Kun me käsittelemme tietoja, jotka koskevat itsevaltaisia ihmisiä, niin meidän pitää muistaa että itsevaltiaat johtajat ajattelevat ensin omaa ja sitten vasta maansa etua. Eli he eivät ajattele asioista kuten me muut. Ja saattaa olla että Turkin presidentti Erdogan oikeasti haluaa että Turkki heitetään ulos NATOsta. Nimittäin uskoisin että on kiusallista, jos esimerkiksi jatkuvasti huomautellaan Turkin ihmisoikeus- ja muista vastaavista asioista, kuten vallan keskittämistä Erdoganin käsiin. Eli ensin tulee aina Erdoganin oma etu, ja sitten vasta Turkin etu. Ja sitten vasta pitkän matkan päästä tulee sitten kansainvälisen yhteisön etu. Jos Erdogania aletaan painostaa Turkin ulkopuolelta, niin silloin se antaa hänelle lisäpontta Turkin sisäpolitiikassa. Tuolloin hän voi osoittaa kansalleen olevansa suuri ja suoraselkäinen johtaja, joka ei muita komentele.
Jos muut maat heittäisivät Turkin ulos NATOsta, niin se toisi lisää pontta tuon Turkin itsevaltaisen presidentin populistiseen kampanjointiin. Jos ajatellaan että Erdogan haluaa nimenomaan konservatiivisten muslimien tukea, niin silloin NATO-jäsenyys on hänelle hiukan kiusallinen. Nimittäin monet nimenomaan fundamentalisteista sekä konservatiivisista muslimeista vastustavat USAa sekä NATOa sen takia, että niiden arvot eivät ole samat kuin noiden konservatiivisten muslimien. Joten tietenkin siksi voidaan ajatella, että Erdogan saattaa haluta eroon NATOsta siten, että hän voi väittää muiden pakottaneen hänet lähtemään.
Eli ulkovaltojen puolelta tuleva savustus saattaa olla se, mikä ehkä sitten auttaisi Erdogania pelastamaan kasvonsa, jos hän haluaa NATOsta sekä länsimaisesta vaikutuksesta eroon. Nimittäin muslimit tai varsinkin konservatiiviset muslimit ajattelevat USAn olevan kulttuurillisen rappion pesän, ja NATOn olevan USAn työkalun. Jos Erdogan saisi muut sanomaan itsensä irti NATOsta, niin silloin hän ei joutuisi vastuuseen maansa puolustuksen vaarantamisesta, ja hän pääsisi samalla myös ehkä itselleen paljon mieluisampien kiinalaisten tai venäläisten kumppaniksi. Nimittäin noissa maissa ei häntä enää tölvitä esimerkiksi kurdikysymyksen takia.
Ehkä Turkin savustaminen NATOsta pois onkin juuri se, mitä Erdogan saattaa haluta, kun hän on lähtenyt näyttävästi vastustamaan NATOn aikomusta ottaa Suomi ja Ruotsi sotilasliiton jäseneksi. Siis jos Erdogan saisi NATOn sanomaan itsensä sekä Turkin irti tuosta liitosta, niin hän voisi silloin syytellä muita siitä, että hän vaaransi oman maansa puolustuksen. Siis mitä tämä äskeinen tarkoittaa? Sitä että uskoisin että Erdogan saattaa kokea Venäjän tai Kiinan kansantasavallan mieluisammaksi kumppaniksi kuin NATOn, jossa ongelma on aina se, että tietyt tahot nostavat aina välillä haloota siitä, miten esimerkiksi Turkissa kohdellaan ihmisiä, jotka ovat joko Turkin hallituksen vastustajia tai muuten vain vähemmistöä.
Siis ilman NATOa olisi Erdoganilla sitten paljon vapaammat kädet toimia kotimaassaan, ja erityisesti se ettei NATO enää myy aseita aivan kenelle vain on tehnyt joidenkin vähemmän demokraattisten tahojen toiminnasta hiukan tavallista vaikeampaa. Nimittäin esimerkiksi läntisen Euroopan maissa kuvat siitä, miten Turkin mellakkapoliisi sekä hallituksen puolustajat kohtelevat vastustajiaan eivät ole sellaisia, mitkä kannustavat muita maita myymään aseita Turkkiin. Ja tietenkin Turkki haluaa myös kasvattaa omaa vaikutusvaltaansa alueellaan.
En tiedä paljonko esimerkiksi Bayraktar lennokeissa on tuonti-elektroniikkaa, mutta jos noissa välineissä ei ole koodattuja radio-ohjaimia, niin silloin niiden häirintä on hyvin helppoa. Bayraktar-lennokit varmaan ovat tehneet vaikutuksen Ukrainan sodassa, ja Turkki ei ehkä ole niin tarkka siitä kenelle noita aseita myydään kuin Länsi-Euroopan maat. Mutta ongelma on sitten se, että jos koko lennokki rakennetaan tuontiosista, niin silloin tietenkin sen kautta voidaan asettaa tällaiselle kaupalle ehtoja sekä rajoituksia. Siis jos Turkki ei olisi NATOn jäsen, niin sen ei tarvitsisi välittää siitä, mitä muissa NATO-maissa ajatellaan sen toiminnasta.
Mutta kuten tiedämme, niin Turkin ilmavoimat, jotka ovat avainasemassa esimerkiksi sen PKK-vastaisissa operaatiossa nojautuvat pitkälti NATOsta ostettuun teknologiaan. Tuo toiminta on sellaista, että maassa liikkuva partio kutsuu hävittäjän tai lennokin iskemään havaitsemiaan sissiryhmiä vastaan. Bayraktar tietenkin on tehokas, mutta sen nopeus on melko alhainen eivätkä sen asejärjestelmät ole yhtä monipuolisia kuin esimerkiksi juuri F-16 hävittäjien. Mutta kuitenkin Bayraktar TB-2 lennokit ovat olleet ahkerassa käytössä esimerkiksi PKK:n vastaisissa operaatioissa.
Samoin Turkilla on käytössään joukko muita lennokkeja, joista yksi on ANKA-drone, mikä on käytännössä lisenssillä valmistettu Reaper lennokki. Samoin kehitteillä on Bayraktar Akinci-lennokki, joka on paljon tehokkaampi kuin Ukrainassa käytettävä Bayraktar TB-2.
Käytännössä Turkki ei siis voi myydä omaa sotatekniikkaansa muuten kuin Bayraktar-dronejen osalta, koska lisenssisopimuksiin lisätään aina esimerkiksi kielto myydä noita lisenssillä valmistettuja tai vuokrattuja droneja muihin maihin. Eli saattaa olla että joihinkin noista lisenssisopimuksista on kirjattu pykälä, jonka mukaan myös dronejen hylyt pitää palauttaa myyjälle, jotta noita koneita ei joudu vääriin käsiin. Jos Turkki ei olisi NATOn jäsen, niin silloin sen ei tarvitsisi noudattaa noita sopimuksia, mutta toisaalta jos sitten ei noihin droneihin saada elektroniikkaa, niin ne muuttuvat romuraudaksi.
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008864590.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.