttien perusteella mauttomassa jutussa ole ihmeellistä, kuin että miksi he sen nyt sitten julkistavat? 

On tietenkin hiukan erikoista, että salaa otettuja kuvia julkaistaan lehdessä, vaikka tietenkin pääministeri on julkisuuden henkilö. Mutta siis kuten varmaan tiedämme, niin kaikki ihmiset eivät varmaan halua tai jaksa  olla 24/7/365 aivan tiptop, vaan he varmaan haluavat myös joskus laittaa vähän rennompia vaatteita päälle, vaikka tietenkin on olemassa pelko siitä, että paparazzi yllättää, ja kuvat päätyvät johonkin skandaalilehteen. 

Tietenkin voidaan sanoa, että on kotirauhan tai jonkun rauhan rikkomista, jos ihmisestä salaa otettuja kuvia julkaistaan, mutta jostain syystä esimerkiksi se, että mitä Sanna Marin ja hänen hallituksensa ovat saaneet aikaan ovat asioita, joita pitäisi enemmän korostaa. Siis pukeutumisella ei pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa, miten valtion asioita hoidetaan, vaikka tietenkin siis aina välillä myös ministerit pukeutuvat vähemmän muodollisesti. 

Mutta onko noilla paparazzi-kuvilla oikeastaan tarkoitus mustamaalata pääministeriä vai pelotella häntä? Kas siinä vasta kysymys. Jos ajatellaan että joku näppää kuvan henkilöstä, joka ulkoiluttaa lastaan, niin silloin tietenkin pitää kysyä motiivia tuollaiseen salakuvaukseen. Eli onko kyseessä asia, jonka tarkoitus on viestittää sitä, että aina joku näkee? Vai onko kyseessä vain viaton mutta mauton pila, joka sitten on aiheuttanut muutamia kommentteja sosiaalisessa mediassa? 

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/10361b0f-1b28-41de-ac3f-863aa33e5ca8

Kuva:https://fi-seiska-cdn-pro.seiska.fi/files/inline-images/2019/36/Sanna-Marin.gif

Miksi Ruotsin oikeusministeri Morgan Johanssonin pätemättömyys huomattiin vasta nyt?

Mikäli ajatellaan että Morgan Johanssonin pätemättömyys olisi huomattu jo ajat sitten, niin saattaa olla niin, että Ruotsin oppositio on säästänyt tuota huomiota sellaiseen kohtaan, että se saa mahdollisimman paljon huomiota. Siis tuo havainto mahdollisesta pätemättömyydestä olisi siis oikeastaan vain otettu säilöön, ja tarkoitettu oikealla hetkellä käytettäväksi. 

Jos tuntematon ministeri olisi saanut heti vaalikauden alussa epäluottamuslauseen, niin silloin ei tällä teolla olisi niin suurta uutisarvoa, kuin sillä että tunnettu ja kahdeksan vuotta tehtävissään ollut ministeri saa epäluottamuslauseen. Joskus tuntuu että monia muitakin asioita laitetaan maailmassa ikään kuin pussiin odottamaan sitä, että henkilö pääsee johonkin tärkeään asemaan, ja sitten noita tietoja aletaan kaivella jostain työpöydän laatikosta. 

Eli tietoa pantataan jotta siitä saadaan kaikki mahdollinen irti. Ja on paljon asioita, joista tavallinen ihminen selviäisi kuin koira veräjästä. Mutta sitten voi joskus käydä niin, että esimerkiksi kunnallis- tai miksei myös parlamenttivaalien kohdalla onkin sitten löytynyt monia mielenkiintoisia asioita, jotka koskevat henkilön yksityiselämää tai sitten jotain muuta asiaa. 

Se miten sitten esimerkiksi Ruotsin ongelmat Erdoganin laittaessa vastaan NATO-jäsenyydessä ovat kasaantuneet on jäänyt ihmisiltä piiloon. Ruotsissa on suuri ulkomainen vähemmistö, joka on aikoinaan houkuteltu maahan tekemään töitä, jotka eivät syntyperäisille ruotsalaisille kelpaa. Mukana on ollut enemmän tai vähemmän poliittisin perustein maahan muuttaneita kurdeja, jotka ovat tehneet tunnetuksi oman kansansa tilanteen Turkissa. 

Ongelmia ei aikoinaan pitänyt olla, koska Ruotsin viranomaiset ajattelivat että he voivat ongelmien ilmetessä karkottaa helposti nuo henkilöt, jotka eivät ole syntyperäisiä Ruotsin kansalaisia. Mutta ongelmia on sitten myöhemmin ilmaantunut ulkomaalaisten lasten kanssa, jotka ovat syntyneet Ruotsissa. Ongelmia on sitten tietenkin lisännyt tai kärjistänyt esimerkiksi se, että monien noiden maahanmuuttajataustaisten halpatyövoimaksi tarkoitettujen ihmisten kohdalla edessä on ollut halveksivia katseita sekä muuta rasismia. 

