Koulurauhan julistus on erittäin tärkeä asia

Sosiaalinen media on asia, josta on välillä hyvä keskustella. Olisi tietenkin mukavaa jos lapsemme sekä nuoremme keskustelisivat oikeasti toistensa kanssa. Mutta jostain syystä sosiaalinen media on syrjäyttänyt aidon kanssakäymisen. Sosiaalinen media ei ole itsessään hyvä eikä paha, vaan sen käyttäjä valitsee sen, miten hän tuota tai tätä kanavaa käyttää. Se että sosiaalinen media kielletään ei ole mitenkään uusi ajatus, mutta samalla se että kieltoa vahditaan myös koulun ulkopuolella onkin se ongelma. 

Mitään kieltoja ei voida pitää onnistuneina, jos ne eivät sitten enää koskekaan kaikkia. Ja on paljon ihmisiä, joiden mielestä sosiaalinen media olisi kiellettävä, ja älypuhelimet otettava pois oppilailta. Mutta samalla he kyllä itse ostavat lapsilleen noita älylaitteita. Samoin on olemassa sellainen  asia, jota kutsutaan esimerkiksi koulukiusaamiseksi. Vaikka kouluissa älylaitteet otetaan pois välittömästi kun he saapuvat kouluun, niin aina on olemassa oppilaita, joille ei anneta puheenvuoroa yhtään missään. Heidän mielipiteitään ei kukaan edes halua kuunnella, joten heille ei anneta suunvuoroa keskusteluissa, tai pahimmillaan heille karjutaan päin naamaa "haista tai painu sinne, missä pippuri ei kasva eikä aurinko paista". 

Tänäkin vuonna on suuri joukko oppilaita ja opiskelijoita aloittamassa uutta kokemusta opin tiellä. Monet noista "keltanokista", "nasuista" ja "fukseista" odottavat uutta kouluaan ja uusia kavereitaan innokkaasti. Heitä odottaa uusi maailma ja uusi tieto. Mutta joillekin tuo kokemus muuttuu ikäväksi, ja syynä siihen voi olla kouluväsymys, mikä saattaa johtua liiasta juhlimisesta. Mutta joskus kouluväsymys johtuu siitä, että kyseinen henkilö ei jostain syystä kelpaa mukaan yhteenkään juhlaan, ja joku saa aina tehdä töitä vähän yksin, kun muiden aika menee sitten kaiken maailman illanistujaisiin. 

Tänään julistettiin maahamme koulurauha, mikä tietenkin on erittäin tärkeä asia. Nimittäin jos varhaisessa nuoruudessa koettu väkivalta sekä yksin jättäminen jää pois, niin silloin voi moni syrjäytymistapaus sekä rikos jäädä tekemättä. Eli nuoruusvuosien kokemukset vaikuttavat koko lopun elämän ajan ihmisiin, ja kukaan koulukiusattu ei ehkä koskaan unohda niitä "mukavia" sekä "kasvattavia" kokemuksia, mitä hän kohtasi jossain välitunnilla, paikassa missä opettajan silmä ei nähnyt. Niinpä niin me kaikki olemme aina olleet vaiti kiusaamisesta, ehkä siksi että olemme luulleet että kiusaaminen on jotenkin yksittäistapaus. Mutta näin ei ilmeisesti kuitenkaan ole. Eli jos sosiaalista mediaa seurataan, niin kiusaaminen onkin oikeastaan melko yleistä, ja siksi siihen pitää puuttua. 

Kiusaaminen on siis asia, jolla voidaan helposti pilata toisten elämä, ja tehdä hänestä ihmisarka tai pahimmillaan kiusaaminen ajaa ihmisen rikosten poluille, ja saman tien jengeihin joista on sitten vaikea päästä eroon. Kun ihminen joutuu kiusaamisen kohteeksi, niin hänen pitäisi uskaltaa puhua asioista jonkun kanssa, ilman että hän kohtaa syyllistämistä tai pelottelua. Ja pääsyy siihen, miksi kiusaamisesta ei olla ennen puhuttu julkisesti on se, että jostain syystä kiusaajat ovat saaneet hänet uskomaan, ettei ilmoitusta kannata edes tehdä. "Kuka tuollaista uskoisi", on kommentti jonka ennen moni kiusaamisesta puhunut kuuli. Ja tietenkin kiusaajalla on aina ennen ollut myös kavereita, joiden mielestä kiusaamista ei edes ole tapahtunut. 

