Miksi Venäjä hyökkäsi niin kuin hyökkäsi?

Ka-52 "Hokum B". 

Miten tässä Ukrainan sodassa näin pääsi käymään? Eli miksi Venäjän esitys on ollut niin surkea. Toki piittaamattomuus omista tappioista sekä massiivinen tulenkäyttö ovat tuoneet tulosta, mutta tappiot ovat kamalia, ja Venäjä on joutunut paitsioon kansainvälisissä suhteissaan. Saattaa olla niin, että Putin on ajatellut, että hän vain vähän uhkailee eli "puhkuu ja puhisee". Sitten jos Ukraina ei suostu vaatimuksiin, niin sitten vain potkaistaan oveen, ja koko valtio kaatuu. Eli ehkä Putinin ajatukset ovat kulkeneet samaa rataa kuin Adolf Hitlerin hänen lähtiessään valloittamaan Neuvostoliittoa. 

Putin oli ehkä valmistautunut pieneen voiman näyttöön sekä näytösluonteiseen iskuun, mutta sitten kävi niin, että Ukrainan vastarinta oli varsin kovaa. Eli varsinkin sodan ensi hetkillä Ukraina onnistui estämään Kiovan lentokentän valtauksen, ja sen takia Venäjä ei voinut rakentaa peliä kuten olisi pitänyt. Koska Venäjä ei sitten kyennyt voittamaan Ukrainaa 48 tunnissa, niin se sitten aiheutti tilanteen, missä ulkomainen pääoma katosi maasta. 

Venäjän käyttämä salamasotataktiikka on osoittautunut ainakin osittain niin sanotusti sudeksi. Eli suunnitelmia ei ole voitu panna käytäntöön. Ukrainassa on myös kaatunut suuri joukko Venäjän korkeimpia upseereita, ja noiden upseerien korvaajia ei heti löydy. Eli suurta joukkoa vanhempia upseereita ei aivan helposti korvata. Venäjällä asevoimien ongelma on ollut korruptio, mikä tarkoittaa että ehkä joitakin avaintarvikkeita on myyty mustaan pörssiin. Samoin se että sotilaiden pitää ensisijaisesti olla poliittisesti luotettavia ja vasta toissijaisesti päteviä on saattanut aiheuttaa sen, että kaikki asiat eivät ole menneet kuten niiden pitäisi mennä. Myös aselajien välinen minimaalinen kommunikaatio on aiheuttanut ongelmia. 

Salamasodan ongelma on aina ollut se, että vihollisen pesäkkeitä jää taakse, eli kun joukot etenevät nopeasti, niin aluetta ei ehditä puhdistaa. Mutta Ukrainan sodassa ei esimerkiksi huolto ole toiminut odotetusti, ja tankit ovat ilmeisesti ainakin osassa tapauksista jääneet ilman polttoainetta. 

Eli tappiot ovat suuret, ja mikään ei ole toiminut kuten olisi pitänyt. Nöyryyttävää on varmaan ollut se, että kehutut Ka-52 "Alligator" helikopterit sekä uusimmat panssarit eivät ole olleet sitä, mitä niiden olisi pitänyt olla, eli juuri nämä aseet joilla Venäjä on NATOa pelotellut ovat osoittautuneet vähintään epäluotettaviksi. Ka-52 helikoptereita vaivaa kuulemma tärinä, ja se ei tee varmaan hyvää tuon helikopterin markkinoita ajatellen. 

Siis onko panssarivaunu romurautaa? Siihen voidaan vastata kyllä ja ei. Jos panssarivaunu on moderni sekä luotettava ja ajanmukaisella toimivalla tekniikalla varustettu, niin silloin se varmasti on parasta mitä sotilas voi toivoa. Mutta jos tekniikka ei toimi tai vaunu on varustettu liian ohuella panssarilla tai sen miehistö ei osaa sitä käyttää, niin silloin vaunu on surmanloukku. Samoin jos tankki ei saa polttoainetta tai täydennystä ammuksiinsa, niin silloin se on myös täysi susi. Myös jos tankin miehistö kuvittelee alueen olevan omien hallinnassa saa varmasti aikaan tappioita. 

Sodassa ei riitä että vain tankit ja lentokoneet toimivat. Myös huollon pitää toimia tai sitten tankki ei kykene täyttämään tehtäviään. Toki suurella ylivoimalla voidaan aina saattaa kaikki operaatiot päätökseen, mutta tappiot ovat silloin suuret. Tankeilla on ajettu suoraan kaupunkiin, mikä tekee niistä hyviä maaleja. Ja saattaa olla että venäläiset ovat luulleet että kaupungit ovat heidän tai heidän liittolaistensa hallussa. 

Venäjän taktiikka on ollut perinteistä massiiviseen tulivoimaan tukeutuvaa toimintaa, mikä on suoraan sanottuna raunioittanut kaikki kaupungit, sekä myös aiheuttanut omille joukoille suuria tappioita, koska vastapuolen eli Ukrainan asevoimien sijaintia ei ole edes ilmeisesti viitsitty vilkaista. Eli näyttävä tulenkäyttö on aiheuttanut tilanteen, missä murskattu infrastruktuuri on luonut vaikutelman tuhotusta vihollisesta. Ja seurauksena on ollut hyvin ikävä tilanne. Hyökkääjän käytös paikallista väestöä kohtaan on omiaan lisäämään tahtoa tehdä vastarintaa. 