Mutta kuten tiedämme, niin maahanmuuttajataustaisen henkilön Ruotsissa syntyneet lapset ovat ihan Ruotsin kansalaisia. Eli he voivat ihan itse hakea mihin hyvänsä koulutukseen tai sitten mennä mukaan politiikkaan. Ja siellä edessä on ollut tilanteita, missä tunteet purkautuvat puolin sekä toisin. Jos ajatellaan esimerkiksi sitä, että joku Ruotsidemokraatit saavat paljon ääniä, niin toisaalta ongelma on siinä, että syntyperäiset ruotsalaiset eivät aina viitsi äänestää. Kun taas ne ulkomaalaistaustaiset joita on katsottu vähän yläviistosta äänestävät joka kerran, jos he ovat vain äänioikeutettuja. Se taas aiheuttaa ongelmia puolueiden vanhojen vaaliteemojen kanssa, eli ei ole mitään järkeä luvata mitään ihmisille jotka eivät äänestä. 

Alkujaan nuo maahanmuuttajat ovat olleet niitä, joilta ei ääniä saada. Tuo on sitten muka oikeuttanut huutelemaan tai käyttämään ulkomaalaistaustaisia poliittisena lyömä-aseena. Mutta tilanne on osittain muuttunut sellaiseksi, että poliittiset puolueet laskevat saavansa myös ulkomaalaistaustaisten ääniä, mutta sitten esimerkiksi joku Norrmalmstorgetin laidalla istuva puliukko ei käytä äänioikeuttaan. Ja se aiheuttaa taas sen, että poliittinen kenttä on ikään kuin joutunut uuteen tilanteeseen, missä ei enää ole tarjolla mitään helppoja ratkaisuja. Eli enää ei voida ulkomaalaisongelmia ratkaista lähettämällä heitä pois maasta. Tai enää ei voida turvautua pelkkiin poliisivoimiin, kun mietitään sitä, miten esimerkiksi hoidetaan Ruotsalaisen yhteiskunnan ongelmia kuten eriarvoistumista sekä rasismia. 

Etniset jengit ovat aina väkivaltaisia ovat niiden jäsenet enemmistö- tai vähemmistökansanosista. Eli skinitkin ovat vain yksi etninen jengi muiden etnisten jengien joukossa. Ongelma on nimittäin siinä, että jengit ovat paikkoja ja yhteisöjä, joissa tyhmyys tiivistyy. Ja noissa piireissä tehdään jokaisesta tappelusta suurta politiikkaa. Tuo tarkoittaa sitä, että jos oman joukon edustajaa on tönäisty, niin sitten lähdetään joukolla hakkaamaan tuota tönijää. Saattaa olla että joku on vahingossa bussissa tönäisyt jotain samaan etniseen ryhmään jengin kanssa kuuluvaa. Se tietenkin otetaan suurena loukkauksena, mikä tarkoittaa että tuo teko on pakko kostaa tai oma kunnia katoaa. 

Tai joku on vain kaatunut bussissa ja hän on pudottanut vaikkapa ostokset maahan. Siitä lähtee kasku kiertämään, ja seuraavaksi juoru paisuu eli siihen liitetään tarinoita väkivallasta jota "kaikki muutkin ovat kokeneet". Siitä mitä ostoksia tuolla henkilöllä on ollut tai milloin tämä on tapahtunut ei edes koskaan mainita. 

Noissa piireissä tietenkin leviävät tarinat poliiseista, jotka sallivat skinien tehdä mitä vain tai jotka vain hyysäävät ulkomaalaisia. Ja siinä sitten ryhmässä ryhdytään kiihottamaan toinen toistaan, ja kaikki mitä muut tekevät on väärin, sekä jossain vaiheessa sitten lähdetään käyttämään omankäden oikeutta. 

Tietenkin poliisilla on oma osansa noiden ongelmien kuten rikollisuuden kitkemiseksi. Mutta ongelma on sitten se, että mitä tehdään niille nuorille, jotka viettävät suuren osan ajastaan ulkosalla ja ajautuvat esimerkiksi huumeiden käyttäjiksi tai imppaajiksi. Siis nuo nuoret ovat ongelmallisia sikäli, että heillä ei ehkä ole kielitaitoa, mutta samalla he ovat kuitenkin Ruotsin kansalaisia. Poliisi ei voi puuttua mihinkään ongelmiin kuten pahoinpitelyihin tai ikkunoiden rikkomiseen ennen kuin noita rikollisia tekoja on tehty. Eli poliisi voi tietenkin lähteä selvittämään jo tapahtuneita rikoksia, mutta noiden tekojen ennaltaehkäisy olisi tietenkin kaikille paras. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/ruotsissa-hallituskriisi-kurdikansanedustajan-%C3%A4%C3%A4ni-voi-jopa-kaataa-hallituksen-ja-johtaa-nato-prosessin-hidastumiseen/ar-AAY8Jce?bk=1&ocid=msedgntp&cvid=c4a1261781d743fc88d5f16cbeb08536

Putinin terveydentilasta sekä sitä koskevista arvailuista (Onko Putinilla syöpä vai maksakirroosi?)

