Geoffrey Chaucer (n.1343-1400)
Geoffrey Chaucer ja Canterburyn tarinoita.
Geoffrey Chaucer (n.1343-1400) (1) oli yksi ensimmäisistä runoilijoista, jotka käyttivät englannin kieltä kirjoittaessaan kirjaansa. Huomioitavaa on se että Chaucer ei koskaan itseasiassa päättänyt teostaan, ja se saattaa liittyä hänen asemaansa Lontoon tullitarkastajana. Eli pelkäsikö hän kirjoittavansa jotain mitä ei olisi pitänyt kirjoittaa? Kun tuota “Canterburyn tarinoita”(2) ajattelee, niin siinä on muutama asia, mitä ehkä pitäisi tarkastella lähemmin. Kirjassa seurue tapaa toisensa ravintolassa nimeltään “Asetakki”, ja sitten seurueeseen kuuluu 11 ihmistä. “Asetakki” ei ehkä ole aivan niin tavallinen ravintola, kuin ihmiset uskovat. Tai ehkä jollain seurueesta on kuninkaallinen uniformutakki päällään, mikä takaa tietenkin loistavan palvelun jossain ravintolassa.
Tai oikeastaan 12, jos Chaucer on ollut yksi noista henkilöistä, ja kun tarina koskee pyhiinvaellusta erään pyhimyksen haudalle nimeltään Thomas Becket (1118-1170)(2), joka toimi aikoinaan Canterburyn arkkipiispana, ja joka surmattiin siksi, että hän riiteli kuninkaan kanssa, niin silloin mieleen tulee se, että pelkäsikö Chaucer saavansa syytteen jumalanpilkasta, tai ehkä hän huomasi jotain mitä ei olisi pitänyt huomata? Tai ehkä hän ei vain halunnut jatkaa kirjaa, koska pelkäsi että hänet tunnistetaan, tai ehkä hän ei viitsinyt kirjoittaa niitä uudelleen, eli tuolloin lähdetään siitä, että kyseiset henkilöt olivat nähneet nuo tarinat jossain kirjassa, jonka ehkä oli kirjoittanut eräs Geoffrey Chaucer-niminen runoilija, jolla sattui olemaan tullitarkastajan virka.
Saattaa olla niin, että tämä sukunimi “Chaucer” on oikeastaan salanimi, eli se on muunnos sanasta “Saucer”, mikä tarkoittaa englanniksi “lautasta”. Chaucerin henkilöllisyys on hyvin merkillinen, ja hänen väitetään olleen varakkaan kauppiaan poika, jolla oli suhteita kuninkaaseen. Ja kerran itse kuningas Edvard III maksoi hänestä pyydetyt lunnaat omista rahoistaan, kun Chaucer oli jäänyt vangiksi kesken sotaretken. Ja että kenen rahoista nuo lunnaat oli pitänyt maksaa, kun kaikki raha oli oikeastaan kuninkaan rahaa. Tuohon aikaan oli tapana, että sotaretken aikaan vangiksi jääneestä ritarista pyydettiin lunnaita, eli vastustaja saattoi ostaa oman sotilaansa vapaaksi.
“Asetakki” on siis Lontoossa olevat ravintola, josta nämä henkilöt aikovat lähteä 100 km päähän aivan yllättäen pyhiinvaellusta tekemään. Eli eikö heidän pitänyt sitten ollenkaan käydä kotonaan kertomassa tästä matkasta, jonka nykyihminen tekee vajaassa tunnissa, mutta tuolloin 1300-luvulla ei ollut autoja eikä aina edes hevosia, joten aika lyhyellä varoitusajalla tuo seurue päättää lähteä kävelemään kohti Canterburyn kaupunkia osoittaakseen kunnioitusta Thomas Bekettille, joka oli tehnyt jonkin teon, mikä oli tehnyt tuosta miehestä pyhimyksen. Pyhä Thomas Becket oli Canterburyn arkkipiispa, joka vastusti maallisen vallan puuttumista kirkon asioihin, ja hänet surmattiin ritarien toimesta.
Itse uskoisin että nuo ritarit olivat toimineet kuningas Henrik II määräyksestä, koska heitä ei pidätetty teostaan, ja tekonsa jälkeen he matkustivat Roomaan, missä Paavi määräsi heidät 14 vuodeksi ristiretkelle “Pyhään maahan”. Saattoi olla että paavi tarkoitti sitä, että tällaisten käskyjen noudattamista kannattaa vähän ajatella, koska Henrik II olisi voinut unohtaa antaneensa tuollaisen tehtävän. Eli tuollaista kirkonmiestä ei yleensä uskallettu tappaa ilman paavin suostumusta, ja ehkä kuningas myönsi antaneensa tämän käskyn.
Mutta kun lähdetään sitten ajattelemaan tuota matkaa kohti Canterburyn kaupunkia, mikä on tarkalleen 99,9 kilometrin päässä Lontoosta, niin itse kyllä mietin että miten paljon vapaa-aikaa tuolla seurueella oikeastaan oli? Nykyään ihminen ostaa bussilipun tässä tapauksessa, ja käy pienellä retkellä iltapäivän ratoksi, ja palaa kotiin illalla. Mutta tuolloin piti lähteä kävelemään tai omistaa hevonen. Eli oliko Chaucerin luomalla seurueella hevosia käytössään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.