Me olemme nyt heränneet huomaamaan, miten maamme nuoriso voi enemmän pahoin, kuin koskaan ennen. Mutta miksi näin on? Onko sosiaalinen media syynä nuorten pahoinvointiin, vai onko se että nuorten pahoinvointi on noussut enemmän esiin tai tullut julkisemmaksi syy tähän esiin tulleeseen pahoinvoinnin aaltoon? Vai ovatko suorituspaineet nousseet sellaisiksi, että nuoriso on yksinkertaisesti romahtanut. Lukion ei pitäisi olla vaikeampi kuin ennen. Eikä ennenkään ole aina muistettu kysyä, mikä sivu kirjasta pitäisi ottaa esille. Samoin ennenkin on katse harhaillut kaikkialla muualla paitsi luokan taulussa.
Mutta onko yhteiskunttamme muuttunut painostavammaksi? Eli onko niin, että yhteiskunta on muuttunut sellaiseksi, että myös harrastuksiin suhtaudutaan kuin ammatteihin tai työelämään? Mikäli harrastus muuttuu työksi, niin silloin sekin kuormittaa henkilöä. Siis onko yhteiskuntamme muuttunut sellaiseksi, että täällä pitää jatkuvasti suorittaa? Eli pitäisi verkostoitua, tehdä tulosta sekä harrastuksissa että työelämässä. Pitäisi miellyttää jokaista yksin tai erikseen.
Mutta miksi joku menee nuorena ammattikouluun tai lukioon sekä yliopistoon? Ehkä siksi että nykyään ei kannata jäädä ilman koulutusta. Se että henkilöllä on koulutus takaa jonkinlaisen kohtelun työelämässä. Tai sitten tietenkin tuokin asia on jokaisen omasta tahdosta kiinni, mutta ehkä pari viikkoa myyntiedustajan töitä tai pari vuotta siivoojana saa henkilön arvioimaan oman tahtonsa, tarpeensa sekä mukavuutensa yhteensovittamista realiteettien kanssa.
Siis onko vain esiin tulleiden tapausten määrä kasvanut, vai onko joku asia meidän yhteiskunnassamme muuttunut kuormittavammaksi kuin ennen? Tietenkin sosiaalinen media saattaa kuormittaa, koska nuoret haluavat hyväksyntää. Ja sitten jos siellä ryhdytään kiusaamaan, niin silloin tietenkin sosiaalinen media kuormittaa. Eli sosiaalinen media tietenkin tuo sosiaalisen paineen myös nuorison digitaaliseen käyttäytymiseen. Mutta samalla on olemassa sellainen asia, mitä yhteiskunnassamme on vasta nyt alettu ymmärtää. Se on se, että ihmisen pitää tehdä jatkuvasti useita asioita samaan aikaan. Hänen pitää opiskella, käydä töissä, sekä olla sosiaalinen ja muutenkin avoin.
Sosiaalinen media on hyvä renki, apuväline, mutta jos se hallitsee ajankäyttöä, niin silloin kannattaa miettiä, että olisiko hyvä hakea apua tuhon ongelmaan, joka voidaan rinnastaa pelihimoon. Ja jos tulevaisuus pelottaa tai mietityttää, niin aina ei psykoterapiaa tai lääkkeitä tarvita. Kun nuori saa lukion läpi, niin hän on sellaisessa tilanteessa, että hän joutuu miettimään tulevaisuuttaan aivan uudella tavalla, eli hän joutuu miettimään oikeasti sitä, mitä hän haluaa tehdä.
Mutta samalla hän joutuu myös sovittamaan saamansa arvosanat realiteetteihin. Eli itse en ole saanut kymmentä laudaturia, eikä minusta tullut lääkäriä. Ja vaikka joku toinen hakee kymmenen kertaa lääketieteelliseen tiedekuntaan, niin se ei tarkoita että kaikkien into pitäisi tuohon asiaan riittää. Joskus pitää myös osata tinkiä tavoitteista sekä omista tavoitteista. Eikä jokaiseen hakukohteeseen ole 600 hakijaa per paikka.
Digitaalisen materiaalin käyttöä opiskelussa perustellaan sillä, että se on ekologisempaa sekä halvempaa. Mutta tietenkin digitaalinen materiaali aiheuttaa tarpeen opiskella uutta. Ja varmaan muutosvastarinta on aina tällaisissa tapauksissa havaittavissa.
Kun ihminen lähtee esimerkiksi opiskelemaan, niin silloin hänen pitäisi muistaa se, että opiskelu ei kestä loputtomiin, ellei sitä lähdetä ehdoin tahdoin venyttelemään. Ja 3,5-4,5 vuotta on jälkeenpäin ajatellen melko lyhyt aika.
Nimittäin maassamme pitäisi nuoren tietää 16-vuotiaana, mikä hänestä tulee isona. Samoin varsinkin opiskeluaikana saattaa jonkun opiskelijan koko vapaa-aika täyttyä työstä sekä erilaisista raporteista, ja vaikka joku 10 laudaturin super ylioppilas tekee jonkun kurssin parissa päivässä, niin tekeekö joku magnan ja pari C:tä kirjoittanut ylioppilas samat tehtävät samassa ajassa, kuin tuo meidän 10 laudaturin superlahjakkuus? Tai siis onko joku 10 laudaturin ylioppilas oikeasti sellainen tyypillinen yliopistossa opiskeleva henkilö?
Mutta onnea sellaisille tapauksille, joiden kohdalla kurssit ovat niin helppoja, että heidän ei ole tarvinnut tuhlata niihin kauheasti aikaa. Mutta tietenkin on olemassa tilanne, missä joku joutuu opiskelemaan esimerkiksi neljää kurssia lukukaudessa, ja silloin tehtäviin saattaa mennä hiukan enemmän aikaa. Eli opiskelu päättyy joskus, ja silloin henkilö saa paperit käteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.