Putin voitonpäivän paraatissa (MTV3/ Putin sai hoitoa pitkälle edenneeseen syöpään ja selvisi salamurhayrityksestä, väittävät tiedustelulähteet medialle: "Loppu on lähellä" (6.6.2022))

Tiedotusvälineet ovat jo jonkin aikaa levittäneet tietoa siitä, että Putinilla olisi syöpä. Syöpä selittäisi esimerkiksi sen, että miksi putin ei ota koronarokotetta, tai miksi hän vaikuttaa jatkuvasti hiukan viluiselta. Lehdistössä liikkuvat tiedot ovat kuulemma peräisin jostain tiedustelupalvelusta. Se mistä nämä tiedusteluviranomaiset ovat tämän tiedon saaneet on pimitetty. Yllä olevasta kuvasta voitte nähdä että kaikki ei ole kuten pitäisi. 

Mutta median mukaan tiedustelulähteet väittävät, että Putinilla on syöpä, ja että hän on selvinnyt murhayrityksestä. Joidenkin ihmisten mielestä näistä asioista ei pitäisi spekuloida, mutta jos ajatellaan Putinin terveydentilaa sekä olemusta ja julkisia esiintymisiä, niin voidaan sanoa että hän ei kyllä ole entisensä. Esimerkiksi lyhyt puhe voitonpäivän paraatissa viittaa siihen, että Putinilta ovat voimat kadonneet, eli joku asia tietenkin vaivaa tuota miestä. Samoin hän vaikuttaa jotenkin erilaiselta kuin ennen. 

Mutta onko kyseessä syöpä, vai onko kyseessä maksakirroosi? Jos Putin on DDR vuosiensa jälkeen juonut viidestä kymmeneen litraa olutta viikossa, niin silloin hänen maksansa saattaa olla vähän niin kuin entinen. 

Kysymys sitten kuuluu, että minkälainen syöpä tuolla miehellä on? Onko kyseessä keuhkoista vai maksasta lähtenyt kasvain? Jos Putinin alkoholinkäyttö on ollut rankkaa eli hän on juonut paljon olutta, niin silloin saattaa hänen maksansa olla niin sanotusti entinen. Muistan tässä erään Helsingin Sanomien lehtijutun, jossa käsiteltiin Putinin henkilö historiaa, niin siinä kerrottiin Majuri Putinin tilanneen DDR:n aikanaan parhaasta panimosta viiden tai kymmenen litran tynnyrin olutta kerran tai kaksi viikossa. Tuo olutmäärä sitten meni kuulemma hyvin nopeasti, ja siitä mieleen tuli että onko Presidentti Putin jatkanut näitä harrastuksia myös ylemmissä viroissa? Eli kuten äsken kirjotin, niin onko Putinilla maksakirroosi?

Putin vaikuttaa väsyneeltä sekä jotenkin vaikuttaa siltä, että hänen on jatkuvasti kylmä. Samoin kasvoissa näyttää olevan nestekertymää. Tuollainen jatkuva vilu yhdessä kasvojen nestekertymän kanssa viittaa sytostaatteihin, ja samoin Putinissa on nähtävissä ihomuutoksia, sekä hänen silmänsä vaikuttavat jotenkin olevan puoliavoimet tai syvällä päässä. Tietenkin Putinin kaltaisten ihmisten ympärillä on aina huhuja, mutta jos ajatellaan että hän ei voi ottaa esimerkiksi koronarokotetta, niin sytostaattien käyttö todella muuttaa koronarokotteen toimimattomaksi. 

Syöpäpotilaan joka saa säde- tai sytostaattihoitoa pitää varoa erityisesti infektioita, koska nuo hoidot saavat aikaan sen, että ihmisen immuunipuolustus muuttuu hauraaksi. Jos Putinin syöpä on totta, niin silloin esimerkiksi Venäjän suuret tappiot Ukrainassa selittyisivät sisäisellä puhdistuksella. Eli noista Putinin palvelijoista halutaan eroon ennen kuin seuraava presidentti astuu virkaansa. Samanlainen puhdistus toteutettiin Neuvostoliitossa Josif Stalinin kuollessa, eli hänen palvelijansa ammuttiin tai heidän likvidoitiin jollain muulla tavalla. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/putin-sai-hoitoa-pitk%C3%A4lle-edenneeseen-sy%C3%B6p%C3%A4%C3%A4n-ja-selvisi-salamurhayrityksest%C3%A4-v%C3%A4itt%C3%A4v%C3%A4t-tiedustelul%C3%A4hteet-medialle-loppu-on-l%C3%A4hell%C3%A4/ar-AAY7WGl?bk=1&ocid=msedgdhp&pc=U531&cvid=861c883ad91b4f409c20ed0002e1f8a4&fromMaestro=true

Jos Turkki savustetaan NATOsta ulos, niin se saattaa pikemminkin palvella Erdoganin itsensä kuin Turkin valtion etua.