Venäjän taktiikan epäonnistumiseen on saattanut johtaa sellainen asia, että hyökkäykseen lähtevät joukot eivät ole saaneet edes tietää tehtäviään kuin vasta muutamaa minuuttia ennen hyökkäystä. Ja seuraukset ovat olleet kamalaa katsottavaa. Samoin kun Kiovan lentokentän valtaus epäonnistui, niin silloin ei ole ollut mitään varasuunnitelmia. Eli kaikki on levännyt yhden epäonnistuneen suunnitelman varassa, mikä sitten kostautui myöhemmin. Kun suunnitelma vallata Kiova meni mönkään, niin mitään muuta ei voitu tehdä. 

https://www.verkkouutiset.fi/a/ihmetys-venajan-hyokkayksesta-yksikot-ajoivat-suoraan-kaupunkeihin/#b2c38005

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kamov_Ka-52

Kuva:)http://bilder.4ever.eu/luftfahrt/hubschrauber/ka-52-248627)

Vihapuhetta saa osakseen jokainen, joka on eri mieltä jonkun kanssa

 

Image Pinterest

Tässä mieleen tulee Pelle Miljoonan kappale, joka kuuluu näin "pelko ja viha systeemin silmissä". Eli pelko ja viha ovat asioita, jotka usein näyttävät samalta. Pelko saa ihmiset ostamaan aseita, ja pelko saa ihmiset vihaamaan toisiaan. Pelko on asia mikä varmasti näyttelee suurta roolia esimerkiksi jengien maailmassa. Mikäli joku ihminen vihaa ja uhkailee toisia, niin silloin näiden toisten ihmisten teoilla tai sanoilla on merkitystä. Pelko on asia mikä aiheuttaa tarpeen tuhota toinen, ja sitten seuraavaksi kohtaamme sen, mitä kutsutaan vihapuheeksi. Vihapuhe tarkoittaa sitä, että uhkailemalla yritetään saada toinen lopettamaan esimerkiksi kirjoittelun tai muuten vaikuttamisen. 

Siis pitääkö vihapuhetta kuunnella? Pitääkö kiristäjän toiveeseen mukautua? Vastaus on että jos ihminen lopettaa toimintansa koska hän saa uhkaavia viestejä, niin se tarkoittaa sitä, että kiristäjä on voittanut. Samalla se on viesti kiristäjälle, että hän saavuttaa haluamansa tuloksen uhkailemalla ja kiristämällä. Kiristämisen takana on se, että henkilö halutaan sulkea pois mediasta. Ja silloin meidän pitää muistaa se, että kiristämisen takana on aina ihminen, joka ei halua toisten olevan internetissä. 

Pelko ja viha ovat asioita, jotka pitävät Putinin vallassa. Se että häntä ei uskalleta arvostella nostaa hänen asemaansa. Samalla tavalla ihminen joka kerää ympärilleen joukon muita ihmisiä, jotka hyväksyvät vihakirjoittelun pitää asemansa siksi, että häntä ei arvostella. Jokaisen väkivaltaan turvautuvan henkilön paikalla on pieni Putin. Ihminen joka tarjoaa sopua, jos toinen on vain hiljaa jostain asiasta, mikä on hänelle kiusallista. 

Kun ihminen kohtaa vihakirjoittelua, niin kannattaa miettiä sitä, mitä noissa kirjoituksissa sanotaan. Siis niiden tarkoitus on häätää henkilö pois sosiaalisesta mediasta. Mutta mikä on se syy, miksi joku haluaa toisen lopettavan Facebookin tai jonkun muun sosiaalisen median sovelluksen käytön? Onko ehkä tullut tehtyä jotain sellaista, mitä ei uskalleta kertoa äidille? 

Joskus vanhaan hyvään aikaan vihasta ja vihakirjoittelusta kirjoitettiin siihen sävyyn, että "olisi ollut parempi olla hiljaa". Samalla kerrottiin että vihakirjoittelu sekä puukottaminen olivat syy, miksi henkilö jätti politiikan tai muun vaikuttamisen, ja sitten hän keskittyy omaan perhe-elämäänsä. Jos ihminen toimii noin, niin silloin hän antaa pahoinpitelijän ja väkivallan voittaa. Samalla hän antaa signaalin että viha ja väkivalta ovat keinoja, joilla voidaan vaikuttaa muihin. 

Jos viereen istuu joku pilottipoika kertomaan että hän tietää missä satun asumaan, niin silloin kannattaa kuunnella kaikki mitä tuo henkilö sanoo, koska se kertoo siitä mitä tietolähdettä hän on käyttänyt. Nimittäin aina vaatimus siitä että ihminen lopettaa poliittisen uransa tai muun vaikuttamisen, on lähtenyt esimerkiksi kateelliselta puolisolta. Eli uhkailun uhrin kannattaa miettiä sitä, että kuinka usein ja säännöllisesti käyttää tätä pysäkkiä. 

