Tutkijat huolissaan ilmiöstä Helsingin yliopistolla: (miksi nimenomaan) oikeistolaisten on vaikea puhua jostain asioista.

 Miksi nimenomaan oikeistolaisten on vaikea puhua jostain asioista?

Se mikä tekee joistakin asioista meille vaikeita on se, että niitä ei ole ennen käsitelty. On asioita, joista ei perinteisesti ole ennen puhuttu julkisesti. Eikä niistä ole puhuttu edes kenenkään kaveripiirissä, vaan tietyt asiat ovat olleet itsestäänselvyyksiä. Sitten kun ollaan tultu yliopistolle, niin itsestään selviä asioita onkin alettu kyseensalaistaa. Eli tuolloin kriittinen näkemys tarkoittaa sitä, että asiaa tarkastellaan ja sen kaikkia puolia sekä yksityiskohtia pyritään arvioimaan. Kriittinen ei ole siis kielteisen synonyymi, vaan se voidaan kiteyttää siten, että kriitinen ihminen uskaltaa kysyä, että miksi näin on? Tai mitä uutta on asiasta löytynyt, sekä sen että kuka oikeastaan mistäkin asiasta hyötyy? 

Helsingin Yliopistossa on lopulta herätty siihen, että jotkut asiat ovat toisille vaikeita. Ja ilmeisesti nimenomaan oikeistolaiset opiskelijat ovat jotenkin nostaneet tämän asian tutkijoiden tietoon. Eli miksi nimenomaan oikeistolaisuus korostuu siinä, että joidenkin on vaikea puhua jostain asioista? Meillä kaikilla on aina ollut jonkinlainen kasvatus, sekä näkemys siitä että mikä on oikea ja mikä on väärä. Meillä kaikilla on ollut myös jonkinlaisia vivahde-eroja siitä mikä on oikeaa ja mikä on väärää.

Eli jollekin tietyt asiat kuten seksuaalinen suuntautuminen tai joku muu asia on ollut vähän vaikea puheenaihe, mutta kuitenkin meitä kaikkia on opetettu niin, että myös vaikeista asioista pitää uskaltaa tai voida puhua, vaikka nuo asiat eivät itseä mitenkään muuten kosketa, kuin että itse en jotain asiaa tee. Kuitenkin me olemme törmänneet uuteen asiaan, eli sellaiseen asenteeseen, jonka mukaan itselle vaikeaa asiaa ei saa ollenkaan käsitellä. Eli jos itse olisin jotain mieltä asiasta, jota toinen ei voisi hyväksyä, niin hänen kohdallaan riittäisi se, että hän vain sanoisi olevansa eri mieltä. 

Se että kuuntelemme toisen mielipiteitä sekä samalla myös hänen esittämiään argumentteja ei tarkoita että olemme valmiit hyväksymään kaikki toisen ajatukset. Mutta silti hänellä on oikeus esittää nuo mielipiteet meille, ja vastavuoroisesti meillä on oikeus esittää omat mielipiteemme sekä argumenttimme vastapuolelle. 

Ja jos joku on sitten eri mieltä tämän toisen henkilön kanssa, niin sitä ei kenenkään tarvitse kuunnella. Eli vain yhdellä ihmisellä on tuolloin oikeus ilmaista mielipiteensä. Ja jos joku on tuon ihmisen mielipidettä vastaan, eli hänellä on eriävä mielipide, niin silloin tuon yhden ihmisen mielipide saadaan vaientaa henkisellä tai fyysisellä väkivallalla. Minulla on oikeus mielipiteeseeni samalla tavalla kuin kaikilla muillakin ihmisillä, on asia jonka pitäisi olla täysin selvä kaikille. Mutta samalla myös muilla on oikeus ilmaista mielipiteensä asioista.

Opetustilanteissa joudutaan aina toisinaan tilanteeseen, mikä koetaan vaikeaksi jollain tasolla. Eli meille on ehkä joskus 40 vuotta sitten opetettu jotain asioita, ja nyt tiedon kasvaessa sekä havaintolaitteiden kehittyessä olemme kohdanneet asioita, joiden olemassaolosta emme ennen tienneet mitään. Mutta nyt kun nuo asiat ovat meidän tiedossamme, niin voimme joutua rakentamaan koko ajatusmallin sekä arvomaailmamme uudestaan. Eli ehkä ymmärrämme että joku asia vain ei ole niin kuin olemme uskoneet niiden olevan. Me voimme hyväksyä tämän uuden tiedon, tai sitten kävellä ulos tuosta tilanteesta, ja sitten sanoa, että meidän ei ole tarve kuunnella. 

Eli kukaan ei varmaan ole täysin samaa mieltä kaikista asioista, mitä me kohtaamme. Kun puhutaan sitten siitä, että mikä tekee joistakin asioista oikeistolaisille vaikeita, niin silloin me voimme kuitenkin aina kysyä, että mikä tekee henkilöstä oikeistolaisen tai vasemmistolaisen? Eli kannattaako vasemmistolainen ehkä jotain muuta talousmallia kuin oikeistolainen, vai riittääkö se että äänestää vasemmistoliittoa tai kokoomusta asettamaan ihmisen jollekin poliittiselle kartalle. Vai riittääkö sitten se, että henkilö itse asemoi itsensä johonkin kohtaan poliittista karttaa? 

Meidän uusi ongelmamme on informaatiotulva. Eli me emme ehkä ehdi ajatella mitä kirjoitamme tai muuten vastaamme, kun kommentoimme asiaa. Samoin pelko reaktiosta saa meidät harjoittamaan itsesensuuria. Vaikka Internet on avannut meille maailmaa uudella tavalla, niin se on tarjonnut meille uskomattoman mahdollisuuden harjoittaa Woke kulttuuria, jossa keskusteluista valitaan vain ne palat, jotka sattuvat milloinkin sopimaan siihen kuvaan, jota haluamme vaalia. 

Tuolloin me voimme asioita sen tarkemmin ajattelematta estää kaikkia ihmisiä kertomasta kantaansa johonkin asiaan meille itsellemme yksinkertaisesti vain estämällä hänet. Jos naama ei miellytä, niin voimme painaa "estä tämä henkilö"-nappia. Ja niin voimme ympäröidä itsemme ihmisillä joiden mielipiteet tukevat kaikissa asioissa omiamme. 

Ehkä me pelkäämme sitä, että jos emme ole kaikissa asioissa enemmistön kanssa samaa mieltä, niin kaveripiirimme alkaa pienentyä. 

