Rikkaiden kohtelusta

Rikkaiden kohtelusta

Raha on merkillinen asia kun sitä ei koskaan tule tai ole tarpeeksi. Maslow'n tarvehierarkiaan perustuva talous perustuu siihen, että me ostamme koko ajan jotain, ja sitten se mihin tuo meidän uutterasti valintamyymälään kantama raha päätyy on tuo  rakennelman päällä olevien ihmisten joukko, jotka omistavat tuon rakennelman, mikä tunnetaan nimellä vähittäiskauppaketju. Tai siis tietenkin vähittäiskauppa on hyvin laaja käsite, ja normaali vähittäiskauppa pitää sisällään monenlaisia toimijoita, eli polttonesteiden sekä ruokatavaroiden kauppa ovat eri asioita kauppaavia yrityksiä, mutta ruokakauppa työllistää eli maksaa myös esimerkiksi pakkausten sekä tuotteiden valmistajille siitä, että ne tuottavat tuotteitaan. 

Polttonesteiden vähittäismyynti on siis myös päivittäistavarakauppaan kuuluva asia, vaikka sitä pidetään joskus omana toimialana. Eli kyseessä on oikeastaan “sekä että” tyyppinen toimija. Siis polttoneste on päivittäis hyödyke, joka muodostaa oman sektorin päivittäistavarakauppaan. Mutta jos ajatellaan että nesteiden myynti on aina irrallaan päivittäistavarakaupasta, niin silloin pitää muistaa että esimerkiksi maito sekä virvoitusjuomat ovat myös nesteitä. Oikeastaan myös pakkaukset ovat tuote, jota käytetään toisten tuotteiden pakkaamiseen, ja esimerkiksi lasten ruokaa valmistavat yritykset tilaavat pakkaukset joko kartonki tai lasi sekä metalliteollisuudesta, riippuen vähän siitä mistä aineesta pakkaus on tehty. 

Rikkaiden kohtelu on ongelmallista, koska suurin osa ihmisistä ei ole kovin rikkaita. Kuitenkin rikkaat omistavat suuren osan yksityisistä yrityksistä, ja sen takia heitä on totuttu kuuntelemaan, ja tietenkin perusteena on käytetty esimerkiksi sitä, että rikkaat kustantavat ihmisten perustoimeentulon eli he maksavat tämän ajattelumallin mukaan muiden elämistä. Se mistä sitten ei olla juurikaan keskusteltu on se, mistä rikkaiden rahat oikeastaan tulevat, eli nämä todella rikkaat ihmiset ovat keränneet omaisuuttaan jopa vuosisatojen ajan, ja alkujaan tuo omaisuuden kerääminen on alkanut jostain keskiajalta, kun maat joita kuningas antoi toivat niiden haltijalle suuria rikkauksia. Se mikä rikkauksissa sitten on ongelmallista on se, että heillä on paljon rahaa, mutta toisaalta rikkailta ei saa ääniä, mutta he voivat rahoittaa poliitikkojen vaalikampanjoita. 

Kuitenkaan pelkillä huippuluokan tuloilla varustettujen ihmisten  äänillä ei kukaan pääse parlamenttiin tekemään lakeja, ja sen takia kukaan ei voi lähteä politiikkaan pelkästään sillä konseptilla, että hän kosiskelee vain superrikkaiden ääniä, vaan hänen pitää jonkin verran luvata myös niille tavallisille ihmisille, jotka käyvät työssä aivan tavallisissa työpaikoissa eivätkä saa esimerkiksi miljoonaa euroa kuukaudessa käteen, eivätkä he ilmeisesti enää sitten myöskään vietä lomiaan Kanadassa ja viikonloppuja Rukalla, tai mistä sen tietää mitä nykyaikainen duunari sitten oikeastaan tekee omalla ajallaan, mikä on jokaisen oma asia. Pitääkö ihmisten tietää että toinen on superrikas? Vastaus on hyvin erikoinen, nimittäin se että mitkä ovat ihmisten tulot ei pitäisi vaikuttaa mitenkään siihen, miten häntä muuten kohdellaan. 

Jos hän haluaa esimerkiksi hotellissa tai ravintolassa extra-palvelua, niin tietenkin hän myös maksaa siitä, mutta saman tekevät kaikki muutkin. Samoin viranomaispalvelun kuten sakkolappujen kirjoittamisen ei pitäisi mitenkään riippua siitä, millaiset tulot jollain ihmisellä on. Siis ylinopeudesta sitten kirjoitetaan sakko, joka pitäisi käsitellä tuomioistuimessa, joka määrää sen mitä henkilö tulee saamaan ilman, että poliisin tarvitsee niitä tuloja tietää. Tai sitten tietenkin voi poliisi soittaa nuo tulot verottajalta, jos hän niitä tarvitsee sen lapun kirjoittamista varten.