Sekä sitä että onko joku lähipiiristä yllättäen muuttanut käytöstään vihamieliseksi tai sitten ehkä ehdottanut poliittisen uran tai kirjoittamisen lopettamista, ja minkä syyn tuo henkilö on esittänyt perusteluksi vaatimukselleen. Samoin myös sitä, kuka tiedon uhkailusta on antanut toimittajille kannattaa pohtia. Eli onko tieto ehkä sen vihakirjoittajan itsensä toimittamaa? Ja lupaako hän lopettaa, jos toinen lopettaa uransa? Tietenkin uhkailija voi luvata paljon, mutta sitten hän ei ehkä aina halua lopettaa toimintaansa. Hän haluaa aina vain lisää, jos joku sitten myöntyy, niin se on kuin vihreä valo tuolle kiristäjälle, joka kokee tuolloin saavansa tulosta aikaan kiristämällä uhriaan. 

Olen filantrooppi ja tiedän sen itse haluan uskoa ihmisistä hyvää, mutta valmistaudun aina myös pahimpaan, eli uskallan epäillä myös petosta. Aina on mahdollista että hemaiseva uusi heila työntää maton oven väliin, ja johdattaa pahoinpitelijän kotiin. Vaikka itse en ole mielelläni väkivaltainen, niin toki puolustan itseäni, jos päälle käydään. 

Vihapuhetta käytetään usein keinona pitää tietyt ihmiset pois esimerkiksi sosiaalisesta mediasta. Kaikki sosiaalisen median tai politiikan vaikuttajat eivät kohtaa vihapuhetta tai vihakirjoittelua, mutta aivan välillä jokainen ihminen kohtaa henkilön, joka kertoo suureen ääneen, kuinka hän vihaa sitä, mitä toinen ainakin toivoo edustavansa. jos olet liberaali kohtaat vihaa, jos olet vanhoillinen kohtaat vihaa. Mikäli kannatat jotain asiaa, niin kohtaat vihaa. Ja jos vastustat jotain asiaa, niin kohtaat vihaa. Yleensä vihakirjoittaja kirjoittaa sellaisia kommentteja, että "kuka sinulta on mitään kysynyt?". Eli hän siinä sitten komentelee muita sananvapauden nimissä. 

Vihapuhe on nimenomaan sitä, että henkilö tuntee syvää vihaa tai pelkoa sitä henkilö kohtaan, jonka hän valitsee uhrikseen. Siis kyseessä on erittäin ikävä tapa pilata toisen päivä. Mutta kun puhut esimerkiksi siitä, mitä vihapuheen sisältö kertoo viestien lähettäjästä, niin tietyt asiat paljastavat sen, että onko esimerkiksi vihakirjoittajan takana joku omaan lähipiiriin kuuluva henkilö. Mikäli vihakirjoittajan tekstissä kuvastuu syvä ylemmyyden tunto toista kohtaan, ja ikään kuin tarve ohjata muita, niin silloin hän kokee jotenkin olevansa toista parempi tai oikeutettu sanomaan toiselle, että tällä ei ole oikeutta kertoa mielipidettään. 

Jos siis toinen ihminen on niin pieni, ettei hänen mielipiteitään kenenkään tarvitse kuunnella, niin mitä varten hän täyttää toisen Facebookin vihapuheella, ja joutuu ehkä sen takia jopa poliisin kanssa tekemisiin? Vihapuhe on asia mikä ei ole mitenkään uusi. Ennen vihakirjeitä satoi postilaatikosta, jos joku henkilö oli eri mieltä kuin joku kuumakalle. Mutta niistä ei sitten paljon puhuttu, ja syynä oli kuulemma joku esitutkintaan liittyvä seikka, eli poliisi ei saanut jakaa mitään tietoja rikoksista etukäteen. Nykyään kuka vain voi joutua vihakirjoittelun kohteeksi. Mutta myös ennen ihmisiä, jotka olivat eri miltä henkilön kanssa, joka piti itseään auktoriteettein saattoivat saada vihakirjeitä postilaatikosta. 

https://yle.fi/uutiset/3-12486485

https://yle.fi/aihe/a/20-10002839

Maamme NATO-jäsenyys on aivan uusi asia, joka ei aivan kaikkia miellytä

  

Odotellessamme NATO-prosessin seuraavia vaiheita, pitää meidän muistaa varoa Venäjän trolleja. Eli meidän pitää varautua informaatio-operaatioihin, mutta myös konventionaaliseen mutta myös ydinasein käytävään sodankäyntiin. Informaatio-operaatioiden tarkoitus on valmistella mielipiteet suotuisaksi sotilaalliseen operaatioon. Noissa operaatioissa korostetaan vastapuolen julmuutta sekä sitä, miten omat joukot ovat vain pakotettuja sotaan. Siis jos informaatio-operaatiot saadaan estettyä, niin silloin estetään mielipiteen muokkaus omaa laajempaa sotilasoperaatiota varten sekä disinformaation levittäminen. 