 

Kun me käsittelemme tietoja, jotka koskevat itsevaltaisia ihmisiä, niin meidän pitää muistaa että itsevaltiaat johtajat ajattelevat ensin omaa ja sitten vasta maansa etua. Eli he eivät ajattele asioista kuten me muut. Ja saattaa olla että Turkin presidentti Erdogan oikeasti haluaa että Turkki heitetään ulos NATOsta. Nimittäin uskoisin että on kiusallista, jos esimerkiksi jatkuvasti huomautellaan Turkin ihmisoikeus- ja muista vastaavista asioista, kuten vallan keskittämistä Erdoganin käsiin. Eli ensin tulee aina Erdoganin oma etu, ja sitten vasta Turkin etu. Ja sitten vasta pitkän matkan päästä tulee sitten kansainvälisen yhteisön etu. Jos Erdogania aletaan painostaa Turkin ulkopuolelta, niin silloin se antaa hänelle lisäpontta Turkin sisäpolitiikassa. Tuolloin hän voi osoittaa kansalleen olevansa suuri ja suoraselkäinen johtaja, joka ei muita komentele. 

Jos muut maat heittäisivät Turkin ulos NATOsta, niin se toisi lisää pontta tuon Turkin itsevaltaisen presidentin populistiseen kampanjointiin. Jos ajatellaan että Erdogan haluaa nimenomaan konservatiivisten muslimien tukea, niin silloin NATO-jäsenyys on hänelle hiukan kiusallinen. Nimittäin monet nimenomaan fundamentalisteista sekä konservatiivisista muslimeista vastustavat USAa sekä NATOa sen takia, että niiden arvot eivät ole samat kuin noiden konservatiivisten muslimien. Joten tietenkin siksi voidaan ajatella, että Erdogan saattaa haluta eroon NATOsta siten, että hän voi väittää muiden pakottaneen hänet lähtemään. 

Eli ulkovaltojen puolelta tuleva savustus saattaa olla se, mikä ehkä sitten auttaisi Erdogania pelastamaan kasvonsa, jos hän haluaa NATOsta sekä länsimaisesta vaikutuksesta eroon. Nimittäin muslimit tai varsinkin konservatiiviset muslimit ajattelevat USAn olevan kulttuurillisen rappion pesän, ja NATOn olevan USAn työkalun. Jos Erdogan saisi muut sanomaan itsensä irti NATOsta, niin silloin hän ei joutuisi vastuuseen maansa puolustuksen vaarantamisesta, ja hän pääsisi samalla myös ehkä itselleen paljon mieluisampien kiinalaisten tai venäläisten kumppaniksi. Nimittäin noissa maissa ei häntä enää tölvitä esimerkiksi kurdikysymyksen takia. 

Ehkä Turkin savustaminen NATOsta pois onkin juuri se, mitä Erdogan saattaa haluta, kun hän on lähtenyt näyttävästi vastustamaan NATOn aikomusta ottaa Suomi ja Ruotsi sotilasliiton jäseneksi. Siis jos Erdogan saisi NATOn sanomaan itsensä sekä Turkin irti tuosta liitosta, niin hän voisi silloin syytellä muita siitä, että hän vaaransi oman maansa puolustuksen. Siis mitä tämä äskeinen tarkoittaa? Sitä että uskoisin että Erdogan saattaa kokea Venäjän tai Kiinan kansantasavallan mieluisammaksi kumppaniksi kuin NATOn, jossa ongelma on aina se, että tietyt tahot nostavat aina välillä haloota siitä, miten esimerkiksi Turkissa kohdellaan ihmisiä, jotka ovat joko Turkin hallituksen vastustajia tai muuten vain vähemmistöä. 

Siis ilman NATOa olisi Erdoganilla sitten paljon vapaammat kädet toimia kotimaassaan, ja erityisesti se ettei NATO enää myy aseita aivan kenelle vain on tehnyt joidenkin vähemmän demokraattisten tahojen toiminnasta hiukan tavallista vaikeampaa. Nimittäin esimerkiksi läntisen Euroopan maissa kuvat siitä, miten Turkin mellakkapoliisi sekä hallituksen puolustajat kohtelevat vastustajiaan eivät ole sellaisia, mitkä kannustavat muita maita myymään aseita Turkkiin. Ja tietenkin Turkki haluaa myös kasvattaa omaa vaikutusvaltaansa alueellaan. 

En tiedä paljonko esimerkiksi Bayraktar lennokeissa on tuonti-elektroniikkaa, mutta jos noissa välineissä ei ole koodattuja radio-ohjaimia, niin silloin niiden häirintä on hyvin helppoa. Bayraktar-lennokit varmaan ovat tehneet vaikutuksen Ukrainan sodassa, ja Turkki ei ehkä ole niin tarkka siitä kenelle noita aseita myydään kuin Länsi-Euroopan maat. Mutta ongelma on sitten se, että jos koko lennokki rakennetaan tuontiosista, niin silloin tietenkin sen kautta voidaan asettaa tällaiselle kaupalle ehtoja sekä rajoituksia. Siis jos Turkki ei olisi NATOn jäsen, niin sen ei tarvitsisi välittää siitä, mitä muissa NATO-maissa ajatellaan sen toiminnasta. 

