Sattuiko ennen rikosta ehkä joku kommunikea eli yhteydenotto mediaan tai muu vastaava? (Rikoksen anatomia osa II)

Sattuiko ennen  rikosta ehkä joku kommunikea eli yhteydenotto mediaan tai muu vastaava? (Rikoksen anatomia osa II)

Ihmisiin  itseensä eli ihmisen terveyteen sekä fyyiseen ja psykkiseen koskemattomuuten kohdistuviin rikoksiin kuuluvat sekä ihmisen fyysinen pahoinpitely, ja myös henkinen häirintä sekä uhkailu. Tuolloin tietenkin voidaan aina vedota siihen, että uhri on ollut jotenkin sekava tai että hän on jotenkin käyttäytynyt muuten huonosti Mutta mitä tarkoittaa “huono käytös”? Se tarkoittaa sitä että jonkun toisen ihmisen käytös ei miellytä toista, ja sitä kautta sitten haetaan oikeutusta pahoinpitelyyn. Kuitenkin voidaan sanoa että kuka vain osaa kirjoittaa seinään kirjaimet “IRA” tai “Isis”, ja Wikipediasta löytyy myös Arabiankielinen kirjoitusasu noille asioille.   

Jos jossain tapahtuu jokin rikos, niin tutkijan pitää aina miettiä sitä kuka hyötyy siitä, että esimerkiksi joku hyökkää ihmisten kimppuun puukko kädessään kiljuen “Allah Akbaria”  tai levittää satojen tuhansien psykoterapiapalveluiden käyttäjien henkilötietoja vuodetaan nettiin. Samoin sitä pitää myös arvioida, että onko rikoksen tekijä sitten lähettänyt ehkä ennen rikosta jonkinlaisen kommunikean siitä, mitkä mahtavat olla hänen motiivinsa tai mitä hän haluaa rikoksellaan viestiä. Tietenkin voidaan ajatella että joku hyökkää ihmisten kimppuun esittäen muslimia saadakseen lehdistön huomion kääntymään pois jostain muusta hänelle itselle ikävästä aiheesta. 

Vaikka julkisessa keskustelussa nämä kaksi asiaa eli terrorismi sekä henkilötietojen vuotaminen ovat näennäisesti kaksi eri asiaa, niin kuitenkin kyseessä on pohjimmiltaan siitä, että joku haluaa vaikuttaa massoihin. Massoihin kohdistuvan rikollisuuden muotoja ovat esimerkiksi ihmisten pommittaminen vihakirjoituksilla tai sitten hyökkääminen satunnaisten uhrien päälle esimerkiksi teräasein varustautuneena. Tuolloin luodaan sellainen mielikuva, että kukaan ei ole turvassa. 

Mutta kuitenkin oikeasti poliittisia päämääriä omaava rikollinen varmasti käyttää jotain sellaista mallia toimissaan, mikä on hänelle itselleen tuttu. Poliittiseen vaikuttamiseen pyrkivä tiedon levittäjä usein käyttää sellaisia argumentteja, jotka ovat hänelle itselleen noloja. Tai henkilö joka pyrkii vaikuttamaan fyysiseen väkivaltaan perustuvan terrorin kautta tavallisiin ihmisiin yleensä ilmoittaa jotain tavoitteita, mitä hän on asettanut toiminnalleen. 

Tuolloin tietenkin voidaan sanoa, että jos terroristin tavoitteet ovat jotenkin yliampuvia, niin silloin hän varmasti omaa jonkin tavoitteen, mitä hän sitten peittelee jopa omilta kannattajiltaan. Siis jos sitten lähdetään ajattelemaan esimerkiksi Kalifaattia, joka alkaa Etelä-Afrikasta ja päättyy Jäämerelle, niin silloin tietenkään ei kukaan ei edes Kalifaatin kannattaja itse usko tuon olevan realistisesti mahdollista. 

Jos ajatellaan esimerkiksi julkisuuden käyttöä psyykkisen väkivallan jatkeena, niin silloin voidaan aina puhua siitä että kuinka esimerkiksi tutkivan journalistin perheeseen voidaan ottaa esimerkiksi kiristäjien taholta yhteyttä, jotta he painostavat sitten tuollaisten juttujen lopettamiseen. Kuitenkin tuolloin pitää aina muistaa se, että joku asia saa aikaan tuon uhkauskirjeiden tai ulostepalojen lähettämisen. 

Tuossa tapauksessa tärkeä tieto on siinä, että milloin tuollainen lähetysten aika alkoi? Ja oliko niitä ennen jokin kommunikea ehkä sosiaalisessa mediassa tai ehkä graffiti, missä kerrottiin kuinka joku tulee saamaan paljon hyvää. Tuolloin joku asia on laukaissut sen, että noita hyvin miellyttäviä lannoite paketteja on alkanut tulla joko virtuaalisessa muodossa somen kautta tai fyysisessä muodossa postiluukusta. Tai onko tätä toimintaa sitten mainostettu Internetissä, missä joku kehuu sillä, että hän on saanut jonkun onnettoman bloggaajan jonkun nettipalvelun salasanat haltuunsa.