Mikki Hiiri ja oravanpyörä.

 

Miksi älykäs ihminen kiroilee? Saattaa olla niin, että älykäs ihminen haluaa esimerkiksi elävöittää puhettaan sanomalla joskus voimasanoja puheensa keskelle. Tai sitten hän saattaa pelätä kohtaavansa niin sanotun “Mikki Hiiri” efektin. Eli hän saattaa pelätä leimautumista  jonkinlaiseksi diivaksi tai vastaavaksi, jos hän puhuu pelkkää kirjakieltä. Toisin sanoen hän saattaa pelätä sitä, että hän muuttuu muiden silmissä ärsyttäväksi Mikki Hiireksi, joka sitten leimataan joukon ilonpilaajaksi. Kuten tiedämme niin yhteiskunnassamme on helppoa olla tyhmä. Kukaan ei koe kouluttamatonta ihmistä uhaksi itselleen. 

Tyhmille nauretaan ja heidän asioitaan käsitellään aina jotenkin positiivisessa mielessä. On miehekästä sekä “coolia” olla joku täysin kouluttamaton henkilö, joka elää esimerkiksi luonnon armoilla. Varmaan jokainen meistä on nähnyt elokuvan jossa joku “vähän liian paljon aikaa kirjojen” parissa viettänyt henkilö sitten joutuu johonkin suureen pulaan, josta hänet pelastaa joku suuri eränkävijä, joka on tietenkin syntynyt jossain takametsissä tai alkuasukas kanootissa. Tietenkin kaupunkilainen olisi varmaan pulassa, jos hän lentäisi vuodeksi Kalaharin autiomaan bushmanni-heimon pariin ja eläisi siellä Kalaharissa Bushmannien välineiden varassa. Siis noilla tosimiehillä ei ole edes kännykkää mukana, kun he taistelevat erilaisten ölliäisten kanssa.

Mutta sitten voidaan kyllä kysyä, että montako kertaa tavallinen helsinkiläinen joutuu tuollaiseen tilanteeseen. Siis kuinka moni meistä tuntee ihmisen joka on oikeasti elänyt bushmanni heimon jäsenenä vuoden verran ja käyttänyt heidän välineitään ruoan hankintaan? Tai kuinka moni meistä oikeasti tuntee ihmisen joka on edes istunut lentokoneessa, joka on pudonnut jonnekin amazonin sademetsään. Tai viettänyt pari vuotta olosuhteissa, joista tehdään suuria elokuvia.

Siinä villissä ympäristössä ei lukemiseen perustuvalla ammatilla tee yhtään mitään, kun tämä vihreä baretti liittää leipäveitsen jääkiekkomailaan, ja rakentaa siitä keihään, jolla hän metsästää esimerkiksi luolakarhuja tai jotain muuta vastaavaa. Jos asiaa sitten tarkastellaan esimerkiksi juuri tämän lakimiehen yms. näkökulmasta, niin silloin meistä kukaan ei varmaan muista tavanneensa montaa lakimiestä, jotka ovat joutuneet autiolle saarelle jonkun vihreisiin baretteihin kuuluneen suuren karhunpyytäjäheimon jäsenen ja luolakarhun kanssa. Eli juuri elokuvien avulla meille kerrotaan miten turhaa joku luennoilla istuminen on. 

No tietenkin meillä on hetkemme, kulttuurimme ja retkemme. Eli kuten tiedämme,niin kun puhutaan osaamisesta yms. niin lehdistössä muistetaan usein mainita sellaisia asioita, kuin kuka on kenetkin löytänyt. Kun kohtaamme jonkun menestyneen viihdemaailman tähtösen, niin voimme lukea siitä miten tuollainen henkilö on löydetty. Miten joku suuri viihdemaailman vaikuttaja oli kerran karaokebaarissa, ja sitten se yksi tapaus kiinnitti hänen huomiotaan. Siinä sitten käytiin keskustelu, ja paperit tulevat pöydälle. 