Jos ajatellaan sitä, että esimerkiksi vanhempien tulot sekä asuinpaikka saavat aikaan ilmiön, jossa henkilölle on vaikeaa käsitellä joitakin asioita, niin se voisi selittää sen, miksi joku ihminen ei voi hyväksyä toisten mielipiteitä, tai oikeastaan kyseinen henkilö ei kykene hyväksymään toisen oikeutta esittää mielipiteitään, niin johtuuko se siitä, että tämä henkilö noudattaa oikeuttaan valita kaltaistaan seuraa? Siis me kaikki ihmiset valitsemme sellaista seuraa, jonka seurassa me koemme olevamme hyväskyttyjä, ja jotka ilmaisevat ajatuksia meitä miellyttävällä tavalla. Eli lyhyesti sanottuna olemme siis laumaeläimiä, jotka hakeutuvat itsensä kaltaisten seuraan. 

Se mikä sitten liittyy olenaisena osana tähän nykyisin vallalla olevaan keskusteluun on se, että vastaukset annetaan suoraan ajattelematta asiaa sen syvällisemmin. Samoin se että jos ihmisen mielipiteet eivät ole aivan sitä, mitä itse sattuu ajattelemaan saa aikaan vihareaktion. Eli jos ihminen ei ole toisen kanssa täysin samaa mieltä, niin seurauksena on jopa uhkailua sekä raivoreaktio. Itse olen joskus miettinyt sitä, että onko tuollainen ihmiminen joka suoraan vastaa toisen mielipiteeseen vihalla ja uhkaa hakata eri mieltä olevat vähintään vihanneksen tasolle oikeastaan sellainen, jonka jokainen pyyntö ja käsky on toteutettu viimeistä piirtoa myöten. Eli hän olisi ihminen joka on tottunut käskemään muita. 

Johtuuko esimerkiksi viha siitä että joku on toista mieltä kuin toinen siitä, että henkilö on aina saanut tahtonsa läpi? Eli jos esimerkiksi vasemmisto ja oikeisto määritellään tulojen sekä henkilökohtaisen työ- ja yksityiselmään kuuluvan aseman kuten työnjohtajuuden perusteella, niin silloin voidaan ajatella että vasemmistolaiset ovat alaisina joutuneet kohtaamaan henkilöitä, joiden tapaa puhua tai käyttäytyä he eivät ehkä itse jäljittelisi, tai joiden arvomaailmaa he eivät voisi ehkä hyväksyä. 

Kuitenkin jos he ovat palveluita tai tuotteita myyneet, niin heidän pitää tuo tuote tai palvelu antaa, vaikka se ei heitä itseään miellytä. Eli tuolloin alaisen pitää antaa enemmän periksi omista periaatteistaan kuin johtajan. Kun ihminen on tarpeeksi korkeassa asemassa, niin hän voi suoraan poistaa näköpiiristään kaikki muut kuin ne, joilla on häntä miellyttävä arvomaailma. Eli alainen joutuu jo nuorena näkemään asioita, joita kohtaan hänellä saattaa olla inho, mutta hän jotuu vain inhonsa nielemään. 

Kukaan lähiöissä eli kerrostaloissa kasvanut ei voisi suoraan uhkailla tai poistaa esimerkiksi ulkomaalaistaustaisia henkilöitä kotipihaltaan tai poistaa ihmisiä, joilla on erilainen seksuaalinen suuntautuminen kuin hänellä yhtään mistään. Ihminen joka asuu omakotitalossa on paljon eristyneempi, jos hän niin haluaa. Hän voi poistaa pihaltaan kaikki asiat, jotka eivät häntä miellytä. 

Mutta sitten tässä lopussa voisin sanoa sen, että jos ihminen on kovin kärkäs kirjoittamaan niitä "värikkäitä mielipiteitä", tai mielipiteet muuten ovat kovin jyrkkiä, niin se voi aiheuttaa jossain tapauksissa ongelmia. Jos ihminen ilmoittaa mielipiteensä kovin jyrkin sanakääntein, niin se saattaa aiheuttaa ankkuroitumista vanhentuneeseen tietoon. Uusi tieto saattaa sitten aiheuttaa tilanteen, missä seurauksena on ehkä jopa kasvojen menetys. 

https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000010144049.html

Kaikki yhtiöt ja ihmiset eivät tee samaa työtä.

  

Kuva: Kuntarekry

Palkansaajien keskusliitot ovat laajamittaisesti lakossa tänä keväänä, kun työelämän uudistukset tai palkansaajien asemaa heikennetään. Kun Riikka Purra on sanonut, että esimerkiksi Perussuomalaiset ovat olleet palkansaajien keskuudessa suosituin puolue, niin totta kai Suomen tietotoimisto julkaisi gallupin, kuinka paljon taas kerran perussuomalaiset ovat kasvattaneet äänimääräänsä. Ja tällä kerralla mukana olivat kaikki suomalaiset. No tämä nyt varmaan osoittaa sen, että Orpon hallitus voi nauttia kansan enemmistön suosiota. No enää ei kuitenkaan puhuttu palksansaajien enemmistön suosiosta. Eikä tuossa gallupissa enää ollut niitä kuuluisia palkkeja, jotka koristivat YLE:n kotisivujen yläosaa koko Sanna Marinin hallituksen alkutaipaleen ajan. 

Kun sitten puhutaan esimerkiksi työstä, niin silloin me kohtaamme sellaisen omituisen asian, että esimerkiksi palkansaajat niputetaan yhteen. Eli esimerkiksi palkansaajia, jotka tekevät raskasta tai keskiraskasta työtä verrataan toimistotyöntekijöihin. Samoin työnantajia ei juurikaan erotella esimerkiksi yhtiön koon, toimialan tai sijainnin suhteen.

Lehdistö on tietenkin aina listannut toimialoja, joista löytyy töitä. Ja kansan kestosuosikki on varmasti hoito- ja hoiva-ala. Tuolta alalta löytyy töitä. Tai oikeastaan monet noista ilmoitetuista työpaikoista ovat oikeasti määrä-aikaisia vuokratyöpaikkoja, joiden ilmoittajat ovat työvoiman välitysyhtiöitä. Eli niistä voisi saada töitä, mutta tietenkin se vaatii työhaastattelua. Ja mikään ilmoitus ei enää takaa sitä, että töitä on oikeasti edes luvassa. Kun esimerkiksi puhutaan hoiva-alan yrityksistä, niin silloin työvoimapalvelut haluavat varmasti, että heillä olisi paljon tarjokkaita, joista tuo hoiva-alan asiakas-yritys voi valita mieleisensä. 

Eli jos katsotaan sitä, että palkansaajat ovat kaikki erilaisessa asemassa sen mukaan mitä he tekevät, tai että pienen sekä keskisuuren yrityksen asema neuvotteluissa on hiukan eri, kuin suurten sekä tunnettujen, jopa kymmeniä tuhansia ihmisiä työllistävien yritysten asema, niin esimekiksi paikallinen eli yrityskohtainen sopiminen varmaan suosii sellaisia suuria työnantajia, joilla on suuri tunnettavuus sekä verkostot joiden kautta ne voivat värvätä korvaavaa työvoimaa.