Samoin estetään viimehetkellä tapahtuva ohjeiden jako noiden informaatio- tai propagandaoperaatioita varten perustettujen kotisivujen kautta. Eli joissakin skenaarioissa propagandasivustojen kautta jaetaan juuri ennen hyökkäystä ohjeita hyökkäyksen kohteeksi aiotun maan alueella jo oleville agenteille sekä erikoisjoukoille, joiden tehtävä on valmistella maa hyökkäykseen räjäyttämällä sähkölinjoja sekä esimerkiksi salamurhaamalla vastapuolen upseereita. 

Meillä Suomessa asioista ajatellaan, että olemme jo NATOn jäseniä. Ja ehkä me suurella todennäköisyydellä myös päädymme tuon puolustusliiton jäseneksi. Siis en usko että Turkin halu torpedoida maamme NATO-jäsenyys on niin suurta, kuin sen luulisi olevan. Ja onhan NATO:n pääsihteeri muistanut myös vähän rapsuttaa turkkilaisia ja muistuttanut siitä, kuinka tärkeää työtä Turkki tekee NATOssa. Mutta siis saattaa olla niin, että Erdogan on ajatellut, että hän voi joko itse vetäytyä NATOsta tai sitten hänet potkaistaan ulos, jos hän tarpeeksi laittaa vastaan tuossa NATOn laajenemista koskevassa kysymyksessä. 

Tai sitten hän vain haluaa osoittaa kuinka kova mies tuo Erdogan osaa tarpeen tullen olla, eli hän saattaa haluta osoittaa kaikille, että jos Turkkia ei kunnioiteta, niin silloin seuraa ongelmia. Ja Turkin kunnioitus on tietenkin sitä, että esimerkiksi sen vaatimuksiin vaikkapa kurdien tilannetta koskevaan uutisointiin pitää myöntyä. Ja jos et ole Turkin ystävä, niin olet sen vihollinen. Mutta meidän pitää muistaa yksi pieni asia, jota emme ehkä koskaan ole käsitelleet. 

Nimittäin on olemassa poliittinen temppu, jolla oma itse saadaan näyttämään hyvin pontevalta. Tehdään ehdotus ja sitten toivotaan että joku muu tyrmää tuon ehdotuksen. Eli maassamme saattaa olla hyvinkin paljon ihmisiä, joiden mielestä meidän olisi pitänyt jatkaa NATOn ulkopuolella, koska saamme siitä taloudellista etua. Samoin maamme politiikka on 80 vuotta perustunut siihen, että miellytämme Venäjää sekä sen johtoa. Entisen Neuvostoliiton ja myöhemmin Venäjän kortti on ollut asia, jota hyvin mielellään käytettiin sisäpoliittisena välineenä. 

Tuolloin voitiin epämiellyttävät päätökset laittaa Venäjän niskoille sanomalla, että "Vladimir pakotti". Se sitten vapautti maamme poliitikot vastuusta, kun ulkopolitiikan johdon etu kävi tavallisen ihmisen edun edelle. Maassamme on varmaan ihmisiä, joiden mielestä esimerkiksi olisi ollut parempi, jos NATO-hakemus olisi vedetty pois, kun Turkki vastusti tuota jäsenyyttä, ja jos kaikki eivät halua maatamme mukaan, niin silloin meidän pitää pysyä liiton ulkopuolella. Näin olisi sitten saatu Putinia vähän miellytettyä. Ja samalla olisi myös ehkä voitu saada halpaa energiaa Venäjältä. 

Mutta jos sitten jatkossa ei putin olisi pitänyt maamme politiikasta, niin silloin olisi varmaan kaasuhana mennyt melko nopeasti kiinni. Samoin meidän pitää muistaa se, että jos käytämme NATOn aseita tai aseita, joiden toimiminen on riippuvainen NATOn suopeudesta, niin meille eduksi olisi silloin liittyä suoraan NATOn jäseneksi. Emmekä muuten voi loputtomiin lykätä myöskään hiilidioksidipäästöjen vähennyksiä, joita on helpompi tehdä nyt, kun vielä on vähän aikaa. Jos päätöstä pitää lähteä tekemään kiireellä, niin silloin niistä vasta kalliita tulee. 

Vasemmistoliitto linjasi päätöksessään NATO-kannastaan niin, että maamme jäsenyys NATOssa tulee olemaan puolustuksellinen. No ei se kyllä voisi hyökkääväkään olla, koska NATO on nimenomaan puolustusliitto. Eli sen rooli ei ole hyökkäävä, joten tuon takia meidän roolimme NATOssa tulee olemaan nimenomaan puolustusyhteistyön kehittäminen kaikilla sen osa-alueilla. Eli informaatiosota, konventionaalinen- ja ydinsota sekä terrorismin vastainen sodankäynti ovat asioita, joihin meidän pitää voida varautua joka tapauksessa, joten eikö ole parempi, että teemme tuon valmistautumisen yhdessä muiden maiden kanssa. 