Mutta kuten tiedämme, niin Turkin ilmavoimat, jotka ovat avainasemassa esimerkiksi sen PKK-vastaisissa operaatiossa nojautuvat pitkälti NATOsta ostettuun teknologiaan. Tuo toiminta on sellaista, että maassa liikkuva partio kutsuu hävittäjän tai lennokin iskemään havaitsemiaan sissiryhmiä vastaan. Bayraktar tietenkin on tehokas, mutta sen nopeus on melko alhainen eivätkä sen asejärjestelmät ole yhtä monipuolisia kuin esimerkiksi juuri F-16 hävittäjien. Mutta kuitenkin Bayraktar TB-2 lennokit ovat olleet ahkerassa käytössä esimerkiksi PKK:n vastaisissa operaatioissa. 

Samoin Turkilla on käytössään joukko muita lennokkeja, joista yksi on ANKA-drone, mikä on käytännössä lisenssillä valmistettu Reaper lennokki. Samoin kehitteillä on Bayraktar Akinci-lennokki, joka on paljon tehokkaampi kuin Ukrainassa käytettävä Bayraktar TB-2. 

Käytännössä Turkki ei siis voi myydä omaa sotatekniikkaansa muuten kuin Bayraktar-dronejen osalta, koska lisenssisopimuksiin lisätään aina esimerkiksi kielto myydä noita lisenssillä valmistettuja tai vuokrattuja droneja muihin maihin. Eli saattaa olla että joihinkin noista lisenssisopimuksista on kirjattu pykälä, jonka mukaan  myös dronejen hylyt pitää palauttaa myyjälle, jotta noita koneita ei joudu vääriin käsiin. Jos Turkki ei olisi NATOn jäsen, niin silloin sen ei tarvitsisi noudattaa noita sopimuksia, mutta toisaalta jos sitten ei noihin droneihin saada elektroniikkaa, niin ne muuttuvat romuraudaksi. 

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008864590.html

Maamme rähmällään olosta sekä Venäjän sotamenestyksestä .

Kuva yllä: Raketinheittimiä  toiminnassa. (Pinterest)

Venäläisten komentajien ei tarvitse välittää kenenkään (omien eikä vihollisten) tappiosta tai siviiliuhreista, koska Venäjän doktriini määrittelee sodan siten, että tarkoitus pyhittää keinot. Tuon takia massiivinen tulenkäyttö on keskiössä Venäjän asevoimien toimintamalleissa. 

Venäjän menestyksen kääntöpuoli Ukrainassa on suuret miehistötappiot että myös tuhottu infrastruktuuri, jonka uudelleenrakentaminen kestää ehkä kymmeniä vuosia. Ja uudelleenrakentamisen ajaksi pitää noille ihmisille osoittaa joku koti tai he joutuvat lähtemään pois kotoaan pitkäksi aikaa. Eli Luhanskin alue on melko perusteellisesti tuhottu tuossa operaatiossa, joka on toteutettu perinteisen Venäjän opin mukaan. Siinä käytetään massiivista tulivoimaa, eikä välitetä omista eikä vastapuolen tappioista, koska Venäjän doktriinin mukaan tarkoitus pyhittää keinot.  

Yksi asia kasvattaa Venäjän menestystä Ukrainassa. Se on se, ettei Venäjän asevoimien johdon tarvitse välittää omista tappioistaan tai siviilien kärsimyksistä. Yhdessä massiivisen tykistön käytön sekä ilma-iskujen kanssa se tuo varmasti menestystä. Mutta sitten kuitenkin Venäjä voi sanoa valloittavansa soraläjäksi jauhautuneita kaupunkeja sekä menettävänsä valtavan määrän joukkoja. Suurin osa tuhotusta infrastruktuurista sijaitsee Venäjän itselleen havittelemalla alueella. Ja joka tapauksessa nuo alueet mitä on murskattu tykistöllä sekä pommituksin pitää rakentaa uudelleen, olivatpa ne sitten jatkossa Venäjän tai Ukrainan hallinnassa. 

Tässä alussa haluaisin sanoa muutaman sanan Venäjän menestyksestä Ukrainassa. Joidenkin tahojen mukaan massiivinen tykistön käyttö yhdessä ilmaiskujen kanssa on Venäjän menestyksen takana. Mutta tuo taktiikka tuhoaa tehokkaasti myös infrastruktuuria. Eli sumeilematon tulenkäyttö jossa kaikki tykin kantaman sisällä muutetaan sorakasaksi saa aikaan myös valtavan määrän siviiliuhreja sekä myös hävittää infrastruktuurin täysin. 

Ja esimerkiksi Mariupolin kaupunki varmaan saadaan rakennettua uudelleen kymmenessä vuodessa, jos alueen pormestaria on uskominen. Eli tuossa tulenkäyttötavassa missä tykkiä siirretään kymmenen senttiä eteenpäin jokaisen laukauksen jälkeen on se vika, että se tuhoaa koko alueen ja jos nuo alueet jäävät Venäjän hallintaan, niin silloin myös Venäjä joutuu joko rakentamaan nuo tuhoamansa alueet uudelleen tai sitten sijoittamaan nuo ihmiset toisaalle. Eli tämä tietenkin koskee myös venäjää kotonaan puhuvia henkilöitä. 