Tällainen kehitys tietenkin johtaa kaikkien toimialojen keskittymiseen. Ja kun pienet yritykset kuolevat, niin silloin kilpailu vähenee. Tämän kehityksen voimme huomata esimerkiksi autokorjaamoissa. Autojen huolto on siirtynyt merkittävältä merkkiliikkaiden käsiin, ja huoltoasemien korjaamohallit ovat muuttuneet pesulinjoiksi. Keskittyminen on nähtävissä kaikilla aloilla, ja se tarkoittaa sitä että kilpailu vähenee, mikä nostaa hintoja. 

Se mitä ihminen tekee työpaikalla on myös tärkeä asia. On paljon ihmisiä jotka työskentelevät esimerkiksi näennäisesti raskaalla sekä rasittavalla alalla. Mutta toki esimerkiksi joissakin yhtiöissä eivät työnjohtajat tee oikeastaan mitään muuta kuin valvovat muiden työtä. Eli karrikoiden nuo henkilöt seisovat vieressä, ja kertovat muille mitä näiden pitäisi tehdä. Tuolloin ei kyllä pääse hiki tulemaan missään työpaikassa. 

Se kuinka paljon aikaa työpaikalla käytetään ei ole itseisarvo. Se että aika pitäisi käyttää tuottavaan työhön on aivan eri asia, kuin se että työpaikalla nyt vain vietetään aikaa. 

Se miten paljon aikaa yhtiön työntekijä viettää työpaikalla ei ole sama asia, kuin kuinka paljon aikaa yhtiön työntekijä käyttää tuottavaan työhön. Eli jos työntekijä seisoskelee puoli päivää kahvitauolla tai pitää tupakkataukoja jatkuvasti, niin se ei varmaan ole tuottavaa työtä. Siis aika jonka henkilö viettää kahvikupin ääressä tai vessassa käyttäen sosiaalista mediaa ei ole sitä aikaa, joka tuo yhtiölle sen tarvitsemia tuloja. Samoin puoli päivää krapulassa tärisevä työntekijä ei ole se, mitä voidaan kutsua tuottavaksi työntekijäksi. 

Varsinkin palvelu- ja matkailualan yrityksille voi lakko, joka sattuu esimerkiksi hiihtolomien aikaan olla hyvinkin tuhoisa. Nimittäin varsinkin pohjoisen tunturihotelleille hiihtolomat ovat sitä suurten varausten aikaa, jolloin käyttökatetta kasvatetaan. Ja jos tuo huonevarausten määrä jää alhaiseksi, koska liikennevälineet eivät kulje, niin se vaikuttaa todella paljon koko vuoden tuloihin. Ja varsikin alueella jossa koko yritystoiminta pyörii tullaisen toimijan ympärillä, voi tällainen toiminta kaataa hyvin suuren määrän ihmisiä työllistäviä yrityksiä. 

Mutta kaikkein tuhoisin tapaus on sellainen työntekijä, joka ei sovi tehtäviinsä. Kun ihminen hankkii hotellihuonetta ja tulee asiakkaaksi johonkin hotelliin, niin hän varmaan odottaa saavansa tietynlaista palvelua. Eli jos palvelualalle sattuu tulemaan vääriä ihmisiä, niin se tietenkin tarkoittaa sitä, että sen kokee esimerkiksi hotellin asiakas, jolle käydään tiuskimassa tai jonka annokset kaadetaan syliin. Siis ikävä kyllä jokainen maailman hotelliasaiakas, mukaan lukien toimitusjohtajat ei häiritse hotellien työntekijöitä seksuaalisesti tai lähmi sihteriään edes pikkujouluissa, jolloin häntä voidaan syyttää seksuaalisesta häirinnästä. Tuollaisessa tapauksessa saattavat yhtiön sisäiset asiat kuten huonosti yhteen sopivat henkilökemiat liittyä huonoon käytökseen. 

Jos yhtiöllä on kuukausien ajan sama ilmoitus jossain mediassa, niin se voi kertoa siitä että kukaan ei hae tuota työpaikkaa. Tai sitten se voi kertoa siitä, että työ on hiukan vaikeaa, eli siihen ei löydy päteviä hakijoita. Kuitenkin se mikä saattaa estää hakijoita hakeutumasta tuohon yritykseen saattaa olla huono työilmapiiri. Eli jossain tapauksessa myös se, että yhtiön sisällä eivät henkilökemiat toimi saattavat vaikuttaa esimerkiksi myös asiakaspalveluun sekä värväysmahdollisuuksiin. Mikäli yhtiö saa huonon maineen, niin silloin se kohtaa myös rekrytointivaikeuksia. 

Yrityksen liikevoitto ei suoraan kerro, miten monta ihmistä se työllistää. Se että yritys tekee voittoa ja rahaa ei tarkoita suoraan, että se työllistää kovin montaa ihmistä. Asianajotoimistot sekä insinööritoimistot eivätkä sijoitusyhtiöt eivät ole mitään kovin suuria työllistäjiä, vaikka ne saattavat tehdä muuten suuria voittoja. Eikä nykyisen automaation aikaan mikään takaa sitä, että vaikka yhtöillä olisi suuret hallit, että se työllistäisi yhtään ketään. Tai jos työpaikka vaatii korkeaa tai epätavallista ammattitaitoa kuten kaivokset vaativat, niin se ei tarkoita että se työllistäisi yhtään paikallista henkilöä, vaan tuolloin työvoima tulee muualta, ja alkuperäiset ihmiset jäävät edelleen työttömiksi. 

Pienen ja keskisuuren yrityksen ongelmana on aina työvoiman saanti. Jos esimerkiksi jossain Äkäslompolossa sijaitsevan konepajan eläkkelle jäävä ammattikoulutettu asentaja halutaan korvata uudella asentajalla, niin tälle uudelle asentajalle pitää tietenkin löytyä asunto. Ja tuollainen asia tekee työn vastaanottamisesta vaikean, varsinkin jos tuon asentajan pitäisi siirtyä etelästä eli pääkaupunkiseudulta  kohti pohjoista. Eli onko sitten asuntoa tarjolla tuollaiselle muuttajalle, joka lähtee Helsingistä kohti Äkäslompoloa huoltamaan moottorikelkkoja. 