https://yhteisojahistoria.blogspot.com/

Jurot nuorisojulkkikset, eli lapsiurheilun kahdet kasvot

Parhaimmillaan urheilu on lapsille unohtumaton kokemus, josta voidaan puhua vielä vanhoina. urheiluseurat tarjoavat mielellään turvallista sekä kehittävää toimintaa. Mutta joskus unohdetaan se, että lapsella pitää olla myös muuta tekemistä kuin vain urheilu. Siis välillä kohdataan tilanne, missä unohdetaan se, että lapsikeskeinen näkökulma olisi myös urheilussa tärkeää. Joskus käy niin, että lapsi valjastetaan urheilussa täyttämään aikuisten asettamia tavoitteita. Esimerkiksi Venäjän tapauksessa lapsiurheilijoita käytetään surutta hyväksi valtiollisessa propagandassa. Ja Venäjän tapauksessa on myös tullut ilmi, että lapsiurheilijoille syötetään dopingia, jotta he menestyisivät paremmin. Se että onko valmentaja tai lääkkeiden antaja edes kertonut lapselle sitä, mitä nuo lääkkeet ovat on jäänyt selvittämättä. 

Urheiluseurat kasvattavat uusia idoleita tuleville nuorille junioreille. Suuri osa lapsista urheilee ainakin seuratasolla. Mutta on myös alaikäisiä jotka ovat kilpailleet mestaruussarjoissa tai jopa olympiatasolla. Ja esimerkiksi Venäjä on tuonut lapsiurheilijoita esimerkiksi taitoluistelun olympiajäille. Venäläinen valmennusmalli ei ole aivan sama kuin Suomessa, eli siellä ollaan kuin armeijassa, eikä kehuja tule jos ei tule tulosta. Se mistä ei puhuta on se, että lapsista saa sitten niitä "söpöyspisteitä", kun epäonnistumisia annetaan anteeksi, kun tuomarit eivät halua nähdä että toinen ratkeaa siinä ihmisten edessä. Mutta siis jos puhutaan palkintorahoista, niin miehin ne rahat taas menivätkään? Menivätkö ne ehkä tuon lapsen omalle tilille, ja onko hän ehkä itse valinnut ammattiaan urheilijana. Lapsiurheilijat ovat ihmisiä siinä missä muutkin. Heistä kasvatetaan uusia nuorisoidoleita, jotka tuovat kultaa ja kunniaa. 

Esimerkiksi jalkapallossa tai jääkiekossa pyörii todella suuret rahat, ja laji on ainakin näennäisen väkivallattomuutensa ja vauhdikkuutensa takia erittäin suosittu. Eli monet lapset viettävät ainakin yhden kesän jossain ruohokentällä pelaamassa jalkapalloa. Tietenkin tuossa harrastuksessa tulee kuuma, ja jos nestettä ja varjoa ei ole tarpeeksi, niin silloin seuraa tajuttomuus eli lämpöhalvaus. Joidenkin kohdalla eteen tulee sitten ammattilaiseksi ryhtyminen tai haave ryhtymisestä ammattilaiseksi. Ja silloin tarvitaan 110% panostus tuohon lajiin, jotta pääsee sellaiseen ryhmään, että sieltä voi ponnistaa niin sanotuille rahakkaille kentille. 

Mutta se että henkilö pääsee ammattilaiseksi edellyttää sitä, että ammattilaisten valmentaja näkee hänen pelinsä ja pitää näkemästään. Se että joku juniori esitellään tuollaiselle valmentajalle edellyttää sellaisia suhteita, että valmentaja tulee katsomaan peliä. Ja varmemmin näyttöjä ammattilaisuraa varten voidaan antaa huippuluokan joukkueissa. Mutta kuten tiedämme, niin paikka auringossa on todella kallis. Ja se saa aikaan tilanteen mitä kutsutaan "pakkopeliksi". Tuolloin saattaa liika yrittäminen sekä menestymisen pakko saada aikaan sen, että turhautuminen purkautuu jopa väkivaltana muita pelaajia kohtaan. Nimittäin 110% panos tarkoittaa sitä, että koulut jäävät tuolloin käymättä, ja ainoa mahdollisuus on tulla ammattilaispelaajaksi. 

Mutta joskus vanhempien todellinen halu lähettää lapsi jalkapalloa pelaamaan on se, että he saavat laatuaikaa keskenään. Pahimmassa tapauksessa tuo laatuaika on alkoholin ja lääkkeiden napsimista.  Tuolloin on vaarana se, että lapsi joutuu vakavan hyväksikäytön uhriksi. Eli jos vanhempien sosiaalinen asema eli tulot eivät riitä kattamaan tuota harrastusta, niin silloin saattaa "naapurin Jammu-setä" tarjoutua rahoittamaan harrastusta ja vaatia tuota lasta korvaukseksi sänkyyn kanssaan. Vaikka me haluamme uskoa että jalkapallossa tai miksei myös jääkiekossa on kyse lasten ja nuorten urheilusta, niin se tarjoaa myös vanhemmille mahdollisuuden verkostoitua keskenään tuon lajin ympärillä.