Mutta yksi asia tietenkin lisää Venäjän asevoimien menestystä. Se koskee sitä, että Venäjän asevoimien johto ei ilmeisesti ollenkaan välitä siitä, millaisia määriä oman puolen sotilaita kuolee noissa hyökkäyksissä. Jos vastapuolen asemiin hyökätään välittämättä mistään mitään sekä ehkä amfetamiinin vaikutuksen alaisina, niin tappiot saattavat olla hyvin suuria. Enkä tiedä että miten monta esimerkiksi rikosvankia sotii tuossa sodassa, mutta saattaa olla että myöskään noita miehiä ei ilmoiteta tappioiksi, jos jotain sattuu käymään.

Siis se että Venäjän tappiot ovat esimerkiksi 23000 miestä ei tarkoita sitä, että Venäjä ilmoittaisi oikeita tappioita. Saattaa olla että vain ne miehet ilmoitetaan kuolleiksi, jotka ovat venäläisiä tai pitäneet yhteyttä koteihinsa. Jos katsotte sodan tappioita Wikipedian sivuilta, jossa kerrotaan Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan vuonna 2022, niin huomaatte että luvuissa on suuria eroja. Ja ehkä esimerkiksi afrikkalaisia kuten Syyriasta värvättyjä palkkasotureita ei ilmoiteta tappioiksi, jos heitä sitten tuolla alueella edes on. 

Toivotaan ettei NATO peri Neuvostoliiton asemaa politiikassa. Eikä edessä ole samanlainen suomettuminen, kuin Neuvostoaikoina. Mutta meidän pitää muistaa ettei suomettuminen ole mihinkään kadonnut. Aina välillä eteen tulee tilanne, missä suomettumisen tuulet näkyvät erilaisissa julkaisuissa. Eli Venäjän asemaa ikään kuin ylikorostetaan, sekä sen toimia katsotaan samalla tavoin kuin Neuvostoliiton toimia 1970-luvulla. 

Toivotaan ettei NATO peri Neuvostoliiton asemaa politiikassa. Se mitä tässä olen jonkin verran pelännyt on se, että suomettuminen kääntyy siten, että alamme kohdella NATOa samalla tavalla kuin kohtelimme Neuvostoliittoa tiedotuksessa. Eli NATOoon pitää suhtautua kriittisesti, mikä ei ole sama asia kuin kielteisesti. Mutta meidän pitää muistaa, että NATO on sotilasliitto, johon kuuluminen on kansallinen etumme. Samalla meidän pitää myös taistella sen puolesta, että maailmassa on joskus sellainen turvallisuusjärjestelmä, mikä ei perustu asevoimiin. 

Mutta me tiedämme, että tuo asia saattaa olla toistaiseksi utopiaa. Eikä Venäjällä tule tilanne muuttumaan niin kauan kunnes Putin on väistynyt, eli pakotteiden pitää jatkua kunnes Putin on eronnut. Kansainvälisten sopimusten ongelma on siinä, että niitä ei noudateta. Joten sille emme voi lähteä laskemaan omaa turvallisuuttamme, että tekisimme sopimuksen, jota ei kukaan edes halua noudattaa. 

Kun aikoinaan menimme EUhun, niin takana oli luja putki niitä suomettumisen vuosia, jossa ihmiset eivät saaneet puhua mitään, mikä oli vastoin poliittisen johdon tahtoa. Tuolloin iso keppiä käytettiin säälittä niitä vastaan, jotka eivät tienneet mistä asioista oli soveliasta puhua tai mistä ei ollut soveliasta puhua.  Siis poliittinen johto tarkoitti nimenomaan ulkopoliittista johtajaa eli tasavallan presidenttiä. Sitten EUssa kävi niin, että kun lähdettiin liikkumaan kohti Brysseliä, niin aluksi puhuttiin tiukoista reunaehdoista. Tiukat reunaehdot eivät (ehkä meidän onneksemme) toteutuneet, mutta sitten lähdettiin tekemään samaa mitä aikoinaan tehtiin Neuvostoliiton suhteen. Eli oltiin vaihteen vuoksi rähmällään kohti Brysseliä, ja samaan aikaan maassamme alkoi ennen kuulumaton vaihe, missä alettiin keskustella NATO-jäsenyydestä. 

NATO oli aikoinaan poliittinen tabu, josta ei saanut milloinkaan puhua yhtään mitään, ellei henkilö halunnut tehdä pyhäinhäväistystä, joka vei hänet ikuisesti pois auringosta. Ja sitten yhdessä vaiheessa lähdettiin NATO-keskusteluun pyytelemään "isoa keppiä", mikä tarkoitti ehkä joidenkin mielestä presidentillistä ohjausta, ja maamme media tietenkin aivan kiitettävästi huomioi NATO-kielteisen eli "NATO-kriittisen" kannan, mikä tietenkin tarkoitti suomeksi sanottuna "ei-NATOlle". Mutta se mikä tuolloin unohtui oli että jos presidentti olisi ryhtynyt ohjaamaan politiikkaa sekä keskustelua "isolla kepillä", niin se olisi tarkoittanut että hänen olisi pitänyt selkeästi ilmaista se, mitä tästä asiasta saa tai ei saa sanoa. Se että yksittäisiä ihmisiä aletaan vainota herättää pelkoa. 