TikTokin takaa paljastui Kiinan viranomainen

Kiinassa yksikään nettipalvelu ei toimi ilman viranomaisten lupaa. Se että Kiinan viranomaiset valvovat kaikkea mitä TikTokissa julkaistaan ei pitäisi olla kenellekään mikään yllätys. On jopa epäilty että TikTokin takana on oikeasti Kiinan kansanarmeija tai poliisi, jolle tuollainen kanava on oiva valvontatyökalu. Ylipäätään sosiaalinen media on loistava paikka kalastella tietoja, joiden oletetaan voivan hyödyttää esimerkiksi puolustusteollisuuden tuotteiden kehitystä. Samoin esimerkiksi asekehityksen sekä erilaisten maanpuolustuksen kannalta tärkeiden tietojen kanssa työskentelevät voivat olla sellaisia kohteita, joita etsitään sosiaalisen median avulla. 

Vaikka joku kaukainen Suomi saattaa tuntua jotenkin absurdilta kohteelta Kiinan tiedustelulle, niin esimerkiksi Lockheed-Martin  F-35 Lightning II-hävittäjien tekniset ominaisuudet sekä tekoälyn, merenkulkuteknologian ja virustorjunnan kaltaiset tuotteet varmasti kiinnostavat myös Kiinan viranomaisia. Samoin Kiinan viranomaiset voivat urkkia tietoja, joita ne voivat vaihtaa esimerkiksi Venäjän viranomaisten kanssa. 

Kiinan viranomaiset ovat muuttaneet kyseisen sosiaalisen median kanavan tiedustelu- ja  valvontatyökaluksi, jolla ne paljastavat esimerkiksi valtion vastaisia mielipiteitä. Samoin TikTokissa julkaistuista videoista etsitään mielenkiintoisia kohteita, eli ihmisiä, joita tiedusteluviranomaiset voivat lähestyä. TikTok on myös valvontaväline, jolla Kiinan viranomaiset valvovat ulkomailla opiskelevien henkilöiden yhteydenpitoa. 

Kiinan valtio pitää tarkoin kirjaa siitä, mitä ulkomailla opiskelevat opiskelijat puhuvat, ja millaisia suhteita he solmivat. Ulkomailla opiskelun tarkoitus on hankkia Kiinalle tietotaitoa, jota se voi hyödyntää esimerkiksi asekehityksessä, mutta samalla sen tarkoitus on myös seuloa niitä, joista myöhemmin tehdään virkamies- ja puolue-eliittiin kuuluvia. 

Kiina on yksi maailman autotarisimmista valtioista. Siellä viranomaiskontrolli ylitetään koko yhteiskuntaan, ja Kiinan kansantasavallan viranomaiset valvovat kaikkea nettiliikennettä erittäin tarkasti, eikä yhtään valtion vastaista mielipidettä ole lupa esittää. Tätä taustaa vasten voidaan aivan hyvin olettaa, että se että TikTokilla olisi yhteyksiä Kiinan viranomaisiin olisi pitänyt olla tiedossa. 

Siis se että TikTok ei luovuta tietoja esimerkiksi NSAlle ei takaa sitä että se ei luovuttaisi tietoja esimerkiksi juuri Kiinan poliisille tai Kiinan kansanarmeijalla. Kiinassa ei yksikään yritys ei toimi, ellei se antaisi Kiinan kansanpoliisin sekä kansanarmeijan valvoa sitä, mitä sen alustoilla puhutaan. Jos Kiinan viranomaisilla ei tätä oikeutta ole, niin silloin napsahtaa nettipiuha hyvin nopeasti kiinni. 

Kiinan viranomaisten toiminta on paljon järeämpää kuin jonkun NSAn. He eivät esimerkiksi tarvise samanlaisia lupia kuin länsimaiset kollegansa. Tuossa maassa sosiaalista mediaa hyödynnetään opposition paikallistamisessa sekä erilaisissa provokaatioissa. Tuolloin kansanarmeijan työntekijät esimerkiksi saattavat esiintyä opposition edustajina, ja jos tuohon ansaan sattuu joku lankeamaan, niin seurauksena voi olla lähete hiilikaivoksiin. 

Yksi syy siihen miksi Kiina lähettää mielellään opiskelijoita ulkomaille on se, että heidän "poliittinen kelpoisuutensa" voidaan varmistaa. Noista ulkomaille lähetettävistä opiskelijoista valitaan myöhemmin virkamies- ja puolue-eliitti. Joten muutamasta kuukaudesta muutamaan vuoteen kestävä oleskelu ulkomailla antaa viranomaisille mahdollisuuden testata noiden henkilöiden lojaalisuutta, sekä esimerkiksi haastatella heidän omaisiaan. Ja jos sitten TikTokiin sattuu joku kirjoittamaan jotain, mitä kansanpoliisi ei halua, niin pidätys voidaan suorittaa huomaamattomasti lentokentällä, kun tuo onneton sattuu kotiin palaamaan. 

https://www.verkkouutiset.fi/a/tiedustelu-tiktokin-takaa-paljastui-yhteys-kiinan-viranomaisiin/#c693d80c

Yhteiset säännöt eivät aina huomioi yksilöitä.

 

 

Sanotaan että yleiset säännöt eivät muka koske joitain ihmisiä. No ehkä tuollaisten väitteiden esittäjä sitten hiukan yksilöi sitä, mitkä säännöt eivät muka koske joitain ihmisiä, sekä tietenkin olisi mukavaa jos henkilö vielä kertoisi, että mitä henkilöitä eivät säännöt koske? Jos joku on ikään kuin vapautettu yleisten sääntöjen noudattamisesta, niin silloin tietenkin pitää tuollainen vapautus perustella. Esimerkiksi jakeluauto saa ajaa bussikaistaa siksi, että se tekee liikenteestä sujuvampaa. 

Mutta sitten tietenkin olisi hyvä määritellä konteksti tai tausta, jota varten joku sääntö on tehty. Esimerkiksi kerrostaloissa meidän pitää huomioida se, että toisen taloyhtiön säännöt on tehnyt toisen taloyhtiön asukkaiden joukko, ja se että me toisen taloyhtiön asukkaat ryhdymme noudattamaan tuota toisen taloyhtiön asukkaiden hyväksi näkemää mallia vaatii tietenkin sen, että asiasta pidetään yhtiökokous. Eli mitään toisen joukon malleja ei voida suoraan siirtää mihinkään toiseen joukkoon. 

Yleisten sääntöjen ongelma on siinä, että aina on yksi joka jostain syystä joko kokee itse nuo säännöt ikäviksi tai toimimattomiksi. Eli mitkään yleiset säännöt eivät ota huomioon jokaista toimijaa, ja mitä suurempia kokonaisuuksia yhteiset säännöt koskevat, sitä suurempi joukko ihmisiä jää sellaiseen asemaan, että heitä ei voida tai edes haluta ottaa huomioon. Kun puhutaan taloyhtiöistä, niin me kaikki olemme kohdanneet tilanteita, joita voimme sanoa jopa syrjinnäksi. Taloyhtiöiden äänivaltaisten jäsenten määrä ei ole ehkä oikeasti sidoksissa asukkaiden määrään. Ja tietenkin jos lähdetään asiaa käsittelemään valtiollisella tasolla, niin silloin me kohtaamme tilanteen, jossa sääntöjä on entistä vaikeampi sovittaa kaikille mieleiseksi, ja se kaikille mieleisin asia ei ehkä ole paras asia. 