Tuolloin joku saattaa ottaa esimerkiksi jäähallin tai nurmikentän lähettyvillä myös liikeasiat puheeksi, ja tuollaisen hyvin menestyvän joukkueen lähettyvillä on mahdollisuus hakeutua keskusteluun sellaisten ihmisten kanssa, joilla on oikeita liikesuhteita sekä kyky edistää myös omia liiketoimia. Eli noiden ihmisten kautta voi päästä piireihin, ja saada oma lapsi ammattilaiseksi. Ongelma on sitten siinä, että pelipaikka hyvässä seurassa joka tarjoaa portin menestykseen on melko kallis sijoitus. Ja siinä saattaa sitten joku "Jammu-setä" nähdä tilaisuuden koittaneen. 

https://www.is.fi/urheilu/art-2000008867620.html

Toivo aina parasta, varaudu pahimpaan

9mm. Makarov pistooli (Wikipedia)

Ukrainan presidentti Zelenskyi ei USAn presidentti Bidenin mukaan halunnut kuulla varoituksia Venäjästä. Se miten tämä asia on sitten otettava on jokaisesta meistä itsestä kiinni. Siis saattaa olla että Zelenskyi ei enää halunnut syventää kriisiä, joka alkoi siitä kun Krimin niemi ja Sevastopolin laivastotukikohta julistautuivat itsenäisiksi, ja sitten sodan jälkeen liittyivät Venäjään. Sen jälkeen Mustameren rannalla itäisessä Ukrainassa on ollut levotonta, koska siellä on myös kaksi Venäjän tukemaa separatistien julistamaa tasavaltaa, jotka ovat liittyneet Venäjään sen hyökättyä Ukrainaan.

Siis Ukrainassa on ollut sota jo vuodesta 2014, ja sitten kävi niin, että Venäjä sai Sevastopolin ja tuon jälkeen Putin alkoi kehitellä ajatusta siitä, että Sevastopoliin rakennetaan rautatie, ja tuo ajatus sitten on vienyt Venäjän tähän sotaan. Siis saattoi olla niin, että Zelenskyi halusi olla provosoimatta Venäjää sekä Vladimir Putinia, jonka propagandakoneisto ruokki separatistien halua julistaa oma valtio, joka sitten liitetään myöhemmin osaksi Venäjää. Ja sen me kaikki tiedämme, että propagandassa kaikista asioita tehdään numeroa. 

Venäjän kaltaiset maat ovat niitä, joiden takia jotkut kokevat pelkoa kansallisvaltio-aatteen takia. Parhaimmillaan kansallisvaltio on paikka, missä kansa saa vapaasti puhua omaa kieltään ja harjoittaa kulttuuriaan. Mutta pahimmillaan kansallisvaltio on aate joka tukahduttaa kaikki muut valtiot sekä niiden oikeuden olemassa oloon alleen Siis suurilla kansallisvaltiolla on joskus ollut tapana lähteä siitä, että ne ovat kuin isoveljiä pienemmille naapureilleen, jotka vain odottavat liittämistä osaksi suurempaa kokonaisuuttaa. 

NATOn varapääsihteeri on sanonut, ettei Venäjä ole uhka Suomelle tai Ruotsille. Mutta meitä on myös varoitettu aliarvioimasta Venäjää. Eli vaikka tällä hetkellä ei Venäjän taholta ole akuuttia uhkaa, niin kuitenkin on vaarana se, että sen asevoimat ottavat oppia ukrainan sodasta. Ja sitten ehkä Putin tai hänen seuraajansa kaivaa historiankirjan esiin, ja sitten lähdetään muistelemaan sitä paljon puhuttua pähkinäsaaren rauhan rajaa. Venäjällä historiaa luetaan siten, että jos joku alue on ollut Venäjän hallinnassa vaikkapa 1400-luvulla, niin hyökkäys tuolle alueelle on siis takaisin valtaus. Eli tällä vain viittaan Putinin tarinaan, missä hän vertasi itseään sekä toimiaan Pietari Suureen. Ja tuollaiset asiat herättävät varmasti pelkoa. 

https://yle.fi/uutiset/3-12488870

Kun päässä myllertää....

Kaunottaren ja hirviön ongelma on siinä, että kun näemme hemaisevan tytön, niin haluamme uskoa, että tuo tyttö puhuu totta. Vastakkain ovat tuolloin "Ruma Ruba Korpela" ja "neiti hentoinen".  Eli "Ruba" on paikan murheenkryyni, tatuoinneilla itsensä koristellut herttainen MC-jengin jäsen, joka ei ole koskaan mitään muuta tehnyt kuin vain tapellut. Tai niin sitten ainakin tarina kertoo, kun hänen epäillään hakanneen jonkun pikkutytön henkihieveriin. Kenellekään ei ole tullut mieleen, että tuo tyttö saattaa syyttää "Rubaa", koska "Ruba" vaikuttaa paremmalta syylliseltä kuin joku toinen, jonka olemus on vähän siistimpi. Ja kun terassikausi alkaa, niin silloin edessä saattaa olla se, että joku aloittaa tappelun vähän normaalia helpommin, kun on tullut otettua vähän enemmän kuin normaalisti. 