Pelko taas saa ihmiset ajattelemaan sellaisia asioita, mitä he eivät ole koskaan ennen ajatelleet. Eli Ukrainan sota oli asia mikä sitten syöksi länsimaat hakemaan tukea NATOsta sekä antamaan suoraa aseellista tukea Ukrainalle. 

Suomettumisen aikaan maamme politiikkaa ohjattiin todella tehokkaasti ison kepin avulla, mutta tuolloin keppiä käytti presidentti joko omasta tai Neuvostoliiton suurlähetystön aloitteesta. Suomettuminen eli ylikorostettu Neuvostoliiton pelko sai aikaan sen, että maassamme ei kukaan saanut arvostella Neuvostoliittoa tai sitten Neuvostoliitto hyökkää maahamme. Kuten Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Anderson on sanonut, niin NATO ei ole mikään länsimaisen demokratian jatke tai länsimaisten demokratioiden arvoyhteisö. Se on kuitenkin länsimaiden turva Venäjän luomaa uhkaa vastaan. 

Eli maamme etu on se, että liitymme NATOoon, mutta meidän pitää muistaa se, että NATO on sotilasliitto. Sotilasliitot ovat osa kansainvälistä yhteistyötä, mutta samalla meidän pitää muistaa että asevoimien tarkoitus on surmata eli tuhota vihollisia. Vaikka me sitten liitymme NATOoon ennemmin tai myöhemmin, niin meidän pitää muistaa yksi asia. 

Se että maailmassa pitäisi pyrkiä muuhun kuin aseiden avulla tuotettuun rauhaan, vaikka tämä asia saattaa olla joidenkin mielestä utopia. Mutta samalla meidän pitää huomioida se, että sota on joillekin ihmisille väline, jolla käännetään huomio pois omasta sisäpolitiikasta. Samoin meidän pitää huomioida se, että asevoimien teho on ratkaisevaa vihollisen poistamisessa omalta maalta. Me olemme tilanteessa, jossa me joudumme tekemään aina kompromisseja. Eli koska me olemme hankkineet tehokkaita aseita, niin meidän pitää myös varmistaa se, että nuo aseet toimivat kriisin yhteydessä. 

Pelko on asia mikä ajaa meitä varustautumaan. Ja Ukrainan esitys Venäjän kanssa käydyssä sodassa rohkaisee valtioita uudelleenarvioimaan sitä, mikä on niiden etu. Se että esimerkiksi Etelä-Ossetiassa on peruttu kansanäänestys liittymisestä Venäjään osoittaa sitä, että Putinia ei enää pidetä mitenkään aivan niin loistavana liittolaisena kuin ennen. Etelä-Ossetian itsenäisyyden on tunnustanut vain vajaat kymmenen valtiota, mutta se että tuo alue ei enää sitten halua lähteä liittymään Venäjään osoittaa sen, että Putinin antamaan tukeen ei enää luoteta.

Tai sen kykyyn tukea liittolaisiaan ei enää luoteta, riippuen vähän siitä miten asiaa tarkastellaan. Samoin se ettei Lukashanka ja Valko-Venäjä ei ole lähettänyt miehiään taisteluun on aiheuttanut sellaisen ajatuksen, että onko heikko sotamenestys aiheuttanut sen, että entiset liittolaiset katoavat Putinin ympäriltä. Lukashenkan kohdalla on Venäjän tuki taannut sen, että Lukashenka saa jatkaa vallassa. Venäjän asevoimien pelko taas on taannut sen, ettei kukaan uskaltanut ennen laittaa tuolle valtiolle vastaan, kun se on pelotellut maailmaa uusilla aseillaan. 

Aivan kuten muutkin vastaavat henkilöt, niin Lukashenka asettaa oman etunsa valtion edun ylitse. Ja takeena hänen vallalleen ovat Venäjän joukot, joita hän voi pyytää apuun mielenosoitusten yhteydessä. Lain mukaan hän on laillinen valtiopäämies. Ja jos hän sitten pyytää Venäläisiä VDV-joukkoja tai Wagner Groupin palkkasotilaita ampumaan mielensoittajia, niin hän ei tee rikosta, koska hänellä on valtiopäämiehen oikeus pyytää ulkomaista apua pitämään oma itsensä vallassa. 