Suomessa on sellainen malli että vain täysivaltaiset kansalaiset äänestävät. Ja äänestyksen tulos, olipa se valtiollisten vaalien tulos tai taloyhtiöiden äänestyksen tulos on oikeasti niiden mielestä hyvä, jotka sitä päätöstä ovat halunneet tehdä. Eli vain kokoukseen saapuneet ovat äänivaltaisia, jos ei sitten jotain muita lappuja jaeta. Ja noihin kokouksiin saapuu usein vain sellaisia henkilöitä, jotka ovat aktiivisia ottamaan kantaa taloyhtiön asioihin. Eli taloyhtiön vaaleja voidaan sikäli verrata valtiollisiin vaaleihin, että niissä oma aktiivisuus ratkaisee. 

Ihminen voi joko lähteä äänestämään uurnalle tai ennakkoon, tai hän voi lähteä mukaan politiikkaan. Samalla tavalla ihminen voi joko käydä kerran vuodessa taloyhtiön yhtiökokouksessa, tai sitten hän voi mennä mukaan taloyhtiön hallitukseen. Tuolla hallituksessa kuitenkin vallitsee demokratia. Taloyhtiön hallituksen tai maan hallituksen jäsenyys eli ministerin työ ei tarkoita sitä, että henkilö saisi yhtään omaa tai itselleen tärkeää asiaa läpi. 

Se mikä sitten aktivoi sen että haluaako ihminen vaikuttaa esimerkiksi taloyhtiön valintoihin saattaa olla joku ikävä kokemus. Samoin se haluaako ihminen julkaista mielipiteitään silläkin ehdolla, että hänet lytätään maan rakoon on jokaisen oma asia. Mutta varmaan joku kipinä on ollut kaikilla, jotka haluavat kirjoitella internetiin silläkin uhalla, että heiltä ei kukaan asiasta muista kysyä. 

Yhteisten päätösten ongelma on se, että ne on tehty huomioimaan enemmistön tahto. Tuo enemmistö on se joukko, joka käyttää äänivaltaa. Eli se on niin sanottua demokratiaa. Kuitenkaan ei ole mukavaa olla se vähemmistö, jota ei äänestys ja sen tulos huomioinut. 

Korpilampi-Seminaari ja yhteiskuntasopimus.

 

Tämän hetken hyvinvointivaltion malli luotiin Korpilampi-Seminaarissa, josta jatkossa käytän nimeä "Korpilammen kokous" vuonna 1977. Tuolloin solmittiin yhteiskuntasopimus, jota ehkä pitäisi päivittää. Ongelma on siinä, että kukaan ei halua luopua saavutetuista eduista. Ja tällä hetkellä  hallitusta syytetään sanelupolitiikasta ja siitä, että hallitus leikkaa väärältä puolelta, eli pienipalkkaisia ihmisiä verotetaan enemmän, ja suurituloisten verotusta kevennetään. Tuo näkemys tuo lakkoja pitkin kevättä. Ja puhutaan jopa tuon hyvinvointivaltion alasajosta. Kuitenkin hyvinvointivaltion ongelma on se, että sitä ei nähdä kokonaisuutena. Vaan jokainen asia käydään läpi ikään kuin sektori kerrallaan, eikä silloin voida muodostaa kokonaiskuvaa yhteiskunnasta, jota alkaa vaivata esimerkiksi tuloerojen kasvu. 

Hyvinvointivaltio nähdään usein pelkkänä sairaanhoitona. Tässä hiukan yksipuolisessa mallissa riittää e että sairaaloissa on tarpeeksi työntekijöitä riittää siihen, että kansamme voi hyvin. Eli tämä näkökulma, jossa keskiössä on terveydenhoito ja lähinnä fyysisten sairauksien hoito ei ole ainakaan kaikille tuonut koskaan hyvinvointia. Hyvinvointi on kokonaisuus mihin kuuluvat aineelliset, mutta myös henkiset asiat kuten sosiaaliset suhteet sekä henkinen hyvinvointi. Myös oikeusturva sekä muutkin kuin vain ambulanssipalvelut ovat asioita, jotka kuuluvat hyvinvointiin. Samoin se että ihminen kokee olevansa turvassa valtiossa ovat asioita, joita pidetään itsestään selvinä, mutta osataanko esimerkiksi kadulla koettavaa tuvallisuutta samaistaa hyvinvointivaltioon? 

Kun puhutaan hyvinvointivaltion alasajosta, niin sitä perustellaan rahan puutteella. Mutta jos sitten ajatellaan rahaa ja sitä mitä rahalla saadaan, niin silloin meidän pitää kyllä miettiä sitä, että onko rahan tarkoitus se, että perustetaan lyhytkestoisia kokeiluja, joista voidaan saada hyviä tuloksia. Kuitenkin nuo kokeilut ovat jossain tapauksissa jääneet kokeiluiksi, eikä niiden tuloksia jotka ehkä ovat hiukan vaatimattoman näköisiä ole pidetty vakuuttavina. Mutta jos uusi malli on parempi kuin vanha, niin tietenkin silloin pitää uuden mallin mukaan jatkaa. 

Kuitenkin jos ajatellaan että esimerkiksi IPS malli mielenterveystyössä on tuonut 55% prosentille malliin otetuille pysyvän työpaikan vapailta työmarkkinoilta, niin mitkä ovat olleet IPS-mallin edeltäjien tilanne? Eli olisi mukava tietää mikä on uuden mallin teho verrattuna aiempiin malleihin?

Saattaa olla että taloutemme liukuminen tähän tilaan, missä se on nykyisin alkoi jo välirauhan aikaan, jolloin Suomi valmisti suuren joukon sotakorvaustuotteita Neuvostoliitolle. Tuolloin syntyi kuva suomalaisen työn laadusta ja korkeasta osaamisesta. Tietenkin nuo tuotteet mitä suomessa valmistettiin olivat korkealaatuisia Neuvostoliiton omaan teollisuuteen sekä Neuvostoliiton omiin tuotteisiin nähden. Ja nuo tuotteet kuten paperi sekä metalliteollisuus muodostivat jatkossa sen tuoteperheen ytimen, jota tarjottiin Neuvostoliittoon. Sitten tietenkin transitoliikenne toi muitakin tuotteita, joita voitiin myydä Neuvostoliittoon, mutta niitä koski tietenkin viennin valvonta. Eli laivat, hissit sekä paperikoneet olivat niitä kotimaisia tuotteita, joita myytiin tuonne idän ihmemaahan. 