Siis saattaa olla että "Ruba" ei ole edes tehnyt mitään, mutta hän vain sopii paremmin syylliseksi, kuin joku siisti mies tai nainen. Eli aluksi tämä tatuoitu ihminen voi vaikuttaa hyvinkin syylliseltä, koska "kukaan muu ei tällaista voi tehdä". Kun uhrit ja tekijät kuvailevat tekojaan kavereilleen, niin he esittävät usein itsensä parhaassa mahdollisessa valossa. Eli toinen "vain puolusti itseään". Ja "toinen vain aivan rauhallisesti pummasi tulta tai käveli kadulla, kun sitten tuli nyrkki kohti naamaa". 

"Aivan yllättäen toinen vain hyökkäsi uhrin päälle", on kolmannen henkilön kommentti. Jaa että ihan yllättäen tuli mies ja veti viatonta pikkutyttöä turpiin. Siis yhtään miestä ei tuo meidän vakiosyyllisemme edes ole ajatellut hakata, vaan kaikki uhrit ovat varmaan naisia, väittää huhu. Mutta jostain syystä saattaa joku asia jäädä kertomatta. Eli se mitä on tapahtunut ennen tätä iskua, joka on vienyt joukon yhteiskunnan tukipilareita sekä yhden totaalisen bandiitin oikeustaloon. Uhri halutaan aina nähdä jotenkin viattomana, ja hyökkääjä taas on se "paha poika". 

Mutta myöhemmin saattaa eteen ilmaantua muita todisteita, jotka sitten osoittavat että tuo tyttö on kertonut omiaan. Yleinen esimerkki kaunottaren ja hirviön kompleksista on tilanne, missä nainen kertoo tarinoita siitä, kuinka "se sika" on hakannut tai raiskannut häntä. Syy tähän tarinaan saattaa olla se, että henkilö avioeron hetkellä aiheuttaa itsesuggestion, missä hän jopa itse alkaa uskoa, että ihminen jonka kanssa hän on ollut naimisissa on "täysi sika". 

Siinä henkilö etsii tarkoituksellisesti negatiivisia asioita entisestä heilastaan, ja hän saattaa kertoa asioita, jotka eivät ole tosia, koska hän haluaa perustella itselleen, miksi haluaa jättää toisen. Kun sitten mukaan keskusteluun tulee vielä "pari siskoa", jotka sitten vielä yllyttävät tätä "neiti hentoista" kertomaan siitä, millainen sika hänen kanssaan on asunut. Ja sitten mennään yhdessä poliisiasemalle. 

Me kaikki olemme olleet tilanteessa, missä "neiti hentoinen" on saanut turpiin joltain "korpelalta". Siinä sitten me kaikki olemme joskus tehneet sellaisen perusteettoman arvion että tuo neiti ei ole itse tehnyt yhtään mitään. Eli me haluamme uskoa, ettei tuo tyttöparka ole tehnyt mitään mikä olisi ärsyttänyt tuota lyöjää. Ja sitten tilanne saattaa olla aivan toista, kuin mitä olemme halunneet uskoa. Saattaa olla että siinä on puolin ja toisin ärsytetty toista ja kun takana on tuttu jengi, niin silloin saattaa tilanne mennä vähän liian pitkälle, eli siinä saatetaan toinen ryöstää tai häntä nöyryytetään oikein kunnolla. Ja lopulta sitten pinna palaa, ja joku saa nenilleen. 

Nuoren ihmisen ongelma on se, että hän saattaa kohdata jonkun hyvinkin yleisen tilanteen ensimmäistä kertaa. Siinä on sitten itku ja häpeä lähellä kun tilanne muuttuu jotenkin oudoksi, eikä kukaan meistä varmaan loputtomiin kestä kaikkea mahdollista. Siis jos ajatellaan nuorta aikuista, joka on juuri täyttänyt 18 vuotta, ja lähtee ensimmäistä kertaa ravintolaan, niin siellä saattaa tapahtua mitä tahansa. Eli kun henkilö on ottanut muutaman oluen tai vastaavaa, niin sitten saattaa joku ajatella että tuo henkilö ryhtyy liian tungettelevaksi, ja sitten seuraa pieni välien selvittely. 

Tuollainen tilanne saattaa olla monelle aivan uusi, ja siihen saattaa liittyä hiukan alentuvia katseita. Siis yleinen asia, mikä aiheuttaa juuri sitä myllerrystä päässä on nimenomaan yllättävä väkivaltainen tilanne, ja noita asioita ei kannata lähteä mitenkään peittelemään. 