Miksi haluamme niin kauheasti puuttua lasten ja nuorten ruutuaikaan? Se mitä kouluissa puhutaan ja tehdään on asia, mitä voidaan kutsua kokonaisvaltaiseksi oppimiseksi. Internet on väline, ja sosiaalinen media on myös periaatteessa vain yksi kanava kanavien joukossa. Olihan silloin kun itse kävin peruskoulua olemassa suosituksia siitä, miten paljon lasten olisi hyvä käyttää aikaa TV:n ääressä sekä samalla myös suosituksia kotiintuloajoista. 

Noita suosituksia ei kaikissa perheissä noudatettu. Ja joskus esimerkiksi ikäisiäni lapsia ja nuoria käveli ikkunani alta puolen yön aikaan tai kaverit juttelivat välitunnilla esimerkiksi siitä, miten elokuva "Likainen Harry ja murhapooli" menikään. Tätä ei tapahtunut vain juhlapyhien aikana, vaan tavallisena arkiviikkona.  Siis mistä tiesin noiden nuorten olevan ikäisiäni. He olivat samalla luokka-asteella samassa koulussa kuin minä. Eli mistään säännöistä ei ole hyötyä, jos niitä ei noudateta. 

Sosiaalisen median kieltäminen on tietenkin helppo vaihtoehto. Näin ei kenenkään tarvitse kuulla sitä, mitä kukaan meistä ei halua. Eli emme halua kuulla tai nähdä omien lastemme kiusaavan muita. Sosiaalisen median sulkeminen tietenkin voi auttaa yöunia, mutta samalla se palauttaa meidät iloiselle 1980-luvulle, jolloin ei ollut vielä sosiaalista mediaa, ja kaikki kiusaaminen ja muut epämiellyttävät asiat voidaan jättää kouluun. Sellaista mitä me emme kuule ei ole olemassa, eikä meidän tarvitse puuttua asioihin, jotka eivät meitä kosketa. Näin saamme sitten taas olla rauhassa, eikä meidän tarvitse katsoa mitään mitä emme halua. Tietenkin sosiaalisen median käyttö vaatii kypsyyttä ja esimerkiksi lähteiden tarkistustaitoja. Ja sosiaalinen media on myös loistava disinformaation levittämisalusta. Ja meidän pitäisi etsiä uusi vastuullinen kanava, joka voisi olla esimerkiksi YLEn uutiset, joita toki syytetään Wokesta eli valikoivasta journalismista. 

Toisaalta taas meistä jokainen voi muuttaa myös television sellaiseksi kapistukseksi, että sieltä ei mitään hyödyllistä tule. Eli voimme tuijottaa yötä päivää esimerkiksi Rambo 3, ja muita loistavia toimintaelokuvia sekä amerikkalaista vapaapainia eli wrestlingia ja kovaa pornoa. Siitä kuinka syvällistä tuollainen sisältö on voidaan aina keskustella.  Eli tuolloin emme ehkä kovin syvällistä filosofiaa ehdi katsella, kun isot miehet takovat toisiltaan hampaat kurkkuun. Tuolla sisällöllä emme ehkä pääse yhtään sen korkeammalle tasolle kuin jossain sosiaalisen median bilesisältöä pullisteleva ryhmä on. Eli myös television kanssa voimme jättää aivomme totaalisesti lomille, ja ryhtyä etsimään kaikkea älyvapaata, mitä joku sattuu päässään keksimään. 

Mutta vaikka me puhumme ruutuajasta, ja kännykkäparkista, niin me unohdamme yhden asian. Sosiaalinen media on paikka, jonne kiusaaminen on jättänyt sellaiset jäljet, että ne kelpaavat todisteeksi oikeudessa. Kun puhumme kiusaamisesta sekä sen vastaisesta toiminnasta, niin me voimme toki tarjota ratkaisuiksi kännykkäparkkeja tai sitä, että kännykät otetaan opettajien haltuun koulupäivän alussa. Mutta itse olen kyllä ihmetellyt, että miksi kännyköitä on saanut käyttää tunnin aikana. Se on aivan sama kuin jos luokassa luetaan esimerkiksi Aku Ankkaa kesken opetuksen. Oppituntien pitäisi olla rauhoitettuja opetukselle, mutta jostain syystä sinne on ilmaantunut asioita, joita ei kutsuta opetukseksi. 

Mutta kännykkäparkit eivät ole toimiva ratkaisu, ainakaan jos niitä ei valvota kunnolla. Jos kännykkäparkki otetaan kouluissa käyttöön, niin silloin on vaarana se, että puhelimet jäävät taskuun ja meno jatkuu siten, että pari mallioppilasta jättää kännykän parkkiin, ja muut eivät sitä edes noteeraa, kun on niin paljon asiaa. Muistan tästä asiasta joskus olleen sellaisen variantin, että välitunnille piti lähteä jonkun kaverin kanssa, ja se vaikutti ihan kivalta ajatukselta. Samoin oli hyvä ajatus, että koulun pihalla kaikki olisivat ikään kuin luokkana, jotta kaikki pääsisivät mukaan leikkeihin. 