Joten suomalaisia tuotteita haluttiin tietenkin hankkia Neuvostoliitosta, jossa länsimaiset tuotteet olivat luksusta. Suomalaisten tuotteiden hyvä maine sekä puolueettomuus, joka tarkoitti Neuvostoliiton mielistelyä loivat sellaisen tilanteen, että asemamme oli ainutlaatuinen. Se että meillä oli periaatteessa hyvät suhteet länteen sekä itään saivat aikaan sen, että maamme oli tärkeä transito eli kauttakulku liikenteen kohta Neuvostoliittoon, joka takasi talouden kasvun. 

Koko yhteiskuntamme oli siis periaatteessa sidottu tilanteeseen, jota ei enää Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen ollut. Ja nyt kun Venäjä on pakotelistalla, niin jos me myymme tuotteita tuohon maahan, niin silloin saattaa käydä niin, että nuo pakotteet eskaloituvat eli laajenevat myös meidän Suomeemme. 

Eli meillä meni hyvin silloinkin kuin muilla meni huonosti, ja taloutemme nojasi pitkälti Neuvostoliittoon sekä jatkuvaan talouskasvuun, jonka oletettiin jatkuvan loputtomasti. Ja nyt tällä hetkellä varsinkin kirjoituspaperin kysyntä on laskemassa. Samoin metalliteollisuuden tuotteille kuten laivoille on tullut kovaa kilpailua, ja Suomi joutuu nykyään kilpailemaan esimerkiksi Kiinan telakoiden kanssa samoista tilauksista. 

Korpilammen sopimusta on kritisoitu "liian palkansaaja keskeiseksi", Eli Korpilammen malli ei tarpeeksi motivoi pitämään ammattitaitoa tai työkykyä yllä, jos henkilö putoaa pois työelämästä. Tuolloin seurasi usein se, että henkilö sai kelalta rahallista tukea. Mutta esimerkiksi hänen menetetyt työtoverinsa vaihtuivat yksinäisyyteen. Ja lopulta seuraa sitten lähdettiin etsimään ravintolasta. Seurasi työkyvyn katoaminen sekä alkoholisoituminen. Joutuessaan eläkkeelle ei henkilö ennen edes päässyt työelämään ja hän säilyi yhteiskunnan elätettävänä. Samoin sitä on kritisoitu siitä, että se ei ota huomioon yritysten koosta sekä toimialasta johtuvia eroja. 

Tuolloin luotiin sitten vuonna 1977, jossa vahvistettiin niin sanottu yhteiskuntasopimus. Tuo sopimus solmittiin pääministeri Kalevi Sorsan johdolla Korpilammen hotellissa. Kyseiseen sopimukseen kuului niin sanottu kolmikanta. Tuolloin sovittiin että työmarkkinoita koskevat päätökset tehdään kolmen sopijapuolen kesken. Nuo sopijapuolet ovat: 

1) Hallitus 

2) Työnantajat

3) Työntekijät

Kolmikantaa on joskus kritisoitu siitä että se ei ota huomioon esimerkiksi yritysten välisiä eroja. Esimerkiksi suurten, kymmeniä tuhansia ihmisiä työllistävän yrityksen etu ei välttämättä ole sama kuin pienen ja keskisuuren yritysten etu. Eikä kolmikanta ota tarpeeksi hyvin huomioon esimerkiksi vienti- ja kotimaan markkinoille keskittyvien yritysten etuja.

Samoin tuota Korpilammen sopimusta on joskus kritisoitu siitä, että se ei huomioi sellaisia ihmisiä, jotka ovat pudonneet pois työelämästä. Eli heille ei ole tarjolla kuin keppiä. Tietenkin on olemassa erilaisia sosiaalipuolen tukia, mutta ne ovat lähinnä rahaa sekä vaatteita. Eli niissä ei huomioida mitenkään esimerkiksi henkilön sosiaalisia tarpeita. Tai tarvetta pitää ammattitaitoa yllä. 

Korpilammen sopimukseen kuului myös esimerkiksi käsite hyvinvointivaltiosta. Se mikä hyvinvointivaltiossa on ongelmallista on se, että hyvinvointivaltiota ei koordinoi kukaan. Koska hyvinvointivaltion kehitys ei tapahdu niin, että se huomioi kokonaisuuksia, on seurauksena tietyissä tapauksissa se, että hyvinvointivaltio ikään kuin paiskaa joukon ihmisiä pois yhteiskunnasta. Eli jos ihminen ei täytä tiettyjä normeja, niin hän muuttuu painolastiksi. 

Meidän sosiaaliturvamme on keskittynyt liiaksi rahalliseen tukeen. Eli varsinaisesti syrjäytymistä ei hoideta millään 350 euron tuella, jonka syrjäytynyt voi sitten kantaa paikalliseen kapakkaan. 

Kaikki painolastit heitetään yhteiskunnan eli veronmaksajien syliin. Samoin myös esimerkiksi työttömiä estetään suorastaan pitämästä ammattitaitoaan yllä. Eli jos ihminen ei kykene käymään töissä, niin hänet pudotetaan läpi yhteiskunnan tukiverkoston. Tuo tukiverkosto nähdään pelkästään KELA-korvauksena, eikä siinä ajatella esimerkiksi henkilön sosiaalisia tai muita tarpeita muuten, kuin että ihminen voi mennä kapakkaan istumaan ja etsimään itse seuraa. 

Eli hyvinvointivaltiota pidetään joskus hiukan liian holhoavana. Samoin sitä että asioita ei nähdä kuin yhden sektorin näkökulmasta kerrallaan tekee siitä fiaskon. Hyvinvointivaltio ei ole pelkkää sairaanhoitoa tai pelkkää työllistämistä, vaan siinä huomioidaan ihmisen elämä sekä turvallisuus ja muut tarpeet kokonaisuutena. Vai asuuko meistä joku kenties sairaalassa?  Ja yksi asia mikä tietenkin on ongelmallista on se, että mikä on liiallisen holhoamisen ja tarpeellisen puuttumisen välinen ero? 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Korpilampi-seminaari

Olemmeko aliarvioineet muitakin tahoja kuin vain Venäjän?

Ydinterrorismi on muuttumassa todelliseksi uhaksi.  

Hakkerit ovat iskeneet Israelia vastaan sen käyttämässä Red Alert sovelluksen rajapinnassa, ja esittäneet tekaistun varoituksen siitä, että ydinaseita on tulossa. Tuo järjestö, joka on tämän iskun takana on tietenkin esiintynyt kansalaisaktivisteina. Mutta todellisuudessa kyseessä on ilmeisesti ryhmä, joka on kaukana kansalaisaktivismista. Kuitenkin tuo viesti tuo ihmisten mieliin atomiaseiden sekä niiden terrorikäytön kauhun. Siis onko atomiaseiden käytön uhka esimerkiksi terroristien taholta oikea? 