Kun päässä myllertää kaiken näköistä, niin niistä asioista kannattaa aina puhua ihmiselle, jolle voi puhua ilman sitä, että toinen ahdistuu vielä enemmän kuin itse. Kun ihminen on nuori, niin kaikki asiat voivat olla hyvin vaikeita tai ne voivat tuntua vähän vaikeammilta, kuin mitä ne oikeasti ovat. Mutta sitten kun esimerkiksi huumeista tai väkivallasta halutaan keskustella, niin se tarkoittaa sitä, että vastapuolella pitää olla ihminen, joka ei tuomitse puhujaa. Siis ensinnäkin ammattilainen näkee asiat aina toisin kuin ihminen, joka kohtaa ensimmäistä kertaa tilanteen, missä henkilö hautoo ajatuksia, jotka ovat ehkä länsimaisessa yhteiskunnassa tabu. 

https://yle.fi/uutiset/3-12463443

Kansainvälinen politiikka on kuin tilkkutäkki.(Lavrovin Turkin matka)

 

Kansainvälinen politiikka on kuin tilkkutäkki, jossa kaikki näennäisen erinäköiset palaset liittyvät suurempaan kokonaisuuteen. 

Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov matkustaa Turkkiin hakemaan tukea Venäjän Syyrian sotaretkelle, ja on herännyt kysymys siitä, että onko myös Ruotsin sekä Suomen NATO-hakemus vaikuttanut tähän matkaan? Kansainvälisessä politiikassa kaikki liittyy aina kaikkeen, eli ei ole olemassa tapausta, mikä ei liity mihinkään muuhun tapaukseen. Sergei Lavrov on hyvin korkea-arvoinen toimija Venäjän politiikassa, ja hän ei turhaan matkustele ulkomailla. 

Siis kansainvälinen politiikkaa on kuin verkosto erilaisia tapauksia, joista sitten punotaan yhtenäinen tilkkutäkki. Eli vaikka palat eivät ole saman värisiä tai saman muotoisia, niin ne liittyvät silti samaan kokonaisuuteen. Lavrovin Turkin vierailulla saattaa olla hyvin paljon erilaisia virallisia osuuksia, mutta samalla tietenkin myös se, mitä ei olla tuossa vierailun asialistassa mainittu varmaan kiinnostaa monia ihmisiä. 

Se että Turkki ei ole lämminnyt Suomen sekä Ruotsin NATO jäsenyydelle ei ehkä ole aivan niin yllättävää, kuin mitä me ehkä haluaisimme uskoa. Turkki on nimittäin sellaisessa asemassa, että NATO ja varsinkin Länsi-Eurooppaan kuuluvat valtiot varmaan vähän rajoittavat Erdoganin hallituksen rajatonta riemua, kun se lähtee murskaamaan PKK:ta eli Kurdistanin työväenpuoluetta aseilla, joita on hankittu lännestä joko kokonaan tai niiden keskeisiä komponentteja on toimittanut joku länsimaa. 

Kovat puheet ovat niitä asioita, jotka ovat aina ajaneet ihmisiä nurkkaan. Sama tilanne, missä Erdogan nyt on on ollut myös aikoinaan Pohjois-Irlannissa, missä Brittiarmeija vannoi murskaavansa IRA:n. Eli lääke separatismiin oli kovat puheet ja kovat otteet. Ja sitten vasta kun konfliktin kaikki osapuolet käsittivät että väkivalta ei johtanut mihinkään, saatiin aikaan jotain pysyvää. Kovat puheet ovat asia, mikä herättää pelkoa, ja pelko saa aseellisen voiman rivit tiivistymään. 

Se että Vladimir Putin lähti johdonmukaisesti liittämään Ukrainaa Venäjään sekä uhkaili asevoimin sai aikaan sen, että hän yliarvio iskuvoimansa suhteessa vastapuoleen. Mutta Ukraina toistaa sitä kaavaa, mikä on ajanut valtion toisensa perään sotaan toista valtiota vastaan. Ensin tulee eturistiriita, sitten lähdetään murskaamaan vastapuolta, ja lopulta sitten ajaudutaan tilanteeseen, missä asevoimia lähdetään käyttämään ja syynä on se, että vetäytyminen aiheuttaa kasvojen menetyksen. Venäjän asevoimat ovat saaneet menestystä, mutta mikä on menestyksen hinta?

Onko Ukrainan sota Venäjälle 15-50 000 miehen sekä siviilien kärsimyksen sekä kansainvälisen eristämisen arvoista toimintaa? Tuo tappioiden määrässä oleva viiva tarkoittaa eri lähteissä olevia eroja. Siis onko Putin nyt tyytyväinen itseensä, kun hän lähti torvet soiden sotaan, ja sitten seuraukset ovat kammottavia? Vaikka Venäjä saisi pitää valtaamansa alueet, niin niiden uudelleenrakentaminen on sitten aivan eri asia kuin alueiden tuhoaminen. 

Kun sotaan on lähdetty, niin silloin tietenkin seurauksena on verta, hikeä ja kyyneleitä. Jos sitten sotatoimet keskeytetään, niin kaikki siinä menetetyt miehet ovat hyökkääjän kannalta kuolleet turhaan. Mutta tappioiden kasvaessa tilanne on sellainen, että kuinka monta miestä voidaan sitten vielä uhrata? Mikä on se hinta, joka alueesta on maksettava? 

https://yle.fi/uutiset/3-12480099