Tuo kiva ajatus sitten unohtui muutaman tunnin kuluttua, ja enää iltapäivällä ei kukaan edes muistanut tuota upeaa ajatusta. Eli monet hyvät ajatukset vain unohtuvat, kun kukaan ei niitä viitsi noudattaa. Tai sitten vain on niin paljon niitä omia juttuja. Ja miksi kukaan haluaa ylipäätään minkään asian muuttuvan, kun kaikki on ennenkin rullannut aivan hyvin. Tietenkin sosiaalinen media voidaan samatien kieltää, mikä ei ehkä ole sellainen huono ajatus. Mutta se mikä on huono ajatus on se, että kiusaaminen loppuu kun siitä vaietaan. 

Oliko Elias Lönnrot kolonialisti?

Elias Lönnrot kirjoitti Kalevalan, mutta ainakaan oman käsitykseni mukaan hän ei väittänyt keksineensä runoja, joita hän kirjoitti kansalliseepokseemme. Siis hän ei esittänyt itseään noiden runojen tekijänä, mutta kuitenkin ehkä hänen olisi pitänyt kysyä lupaa noiden runojen käyttöön Kalevalassa. Tämä käsitys ainakin itselläni on siitä, mitä Elias Lönnrot teki tai mitä hän jätti tekemättä. Lännrotin patsas joutui tässä jonkin aikaa sitten karjalaisaktivistien töhrinnän kohteeksi, ja he syyttivät Lönnrotia siitä, että hän varasti Kalevalan karjalaisilta. 

Mutta tässäkin tapauksessa voimme todeta, että jälkiviisaus on parasta viisautta. Siis ehkä nykyään Lönnrotin tapaa tehdä tutkimusta tai julkaista sen tuloksia ei aivan varauksettomasti hyväksyttäisi. Ja hänen olisi pitänyt mainita lähteensä tarkemmin. Samoin hänen olisi pitänyt kysyä lupaa runojen julkaisemiseen. Mutta se mitä nykyään asioista sanotaan, ei vaikuta Lönnrotiin, yhtään mitenkään. Nimittäin tuo mies on ollut kuolleena hyvin pitkään. Eikä hän tule puolustamaan itseään.

Tässä vaiheessa voimme sitten suoraan kysyä, että oliko Lönnrot ehkä kolonialisti, joka varasti karjalaisten kulttuurin, ja muutti sen osaksi valtavirtaa? Lönnrotin elinaikana olivat arvot ja asenteet varmasti hyvin erilaisia kuin mitä ne ovat tänään. Lönnrotin aikaan uskottiin yleisesti, että esimerkiksi tietyt kansat olivat alemmalla tasolla kuin toiset. Eikä silloin kyselty lupia esimerkiksi saamelaisten hautojen avaamiseen sekä luurankojen kuljettamiseen Tukholman museoon.  Nykyään tuollaista toimintaa pidettäisiin täysin sopimattomana. 

Samoin Lönnrot saisi ehkä huomautuksen siitä, että hän ei ole maininnut lähteitä siten, kuin ne olisi pitänyt mainita. Samoin Lönnrot saisi kyllä palautetta siitä, ettei ollut sopinut runojen julkaisemisesta, mutta silloin kauan sitten tapa tehdä tutkimuksia oli hiukan erilainen kuin nykyään. 

Lönnrot oli aikansa lapsi tai aikansa tuote. Hän toimi sen ajan käytäntöjen mukaisesti. Hän ajatteli kuten muutkin 1800-luvin ihmiset ajattelivat. Siihen aikaan rasismi sekä kolonialismi olivat ajan henkeen kuuluvia asioita. Suomessa oli silloin vielä voimissaan esimerkiksi keisarin tai Suomen suuriruhtinaan pelko. 

Kun ajatellaan esimerkiksi sitä, että Lönnrot sanoi saksalaisten sortavan virolaisia talonpoikia, niin tietenkin tuo asia pitää käsittää sitä taustaa vasten, että Viro oli tuolloin Lönnrotin eläessä myös osa Venäjän imperiumia. Ja tsaarin arvostelemisesta saattoi seurata vakavia asioita. Joten saksalaisia oli tietenkin helpompi syytellä siitä, miten virolaisia sorrettiin kuin venäläisiä, jotka päättivät asioista sekä Suomessa että Virossa. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Elias_L%C3%B6nnrot

Ovatko työpaikkojen palaverit itseisarvo, vai onko niille olemassa jotain hyödyllistä sisältöä?

