![]() |
. |
Ilolan henkirikoksen jälkipuintia
Vuonna
2014 Vantaan Ilolassa surmattiin nuori nainen, joka oli erään
julkkiksen pikkusisko. Yle on tehnyt jutun tuon rikoksen tutkinnasta ja
jutun tutkinnassa saattoi poliisi tehdä pahoja virheitä, joista voidaan
mainita todistajien liiallinen painostaminen sekä ehkä myös todistajien
liiallinen informoiminen. Tästä kertoo se, että todistaja oli muuttanut
lausuntoaan useita kertoja. Kun me näemme henkirikoksen uhrin eli
parikymppisen naisen kuvan, niin silloin tietenkin haluamme uskoa hänen
olevan enkeli.
Mietin olisiko tämän naisen murhasta kertovaa artikkelia kirjoitettu, jos hän olisi 50-vuotias "Pena", joka pilkkihaalari päällä päivystää Alepan muovikassi olut-tölkeillä täytettynä Alkon edessä? Tai mistä minä sen tiedän, millaisia juttuja toimittajat nykyään tekevät. Ehkä tämä juttu olisi tehty myös siinä tapauksessa, että tuossa kuvassa komeilevat iloiseen ulkoilma-elämään tottuneen limaa, huumeita sekä alkoholia pitkään käyttäneen henkilön kasvot. Tuon kuvan voitte käydä katsomassa YLE:n sivuilta osoitteesta (https://yle.fi/uutiset/3-11799360)
Jutun päätodistajalla oli myös YLE: jutun mukaan tekijäksi tuomitun lisäksi motiivi tekoon, ja tässä mitenkään vihjeitä jakamatta, niin esimerkiksi kioski tai grilli sopii erittäin hyvin huumekauppiaan työpaikaksi, koska siellä aineet voidaan sujauttaa hampurilaisen kanssa samaan pussiin. Tuolloin kauppa käy huomiota herättämättä, mikä tietekin on sekä asiakkaan että kauppiaan toive.
Vaikka kuvasta ehkä voidaan päätellä muuta,
niin kyseinen nainen kuitenkin oli huumeiden käyttäjä, ja noissa
piireissä enkelit ovat harvassa. Jos ajatellaan teon motiivia, niin
oliko syy tähän rikokseen todella 10 g pussi amfetamiinia? Vai oliko
rikoksen uhri ehkä uhannut vasikoida jonkun kavereistaan? Tai ehkä hän
oli osallistunut johonkin pahoinpitelyyn tai muuhun toimintaan, jossa
sitten on johonkin henkilöön kohdistettu nöyryyttävää väkivaltaa. Tai
ehkä tekijältä oli vain pinna palanut, ja sitten hän oli mennyt “vähän”
liian pitkälle.
DNA-testit vain kertovat sen, onko joku henkilö
kosketellut jotain esinettä tai ollut jossain huoneessa. Ja
huumepiireissä noissa taloissa ja huoneistoissa käy melko kova liikenne,
joten sen takia noissa taloissa on ehkä useiden satojen ihmisten
DNA:ta. Eli DNA ei suoraan osoita ketään syylliseksi tai syyttömäksi. Se
osoittaa vain vatko esimerkiksi henkirikoksen uhri sekä tekijäksi
epäilty ehkä kosketelleet samoja esineitä.
Niin “ehkä “ on sana
mikä kuvaa monia seikkoja tämän teon ympärillä. Ja samoin myös uhrin
käytöksessä on pieniä kysymysmerkkejä. Miksi hän oli sairaalassa
ulkoillessaan hoitajan saattamana paennut 15-tuntia ennen kuolemaansa
hoitolaitoksesta? Oliko tuolla pakenemisella yhteys siihen, miksi tuo
nainen löytyi sitten kuolleena eräästä talosta Vantaan Ilolassa? Oliko
motiivi pakoon ehkä psykoosi? Vai oliko joku asia pelästyttänyt tuon
naisen, niin että hän halusi välttämättä palata entisten kavereiden
pariin?
Tänään YLE:n uutisissa oli pari juttua vuonna 2014
tapahtuneesta henkirikoksesta, mikä tapahtui Vantaan Ilolassa. Tuo
henkirikos kohdistui silloin erään maamme julkisuuden henkilön
pikkusiskoon, ja tietenkin sellainen tilanne tuo automaattisesti
paikalle median. Kun media seuraa juttua tarkasti, ja se tuo suuria
otsikoita, niin silloin tietenkin poliisin työhön kohdistuu erilaisia
paineita kuin sellaisen jutun yhteydessä, missä julkisuutta ei ole.
Silloin
kun poliisi lähtee tutkimaan juttua, johon liittyy julkisuuden
henkilöitä, niin tuolloin on suuri riski siitä, että joku lähtee
jakamaan tietoa, joka saattaa vaikeuttaa tutkimuksia. Jos epäillyt tai
todistajat saavat liikaa tietoa tapauksen kulusta, niin silloin
tietenkin voi käydä niin, että he voivat väittää lukeneensa
tunnustuksessa jakamansa tiedot suoraan jostain lehdestä. Julkisuutta
voidaan käyttää rikostutkinnassa hyväksi siten, että todistajia tai
paikan lähellä olleita potentiaalisia todistajia pyydetään
ilmoittautumaan.