Sitten annettiin nivaska papereita käteen. Ja uusi tähti oli syntynyt. Se mikä varmaan jäi mainitsematta oli se, että noiden muiden tekemien laulujen esittäminen julkisesti palkkiota vastaan vaatii noiden tekstien oikeuksien omistajien luvan. Kun tuollainen tähti syntyy, niin hän ei toki ole silloin turhan lahjakas. Riittää että hän on hyvä ja lahjakas laulaja, mutta muuten sitten jonkun muun on hyvä olla se joka laulut on tehnyt. Niin ei sitten tarvitse toista aivan joka asiassa ihailla. Jos sitten puhutaan esimerkiksi suomalaisesta nerosta nimeltään Eric Tigerstedt, niin meistä jokainen on varmaan kuullut että hän on syntynyt kultalusikka suussa. Tigerstedt oli rikkaan perheen poika, joka kehitteli erilaisia elektronisia välineitä. 

Mutta jostain syystä kukaan ei ole koskaan sanonut että maamme asevoimien ikoni C.G.E Mannerheim olisi syntynyt kultalusikka suussa. Siis tietenkin maassamme saa olla rikas. Jos ihminen saa rahaa oikealla tavalla. Peritty raha, lottovoitto tai mahdollisesti rulettipöydästä tai NHL-ammattilaisena saadut miljoonat eivät tee kenestäkään kultalusikka suussa syntyneitä. Mutta jos ihminen sitten kehittelee vaikka radioputkia, niin hän muuttuu silloin kultalusikka suussaan syntyneeksi diivaksi, joka vain keikaroi asioilla jotka eivät ketään kiinnosta. Mikäli äiti tai isä ostaa minulle lahjaksi vaikkapa purjeveneen jonka hinta on parin miljoonan luokkaa, niin mitä sitten. 

Omatpahan ovat rahamme. Kenelle se kuuluu jos vaikka joudun merihätään jossain keskisellä Atlantilla, kun yritän yksinpurjehdusta maailman ympäri. Siinä sitten joku laiva voi tehdä takiani muutaman sadan kilometrin koukkauksen. Lehdet kiljuvat onnesta kun minut on pelastettu. Siinä sitten olen urhoollisesti mitellyt voimiani luonnonvoimien kanssa, ja sitten on masto kaatunut yms. Jos olisin viettänyt tuon saman ajan jonka käytän tuohon hypoteettiseen purjehdukseen maailman ympäri esimerkiksi kotona katsellen vaikkapa elokuvia tai pelannut tietokonepelejä niin olisin varmaan jonkun mielestä jotenkin sairas.Mutta siis kukapa oikeasti saisi tietää mitä olen kotonani tehnyt. 

Mutta jos asiaa sitten ajatellaan esimerkiksi meripelastuksen näkökulmasta, niin olenko toiminut oikeasti jotenkin vastoin moraalia. Jos puhutaan pelastuslaitoksen turhasta työllistämisestä, niin olenko tuolla yksin purjehduksella asettanut itsenäni tarpeettomaan vaaraan? Siis jos ajatellaan tuollaista yksinpurjehdusta maailman ympäri, niin siitä asiasta ei kukaan varmaan ole muistanut kouluissa mainita.

Kouluissa kyllä puhutaan esimerkiksi siitä, että heikoille jäille meneminen aiheuttaa vaaratilanteita, sekä tietenkin siitä miten tuollainen asia lisää pelastuslaitoksen työtaakkaa. Eli kun helikopteri lähetetään noukkimaan ihminen avannosta, niin hän tietenkin on tilanteessa, jonka suurin osa ihmisistä olisi voinut välttää. Mutta jos sitten joku lähtee purjehtimaan yksin maailman ympäri, niin etsintä ja pelastaminen ei ole mitenkään turhaa työtä. Eli tuota asiaa ei olisi mitenkään voitu välttää. 

Kotona ei kukaan varmaan ole huolissaan siitä kun tuollainen pipopää purjehtii jossain keskellä ei mitään. Mutta siis tuollainen asia on ilmeisesti positiivista toimintaa. Siinä ei pala perheen rahoja ollenkaan, kun naapurin viljo jostain Helsingin huvila-alueelta lähtee valloittamaan valtameriä. Mutta odotas jos vaikka haluan olla juristi tai joku insinööri. Siinä vasta diivailua näkyy. Kun vanhempani antavat minulle rahat opiskelija-asunnon vuokraan tai vastikkeeseen, joka on ehkä 200-500 euroa kuukaudessa, niin olen välittömästi kultalusikka suussa syntynyt ihminen,joka ei tiedä maailman menosta yhtään mitään. 