Vastaus on "kyllä". Ydinvoimaloita on alettu toimittaa maihin, jotka eivät ehkä halua tai kykene vastaamaan niiden turvallisuudesta. Nimittäin esimerkiksi Venäjän ydinvoimalahanke Burkina Fasossa saa aikaan ajatuksen, että esimerkiksi korruptoituneet virkamiehet voivat tuollaisessa valtiossa päästää vaikkapa Hamasin tai jonkun muun Lähi-Idän jihadistien edustajia ydinlaitoksiin. Samoin tuon ydinvoimalan turvallisuus saatetaan jättää Wagner PMC:n käsiin, jolloin yksityiset tahot voivat päästä käsiksi noiden voimaloiden polttoaineeseen. 

Samoin korruptoituneet venäläiset upseerit voivat myydä ydinkärkiä tai niiden valmistamiseen tarvittavaa tietotaitoa. Myös esimerkiksi Iranin lahjoittamat lennokit, joita Venäjä käyttää Ukrainassa saavat aikaan ajatuksen siitä, että haluaako Iran vastineeksi teknologiaa, jolla voidaan tuottaa ydinaseita. 

"Suoraan hermoon. Hakkeriryhmä AnonGhost väittää olevansa ryhmä haktivisteja, mutta ryhmän toiminnassa ei ole kansalaisaktivismia edes nimeksi." (Mikrobitti.fi/Hakkerit iskivät Israelia vastaan karmealla varoituksella: ”Ydinpommi tulossa”)

Jälkiviisaus on parasta viisautta. Eli maailma oli sinisilmäinen Venäjän, Hamasin sekä monen muun asian, kuten Pohjois-Korean ydinaseohjelman kanssa. Joten toistuuko vastaava sinisilmäisyys esimerkiksi Kiinan kohdalla? 

Hamas onnistui uskotella maailmalle, että se on muuttunut maltillisemmaksi. Kuitenkin tuo hiljaiselo on paljastunut ainoastaan keinoksi laajentaa asevarastoja, minkä hyökkäykset Israeliin ovat osoittaneet.  Samalla tavoin Putin uskotteli maailmalle aikoinaan, että hän aikoo muuttaa Venäjän. Eli hän sääti lakeja, joiden mukaan esimerkiksi hyökkäyssota on rikos. Putin sai ujolla hymyllään maailman unohtamaan sen, että hän oli KGBn sekä FSBn agentti sekä sortovallan edustaja. 

Samoin valtavat kaasu- ja öljymäärät, joita Putin ja hänen edeltäjänsä myivät pilkkahintaan yhdessä halvan työvoiman kanssa vauhdittivat länsimaisten toimijoiden uskoa Putinin vakuutteluihin siitä, että hän haluaa muuttaa Venäjän. Tuolloin ei kukaan edes uskaltanut sanoa, että on mahdollista, jotta Venäjä katkaisee kaasun ja öljyn toimitukset, jos asiakas ei satu Kremliä miellyttämään. 

Energiakiristys on erittäin hyvä ase, jolla naapurit saadaan sellaiseen kuriin, että ne miellyttävät Kremliä. Häiriö kaasun toimituksessa voidaan perustella putken huoltotoimenpiteillä, jotka päättyvät heti, jos valtio muuttaa politiikkansa Kremlin mieleiseksi. 

Eli jälkeenpäin voidaan sanoa Putinin taktiikan olleen sen, että hän tekee joukosta valtioita riippuvaisen Venäjän öljystä sekä erityisesti maakaasusta. Ja sitten hän voi sen jälkeen säädellä tuon valtion saaman kaasun määrää, ja jos painostuksen kohteena olevan valtion politiikka ei miellytä, niin silloin voidaan kaasun ja öljyn toimitukset keskeyttää esimerkiksi kaasuputkessa olevaan häiriöön vedoten. Ja sitten tuon häiriön kesto riippuisi siitä, että kuinka kauan sillä kestää sorvata politiikkansa sellaiseksi, että se miellyttää Kremlin johtoa. 

Tuo asia sitten sai länsimaiset toimijat hyppimään riemusta. Mutta Ukrainan sota on osoittanut, että erikoisoperaatiot eivät ole rikoksia tai että lait ovat asioita, joiden yli on liian helppo kävellä Lakikirja yksin ei takaa yhtään mitään. Ja lakeja on helppo muutella hyvinkin nopeasti. Samoin esimerkiksi kansainvälisiä sopimuksia voidaan solmia rajattomasti. Eikä mikään takaa sitä että sopimuksia edes yritetään noudattaa. 

Kiina antaa samanlaisia signaaleja kuin Venäjä. 

Mutta jos ajatellaan että Kiina on ehkä uusi Venäjä, niin olemme ali- tai väärinarvioineet tuon valtion, joka on varustautunut uusilla sekä tehokkailla aseilla, sillä aikaa kun maailma on tuijottanut Venäjän tuomiopäivän torpedoita sekä uusia ohjuksia, joilla Putin on yrittänyt saada aikaan kunnioitusta itseään ja Venäjää kohtaan. Jos Kiina on uusi Venäjä, niin se ei varmaan ole ainakaan kovin hyvin salannut aikeitaan, sekä haluaan ottaa Neuvostoliiton paikka kansainvälisessä politiikassa. Joten jos katsomme signaaleja, joita Kiina antaa, niin voimme olla aivan varmoja siitä, että tuossa maassa on menossa suuri militarisoitumisen kausi, joka voi johtaa vakaviin konflikteihin. 

Kiina on yksipuoluejärjestelmä, joka on tällä hetkellä tiukan kansallismielinen, ja joka tukahduttaa opposition erittäni tehokkaasti. Tuollaisessa järjestelmässä korruptio jyrää, ja varomaton puhe voi aiheuttaa vaikeuksia. Samoin joku voi esimerkiksi kostoksi tai ihan kiusan vuoksi tehdä jonkun Kiinassa operoivan yhtiön johtajan nimiin blogin, jossa arvostellaan Kiinan johtoa. Ja tuo voi aiheuttaa viisumin sekä yritysluvan menetyksen sekä investointien katoamisen johonkin Kiinan byrokratiaan. 

