Miksi YouTubeen ei suhtauduta kuin vanhanajan videofilmeihin?
Ennen vanhaan hyvään aikaan oli olemassa videoita, joihin oli merkitty ikäraja. Sen kautta vanhemmat tiesivät, minkä ikäisille tuo video oli suunnattu. Mutta samalla pitää muistuttaa siitä, että on olemassa vanhempia, joilla on tapana olla valvomatta sitä, mitä lapsi katsoo televisiosta tai mitä hän hankkii video liikkeestä. Itse muistan erään tapauksen kaukaa menneisyydestä, missä vanhemmat hankkivat yläasteella olevalle lapselleen kovaa väkivaltaa sisältäviä elokuvia kuten “Friday 13” yms. joiden ikäraja oli tuolloin merkitty K18.
Ehkä he ajattelivat tuolloin noiden elokuvien tuovan tuolle lapselleen kavereita, mutta kuitenkin mieleen tulee se, että jos lasten TV:n katselua ei valvota vanhempien toimesta, niin ikärajat eivät silloin merkitse yhtään mitään. Ja on olemassa vanhempia, joiden mielestä lapselle on hyvä hankkia kavereita sen kautta, että heillä saa tuijottaa väkivaltaa koko päivän.
YouTubeen pitäisi suhtautua kuin muihinkin videoihin sekä median kautta levitettävään materiaaliin, eli mihin on unohtunut se, että lasten katsomia videoita pitäisi valvoa? Jos ajatellaan että perheellä on tuhansia videoita jossain kaapissa, niin emme kai me jätä esimerkiksi väkivaltaa sekä kovaa pornoa sisältäviä kasetteja tai DVD-levyjä niin, että joku 7-10 vuotias saa niitä käsiinsä? Eli aina ennen tuollaiset kaapit suljettiin lukoilla, ja sen kautta valvottiin että lapset eivät näihin materiaaleihin päässeet käsiksi. Mutta nyt kun sitten edessä on YouTube, niin olemme ottaneet jostain syystä sellaisen kannan, että lapset voidaan jättää tietokoneen kanssa yksin nurkkaan.
Eli nyt sitten ei muisteta sitä, että myös Internetin aikana lasten katsomaa materiaalia pitää valvoa, ja mediaan tutustua samalla tavalla kuin aina ennenkin. Lasten kanssa pitää yhdessä katsoa kaikki materiaali, mitä he saavat käsiinsä, ja myös muistutettava siitä että kaikkea mitä edes lasten ohjelmissa näkyy ei tarvitse lähteä kokeilemaan. Samalla pitää muistaa se, että myös se että joidenkin lapsen kavereiden kotona ei esimerkiksi väkivaltaa sisältävään materiaaliin puututa pitää ottaa huomioon.
Omalta lapselta pitää myös välillä kysellä sitä mitä he esimerkiksi jonkun kaverin kotona oikeastaan tekevät? Eli tuijotetaanko siellä elokuvia missä veri ja suolenpätkät lentelevät? Joskus tuollaisen materiaalin levittäjä on ikään kuin vuokrannut omaa kotiaan elokuvateatteriksi, jossa hän pitää maksullisia esityksiä, eli tällaisesta asiasta kannattaa joskus varoittaa omaa lasta.
Ja jos niin on, niin silloin asiaan kannattaa hankkia selvyys eli siitä pitäisi puhua esimerkiksi koulukuraattorille, joka sitten ottaa yhteyttä muihin tarpeelliseksi katsomiinsa tahoihin. Kun näistä asioista keskustellaan kotona, niin silloin kannattaa luoda sellainen ilmapiiri että lapsi myös uskaltaa kertoa siitä, mitä hänen kavereidensa luona ehkä tapahtuu, ja samalla voi myös pyytää tätä lasta kutsumaan kavereita vierailulle, koska tuolloin myös itse pääsee näkemään sitä, että millaisessa seurassa oma jälkikasvu liikkuu, eli aina kannattaa myös sitä ajatella, että lapsi ei aina ehkä ole näköpiirissä. Tuolloin saattaa eteen tulla houkutuksia, joista sitten jälkikäteen tulee harmeja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.