Kukaan ei varmaan oikeasti halua istua kotonaan. Siis normaali ihminen varmaan ajattelee, että kauniina keväisenä päivänä lähden kohti jotain puistoa tai lenkkipolkua, ja nautin ilmasta ja auringosta. Käydään kahvilla, ja syödään voisarvia ja tehdään jotain sellaista, mistä tulee hyvä mieli. Mutta mitä sillä on väliä miten paljon voisarvia kaltaiseni nörtti syö. Siis tosimies varmaan ei moisia tavisten juttuja edes voi ajatella. Siellä Kaisaniemen tai Hesperian puistoon voi jokainen ihminen kävellä viettämään aurinkoista päivää ja juomaan kahvia. Todellinen mies tietenkin haluaa herättää huomiota, ja sitten matka käy kohti jotain matkatoimistoa, ja kas kummaa kun löytyy se Mount Everestin retki. Siis siinä vasta loistava ja omaperäinen lehtijutun aihe. Henkilö, joka hyppää pois työelämän oravanpyörästä. Eli aluksi tehdään eropaperit töistä  ja sitten matka käy kohti Mount Everestiä. Siellä saa kokea jylhän luonnon ja olla yhtä vuorten kanssa. 

Eli kun naapurin pojat kävelevät paikalliselle kalliolle,niin tosimiehen pitää päästä kiipeilemään Mount Everestille. Tuosta Mount Everestin retkestä voi sitten kertoilla kavereille jossain lenkkisaunassa. Jos taas joku nörtti matkustaa Vera Rubin observatoriolle ja katselee sillä jotain tähtiä, niin siitä ei sitten enää juttuja tarvitse kertoa. Ketä kiinnostaa joku punaisten kääpiötähtien flare-purkaus, kun voi kuunnella sitä, kuinka joku suuren luokan sankari on kiivennyt maailman korkeimmalle vuorelle. 

Todellinen ihminen etsii todellisuutta, ja ostaa vaikka matkan  jonnekin Nepaliin, jossa hän voi mitellä taitojaan jonkun Mount Everestin kanssa. Siellä 8000 metrin korkeudessa voidaan näpätä muutama selfie, niin kaikki näkevät mitä todellinen maailma näyttää. Jos joku sitten vaikka istuu kotonaan ja rakentelee tekoälyä ja käy äidin luona syömässä, niin hän on sitten vuoden noloin henkilö. Jos ihminen tekee tietokonepelejä ammatikseen, ja viettää aikaansa esimerkiksi jossain kahvilassa Helsingissä miettien henkeviä,niin hän varmaan on joukon suurin tylsimys. 

Hänen pitäisi suoraan loikata koneeseen ja lähteä Nepaliin valloittamaan Mount Everestiä, tai ylittämään Atlantia esimerkiksi uimapatjalla. Siinä sitten kavereiden silmät aukeavat, ja ihailevia katseita suuntautuu minuun, kun kerron kaikille miten aion suoraan sanottuna koetella kaikkien tuntemieni ihmisten hermoja. Ja toki tuo Mount Everest alkaa olla vähän tavallinen paikka, jos haluan kokea kiipeilyn hurmaa. Joten ehkä matkustan jonnekin Etelänavalle valloittamaan jonkun suurenmoisen vuoren. Se varmaan tekee sitten suure ja positiivisen vaikutuksen kaikkiin taviksiin. 

Kun ihminen tekee jotain asioita, niin varmasti silloin hänellä pitää olla iso joukko tekijöitä takanaan. Kaikki tehtävät pitää kouluissa tehdä vähintään parityönä. Jokainen sana pitää olla sellainen, että sen takana on jonkun muun ihmisen sanomisia tai tekemisiä. 

https://www.msn.com/fi-fi/uutiset/other/yll%C3%A4tt%C3%A4v%C3%A4t-luonteenpiirteet-jotka-viittaavat-korkeaan-%C3%A4lykkyysosam%C3%A4%C3%A4r%C3%A4%C3%A4n/ss-BB1lf6Aj?ocid=hpmsn&cvid=69bf1685381b43d6be4b3b80ffa545d0&ei=17#image=16