Tuolloin paikalle voi tietenkin tulla
esimerkiksi vääriä todistajia, jotka haluavat viettää muutaman päivä
poliisin suojissa esimerkiksi velkojen takia. Tästä henkirikoksesta sen
verran, että teon motiivi olisi tietenkin hyvä saada selville. Ilolan
tapauksessa väitteen mukaan kyse oli amfetamiinia koskevasta
varkaudesta, jossa noin 10 gramman varkauden takia oli aineen “oikea”
omistaja sitten kostanut uhrille ja kuristanut tämän. Siis siinä oli syy
siihen, että eräs mies päätti kuristaa uhrin, on avaintodistaja jolla
on ilmeisesti myös motiivi tähän rikokseen.
Avaintodistaja on
siis nainen, joka on myös ollut tuossa talossa, ja ilmeisesti tapellut
uhrin kanssa huumeista, mitä hän oli varastanut. Tuosta tapauksesta on
tarkka kuvaus, joten sitä en tässä viitsi yksityiskohtaisesti lähteä
kommentoimaan. Ja sitten silmiin pistää se että tekijäksi tuomitulla ei
ollut ennestään “kokemusta” väkivaltarikoksista. Mutta kuitenkin hän
oli uhannut tappaa toisen, jos hänen huoneestaan varastetaan huumeita.
Siis
melkoinen vastakohta sille mitä äsken kirjoitin. Jos sitten lähdetään
motiivia miettimään, niin vaikka tekijä olisi sitten nainen, niin onko
sitten motiivi oikeasti tuo 10 grammaa amfetamiinia? Tai oliko tuo
amfetamiini ehkä joku näyte-erä, ja tällä viittaan siihen, mitä
kirjoitelman alussa kirjoitin siitä, kuinka sopiva paikka kioski on
välittää huumeita. Siis huumeet voi siellä sujuttaa huomaamattomasti
ostosten sekaan.
Juttu on todella takkuinen, kuten on tapana
sanoa. Eli kaikki tapauksen epäillyt ovat huumeiden käyttäjiä, joten
heidän todistuksensa arvon voi jokainen itse päätellä. Saattaa olla
niin, että henkilö joka käyttää huumeita ei oikeasti muista sitä, mitä
illalla on tapahtunut. Jos sitten lähdetään pohtimaan poliisin sekä muun
yhteiskunnan asennetta huumerikollisuuteen, niin joidenkin ihmisten
mielestä huumeiden käyttäjien välisten rikosten tutkiminen on ajan
hukkaa.
Eli tietenkin tuolloin saattaa jollekin ketjussa, missä
työskentelevät poliisi, syyttäjä sekä tuomari yhdessä
vankeinhoitolaitoksen sekä sosiaalitoimiston virkailijoita tulla mieleen
sellainen asia, mikä ei ehkä ole suotavaa. “Sama se kuka vankilaan
menee, kunhan saadaan sitten rikos pois pöydältä” on ajatus joka saattaa
tulla jonkun henkilön mieleen kesken rikostutkinnan. Jos sitten
lähdetään miettimään sitä, että onko henkilö joka on kuulusteluissa
aggressiivinen, käyttäytyy ylimielisesti sekä on uhannut aikaisemmin
tappaa jokaisen, joka ottaa häneltä huumeita. Siis tietenkin tuollainen
asia saattaa aiheuttaa sen, että jopa objektiivisen ja kokeneen poliisin
mieli muuttuu vihamieliseksi.
Kun kuulustelija alkaa vihata
kuulusteltavaa, niin silloin saattaa mieleen tulla se, että “itsepä
haluaa vankilaan”. Viha on asia mikä tietenkin saa aikaan
asenteellisuutta. Kukaan meistä ei halua jäädä kiinni siitä, että meillä
on jonkinlaisia asenneongelmia tai sitten meistä ei kukaan halua
myöskään myöntää sitä, että me emme osaa olla oikeasti koskaan täysin
objektiivisia, eikä pelkästään tieto ja tiede ohjaa meidän ajatteluamme.
Me ajattelemme aina hiukan läpi tunteiden, joita emme koskaan ehkä osaa
tai uskalla edes itsellemme myöntää.
Viha ja pelko ovat
asioita, jotka saavat meissä aikaan sen, että teemme tekoja joita saamme
sitten myöhemmin katua. Joskus henkirikoksen motiivi on se, että
rikoksentekijä pelkää uhria, ja sitten murhaa uhrin. Ei ole aivan
ensimmäinen kerta ainakaan Suomessa, missä nainen on houkutellut
miehensä tai miesystävänsä pahoinpitelemään jotain tuttaviaan. Joten
oliko Ilolan rikoksen uhri sitten käyttäytynyt siten, että uhri oli
pelännyt ehkä häntä itseään tai hänen tuttaviaan? Tai ehkä rikoksen uhri
oli esimerkiksi sanonut kertovansa jotain “mukavaa” poliisille.
https://yle.fi/uutiset/3-11799360
https://yle.fi/uutiset/3-11804656
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.