 Eli jos ei menestys ole sitä, mitä sen pitäisi olla, niin silloin tietenkään liittolaiset eivät voi luottaa siihen, että tukea tulee, jos omassa maassa sattuisi kapina. Tai mitä sellaisella tuella tehdään, joka sitten tuhotaan matkalla? Tai jos asiaa ajatellaan Venäläisten näkökulmasta, niin mitä sillä on väliä, jos muutama tuhat miestä sattuu kuolemaan suuren Vladimir Putinin puolesta? Heidän perheitään varmaan muistetaan uudella kännykällä sekä mitalilla, jonka voi ripustaa seinälle.

https://www.aamulehti.fi/ulkomaat/art-2000008853463.html

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/eadbffe8-3cd3-4343-990d-61361800318f

https://www.verkkouutiset.fi/a/hylkaako-valko-venaja-vladimir-putinin-heikko-sotamenestys-ahdistaa/#1f83a793

https://fi.wikipedia.org/wiki/Ven%C3%A4j%C3%A4n_hy%C3%B6kk%C3%A4ys_Ukrainaan_2022

Turkin sooloilu NATOssa varmaan palauttaa myös meidän maamme maanpinnalle.

Turkin sooloilu NATOssa varmaan palauttaa myös meidän maamme maanpinnalle, eli aina on ihmisiä joiden mielestä henkilökohtainen etu menee kansallisen edun edelle. On ihmisiä joiden mielestä kaikki asiat pitää tehdä niin, että ensin oman itsen ja sitten oman valtion oma etu maksimoidaan, ja muut asiat voidaan sysätä syrjään. Turkki on yllättäen pannut vastaan Suomen sekä Ruotsin hakiessa NATO-jäsenyyttä, ja se tarkoittaa sitä, että maamme on yllättäen joutunut tilanteeseen, missä se on yksi valtio muiden joukossa. Se mitä tämä tarkoittaa on se, että olemme huomanneet että maailmassa on ihmisiä, joista on mukavaa korostaa omaa asemaansa samalla kuin hän romuttaa kansainvälistä yhteistyötä. Eli Erdoganille on aivan sama että mikä on NATOn tai Turkin valtion etu. Häntä kiinnostaa vain oma henkilökohtainen valta. Siis kuten tiedämme, niin ihminen on sosiaalinen olento, joka etsii ympärilleen kaltaisiaan. Ja esimerkiksi Erdogan on varmasti mielellään hakenut tukea Vladimir Putinilta. 

Kovat puheet ovat osa populismia, jota mielellään viljellään tietyissä maissa. Eli Erdoganin kannattajat ovat pääosin ilmeisesti maaseudulta, jossa esimerkiksi koulutusaste on matala. Hän vetoaa mielellään juuri kouluttamattomiin ihmisiin, joille perinteiset islamin arvot ovat tärkeitä. Mutta ongelma sitten on siinä, että samalla kun hän hakee tukea nimenomaan konservatiivisilta muslimeilta, niin samalla Erdogan torjuu uudistukset sekä samalla aiheuttaa pelkoa nimenomaan koulutetussa väestössä. Ja tuo pelko sitten saattaa aiheuttaa aivovuodon, eli koulutetut turkkilaiset kuten lääkärit sekä insinöörit muuttavat pois maasta, koska pelkäävät elämänsä muuttuvan vaikeaksi. 

Erityisesti koulutettuja naisia varmasti pelottaa se, että he eivät sitten noiden populististen lakien takia enää voisi harjoittaa ammattejaan, joihin he ovat lukeneet vuosia. Eli he joko muuttavat pois maasta tai sitten muistelevat työtä, mikä on vienyt vuosia ja valuu sitten hukkaan, koska tulee lakeja, joiden mukaan naiset eivät saa tehdä sitä tai tätä. Erdogan vetoaa nimenomaan siihen, että Turkki kuuluu turkkilaisille, jotka ovat muslimeja, ja kenenkään ei Turkissa tarvitse opetella muuta kuin Turkin kieltä sekä osata muutama rivi Koraania.

Populistiseen politiikkaan kuuluu tietenkin se, että Turkki on yhteiskunta, jossa enemmistö päättää asioista, ja vähemmistön ei tarvitse muuta kuin mukautua enemmistön valtaan. Mikäli joku vähemmistöön kuuluva on toista mieltä, niin sitä ei tarvitse kuunnella, koska enemmistön valta oikeuttaa enemmistöä tekemään mitä enemmistö sekä sen jäsenet haluavat tehdä. 

Ja Vladimir Putinin kaltaiset johtajat miellyttävät ihmisiä, joilla on tarve hakea oikeutusta omalle toiminnalleen suuremmalta auktoriteetilta. Siis Putinin kaltaisia ihmisiä kaipailevat ne, joilla on huono itsetunto sekä tarve mahtailla muille. Ilman Putinia sekä muita itsevaltiaita johtajia olisivat monet ammattiupseerit sekä mellakkapoliisin komentajat aivan tavallisia työläisiä, mutta itsevaltainen hallintomalli saa aikaan sen, että ihminen joka ei muita kouluja viitsi käydä, pääsee pamputtamaan muita hallituksen nimissä. Ja se jos mikä sitten hivelee tuollaisten ihmisten itsetuntoa, jotka kommandopipon takana voivat hakata ja potkia muita miten huvittaa.