Tai sitten kyseinen henkilö jolle tällainen pila on tehty voi joutua jopa fyysisen uhan eteen, eli hänet saatetaan pidättää ja Kiinassa se voi olla hyvin ikävä kokemus. Kiinassa valtion vastaisiin puheisiin sekä kirjoituksiin suhtaudutaan hyvin kielteisesti, joten esimerkiksi blogi, joka käsittelee Kiinan ihmisoikeuksia muusta kuin valtion eli Kiinan kommunistisen puolueen hyväksymästä näkökulmasta voi aiheuttaa myös ulkomaalaisille vaikeuksia, jos siinä näkyy heidän nimensä. 

Kiina haluaa kasvattaa vaikutusvaltaansa, ja sen takia me emme voi ummistaa sen toimilta silmiämme. Jos yritämme tyynnytellä itseämme samalla tavoin kuin teimme Putinin kohdalla, niin silloin tietenkin toistamme saman virheen. Eli annamme joko Kiinan tai itsemme johtaa meitä harhaan. Putinin kohdalla olemme uskoneet tai uskotelleet itsellemme, että olemalla hiljaa emme herätä tuota karhua, joka onneksemme ei ole ollut aivan sellaisessa iskussa, kuin mitä se on halunnut meidän uskovan. Kuitenkin Kiina on antanut samanlaisia signaaleja kuin Venäjä, joten tuotakin asiaa pitää huomioida. Kiina ei varmasti pane Ukrainan konfliktia tai Hamas iskuja pahakseen, vaan se varmaan nauttii siitä, että länsimaiden huomio on muualla kuin Kiinan tavassa kohdella uiguureja. 

https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009922776.html

https://www.mikrobitti.fi/uutiset/hakkerit-iskivat-israelia-vastaan-karmealla-varoituksella-ydinpommi-tulossa/557f6b6b-655b-443a-bb5a-45aa26528a95

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/onko-kiina-uusi-venaja-silloin-oltiin-sinisilmaisia/57036926-3a7d-46ea-a448-821c190b4e3d

Odessan kaupunkia pommitettu merikohteita vastaan tarkoitetuilla ohjuksilla.

Venäjä on käyttänyt Kh22 "AS-4 Kitchen" ohjuksia, jotka on tarkoitettu lentotukialusten upottamiseen Odessan kaupunkia vastaan. Joissakin lähteissä AS-4stä käytetään nimeä  Raduga H-22, joka on ilmeisesti aseen modernisoitu versio. Kyseinen ohjus on ilmasta laukaistava ase, joka saavuttaa 4,6 kertaisen äänennopeuden. Tämä ase voidaan laukaista Tu-96 "Bear" sekä Tu-22M "Backfire" koneista, ja itse uskoisin että nuo aseet on laukaistu Mustameren päällä lentävistä supersoonisista Tu-22M pommikoneista. AS-4 on tarkoitettu laivojen tuhoamiseen, joten se syöksyy hyvin matalalle. 

Sen uudistettu malli pitää sisällään myös tutkamaaleihin hakeutuvan version. Se mikä tekee tuosta ohjuksesta erittäin ikävän on se, että kyseinen ase käyttää häirinnälle immuunia inertia suunnistuslaitetta. Ja vasta lennon loppupäässä tai terminaalivaiheessa se aktivoi tutkan, joka ohjaa kyseisen aseen maaliinsa. 

TU-22M varustettuna kolmella Kitchen-ohjuksella

Tutkamaaleihin ammuttava ohjus voidaan toki kohdentaa mihin tahansa kohteeseen, joka lähettää radioaaltoja. Joten tuota asetta voidaan tietenkin käyttää myös viestiasemia, sekä erilaisia häirintälähettimiä vastaan. Myös esimerkiksi kännykät voivat toimia tuollaisten aseiden kohteina. Samoin kohteisiin voidaan asentaa lähettimiä joihin nuo radiolähteitä vastaan suunnatut aseet voidaan kohdistaa. 

Tutkamaaleihin kohdistettavat ohjukset voidaan suunnata myös esimerkiksi dronejen ohjaamiseen käytettäviä lähettimiä vastaan. Samoin niillä voidaan raivata häirintäjärjestelmiä sekä tutkia, joilla voidaan häiritä omia droneja. Noiden ohjusten ASAT (Anti-Satellite) -versioiden kohteina voivat olla esimerkiksi kommunikaatio- sekä GPS satelliitit. 

Vaikka tuo ase on varustettu inertia sekä aktiivisella tutkalla, niin sen tarkkuus ei ole ilmeisesti kovin hyvä, ilman että kohteisiin on asennettu toisiotutkavastaajia, joilla tutkan avulla maaliin hakeutuville ohjuksille lähetetään suuntamerkkejä, joiden avulla se hakeutuu kohteisiinsa melko täsmällisesti. Joten mieleen tulee se, että oliko esimerkiksi Mariupolin taloihin asetettu sodan alussa noita lähettimiä, koska Venäjä ampui kaupunkia nimenomaan merimaaliohjuksin? Eli ilman noita toisiotutkavastaajia ei laivaston käyttöön tarkoitettu ase ole mikään erityisen tarkka. Koska Backfire pystyy lentämään ja vaihtamaan asemaansa  erittäin nopeasti, niin silloin myös noiden AS-4 Kitchen-tyyppisten ohjusten torjunta on melko vaikeaa. 

Kh-22 Tu-22M3:n siiven alla. (Wikipedia/Kh22)

Kohteeseen sujautetun radiolähettimen avulla tapahtuva ohjuksen maaliin hakeutuminen ei ole erityisen uusi idea. Jo Toisen Maailmansodan aikaan Saksan asevoimat kehittivät järjestelmiä joiden avulla esimerkiksi V-1 "lentävät pommit" sekä V-2 raketit olisivat voineet olla hyvin vaarallisia. Nuo järjestelmät perustuivat siihen, että saksalaiset agentit olisivat sujauttaneet paikanninlähettimen kohteeseen, ja sitten joko V-1 tai V-2 ohjuksista lähtevä radiosignaali olisi aktivoinut tämän lähettimen. Kyseistä välinettä ei koskaan otettu Euroopan onneksi käyttöön. V-1 ja V-2 olivat ilman tuota kohdennusosaa pelkkiä epätarkkoja terroriaseita. 

Sen avulla epätarkkuudesta syytetyt ohjukset voisivat saada erittäin suuren osumatarkkuuden. Mutta sodan lopulla Saksalla ei ollut kykyä lähettää agentteja Britanniaan, jotta noita kohdistamislähettimiä olisi voitu oikeasti hyödyntää. Myöhemmin agenttien asentamia paikantimia on ajateltu hyödyntää esimerkiksi erilaisissa rankaisuoperaatioissa, joissa esimerkiksi kohteen autoon asennettu lähetin ohjaa ohjautuvan pommin perille. 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Raduga_H-22

https://en.wikipedia.org/wiki/Kh-22

https://en.wikipedia.org/wiki/V-2_rocket

https://en.wikipedia.org/wiki/V-1_flying_bomb