Kun tarpeesta tehdään tuote

Kun tarpeesta tehdään tuote

Kaikki mitä teemme perustuu oikeastaan tarpeeseen saavuttaa jotain. Aluksi jos kaikki perustarpeet kuten ruoka ja muut asiat on tyydytetty, niin sen jälkeen kehittyy korvaavia tarpeita. Tuotteiden markkinointi perustuu siihen, että me vain haluamme lisää, ja tietenkin markkinointikoneiston pitää saada ihmiset ostamaan tuotteita. Se että me haluamme aina vain lisää sen jälkeen kun olemme saaneet paljon hyvää aiheuttaa sen, että me ostamme “kaikkea uutta ja kivaa”. Tuo uusi ja kiva tuo tietenkin statusta ihmisille.  Mutta samalla se tuhoaa luontoa ja tehostaa luonnonvarojen kulumista. 

Tuo kaikki uusi ja kiva on sitten se asia mikä pitää markkinoita pyörimässä. Talouden mekanismit on rakennettu sen varaan, että taloutemme kasvaa 1-2% vuodessa, ja inflaatio olisi 1-3% mikä tarkoittaa että tuotteet kallistuvat 1-3% tietyssä aikayksikössä, mikä on noin 2 vuotta. Kaikki me tiedämme että näin ei voida jatkaa, vaikka mieli tekisi. Mikään edes globaali eli maailmanlaajuinen talous ei voi kasvaa loputtomiin. Tietenkin me voimme lähteä siitä, että jokainen Maapallon ihminen saisi kännykän, mutta lopulta tulee raja vastaan, ja kuka tuon tavoitteen sitten maksaa, on se kysymys joka rajoittaa tällaisten ajatusten esittämistä.

Tai Elon Muskin ajatusmaailmaan kuuluu ilmainen maksuton WLAN joka toimii jokaisessa Maailman kolkassa, mutta sitten tietenkin jonkun pitää ostaa nuo laitteet. Eli siksi tällainen ajattelu on nykymaailmassa jotenkin pannassa. Toki kännyköiden avulla voidaan välttää turhaa matkustusta, ja esimerkiksi jossain kehitysmaissa missä eroosio tuhoaa maata, voisi olla käytössä viestipalvelu, jossa ihmisille kerrotaan että mistä he saavat vettä ja missä he voisivat yhdessä sitten tehdä ruokaa samalla nuotiolla, jotta tuo polttoaineen tarve saadaan vähenemään. 

Kuitenkin se että jos ihmiset eivät matkusta, niin se vähentää liikennevälineiden käyttöä sekä aiheuttaa työttömyyttä sen kautta. Kuitenkin etätyön sekä turhien matkojen välttäminen saa aikaan sen, että ilmaston lämpeneminen hidastuu. Se kuinka ekologinen vaihtoehto esimerkiksi juna on riippuu siitä, miten sitä liikuttava sähkö tuotetaan.  Kehitysmaissa ongelma on siinä, että ihmiset kuluttavat liikaa puuta, ja jos tuo puu saadaan korvattua esimerkiksi spriillä, jota voidaan valmistaa käymisreaktion avulla, niin silloin voidaan eroosiota ainakin hidastaa. 

Eli ehkä yksi tulevaisuuden malleista eroosion poistamiseksi olisi nyyttikestit, joissa tehdään yhteiset tulet ja sitten tuodaan ruoat yhdessä. Tuolloin voitaisiin käyttää esimerkiksi paraboli peiliä lämmön tuottamiseen, ja tuo toiminta voisi tapahtua pilvien yläpuolella, ja polttoaineena voisi tietenkin olla etanoli, jota voidaan tehdä pilaantuneista elintarvikkeista. Jos polttoaineena käytetään etanolia, niin tuli voidaan tuoda paikalle esimerkiksi soihdun muodossa, mikä sytytetään alueella missä ei ole pilviä eli vuoristossa. 

Jos ihminen on pilvien yläpuolella, niin siellä paistaa aina aurinko, joten sitä kautta ajatellen esimerkiksi aurinkovoimala kannattaa rakentaa pilivin yläpuolelle. Aurinkovoimasta voisi tulla myös noiden alueiden vientituote, eli tuolloin vettä hajotetaan elektrolyysillä vedyksi ja hapeksi, joita voidaan polttaa tavallisessa kaasuvoimalassa, ja tuolloin ei syntyisi ollenkaan muuta jätettä kuin vettä. Se kuinka ympäristöystävällistä vety on riippuu siitä miten sitä tuotetaan, mutta vetyä voidaan polttaa nykyiseen infrastruktuuriin perustuvissa voimaloissa. 

Markkinavoimat ovat jännittävä asia. Jos meistä kukaan ei osta mitään, niin silloin myös esimerkiksi kaupat menevät konkurssiin, ja meidän markkinoille antamamme rahat pitävät koneistoa pyörimässä, mutta lopulta meillä on jo kaikkea. Ja kun meillä on kaikkea, niin silloin tietenkin markkinoilta kuuluu tuolloin hätähuuto, koska jos kukaan ei kuluta mitään, niin se johtaa markkinoiden jumiutumiseen sekä talouden laskuun. Talous on asia mikä varmasti kiinnostaa ihmisiä, koska me jotka kulutamme tuotteita teemme talouden, ja sen takia jos ajatellaan esimerkiksi noususuhdannetta, niin silloin meidän pitäisi sitten kuluttaa aina vain lisää. 

Mutta kun me sitten lähdemme kuluttamaan, niin lopulta meidän kaappimme täyttyvät esimerkiksi kannettavista tietokoneista sekä myös kännyköistä ja tableteista. Kun kukaan ei enää viitsi päivittää esimerkiksi kännykkää, koska uusissa malleissa on vain niin sanottuja kosmeettisia parannuksia, eikä kukaan enää viitsi ostaa uusia ohjelmistoja, kun niitä vanhojakaan ei oikein ehdi käyttää, niin silloin puhutaan siitä, että markkinat tukkeutuvat. Sen jälkeen seuraa automaattisesti talouden alamäki, ja talouden mekanismit ovat aivan samat kaikkialla, oli kyseessä pienen valtion talous tai koko maailman laajuinen makrotalous. 

Jopa globaalissa taloudessa markkinat ennemmin tai myöhemmin tukkeutuvat, ja seuraa lama. Toki valtavan kokoisessa taloudessa lama seuraa myöhemmin kuin pienessä, mutta kun suuri kokonaisuus alkaa vajota, niin silloin sen pysäyttäminen on vaikeaa ellei jopa mahdotonta. Globaalissa ympäristössä ei enää toimi se malli missä toinen valtio tulee apuun, jos yhdellä alkaa mennä huonosti. Jos kaikilla valtioilla menee huonosti, niin silloin ei kenelläkään ole rahaa vakauttaa toisen valtion taloutta ostamalla sen valuuttaa.