Monilla työpaikoilla on tapana, että päivittäin pidetään erilaisia palavereja, joista osa on tarkoitettu projektien seurantaan. Kun sitten mitään uutta ei olla saatu aikaan, niin palaveri alkaa vaikuttaa hiukan kuivalta. Agile-menetelmiin kuuluvat tietenkin päivittäin tai tarpeellisen usein pidettävät seurantakokoukset. Seurantakokousten määrää suunniteltaessa pitää muistaa se, että se mitä jossain koulutuksessa opetetaan ei ole välttämättä sellainen asia, että sitä pitää- tai edes voidaan seurata täysin orjallisesti. 

Jossain tapauksissa päivittäiset kokoukset voidaan kokea jopa työtä häiritsevinä asioina. Samoin joskus nuo kokoukset voivat aiheuttaa sellaista stressiä, että työstä ei tule yhtään mitään. Eli jos oma osuus projektista vaatii sitä, että joku toinen on tehnyt jonkin pohjatyön, kuten rakentanut SQL yhteydet, tai poistanut tietokantojen kirjoitussuojaukset, niin silloin ei työtä ehkä voida tehdä, ennen kuin nuo valmistelut on suoritettu. Ja jos vaikka kyseessä on robottiprojekti, niin intensiivistä testausta ei voida aloittaa, ennen kuin fyysinen laite on valmis. 

Palaverit ovat tärkeitä asioita, mutta liika on aina liikaa. Ja toisaalta liian vähän on liian vähän. Samoin palavereissa jokaisen pitää uskaltaa sanoa myös jos työt eivät suju. Ja jos töiden sujumattomuus on siitä kiinni, että tarvittavat osat ovat jossain USAn tullissa, tai töiden viivästyminen ei johdu työryhmästä. 

Kun työpaikalla pidetään palavereja, niin niistä ei ole mitään hyötyä, jos kukaan ei sano niissä sanaakaan. Samoin jos palavereissa ei puhuta totta, niin silloinkaan ne eivät aja asiaansa. Eli palaverien tarkoitus ei ole pelottaa, vaan tukea työyhteisöä siinä, että työt saadaan tehtyä niin kuin ne pitäisi tehdä. Eikä esimerkiksi työturvallisuusrikkeitä- tai puutteita saisi peitellä. Joten jos esimerkiksi koodareilla ei ole tarpeeksi hyviä työkaluja, niin silloin he eivät kykene saattamaan töitään valmiiksi kuten ne pitäisi saada. 

Mutta jos mitään uutta ei ole tapahtunut, niin nuo päivittäiset tapahtumat voivat suoraan sanottuna olla hiukan pitkästyttäviä. Ja kuitenkin seurantapalaverit ovat loistava tapa kerätä alaisten palautetta siitä, mikä on mennyt hyvin tai huonosti. Pahimmassa tapauksessa joku ei kykene ollenkaan keskittymään projektiin, jos hänen ikkunansa alla käytetään katuporaa tai toimisto on hehkuvan kuuma, koska ilmastointi on hajonnut. 

Joten tässä tapauksessa meidän pitää muistaa se, että palavereilla pitäisi olla muutakin annettavaa kuin pelkästään niiden itseisarvo. Siis tässä kohtaa meidän kaikkien pitäisi pystyä kysymään hiljaa itseltämme, että ovatko palaverit itseisarvo, jolla kulutetaan päivää, vai onko palaveritilanteella jotain annettavaa työyhteisölle? Me kaikki olemme perillä siitä kuinka tärkeä tuo paljon hehkutettu Agile-malli oikeastaan on projektien hallinnalle. Seurantapalaverien tarkoitus on se, että alaiset kertovat esimiehilleen, missä vaiheessa he tässä tapauksessa ovat.

Onko projekti edennyt kuten pitäisi, tai että onko asioita, joita halutaan tuoda esille, ovat niitä syitä, miksi noita seurantapalavereja pidetään. Niiden tarkoitus on auttaa työnjohtoa hahmottamaan sen, että miten projekti on edennyt, ja sitten tietenkin hahmotellaan sitä, että miten projektin hienosäädöt suoritetaan. Eli noin puolet projekteihin varatusta ajasta kuluu tuotteen hiomiseen siten, että se täyttää asiakkaan vaatimukset, ja samalla antaa myös tietoa siitä, että miten vastaisuudessa pitäisi toimia. Tuolla tarkoitetaan sitä, että mitä voidaan tehdä samalla tavalla, ja mitä asiaa tai tapaa pitäisi muuttaa seuraavaa tuotetta varten. 

https://www.tivi.fi/uutiset/it-projektien-jokapaivainen-rituaali-herattaa-kiukkua-tuottavuuden-parodia/68e51fab-7f2c-41ad-9004-f93c1e4d7b9c